| Aihe: Depeche Mode | |
|---|
 depe
16.08.2004 23:29:37 | |
|
Olen hämmästyksekseni huomannut ettei tästä kyseisestä hienosta yhtyeestä ole juurikaan keskusteltu täällä. Mitäs mieltä porukka on Depeche Modesta? Aikamoisen legendan maineessa yhtye on eikä aivan suotta. Uskomattoman hienoja biisejä on poppoo vääntänyt uransa aikana. Eipä ole vuosiin tullut mitään uutta. Toivottavasti kuitenkin kuullaan vielä uuttakin materiaalia. Syyskuussa taitaa olla luvassa vanhan Devotianal-videon DVD-julkaisu.
Itse löysin tämän yhtyeen vasta muutamia vuosia sitten. Tottahan toki Enjoy the Silence -biisi oli tuttu ja siitä olen aina pitänyt, mutta paremmin tosiaan tutustuin yhtyeeseen vasta Exciter-albumin myötä. Exciteriltahan löytyvät mm. kauniit Free Love, I am You ja Goodnight Lovers, sekä tietysti hitti Dream On.
Ultra on myös mahtava levy. Hieno paluu vaikeiden aikojen jälkeen. Barrel of a Gun, Home, It's no Good, Useless: mahtavaa tavaraa. Songs of Faith and Devotion on ehkä oma suosikkini ja ihan vain muutaman biisin takia: Walking in my Shoes, In Your Room ja One Caress (joka jousitaustoineen on kylmät väreet nostattava sävellys).
Täytyy kyllä sanoa, että itselleni uppoaa paremmin tämä Depeche Moden myöhäisempi tuotanto. Alkuaikoijen syntikkapop ei ole ehkä se omin juttu, vaikka sieltäkin löytyy hienoa materiaalia.
PS. Olikos kukaan muuten katsomassa kun DM kävi Helsingissä Hartwall-areenalla?
Ilman hauskaakin voi olla alkoholia. |  lxi
17.08.2004 01:12:48 | |
|
Depeche Modella oli parhaimmillaan taito välittää hämärää ja synkeää tunnelmaa puettuna huumaavan kauniisiin melodiakulkuihin. Yhtye on tehnyt tukun hienoja biisejä ja Dave Gahanilla on (oli?) yksi musiikinhistorian hienoimpia miesääniä. Minulle yhtye on näyttäytynyt ehkä enemmän yksittäisten biisien kuin täysien levykokonaisuuksien tekijänä.
Exciterin olen kuunnellut pari kertaa, mutta en ole siitä välittänyt juurikaan. Minua miellyttävin materiaali löytyy enimmäkseen alkuaikojen synakauheuksien ja lopunajan seestymisen välistä, suunnilleen Black Celebrationilta Songs of Faith and Devotioniin, joskin yksittäisiä osumia on muuallakin.
The fact that no one understands you doesn't make you an artist. |  Jubi
17.08.2004 09:28:31 (muokattu 17.08.2004 09:31:13) | |
|
Erittäin kovakin fani olin tuossa SOFAD:n ja Ultran aikoihin. Toki nykyäänkin tulee kuunneltua, mutta vähemmän.
Innostus alkoi, kun kuulin Personal Jesuksen joskus -90-luvun alussa. Ekana tuli hankittua Violator, joka onkin mielestäni ehkä se DM:n paras lätty.
Black celebrationia edeltäviä levyjä on oikein voi sietää. Se on todellakin liian kornia kasaria kuunneltavaksi. Toki sieltäkin muutamia hittejä löytyy, mutta muutoin bändin tyyli teki sen muutoksen parempaan suuntaan juuri celebrationin aikoihin. Tiettävästi biisinrustaaja Goren pikkusisko päätti päivänsä noihin aikoihin, mikä varmasti on osaltaan vaikuttanut myös biiseihin.
Vaikka Exciteria aikoinaan kehuttiinkin, niin omalla kohdalla se oli lievähkö pettymys Ultran jälkeen. Keikka Hartwallilla oli silloin kolme vuotta sitten hieno, mutta todellisella lämmöllä muistelen DM:n ensimmäistä Suomen keikkaa syksyllä -98 Singles 86-98 -kokoelman kiertueella. Biisilista koostui käytännössä täysin tuon levyn materiaalista ja Gore mm. veti Questin of lustin pimeällä lavalla yksin akustisella kitaralla..
Innostus, nuoruuden hermostollinen häiriötila, joka paranee pienillä annoksilla katumusta kokemuksen karttumisen seurauksena. | |
Deppareiden 80-luvun alkupuolen levyjä tulee silloin tällöin soiteltua edelleen. Hienoa aikansa poppia. Oma mielenkiinto yhtyeen tekemisiin katosi 90-lukua lähestyttäessä.
- It takes booze and blues, Lord, to carry me through - | |
Mm. Walking in my shoes ja Barrel of a gun on kyllä loistavia biisejä. Muuten jotenkin kyllästyin tohon orkesteriin, vaikka joskus kovastikin innostuin. Johnny Cash on muuten coveroinut Personal Jeesuksen.
Mun ilmakitarassa ei oo säröt päällä. | |
Jep, mitä mainiointa musiikkia.
Violator on yksi ehdottomia suosikkilevyjäni. Ja sen ympärillä olevat levyt.
Oli syntikkasaundit hiukan aikaansa edellä noilla pojilla.
Jos tykkäilee Depeche Moden synkemmästä kamasta, kannattaa tarkistaa myös Recoil, Alan Wilderin projekti. | depe
17.08.2004 12:45:06 | |
|
Keikka Hartwallilla oli silloin kolme vuotta sitten hieno, mutta todellisella lämmöllä muistelen DM:n ensimmäistä Suomen keikkaa syksyllä -98 Singles 86-98 -kokoelman kiertueella. Biisilista koostui käytännössä täysin tuon levyn materiaalista ja Gore mm. veti Questin of lustin pimeällä lavalla yksin akustisella kitaralla..
Oi jospa oisin saanut olla mukana...
Noista DM:n keikoista löytyy pilvin pimein bootlegeja yms. livekamaa netistä. Mielestäni mahtavia ovat juuri nuo akustiset vedot, Martin Gore ja pelkkä kitara. Exciter live-DVD ei oikein vakuuta. Gahan vetelee jotenkin vähän epävireisesti.
Ilman hauskaakin voi olla alkoholia. | |
Gahan vetelee jotenkin vähän epävireisesti.
Onko Gahan joskus pysynyt vireessä? Kelpo laulusoundi äijällä on, mutta ei se oikein laulaja ole...
Ensimmäistä kuulemani DM-levy oli Construction time again, erittäin antoisa levy. Silloin nuo pingispallosoundit oli vielä kova juttu. SOFADiin asti oivaa musaa. Tuolla live-DVD:llä, kuten myös sillä singles-tourilla ehdoton helmi on rumpali.
It's hard to be humble when you're so fucking big! | Jubi
17.08.2004 14:19:28 | |
|
Gahanin live-suoritukset tosiaan ovat aika hämäriä. Liekö sitä itse ollut keikalla niin hurmiossa, ettei noita mokia Helsingissä huomannut, mutta kaikki Bootlegit ja livet, mitä DM:ltä olen nähnyt ovat juuri laulun osalta olleet melko hirveitä.
Innostus, nuoruuden hermostollinen häiriötila, joka paranee pienillä annoksilla katumusta kokemuksen karttumisen seurauksena. | |
Depeche Mode on yksi suosikeista, vaikka on niitä pettymyksiäkin tullut. It's no good oli ensimmäinen biisi, minkä pumpulta kuulin ja vieläkin Ultra on se albumi muiden yläpuolella. Varmaan osittain johtuu nostalgiasta :) Viime aikoina on Exciter ruvennut avautumaan (ei kestänytkään kauaa) ja sitä on tullut kuunneltua eniten. Ultra kuitenkin on kokonaisuudessaan hyvyyttä. Ei tarvitse yhdenkään biisin alkaessa miettiä, jos vaikka hyppäisi seuraavaan.
Livenä en ole nähnyt, mutta katsotaan jos vielä tulee mahdollisuus.
Minä olen tie, kissa ja elämä. | Jubi
18.08.2004 11:40:52 | |
|
DM julkaisee lokakuun lopussa Remixes 81-04 tuplan. Mukana bändin omia ja muiden tekemiä uusia versioita vanhoista DM-hiteistä. Mukana ainakin Airin versio Homesta sekä Underworldin versio Barrel of a gunista.
Uutinen keskiviikon Uutislehti 100:sta.
Innostus, nuoruuden hermostollinen häiriötila, joka paranee pienillä annoksilla katumusta kokemuksen karttumisen seurauksena. |  Chrissie
18.08.2004 15:10:03 (muokattu 18.08.2004 15:14:11) | |
|
Minä pidän todella paljon. On yksi tärkeimmistä musikillisista innoittajistanikin. Goren sävellystaidot, ja Gahanin esiintymiskikat on tullut tutkailtua useaan kertaan antaumuksella läpi.
Siinä vaiheessa, kun DM kehittyi syntikkapopista aitoja instrumenttejä käyttävään orkesteriin on meikäläisen mielestä bändin huippukausi. Toisin sanoen Violator, Song of Faith and Devotion ja Ultra ovat parhaimpia julkaisuja, mutta pidän myös varhaisemmasta tuotannosta. Aivan ensimmäinen levy menee hiukka yli hilseen, mutta annettakoon se silti Vince Clarkille anteeksi. Erasuressa hän sai paljon enemmän aikaan :)
EDIT: Onko Gahan joskus pysynyt vireessä? Kelpo laulusoundi äijällä on, mutta ei se oikein laulaja ole...
Ei miehestä laulajaksi ole, ja itsemurhat ovat ääntä aika pahasti karhentaneet, mutta ääni kuuluu kuitenkin todella tiukasti DM:n soundiin. Gorelta lähtee sitten puolestaan kuoropoikamainen puhdas aaria, että sillä paikkailee niitä kauniimpia balladeja.
Gahan on ennen kaikkea esiintyjä. Spiidillä tai ilman.
Ei musiikkia ilman hiljaisuutta. |  mr_b
20.08.2004 12:10:35 | |
|
Kovasti täällä myöhäistuotantoa kehutaan, mutta minulle aikakausi Some Great Reward - Black Celebration - Music for the Masses - Violator on sitä parasta DMää. Ehkä kyse on vain siitä nostalgiavaikutuksesta...
Loppupään levyt ovat kyllä laadullisesti ja tyylillisesti tasaisempia, mutta myös mielestäni tylsempiä lyriikallisesti ja musiikillisesti. Hyviä silti, ei siinä mitään.
Yksi asia DMltä muuten puuttuu: kunnollinen B-puoli -kokoelma. Yhtyeellä on ollut vuosien varrella B-puolillaan kokoelma hauskoja vetäisyjä (Flexible, Pleasure Little Treasure, Route 66 tulevat heti mieleen), jotka olisi kiva saada koottuna levyjen jatkoksi hyllyyn. Ongelmahan on tietysti ratkaistu noilla sinkkuboxeilla (6kpl), mutta kysessä on ehkä pienoinen overload...
Before I talk I should read a book. | |
Itse tutustunut kyseessä olevaan bändiin lähinnä tyttöystäväni kautta, mutta kyllähän heiltä hyviä biisejä löytyy. Parhaimmat mielestäni Violatorista Ultraan. Johnny Cashin versio "Personal Jesuksesta" on kyllä komea veto. Ja niin on alkuperäinenkin, täytyy myöntää.
Rock-musiikki pelasti minut urheilulta. | mr_b
20.08.2004 12:19:24 | |
|
Gahan on ennen kaikkea esiintyjä. Spiidillä tai ilman.
Näkikös kukaan muuten muutama vuosi sitten DM:n jossain MTV:n awardeissa?
Yhtyeellä taisi olla jopa ihan promottava levy (Exciter?) vai olihan kyseessä greatest hits -kiertue. No, kuitenkin, Gahanin ääni oli aivan järkyttävässä kunnossa, pelkkää raakkumista, joten bändi veti Never Let Me Downin ja yleisö sai laulaa puolet sanoista Gahanin pyöriessä ja huudellessa "C'mon". Biisin lopussa ääni taisi pettää ihan totaalisesti ja Gore jäi yksin laulamaan lopetusta. Mutta meno oli ihan tajuton ja yhtye pesi kevyesti suurimman osan kanssaesiintyjiään.
Gahan on showmies, suorastaan ärsyttävä sellainen, mutta osaa asiansa.
Before I talk I should read a book. | Jubi
20.08.2004 13:31:02 | |
|
Jep, Exciterin promoa. Muistan kanssa, että show oli mieletön, mutta laulu oli sitä perus-Gahania livenä. Sitä samaa se on ollut niillä muutamalla bootlegillä, mitä olen bändiltä kuullut.
Innostus, nuoruuden hermostollinen häiriötila, joka paranee pienillä annoksilla katumusta kokemuksen karttumisen seurauksena. | |
Hyviä biisintekijöitä. Kyllähän tuota kuuntelee, silloin kun haluaa jotain softimpaa.
Violator on hyvä levy. Sisältää mm. hitin "Enjoy The Silence".
"If rocks's dead, then bury me with it." -Blackie Lawless | mr_b
24.08.2004 10:20:50 | |
|
Jep, Exciterin promoa. Muistan kanssa, että show oli mieletön, mutta laulu oli sitä perus-Gahania livenä. Sitä samaa se on ollut niillä muutamalla bootlegillä, mitä olen bändiltä kuullut.
Viralliselta saitilta löytyy muuten paljon hauskoja livepätkiä ja muuta matskua, mm. keikkojen taustavideoita ja vastaavaa:
http://archives.depechemode.com/video/concertseries/index.html
Hyvältä kuullostaa, mutta mitäpä muuta voi odottaakaan, laittaisitko itse omat epäonnistumisesi ladattavaksi nettiin :-)
Before I talk I should read a book. | depe
24.08.2004 11:17:07 | |
|
Hyvältä kuullostaa, mutta mitäpä muuta voi odottaakaan, laittaisitko itse omat epäonnistumisesi ladattavaksi nettiin :-)
No aika moni mnetin käyttäjäkin sitä tuntuu tekevän...
Mulla on sellainen kuva, että kun olen nähnyt sen Devotional-videon joskus aika kauan sitten, niin siinä Gahan olisi laulanut todella hyvin. Jopa niin hyvin, että taisi olla jotenkinn jälkiäänitetty/muokattu tms. se laulu.
Ilman hauskaakin voi olla alkoholia. | |
Loistavia koneita niillä. Mitä mieltä olitte sen yhen sällin (laulaja) soolosta? musta oli niin armotonta kuraa, vaikka Dmstä tykkäänkin aika paljon. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
