Aloittelijat ›

Itse en ole enää aloittelija, mutta kiinnostaa tietää mihin asioihin nykyisin olette pettyneet ensimmäisen kitaranne kanssa? Nykyiset halpiskitarat ovat laadukkaampia kuin silloin kun itse aloittelin, joten kertokaapas nyt kokemuksista. Voi tietysti kehuakin kitaraansa jos niin onnellisesti on käynyt..
 
Muistakaa laittaa kitaran merkki ja mieluusti kielipaksuuskin mukaan.

http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=50115
 
tuolta löytyy myös...
 
Eka kitara on vielä käytössä. Oli kauhea hinku silloin vasta-alkajana ostamaan että en hirveän paljon zekkaillut asioita kun en mistään mitään tiennyt. Hinku päällä ostin Epiphonen SG:n ..special. Se oli siinä parin sadan paikkeilla. Ja toiminut on hyvin...ottaen huomioon että mulla ei kovin kokemusta muista kitaroista, olen kyllä kokeillut montaa mallia, mutta pidempää touchia ei ole.
 
Aika pieni ja kevyt kitara. 10 -kielillä soittelen. Ääni on vähän kova (riippuu tietenkin vahvarista myös...ja soittelen pienen frontmanin marakassilaatikon kautta) ja yleensäkin pienehkö halpa-fiilis koko vehkeellä, mutta olen tyytyväinen koska sillä olen oppinut tosi paljon. Ja onhan se vähän persoonallinenkin tässä maailmassa jossa kaikki valitsevat 1. kitarakseen squierin ;).

Tässä on kuva ekasta kitarastani:
 
EDIT: eipä ookkaan enää
 
Tuolla tuli jokunen vuosi soiteltua. Ajoi mielestäni asiansa varsin hyvin. Vähän ihmetyttää se, kun nykyään aloittelijoilla pitää olla vermeet niin vimosen päälle...

Ensimmäinen kitara, millä soitin oli tietenkin isän vanha landola, mutta kerrotaanpa ensimmäisestä sähkiksestä.
 
Itse asiassa en löydä tänäkään päivänä siitä mitään suurempaa vikaa. Se on minulla edelleen ja on ihan kelpo soitin. Sillon, kun sen sain olivat kielet liian paksut aloittelijalle ja säädöt vähän sinne päin. En myöskään ollut äärimmäisen tyytyväinen yksikelaisten mikrofonien soundiin silloin aloitellessani, mutta nyt kun musiikkilliset mielenkiinnon kohteet ovat laajentuneet alkaa tämänkin kitaran soundipaletti taas kiinnostaa.

Ensimmäinen kitara, millä soitin oli tietenkin isän vanha landola, mutta kerrotaanpa ensimmäisestä sähkiksestä.
 
Samoilla linjoilla mennään... Ensin tuli œ-1 vuotta harjoiteltua klassisella yamahalla (faijan). Ja sitten kun sillä loputtomalta tuntuneen harjottelun jälkeen sain Marilynin ja Syksyn Sävelen sointukuviot soitettua päätin ostaa sähkökitaran
 
Muistaakseni tuolloin elettiin vuotta 2000. Kiertelin musaliikkeitä faijan kanssa, joka myyjän kanssa tarjosi yamahoita ja Squiereita kokeiltavaksi. Musakaupat eivät kuitenkaan rikastuneet rahoistani vaan MNetin torilta löysin kitaran - Fenderin. Meksikolaisen. Hinta oli vaivaisen 200€ (tuolloin 1200mk). Tampereelta tuon kitaran ostin oikein mukavalta nuorelta mieheltä ja gig-bag tuli kylkiäisiksi.
 
Kitara on edelleen ykköskitarani. Huoltoa se on huutanut jo siitä asti kun ostin sen, mutta nyt viimein voin sen viedä korjaajalle koska ostin toisen kepin kesällä, joskaan en yhtä halvan taikka edes hyvän kuin tuo Fenkku

Mun eka kitara on Yamaha c-40 jolla soittelen vieläkin ihan tyytyväisesti. Ei mitään vikaa oo ollu.
Sen jälkeen soittelin kavereitten Ibanez grx70 sähkiksellä. Myöskin ihan ok kepukka. Sitten sain juoluna lahjaksi thomannilta harley benton setin joka oli ihan paska (on edelleen) Jatkoin kavereitten Ibanezilla soittelua kun sain käyttää sitä ihan vapaasti. Sitte tuli hommattua toi Ibanez rg1570 johon olen enemmän kuin tyytyväinen ja onnellisesti soittelen sillä.
Tuo Harley Benton ei kyllä oo mikään laatukeppi...
Eikä muuten se vahvarikaan. Oli käytössä kuukauden kunnes Diodisilta kärähti ja ämyri meni siinä samassa. Vaihoin uuden diodisillan ja ämyrinä toimii nykyään autostereoitten elementti =)
Kyllä se kotisoittelussa menee.

Ensimmäinen kitara oli Landola, löytyi jostain perseestä. Squier tuli kuitenkin pian ja se oli hyvä, ainakin aloittelialle.

Eka kitara on vielä käytössä.
 
Jep, sama täällä. Tuommoisella Squierin Stratolla edelleen soittelen. Ihan hyvä, varsinkin jos vähän customoisin sitä. Mistähän aloittaa... :)
 
Tainojoo, eka kitara taisi olla espanjalainen käsintehty laadukas akustinen, jota käytän varmaan onnellisena elämäni loppuun asti.

Ibanez Grx40. Daddarion 11-setti kielet.
 
Kyseisellä kapulalla olen soittanut jo 2 vuotta. Heti kärkeen haukun tallan, se oli joku helvetin köykäinen fat-10-tremolo. Sillä pystyi vain viemään vireen. Ja ylipäätäänkään tällä kitaralla ei paljo bendailla, kun vire karkaa välittömästi. Mikit olivat alunperin jotkut tunkkaiset powersoundit(s-s-h). Mutta plussaa oli ohut kaula (17/21mm). Tuntui uskomattoman hyvältä nailonkielisen landolan jälkeen. Ja tuntuu yhä.
 
Ihmettelin vuoden verran että miksi tämä ei pidä virettä, ja vasta sitten tajusin blokata tallan parilla vanerinpalalla. Mikitkin vaihdoin noin vuoden sisään, ja powersountit vaihtuivat seuraavasti: iban v2 tallaan ja kaulaan iban s1(rg550:stä otin), parantivat särösaundia ihan selvästi, ja ei kiertäny enään yhtä herkästi. Vireenpito-ongelma puolittui kun blokkasin tallan, mutta edelleenkään ei paljon kestä bendailla.
 
Eli minulle sattui harvinaisen huono yksilö?

Jacksonin KV-3 oli eka sähkis. Valitettavaa ei oikestaan ole kuin Duncan designed-humppareista. Oli päätettävä josko vaihtaa mikit parempiin tai josko myy pois ja myin pois.
 
V-malli on mun mielestä loistava, se näyttää hyvälle ja sitä on parempi soittaa niin istualtaan kuin seisaaltaankin verrattuna strato-malliseen.
 
Tuo mun vee oli todella loistoyksilö, sekundafloidikin toimi melkein kuin Edge. Kaulassa ei ollut ylimääräisiä kuoppia ja nauhat olivat juurikin sopivat.
 
Jos mulla ei olisi jo tarpeeksi (niin varmaan...:) sähkiksiä niin ostaisin tuommoisen V-mallisen kunnon pelin kiinteällä tallalla ja Duncanin tai Dimarzion mikeillä. Itse asiassa olen harkinnut Tuota LTD:n Mustaine mallia kovasti.
 
Meinaa mennä kohta ohi aiheen. Kielisetti oli varmaan aluksi se perus ysi. En muista mitä käytin myöhemmin, varmaan peruskymppiä.

Ostin puolitoista vuotta sitten ekan oman kitaran ja muut vermeet mitä nyt kaikkea sälää pitää olla :o) Pyyntihinta oli keltasessapörssissä 190e ja maksoin 170e. Soittovehkeistä ei ollut kovinkaan kummoista käsitystä. Yllätys oli aikamoinen kun varusteita hakiessani sain käsiini hyväkuntoisen Ibanez RX 350 kepakon (h/s/h), jota myyjä kauppasi RX sarjan 240 mallina. Myöhemmin selvisi että 240 mallin mikitys on erilainen. En mä noista muuten mitään olis tienny. Kyytiin tarttu HH:n styrkkari, 100 wattinen 2x12 combo särökanavat, valve soundit ja gainit ym herkut mukana. Casion virrausmittari oli mukana, vibrakampi joka ei tosin käynyt kierteisiin ja pari settiä kehnoja kieliä, MetalMaster särö ja pari piuhaa myös. Vaikea tätä kauppaa on katumaan lähteä. Eli kaikki edellä mainittu oli samassa paketissa. Myyjä ei oppinut soittamaan ja oli hommannut harpun!!? Näin mulle sanoi :o) Myöhemmin tein vanhasta Saloran putkarista styrkkarin ja soittelin sillä. Sitten hankin Laney AOR:n. HH on kaverilla lahdessa autotallissa ja kovassa käytössä, rappauksia ei juurikaan katossa enää ole. Salora odottaa uusia putkia Mazalta, putket olis tarkotus hakea huomenna. Laney makaa nurkassa ja murisee matalasti. Laney on hei muuten Torilla myynnissä ja HH keltasessapörssissä. Kitaraa en aio myydä. Ajattelin hommata jostain kohtuullisen etusen saloraan ja jatkaa harrastuksia sillä (elementti menee kyllä vaihtoon). HH on aivan Rock, mieletön treenistyrkkari, ei tarttee kyllä behringerejä katella. Laney on ihan kurko mut ei sillä voi kotona soitella, ei kyl kummemmin HH:llakaan, häätö tulee. Laneyssä soundit on noin 3000 kertaa HH:t. Että tällästä.

Ekalla kitaralla vieläkin soittelen. Alussa ihailin kovasti Angus Youngia ja Tony Iommia, jotenka pitihän sen SG olla. Siinä sitten Epiphonen G400:sen tilasin, kokeilematta! Mutta olen kaikkea muuta kuin pettynyt. Kitara näyttää hienolta, ja sillä on helvetin hyvä soittaa, varsinkin ylänauhoilta. Noh, kyllähän siitä melkein heti pari kieltä napsahti poikki, ja satula murtui, ja kaikki ruuvit vähän löysällä mutta kun ne on hommannut kuntoon, on kädessäsi tosi hyvä kitara hinta/laatu suhteessa!
 
Niin ja kielet ovat Ernie Ball Super Slinky (009-042).

Oma ensimmäiseni oli James Burtonin Signature Telecaster (Sunburst). Hintaa en muista, mutta paljoa se ei ollut, kun kyseessä on tuo halvempi "Tex-Mex" Model.
 
Kitaran minulle kauppasi F-Musiikin myyjänä toiminut Aristoteles (vai mikä miehen nimi nyt olikaan). Täytyy sanoa, että pirun hyvän kitaran kauppasi, sillä en ole hetkeäkään ollut pettynyt Teleeni :) Soundaa vieläkin paremmin, kuin tätä nykyä nurkkaan jäänyt Ibanezin RG BTP-685.

Eka kitara oli Yamaha tuplabukkeri tele (ehkä noin 10 vuotta sitten, 1495,-). Ekat kielet meni poikki kun yritin virittää ne oktaavin liian tiukalle. Myin kitaran parin viikon sisään, tai siis vaihdoin siis kitaraan joka oli mielestäni kaupan hianoin (mutta hitu kallis, ja siksi ostin eka tuon jammun)... siis MIJ 50s stratoon (sunburst tiätty, 3500mk). No sitä rämpyttelinkin sitten jo jokusen aikaa. Kunnes oli pakko saada LesPooli, kun piti olla niin ROK!
 
Kielinä oli aluksi jotain Squiereita, muistaakseni ja SIT-merkkisiä myöskin. 09-42.

Aloitin klassista kitaraa soittamalla, Yamaha C-40:llä. Eihän sellainen murrosiän partaalla oleva nuorimies kuitenkaan jaksanut tuota klassista sitten kauaa soittaa (harmin paikka). Sitten menin bändikouluun ja pari kk siitä sain vihdoin sähkökitaran, Guyatonen. Maksoin siitä 300 markkaa, harmittaa kun menin sen myöhemmin antamaan vaihdossa vahvistinta ostaessa, vaikka eihän sillä kitaralla mitään tehnyt. Sen jälkeen hommasin Charvelin hevitikun joka ei kuitenkaan soveltunut enää käyttötarkoituksiini kun aloin kehittyä. Sain mummolta ja ukilta Tokain Les Paulin (annoin Charvelin vaihdossa samalla niin sain paremman, isovanhemmilla oli tietty rahamäärä jonka lupasivat sponsoroinniksi). Vaihdoin Les Paulin päikseen Ameriikanstratoon joka minulla on Ibanezin es-335- kopion ohella tänäkin päivänä. Lähinnä kymppisettejä olen käyttänyt, ajoittain ollut kausia, jolloin ysejä tai yksitoistasia.
 
Niin joo... Annoin Charvelin vaihdossa samaan liikkeeseen, josta sen ostin. Se oli huomattavasti huonommassa kunnossa kuin ostettaessa, mutta sain siitä pari satasta enemmän kuin maksoin

Ensimmäinen (edelleen ainoa OMA, joka on) oli Harley Bentonin tekemä BCRich Virgin kopio... Elikkäs se on ihan passeli, sopii, mutta muotoilut tekee siitä liian kaulapainoisen -> Huono soittaa seisaaltaan, eli sitten päätin vähän fixailla sitä... Siirsin sen hihnan ylempää tappia lähemmäs kaulaa, toimi heti. Nykyisin toimii melkein, kuin unelma, eli voin olla iloinen. :)
 
Juustonaksu

Mun eka kitara oli sama Jackson Dinky, jolla soittelen pääasiassa vieläkin. Sitä kun on vähän modannut (käsintehty kaula, mikit vaihdettu, talla blokattu, yms. pientä), niin siitä on tullut mitä mainioin soitin.
 
Kokemukset on kaikenkaikkiaan positiivisia, eikä napisemista kovinkaan paljoa löydy. Voisihan sen satulan, tallapalat, virityskoneiston ja potikat vielä vaihtaa, mutta käy se tällaisenakin. Tätä en tule ikinä myymään pois, tunneside on seitsemässä vuodessa muodostunut jo käyttöarvoakin vahvemmaksi syyksi pitää tämä.

oli joku epiphonen peruslankku. ei huono mutta ei hyväkään. se tuntu kaamean jäykältä soittaa.
 
pian se vaihtu fenderin kopiuoon. jolla oli kevyt soittaa ja muuten hyvä, mutta ei kestänyt käytössä kovin pitkään.
 
kielissä käytin 12 settiä silloin ja merkki oli daddario

jackson kelly std.
 
huono talla,ei voinu paljoo kikkailla ennen ku oli epävireessä.
leveä+ohut kaula,ei ollut minun mieleen.
hankala soitettavuus 18-> nauhoilla.