Media ja viihde ›

Ei se paljoa VHS:stä eronnut. Parempi äänenlaatu (noin perusmallissa), ja ilmeisesti hieman parempi kuva. Mutta siis ihan samalla tavalla ne toimivat kuin tavalliset videot nykyäänkin. Ja ulkonäkökin oli suurinpiirtein sama, Beta-kasetti taisi olla hieman pienempi.
 
Beta nauha oli parempi, mutta VHS valloitti markkinat jostain syystä. Yhdessä kirjassa näiden formaattien kamppailua analysoitiin ihan kaaosteorian avulla. Jostain lumipalloilmiöstä se muistaakseni johtui että VHS voitti.

Ei se paljoa VHS:stä eronnut. Parempi äänenlaatu (noin perusmallissa), ja ilmeisesti hieman parempi kuva. Mutta siis ihan samalla tavalla ne toimivat kuin tavalliset videot nykyäänkin. Ja ulkonäkökin oli suurinpiirtein sama, Beta-kasetti taisi olla hieman pienempi.
 
Beta-kasetti oli joo vähän pienempi, ja siinä oli vain yksi "ikkuna".
Beta-vehkeitähän oli vielä pitkään ammattikäytössä sen jälkeen, kun VHS oli jo tullut kotikoneiden standardiksi.
Betanhan lanseerasi Sony, ja VHS:n taisi tuoda markkinoille JVC? Hauskaa sinänsä, että aikanaan 80-luvun alussa esimerkiksi JVC:n nauhureita myytiin lisäksi mm. ITT:n nimellä. Lisäksi pakkaa olivat sekoittamassa Betan ja VHS:n lisäksi mm. U-Matic ja sitten Video2000, mikä oli muistaaksnei Philipsin systeemi. Tarttis taas verestää muistia, eli lukea 80-luvun alun teeämmiä.
 
Mutta vastaus kysymykseen: Kaurismäen Arvottomat.
Vaikka se nyt on yksi parhaita elokuvia, joita olen ikänä nähnyt, mutta myös rentouttavimpia. Siinä vaan on jotain niin sujuvaa.
 
Toisaalta toimivat kyllä helpommatkin kotimaiset, kun tilanne on se että makaa sohvalla olutkorin vieressä ja on perjantai-ilta ja takana 60 tunnin työviikko. Tässä tilanteessa kun pistää pyörimään esim. Pitkän kuuman kesän tai 80-luvun Bondeja tai uuno Turhapuron, niin siinäpä relaksaatiota. (Demin foorumilla relaXaatiota...)

2001: Space Odysseyn alussa kun se apina mätkii luulla luurankoa ja taustalla soi Also spracht Zarahustra (taijotainsinnepäin).
 
Tämä. Soundtrack on myös mahtava. Tosin vaarana on, että aivojen jättäminen naulaan ei onnistu vaan kokonaisuutta alkaa miettiä liian valtaisana. Suosittelen tämän trilogian lukemista.
 
Ja heh, pitää mainita tähän myös Pet Shop Boysin elokuva It Couldn't Happen Here. Siinä todella rentoutuu, koska siihen periaatteessa pakotetaan. Jos on mieleltään sairas, naureskelee lähes koko ajan, mutta jos ei ole mieltä lainkaan, hyvin menee viihteenä :)
 
Ei kannata katsoa kuin korkeintaan kerran viidessä vuodessa.

Video2000, mikä oli muistaaksnei Philipsin systeemi
 
pakko vielä tästä mainita, meilä o vielä ne jemmassa :) nykystandardeilla jokseenkin painava nauhuri. yhdelle kasetille mahtu aika pirusti

...yhdelle kasetille mahtu aika pirusti...
 
Muistaakseni jotain 750 minuuttia. Yli 700 kuitenkin...š
 
EDIT:Taisipa meillä olla niitä ensimmäisiä Sonyn beta-nauhureita...ylös aukeavalla luukulla...

Pitkä kuuma kesä on mukavan letkeä leffa, jaksaa vielä naurattaakin aina. TSH:t toimivat kanssa hyvin.

Cannibal Holocaust
- Kaunis kuvakerronta ja leppoisa musiikki. Äärimmäisen relaksoivaa.
 
Todellakin, etenkin makkaran viipalointi lopussa on tavattoman leppoisaa nähtävää. Italialaisissa mättöleffoissa on monesti jotenkin epäsopivat musat, kuten Cannibal Feroxin hilpeä pornofunkki :)
Mutta asiaan. Jo mainittu Straight Story on mukavan rento, kuten myös Clerks, Stand By Me, Big Lebowski ym.

Jostain lumipalloilmiöstä se muistaakseni johtui että VHS voitti.
 
Jossain SubTV:n pornodokumentissa(?) sanottiin (sattumalta vilkaisin sitä ohjelmaa vähän kauemmin), että pornon levitys kiellettiin betalla ja sen vuoksi niitä alettiin levittämään VHS:nä. Kuulosti jopa ihan järkevältä selitykseltä sille miksi VHS sitten yleistyi.
 
Vanhat klassikkoelokuvat on rentouttavia.

Pekka ja pätkä leffat tietty.

yhdelle kasetille mahtu aika pirusti
 
Eikös ne ollu käännettäviä kasetteja, siis jotenkin niinkuin c-kasetitkin?

Hard to kill -elokuvassa on koko historian paras leffarepliikki:
"Fuck you and die!"
Ja tuo tietenkin taatulla Steven Seagal -äänellä. Puoliksi kuiskaten.
 
Hetkinen, kyllähän se leffahistorian paras repliikki on "you chickenshit pussy fucking asshole", sekin Seagal-kamaa.
 
Offtopic; nykyään Seagal-leffat ovat aivan takuuvarmasti kauheinta paskaa mitä tusinaleffateollisuus suoltaa. Mahtaa sitä läskimahaa hävettää oma olemassaolonsa nykypäivänä.

Lynchin Mulholland drive ja Lost highway. Nukahdin molempia katsoessa.

Tetsuo-The Iron Man. Tulee melkein yhtä rento olo kuin Eraserheadista.

Big Lebowski on rentouttava elokuva jos mikä. Itselle sen katsomisesta on tullut kp:n kaltainen krapulapäivärituaali.

Blade Runner on meikäläiselle mitä rentouttavin raina. Vangeliksen syntikkamatot ja hieman osviittaa antavat tulevaisuuden skenaariot ovat omiaan luomaan mitä kodikkaimman tunnelman, jonka turvin voi vain vaipua ja leijailla rentoutumisen rajamaille
 
Toinen hyvä raina on Yrjö Luukaksen 'American Graffitti'. Hyvää musiikkia, rietas aikakausi ja eteenpäin hitaasti lipuva tunnelma. Ja tietenkin ne rullaluistimilla liitävät tarjoilijattaret, JAUZA!!!

Terence Hillin ja Bud Spencerin leffat tietysti.
 
komppaan

Eikös ne ollu käännettäviä kasetteja, siis jotenkin niinkuin c-kasetitkin?
 
kyllä, kääntökasetteja

...sekoilua...

Kyllä ne taitaa tuonne komedian puolelle mennä, mutta ilmeisesti katson harvemmin rentouttavia leffoja kun ei juuri nyt tule mitään hyvää esimerkkiä mieleen. Kaikki herättää enemmän tai vähemmän tunteita eli jonkunlaisia jännitystiloja, jotka vähintään lopuksi sitten kyllä purkautuu...
 
Hei, nyt tiedän: romanttiset (mutta ei ihan aivokääpiö-)komediat tyyliin Notting Hill. Se on sopivan harmiton ja vielä hauskakin. Samoin Poika, ja mitäs muita niitä onkaan, no esim. Bridget Jones. Nauraminen on rentouttavaa.
 
Edit: Ja jos muuten vaan soljuvaa olotilaa kaipaa, niin yksi erinomainen leffa on kyllä Buena Vista Social Club. Sitä ei ole turhalla hötkyilyllä pilattu. Vähän samanlainen fiilis tulee myös Emir Kusturican elokuvasta Musta kissa, valkoinen kissa, ja monista muista idemmästä tai etelästä tulevista leffoista. Niissä on monesti sellaista vapaata ja kiireetöntä rönsyilyä joka vie mennessään kuin virta.
 
Edit2: Niin ja tietysti hongkongilainen (?) In the Mood for Love! Se on myös yksi visuaalisesti kauneimmista elokuvista mitä tiedän. Sen toivoisi jatkuvan ikuisesti.
 
Edit3: Vähän vastaava kokemus oli Lost in Translation. Sekin olisi voinut jatkua loputtomiin ihan huoletta.