Bassot ›

Tässä kai viimeisin Fenderin signature presari, Green Dayn Mike Dirnt:
 
http://www.fender.com/products/show.php?partno=0138400
 
Jaa, toisenkin punkpop-yhtyeen eli Blink 182:n basistilla näkyy olevan nimikko-P-basso - kitaristillahan on jo nimikko-Gibson ja nimikko-Fender (ja nimikko-Squier)...
 
http://www.fender.com/products/show.php?partno=0138300

Pino Palladino käyttää myös presareita. Ja siitä taas huomaa kuinka se toimii niin monenlaisessa musassa.

Presarin jumalallisuutta kun pohdiskellaan, niin asiaa voi lähestyä myös muna/kana-kantilta. Eli onko P niin suosittu, koska se on niin hyvä, vai päinvastoin? Soittimien maine kun on kovasti itseään ruokkivaa lajia: soittaja A ostaa presarin, koska starat B ja C soittavat sillä ja D ostaa sen koska A:llakin on sellainen etc. Äkkiä meillä onkin jo käsissämme standardi, joka on saanut alkunsa ehkä yhden tyypin puolihuolimattomasta valinnasta - tai presarin tapauksessa siitä ettei ensimmäisillä sähköbasisteilla yksinkertaisesti ollut vaihtoehtoja. Joku kitaralehden kolumnisti joskus mietti että jos Jimi olisi Straton sijaan soittanut vaikkapa Mos-Ritella, niin rockŽnŽ roll-maailman visuaalinen ilme voisi olla aikas erilainen...
 
Mitä tulee presarin soundiin ja sen kaikkivoipaisuuteen, voi sitäkin miettiä samaan tyyliin. Ehkäpä se soundi on tosiaan niin nerokkaan täydellinen että se sopii musaan kuin musaan... tai sitten popmusiikin soundimaailma vain on vuosien varrella rakentunut P:n luoman standardin ympärille.
 
Mutta eihän Presicion toki olisi noussut standardiksi jos se ei olisi peruskonseptiltaan terve ja toimiva tuote. Ja kyllä minäkin sen soundista tykkään. Mutta ajatus siitä että se on jotenkin täydellinen bassokitara on minulle vieras. Onhan teknologian ja kulttuurin historiassa muutenkin lukuisia esimerkkejä siitä, miten ensimmäisenä oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleva keksintö päätyy hitiksi, vaikka teknisesti tai taiteellisesti edistyneempiäkin ratkaisuja olisi ollut tarjolla - useimpien Mnettiläistenkin koneissa pyörivä käyttöjärjestelmä nyt putkahtaa ensimmäisenä mieleen...

Onhan teknologian ja kulttuurin historiassa muutenkin lukuisia esimerkkejä siitä, miten ensimmäisenä oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleva keksintö päätyy hitiksi
 
Jostain muistan lukeneeni, että Yamahan legendaariset NS-10-tarkkailukaiuttimet päätyivät maailman studioiden standardiksi lähinnä siksi, että joku tyyppi tarvitsi studiolle halpoja kajareita referenssiksi, autoili lähimpään stereoliikkeeseen, ja osti suunnilleen ensimmäiset mitkä vastaan tulivat.

Kyllä Precisionissa on yksinkertaisesti erittäin toimiva soundi. On tukeva ja juureva, mutta erottuva. Eikä soundia tarvitse hakea minuuttien säätösessioilla. Kun tuohon lisätään vielä ko. basson ergonomia, luotettavuus ja makee ulkonäkö, niin ei ihme että on suosittu.

Jaa, toisenkin punkpop-yhtyeen eli Blink 182:n basistilla näkyy olevan nimikko-P-basso - kitaristillahan on jo nimikko-Gibson ja nimikko-Fender (ja nimikko-Squier)...
 
http://www.fender.com/products/show.php?partno=0138300
 
Tarkkasilmäisimmät lukijamme varmaan jo huomasivat ettei kyseessä ole Passo, vaan P-mikillä varustettu Jasso.
 
EDIT: tai no, on tossa P-mallin kaulakin.

Pino Palladino käyttää myös presareita. Ja siitä taas huomaa kuinka se toimii niin monenlaisessa musassa.
 
Voip olla, mutta aina kun Pinon näkee basson kanssa samassa kuvassa, on se basso Stingray.
 
Tony Levin käytti kanssa alkuaikoina passoa, mutta Stingray silläkin on nykyään vakiovarustuksena.

Voip olla, mutta aina kun Pinon näkee basson kanssa samassa kuvassa, on se basso Stingray.
 
Tony Levin käytti kanssa alkuaikoina passoa, mutta Stingray silläkin on nykyään vakiovarustuksena.
 
Eikös se jossain vaiheessa mainostanut Sterlingiä ?

Presarin jumalallisuutta kun pohdiskellaan, niin asiaa voi lähestyä myös muna/kana-kantilta. Eli onko P niin suosittu, koska se on niin hyvä, vai päinvastoin? Soittimien maine kun on kovasti itseään ruokkivaa lajia: soittaja A ostaa presarin, koska starat B ja C soittavat sillä ja D ostaa sen koska A:llakin on sellainen etc. Äkkiä meillä onkin jo käsissämme standardi, joka on saanut alkunsa ehkä yhden tyypin puolihuolimattomasta valinnasta - tai presarin tapauksessa siitä ettei ensimmäisillä sähköbasisteilla yksinkertaisesti ollut vaihtoehtoja. Joku kitaralehden kolumnisti joskus mietti että jos Jimi olisi Straton sijaan soittanut vaikkapa Mos-Ritella, niin rockŽnŽ roll-maailman visuaalinen ilme voisi olla aikas erilainen...
 
Olisivathan ne ensimmäiset sbasistit voineet mikittää kontransa. No, kyllä nuo ensimmäiset kitarat ja bassot (passo, jasso, tele, strato, lespooli) ovat kyllä yleisesti ottaen niin hyvin suunniteltuja tuotteita, että niiden perusajatusta on paha mennä parantamaan. Ei niitä muuten olisi tehty näin kauaa. Miksi keksiä jotain uudestaan, kun entinenkin idea on hyvä ja toimiva.
 
Ja onneksi Jimi ei käyttänyt Semien tekeleitä. Nyt sellaisen omistaminen (vaikkakin vain kopion) nostaa itsetuntoa huomattavasti enemmän kuin strato. ;)
 
Mitä tulee presarin soundiin ja sen kaikkivoipaisuuteen, voi sitäkin miettiä samaan tyyliin. Ehkäpä se soundi on tosiaan niin nerokkaan täydellinen että se sopii musaan kuin musaan... tai sitten popmusiikin soundimaailma vain on vuosien varrella rakentunut P:n luoman standardin ympärille.
 
Niin, onhan rockin kitarasoundikin rakentunut pitkälti lespoolin ja putkimarsun ympärille, mutta kuten jo todettua, jos se on hyvä, niin olkoon. Ja tässä harrastuksessa ei aina anneta pisteitä erilaisuudesta, mutta jos sanoo nojaavansa vankasti perinteisiin niin pisteitä monasti ropisee.
 
Mutta eihän Presicion toki olisi noussut standardiksi jos se ei olisi peruskonseptiltaan terve ja toimiva tuote. Ja kyllä minäkin sen soundista tykkään. Mutta ajatus siitä että se on jotenkin täydellinen bassokitara on minulle vieras. Onhan teknologian ja kulttuurin historiassa muutenkin lukuisia esimerkkejä siitä, miten ensimmäisenä oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleva keksintö päätyy hitiksi, vaikka teknisesti tai taiteellisesti edistyneempiäkin ratkaisuja olisi ollut tarjolla - useimpien Mnettiläistenkin koneissa pyörivä käyttöjärjestelmä nyt putkahtaa ensimmäisenä mieleen...
 
Vaikka passo onkin yksinkertaisuudessaan nerokas tuote, niin eivät kaikki standardit tosiaan ole niin erinomaisia. Onhan Kupla kai vieläkin maailman myydyin auto, ja noiden japanilaisten kauppakassien myyntilukuja en ole koskaan käsittänyt...
 
Musiikin alalla ei kai täydellistä olekaan, kyse on niin pitkälti mielipidekysymyksistä, mutta passo tai jasso sbasistille, teleä, stratoa tai paulia kitaristin kouraan ja paljon putkia vahvistimiin, niin suurin osa tämänkin palstan lukijoista on tyytyväisiä, musiikkityylistä riippumatta.

Voip olla, mutta aina kun Pinon näkee basson kanssa samassa kuvassa, on se basso Stingray.
 
Googleen kun laittaa kuvahaun "Pino Palladino", bassoja näkyy ainaskin 3 eri merkkiä: Fender, Musicman ja Lakland.

Googleen kun laittaa kuvahaun "Pino Palladino", bassoja näkyy ainaskin 3 eri merkkiä: Fender, Musicman ja Lakland.
 
Pinopalladino.comin listan mukaan soitossa on ollut myös Pedullaa ja Warwickeja. Aina oppii uutta.

Googleen kun laittaa kuvahaun "Pino Palladino", bassoja näkyy ainaskin 3 eri merkkiä: Fender, Musicman ja Lakland.
 
Milläs se Pino veti nämä The Whon keikat? Toivottavasti ei ainakaan nauhattomallaan.;)

Milläs se Pino veti nämä The Whon keikat? Toivottavasti ei ainakaan nauhattomallaan.;)
 
Verbatim Bass Player 03/04:
 
"Pino Palladino has amassed quite an array of basses over the course of his diverse career. His current stash of gold-record-makers includes his sunburst '63 Fender Precision, which he tunes down a whole-step (DGCF); his black Moon Larry Graham Signature Jazz Bass, tuned down a step-and-a-half (C#F#BE); and his pink '61 Fender Precision, kept in standard tuning, which he used on the Simon & Garfunkel tour. All are strung with La Bella heavy gauge flatwounds. With the Who, he played his Moon brought up to standard tuning and strung with Rotosound roundwounds. Other basses in rotation are his famous sunburst fretless '79 Music Man StingRay, strung with medium Rotosound Swing Bass roundwounds; a '96 Lakland 55-94 Deluxe 5-string; an '80s reissue Fender Jazz that he uses with a Roland V-Bass modeling system; and a Warwick Thumb Bass 5-string with Thomastik-Infeld light-gauge flatwounds.
For amplification, Pino plugs into Ashdown heads - the ABM 900 or the ABM 500 EVO - and one or two Epifani T-212D 2x12 cabinets. Onstage with the Who, he augmented his rig with some of John Entwistle's Ashdown cabs. He loves his Raven Labs MDB-1 Mixer/Direct Box/Buffer - which allows him to preset the levels of three basses at once - and his lone effect remains the Boss OC-2 Octave pedal."
 
On mullakin tekemistä näköjään. :D

...Yamahan legendaariset NS-10-tarkkailukaiuttimet päätyivät maailman studioiden standardiksi lähinnä siksi, että joku tyyppi tarvitsi studiolle halpoja kajareita referenssiksi, autoili lähimpään stereoliikkeeseen, ja osti suunnilleen ensimmäiset mitkä vastaan tulivat.
 
No näinhän se on mutta se taas että Precisionista tuli "maailman standardi" ei ole mikään sattuman oikku. Kun esim. vuonna 1951 autoilit lähimpään musiikkiliikkeeseen, tarkoituksena napata basso matkaan niin sinulla oli tasaan yksi vaihtoehto. Fender Precision. Tällaisena tilanne jatkui aika pitkään kun puhutaan varteenotettavista vaihtoehdoista.

Moi eihän toi presari oo tänä päivänä enää mikään legenda kun muut on mennyt jo ohi aika päiviä sitten? Myönnetään että ne on kovia soittimia, muta esim.G&L on ainkin viimeisen 10 vuoden pitänyt Fenderiä pilkkanaan!
G&L ei oo vielä sortunut massa tuotantoon nin kuin eräät toiset joiden Workshop tuotanto on surkempaa ku G&L:n perus tuotanto!
 
En oikeasti muista nähneeni yhtään G&:L:ää missään musavideossa tai livenä lavalla. Presari sentään on about jokatoisella videolla. Kyllä ne vanhat legendat on ja pysyy, teki G&L sitten miten laadukkaita bassoja tahansa.

En oikeasti muista nähneeni yhtään G&:L:ää missään musavideossa tai livenä lavalla. Presari sentään on about jokatoisella videolla. Kyllä ne vanhat legendat on ja pysyy, teki G&L sitten miten laadukkaita bassoja tahansa.
 
No näinhän se on, mutta oon edelleen sitä mieltä että Leo Fender teki parhaat bassonsa Music Man ja G&L merkkien takana!
Mutta älkää nyt ottako tätä tiukka piposina vastaan, sillä kyse on maku asioista!
Olin kokeilemassa yhtä Presaria ja aloin vaan ihmetteleen Fenderin politiikkaa kun kuulin myyjältä että basson osat
valmistetaan meksikossa ja kootaan jenkeissä jolloin saadaan "kotimaisuusaste" Made in USA?
No ei toi edellä mainittu tietenkään koske kaikkia jenkki Fenkkuja!

En oikeasti muista nähneeni yhtään G&:L:ää missään musavideossa tai livenä lavalla. Presari sentään on about jokatoisella videolla. Kyllä ne vanhat legendat on ja pysyy, teki G&L sitten miten laadukkaita bassoja tahansa.
 
Vanhat legendat tulevat jatkossakin säilyttämään asemansa. Osaltaan siihen vaikuttaa massatuotanto ja halvemmat hinnat käsityöbassoihin verrattuna.

Vemmy:Miksi keksiä jotain uudestaan, kun entinenkin idea on hyvä ja toimiva.
 
niin...miksi ihmeessä???
 
http://www.line6.com/variax/US/
 
tämä nyt tuli hieman off topikkina mutta eikö teitä ala hirvittää ajatus digitaalisesta bassosta???

En oikeasti muista nähneeni yhtään G&:L:ää missään musavideossa tai livenä lavalla. Presari sentään on about jokatoisella videolla. Kyllä ne vanhat legendat on ja pysyy, teki G&L sitten miten laadukkaita bassoja tahansa.
 
Lulisin että oot nähnyt ainakin Music Manin bassoja videoiltas! Siinä on esimerkkiä mitä Leo on tehnyt!