Rock, pop, alternative ›

Kävin ennen töihin menoa hakemassa dvd-kannellisen version, mutta juuri töistä palanneena en ole vielä kerennyt edes ensimmäistä kuuntelukertaa ja vihkon (joka on komia) selailua pidemmälle, joten lauluista en lähde vielä kommentoimaan.
 
Lauantaina Lutakkoon.

Näin lyhyesti: Semifinalin keikalla olin edustamassa mnet-paidan kera, ja pidin kovin. (Abbaa muistettiin taas. Ü)
 
Tänään (tai oikeammin eilen) hain spessupainoksen, ja pidin ehkä jopa vielä kovemmin. Eritoten Ampukaa mut kuuhun, Minä vien roskat pois ja Ruudinkeksijät ovat sykähdyttäneet huomattavan paljon näin muutamalla kuuntelukerralla. Erittäin lupaavan kuuloinen albumi kaikenkaikkiaan, hyvä Jarkko Martikainen! ! !

Keikka on siis Semifinaalissa takana ja levyn DVD-muotoinen painos hankittuna. Mutta pureudutaanpa nyt aluksi tähän ensiksi mainittuun.
 
Keikkapaikan ovesta sisään astuessani ensimmäiset tunnot olivat, että onhan jukoliste vähän porukkaa ja pirun pieni paikka, mutta väki lisääntyi huomattavasti ennen tapahtuman alkua ja lopulta keikkaa tähyili varmasti täysi klubi. Myös esiintymispaikan pienuus esiintyi keikan edetessä varsin positiivisena puolena. Tunnelma oli nimittäin varsin intiimiä ja Jarkko Martikaisen sekä Ville Kankaan soittaessa akustishenkisesti, kappaleet vaikuttivat vallan mainioilta. Mieleen jäivät erityisesti alkupuolen veisut ja yleisön hämmästyneisyys erilaisiin musiikillisiin valintoihin. Lopulta juhlakansa kuitenkin intoutui fanittamaan oikein kunnolla. Soitinratkaisutkin olivat huomionarvoisia pääjehu-Jarkko Ilarin (näin hän esittäytyi show:n alussa) soittaessa suunsa lisäksi akustista kitaraa, kun taas Kangas soitti urkuja, syntetisaattoria, irlantilaista busukia (otaksun?) sekä sähköistettyä viulua. Sovitukset oli hiottu hyvin, ja kuten itse levyä myöhemmin kuunnellessa kävi ilmi, niin pidin jopa hieman enemmän näistä pelkistetymmistä soundeista.
 
No se siitä sitten, marssin tyytyväisenä kotiin ja seuraavana päivänä riensin levykauppaa ostoksille hankkimaan tämän lätyn. Ensikuulemalta pidin teosta varsin mielenkiintoiselta ja erityisesti huolella suunniteltu kansitaide sykähdytti. Musiikki meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kuten ensimmäisillä kerroilla tapaa usein käydä. Kuitenkin muutaman lisäkuuntelun jäljiltä se alkoi sitten enemmälti aukeamaan ja saatoin todistaa erästä YUP-historian merkkiteosta (lienee soveliasta kutsua tuota moiseksi). Itse kappaleista sen verran, että levy koostuu 53 minuutista jokseenkin balladihenkistä tunnelmointia pienillä värityksillä. Melko pelkistettyä toki. Sanoituspuoli puolestaan on vielä vahvemmin esillä, kuten olettaa saattoi... Jos yksittäisiä kappaleita täytyy nostella esille, niin hehkuttaisin ehkä seuraavia: "Isäni elämä, teot ja kirjoitukset", "Minä vien roskat pois", "Ampukaa mut kuuhun" ja "Joulu on juhlista pahin". En tosin haukkuisi yhtäkään muutakaan kappaletta missään nimessä...
 
Kaikenkaikkiaan hieno levy ja mahtava teos, suosittelen!

Edellisellä sivulla olikin jo selontekoani levystä, mutta pari huomiota lisää. Mierolainen on oivallista iltamusiikkia, jota on kiva kuunnella pienten puhdetöiden tekemisen ohessa. Ensialkuun levyn melodiat tuntuivat jotenkin laimeilta ja harmailta, mutta kyllä ne koukut sieltä löytyvät kun kuuntelee. Tehokkaimmin soi päässä tällä hetkellä Mäyriä ja ihmisiä -kappaleen syntikkariffi, joka on vilpittömyydessään ja kirkasotsaisuudessaan todella tarttuva. Nostaa hymyn huulille ainakin minulla. Teksteissä (pintapuolisesti tarkasteltuna) oli muutama kohta, jotka särähtivät korvaan ("päilyä" on uusi verbi minulle), mutta niihin tottuu.
 
Edelleen totean, että varsin miellyttävä paketti.

Minäkin eilen levyn ostin, mutta en ole kerennyt kuuntelemaan kuin kerran läpi. Hyvältä kuitenkin kuulostaa. Eka kuuntelukerralta parhaiten mieleen jäi Perkeleen peltilaatikot. Johtuisiko sitten niistä sähkökitaroista, että se iskostui mieleen. Kansitaiteeseenkaan en kerenny vielä kunnolla perehtymään, mutta todella mukavalta vaikutti. Hienoa, että niihin on todellakin panostettu.

Tänään iltapäivällä sitten saan vihdoin käsiini kyseisen levyn. On tätä sitten odotettukin.

Eikös tuo ole pakattu DVD-koteloon ihan ei-erikoispainoksena? Näin käsitin ainakin Soundin Martikainen-jutusta.
 
Levystä on liikkellä myös ihan perinteistä jewel case -versiota. Siinä on pienempi vihko ja senpä takia siitä puuttuvatkin lyriikat.
 
Onhan tuo dvd-painos paljon kivempi. Ja mun vanhemmat ovat Forssassa julkkiksia, kun tuo kansikuva on otettu niitten seinästä ja sitten sitä tapettia on käytetty aika näyttävästi siinä vihkosessa muutenkin...

Dvd-koteloversio hommattu. Jälleen kerran kävi kuin monesti aiemmin yup:n uuden levyn ostamisen jälkeen, että ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen pettymys on valtaisa. Mutta kun toinen ja kolmas kerta on kuunneltu, alkaa tuntua enemmän ja enemmän siltä että tämä onkin ihan saatanan kova levy! Se, että biisit avautuvat vasta myöhemmin, saa ne kuulostamaan aina vain paremmilta.
Jarkko Martikainen on kyllä yksi parhaita biisintekijöitä tässä maassa, imho. Ostakaa Mierolainen ja kuunnelkaa sitä!

Tänään ostin, ja pari kertaa olen nyt ehtinyt kuunnella läpi. Pidän kovasti. YUP ei ole urallaan tehnyt yhtä ainutta heikkoa levyä, eikä mr. Martikaisen sooloilu poikkea tästä sarjasta. Uskallan puhua tästä samassa yhteydessä, sillä kyllähän Mierolainen kuulostaa melko paljon YUP:lta akustisen filtterin läpi vedettynä. Se on sinänsä jännää, koska nyt vasta todella huomaa miten iso merkitys Jarkko Martikaisen äänenkäytöllä ja yleensäkin "läsnäololla" on koko YUP-yhtyeelle, vaikkei edes ajattelisi tekstejä.
 
Tekstit levyllä ovat mielestäni musiikkinsa näköisiä: ne liikkuvat myöskin hiukan pelkistetymmässä, pienemmän perspektiivin maailmassa. Lauluissa ollaan nyt pienen ihmisen asialla, kun emoyhtyeessä tarkastellaan maailmaa useammin laajemmasta vinkkelistä. Eli nyt ei Jumala halkaise ihmistä kahtia eikä voimasointuja soitella, mutta tällaiset tekstit yhdistettynä näihin tyylikkäisiin akustisiin sävellyksiin muodostavat melko saumattoman kokonaisuuden. Erilaisia soittimia ja efektejä on myös käytetty mielestäni mukavana lisänä levyllä, ei liian hallitsevasti vaan pieninä mausteina siellä ja täällä.
 
Kyllä varmasti vaatii vielä joitakin kuuntelukertoja että levyyn pääsee täysin sisälle, mutta se on (kuten YUP:nkin kanssa) mielestäni nyt vain ansio. Tällä levyllä on uskoakseni minulle ja muillekin vielä paljon annettavaa.
 
Niin, ja erikoispainoksen kannetkin on kivat. =)

Levystä on liikkellä myös ihan perinteistä jewel case -versiota.
 
Onko näin?? En ole missään nähnyt... No, ei se haittaa kun omistan jo DVD-kotelollisen version.

Hankin levyn viime viikolla. Muutaman kuuntelukerran jälkeen levy ei vielä auennut. Yksittäisitä kappaleista erityisesti mieleen jäivät kuitenkin Mäyriä ja ihmisiä, minä vien roskat pois sekä perkeleen peltilaatikot. Pitää jatkaa kuuntelua.

Kasvaa ehdottomasti kuunnellessaan. Sain joku pari viikkoa sitten itselleni Mierolaisen arvioitavaksi, ja tuomionkin naputtelin. Annoin neljä viidestä, vaatii useamman kuuntelukerran, muttei ole onneksi itsetarkoituksellisen monimutkaista taidepaskaa, kuten tällaiset sooloprojektit tuppaavat olemaan. Ja on muuten komeasti pakattu. Hienoa, että joku viitsii panostaa myös esimerkiksi kansitaiteeseen musiikin ehdoilla ja musiikin edun mukaisesti. Mahtavaa kamaa. YUP:kin kuulostaa tämän jälkeen tuntuvasti sympaattisemmalta.

Kovasti puhuttiin että askeettisempaan ja alkuvoimaisempaan ilmaisuun oltiin pyritty Mierolaisen kanssa. Oletin sitten, että levy olisi Sielun veljien tyyppistä tribaalista ölinää - onneksi ei ollut.
 
Sen sijaan täytyy kyllä sanoa, että huh! Saatanpa pyytää itsekin sitten tulevaisuuden mediavaikuttajana ja rockmuusikkona Kankaan Villeä sovittajaksi. On meinaan sellaisia juttuja ettei ole tosikaan. Mies soittaa kadehdittavan hyvin.
 
Lisäksi siitä askeettisesta ilmaisusta: Jos saa pelkällä akustisella kitaralla ja sähköviululla välillä karvat nousemaan pystyyn niskasta, niin kuin nyt vaikkapa Ampukaa mut kuuhun -kappaleen säkeistössä, niin se on poijjaat (ja tytöt) siinä ja papukaijamerkki päälle.
 
Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että terapialevyn sijaan Mierolainen on vain laajennus YUP:n normaalista kirjosta - mikä nyt noin periaatteellisesti ei ole ihme, onhan Martikainen bändin toinen musiikillinen johtaja. Mielenkiintoista voisi olla kuulla tähän verrattuna vaikkapa Hyyrysen Jussin soololevy, siinä saattaisi olla aivan eri vivahteet tähän nähden. En toki väitä, että levy on huono (sen sijaan väitän, että tämä saattaa olla yksi niistä levyistä, jotka pyörivät vielä vuosikymmentenkin jälkeen taajaan stereoissa), ainoastaan, että Martikaisen äänenväri ja käsitys säveltämisestä alkaa tuntua jo aika läheiseltä.
 
What can I say. Olen myyty. Ainoastaan ns. "yhden vitsin ihme" Pyhä Jysäys jättää vähän kylmäksi. Joskin täytyy muistaa oleellinen asia: eiköhän jokaikinen näistä biiseistä ole "just se kappale" jos sen soittaa oikeassa tilanteessa.
 
ps. Tekstin ensimmäisestä kappaleesta saattaa saada käsityksen, että Sielun veljet olisivat mielestäni tribaalista ölinää. Näin ei tietenkään ole koko tuotannon kanssa. Mutta osassa kyllä.
 
On se perkele kun ei nykyään voi sanoa mitään ilman disclaimeria :)

Pistetäämpä nyt vielä omia mielipiteitäkin lisää. Tuolla aiemmin jo jotain sanoinkin, mutta nyt on aikaa kulunut ja olen levyä enemmän kuunnellut. Vaikka kuinka haluaisin kehua ja tykätä tästä levystä, niin täytyy sanoa, että en minä tästä levystä pidä. Ei kerta kaikkiaan vaan rupea kuulostamaan hyvältä, vaikka kuinka moneen kertaan levyn kuuntelee. Nyt en sitä sitten enää jaksa kuunnellakaan. Olen sitten kenties tyhmä, kun levy ei minulle aukea. Toivottavasti uusi YUP on sitten joskus hamassa tulevaisuudessa parempaa. No täytyyhän tämä nyt kuitenkin hyllyssä olla ja täytynee ottaa joskus esim. keskitalven kylmimpänä hetkinä uudestaan kuunteluun, mutta näin kävi tällä kertaa että Martikainen oli pettymys.

Katsos vain, Martikaiselta on levy-yhtiön tulevia julkaisuja-listan mukaan tulossa uusi levy 2006.. Mikä jottei, sehän vaan passaa!

Katsos vain, Martikaiselta on levy-yhtiön tulevia julkaisuja-listan mukaan tulossa uusi levy 2006.. Mikä jottei, sehän vaan passaa!
 
Oonko mää vaan huono, kun en sitä tuolta http://www.levy-yhtio.com/index.php löytänyt?

Oonko mää vaan huono, kun en sitä tuolta http://www.levy-yhtio.com/index.php löytänyt?
 
Löytyy heti etusivulta, kelaa sitä uutispalstaa alaspäin.

Löytyy heti etusivulta, kelaa sitä uutispalstaa alaspäin.
 
Kappas! Tuo "Julkaisut"-osio ei sitte ollu viä päivittynyt.
 
Mielenkiintoista...

Hienoa.
 
Epäilinkin, että Martikaiselta toinenkin soololevy irtoaa.