Bänditoiminta ›

itse asiassa mielummin laitan sen mallintavani vahvistimen etusen läpi että saa vielä hienosäätää eq:ta kun vahvistin- ja kaappikohtaiset erot aina vaikuttavat saundiin, etenkin kun ruuvailen saundeja kotona kuulokkeilla.
 
Niin, tässähän onkin oikein hyvä esimerkki. Pienestä asiasta tuli jo kaksi erilaista tulkintaa ja vielä kolmanneksi käyttäjän oma selitys. Munst kannattaisi lähteä siitä, että ihmiset eivät ole pääsääntöisesti ennustajia.

Niin, tässähän onkin oikein hyvä esimerkki. Pienestä asiasta tuli jo kaksi erilaista tulkintaa ja vielä kolmanneksi käyttäjän oma selitys. Munst kannattaisi lähteä siitä, että ihmiset eivät ole pääsääntöisesti ennustajia.
 
Jaa, mitenhän se käyttäjän selitys poikkesi joltain olennaiselta osaltaan tuosta mun tulkinnasta?

Jaa, mitenhän se käyttäjän selitys poikkesi joltain olennaiselta osaltaan tuosta mun tulkinnasta?
 
Kuinka monta erilaista tulkintaa sitten pitäisi olla olemassa ennenkuin asiasta saa informoida? Miksei asiaa saa varmistaa? Miksi pitää luottaa tsäkään?

Kuinka monta erilaista tulkintaa sitten pitäisi olla olemassa ennenkuin asiasta saa informoida? Miksei asiaa saa varmistaa? Miksi pitää luottaa tsäkään?
 
Saahan sitä varmistaa jos haluaa, en vain ymmärrä miksi pitäisi kirjata asiat, joista tietää helposti selviävänsä tilanteessa kuin tilanteessa.
 
-Rumpalimme soittaa rumpuja kapuloilla, tuomme omat kapulat mukana. Oletamme kuitenkin, että tomeissa sekä bassorummussa on kalvot jo valmiiksi asennettuna.

Tuli mieleen yks sketsi telkkarissa kun aviopari oli toisillensa niin kiukus että pitivät molemminpuolista mykkäkoulua. Kun kuitenkin oli perheessä pakko joistain asioista sopia niin kirjoittelivat lappuja toisilleen. Vähä kuin tämä lavakartatouhu.
 
Muusikot ja tekniikka vois kyllä olla puheväleissä niin sujuis paremmin. Vois ihan keskustelemalla selvittää jos joku asia on epäselvä tai on jostain erilaisia käsityksiä. Nopeiten ja helpoiten ne puhumalla selviää.
 
Korvien lisäksi miksaajalla vois olla silmät päässä. Jos stagelle kömpii jokunen soittaja, yks istuu rumpujen taakse ja vetää ehkä siinä olevan laulumikin eteensä, kiipparisti iskee valmiina olevat piuhat vermeeseensä, basisti jurnuttaa selin vahvarin kimpussa, kaks kitaristia vetelee jo riipiviä riffejään ja solisti kelaa mikkiä irti jalustastaan niin vaikkapa valmistautuis tuon bändin hanoja availemaan.
 
Taaskaan en puhu Jaarlien tyyppisestä touhusta. Noin kuitenkin on hoidettu nuorten bändien kisat sm-tasollakin. Ja toimii. Äänen laatu, balanssit yms. on aivan muusta kuin papereista kiinni.

-Rumpalimme soittaa rumpuja kapuloilla, tuomme omat kapulat mukana. Oletamme kuitenkin, että tomeissa sekä bassorummussa on kalvot jo valmiiksi asennettuna.
 
Hyvä vinkki. Täytyy muistaa ehdottomasti lisätä tekniikkaraideriin. hähähähäh.

Exhausted-yhtyeen lavakartta/tarvelista näyttäisi siis tältä:
 
Bändissä on rummut, basso, kitara ja yksi laulu. Bändi soittaa mielellään lainabacklinella tuoden vain omat kitarat, efektit, piuhat, pellit, virvelin ja kapulat; mutta tarvittaessa rummut ja vahvistimetkin voidaan tuoda paikalle (lainauksista voimme sopia suoraan toisten bändien kanssa). Kitaristi käyttää mallintavaa etuaste/efektiä jonka voi pistää kiinni suoraan miksauspöytään jos monitorointi on kunnossa. Omaa miksaajaa ei ole, mutta bändi toivoo että joku katsoisi että yleisöön kuuluu kaikki balansoidusti ja monitoreihin edes laulua.

Pakoppa itekki lisätä jotain kun naureskelin aikani.. Tämä ei nyt suoranaisesti liity lavakarttoihin, mutta.. Olimme erään kerran keikalla tilaisuudessa, jossa oli kolme muutakin bändiä. (Tässä tapauksessa on kyse rock-henkisestä tapahtumasta rock-baarissa.) Tuttuni (toisen bändin basisti) kanssa sovittiin, että saan soittaa hänen pinollaan, mutta paljastui, että "pää-esintyjä" tuo vehkeensä ja niillä pelataan. Tämä sen jälkeen kun "meidän pino" oli roudattu paikan päälle. Miksaajan toivomuksena käytettiin sitten yhtä vahvistinta ja kun lavalla oli jo yksi pino, niin mitä turhia vaihtelemaan.
 
Kamojen omistajat tekivät soundchekkinsä, välissä yks bändi ja sitten me pääsimme lopultakin testaamaan omia balansseja ja juuri kun olin säätämässä itselleni lavalle hyvää saundia, edellisen bändin basisti juoksee paikalle sanoen; "Omistaja sanoi, etä bassonupin säätöihin ei saa koskea." Ja tässä vaiheessa itse vermeitten omistajat jo zekkinsä tehneenä olivat häipyneet valmistautumaan iltaa varten.
 
Siinä sitten suu amolla ihmettelemään, että jos saa käyttää vahvistinta, niin miksei sitä saa käyttää.. Miksei olisi voinut laittaa paperille ylös omat 8-kanavaisen EQ:nsa säädöt, että muistaa ja muutkin saavat jotain irti..
 
Tämän takia jotkut suosivat omia vahvistimia, ikinä ei tiedä mitä eteen tulee. Jos olisimme vaatineet, että vaihdetaan lavalle "oma" vahvistin, olisi ollut ainkin kaksi tyytyväistä basistia, silloisen yhden sijaan.. Ja kaikki olisivat SAANEET säätää omat saundinsa..
 
Tässä ei nyt miksaajaa mollata, neljä bändiä yhtenä iltana, kova homma ja ajateltiin helpottaa omalta osaltamme kaverin duunia. Mutta sitte sattu tää ihme kamojen lainaaja..
 
Toivottavasti ymmärtänette tarinan pointin ja miksi muusikot haluavat omat pelinsä.. :)

Siinä sitten suu amolla ihmettelemään, että jos saa käyttää vahvistinta, niin miksei sitä saa käyttää.. Miksei olisi voinut laittaa paperille ylös omat 8-kanavaisen EQ:nsa säädöt, että muistaa ja muutkin saavat jotain irti..
 

 
olisit ottanut ne itse ylös, ja sitten soiton jälkeen palauttanut originaaliasetukset. pitää osata joustaa kun lainaa vehkeitä

Nopeiten ja helpoiten ne puhumalla selviää.
 
Lueppa puhelimessa jollekin kamoja pakkailevalle meidän kanavalista ja laita henkilö langan päässä ottamaan asiat ylös ja pakkaamaan ne mukaan. Kauanko menee aikaa ja montako kertaa pitää toistella sitä sun tätä, että mikäs se nyt oli se kanava 16 sitten? Ja sitten kaikki muu säätö päälle.

Ja sitten vielä tutkimus: mitä kaikkea lopulta puuttuu. Paljonko pitää paikallisesta äänifirmasta/tutuilta paikallisilta musikanteilta haalia tavaraa keikkapaikalla kun puhelimessa ei hoksannutkaan sanoa kaikkea. Ei ookkaan monitoriviuhkaa mukana, kun unohtui puhelinlaskua pelätessä sanoa. Ja sitten pitää hakea koko kaukokaapeli jostain kun kaupungissa ei olekaa sopivaa multiliitintä, mikä kävisi lavapäässä pakkiin. Paljonkos kauko kaapelin vuokra olikaan listahinnalla. Bensakulujen verran?
 
Siksi meillä on lista. Ei TARVI soitella. Ei TARVI selittää. Siinähän se, paperilla. Soita jos on ongelmia. Soita jos on kysyttävää. Mutta muuten, ÄLÄ soita.
 
Annetaan nyt sitten esimerkki.
 
Viime festarikeikka, kakkoslava. Talon puolesta tuttu lavamies ja tuttu valomies, oma miksaajamme korvaa keikkamme ajaksi talon miksaajan. Kaikille lavalla työskenteleville oli päivänselvää,e ttä meillä on rummut, basso, kaksi kitaraa, neljä laulua, md ja viulu. Mutta mikä missäkin. Lavakartta selvittää kysymyksen. Lavalla on kaikki jo suunnilleen valmiina kun tuomme backlinen asemiin. Lavasähkö on asemissa ja mikkistandit pojottavat paikoillaan.
 
Oma bassarimikki ständinnokkaan. Oma NT1 ja MT56 kytkyyn kitaraan. Ylimääräiseksi tilattu backup di-box odottaa lattialla kitaristin piuhaa. Ei mene lavajätkältä koko aika ihmettelyyn, vaan asiat ovat jo paikallaan. Kun edellinen bändi poistuu, osa kamoista jää paikalleen, ja osa kerätään pois. Mikkejä ei jätetä lojumaan piuhan päähän, vaan ne kerätään pois ja pannaan laatikkoon odottamaan aikoja parempia.
 
Ylimääräinen roju lavalla lisää riskiä saada paskaksi menneitä kamoja tai loukkaantuneita artisteja. Kamoista voi aina laittaa laskun, mutta kesken festivaalien paskaksi mennyt tavara aiheuttaa vaan harmia. On siis helpompi siivota ne sivuun ja pitää stage siistinä. Henk koht en paljoa vaadi, olen vaatimatonkaveri, mutta nykyisessä stagelookissani tarvitsen rojuvapaan tilan ettei satu oikeasti vahinkoja.(noilla silmillä kun ei näe ihan mainiosti kun hiki valuu silmään.) Eikä siinä ole tippaakaan starailua. Kukapa haluaisi törmätä vieressä törröttävän mikkiständiin.
 
Nopea kytky monitoritiskiin, monitorien kanavalista poikkeaa etupään listasta,mutta valmiiksi numeroidun listan kanssa se on nopeasti hallussa. Syötöt soittajille(kahdella langattomat napit, kolmella langalliset) ja tiski on valmis linjatsekkiin.
 
Etupäässä kanavalista selvä. Kompurat paikallaan oikeissa kanavissa. Kaikki on hyvin. Tsekki käyntiin. Rummut läpi, md, mun kitara, laulut läpi, basso läpi. Samalla tsekataan monitoritiskiltä, että kaikki kanavat viuhuvat nollatasoa. Monitoriryhmät on säädetty siten, että kun kaikki kanavat pauhaavat nollatasoa sisään homma onkunnossa. Helppo tsekata. Kun eka keltainen välähtää, mennään vähän liika lujaa. Ryhmät mutelta, laulut vielä läpi napit päässä ja keikka voi alkaa.
 
Keikan jälkeen kamat kasaan ja lavalta. Tekniikka jää huitomaan seuraavaa bändiä varten juttuja.
 
Se mitä esimerkilläni halusin sanoa on vaan se, että kylmien faktojen esittäminen paperilla on huomattavasti tehokkaampaa kuin jutella ihmisten kanssa puhelimessa tuntitolkulla. Ja kun keikkapaikan etupäänvahdilla on kanavalista ja lavaukolla lavakartta kädessä kun saapuu paikalle tulee itsellä heti sellainen varmempi olo, että huh, ne on selvittäneet tämän meidän katastrofin etukäteen. Eli emme ole yllätyksiä, vaan homma, joka hoidetaan ennen seuraavaa hommaa. Ja kassellaan seuraavalla keikalla.
 
Niin joo, tossa on vielä linkki tohon meidän lavakarttaan, se kun taitaa olla otsikkona tässä jutussa. :D Ei ole mikään tuon ihmeempi juttu. Tosta näkee, jos viitsii katsoa,että rummuissa on kolme tomia ja siellä on kaksi virveliä. Tämähän tarkoittaa, että mikrofonejakin olisi syytä olla tietty määrä. Sellaista se.
 
http://www.jaarlipadington.com/jaarli_padington_lavakartta.jpg
 
EDIT:
ja niin joo, että mä en nyt tällä tarkoita mainostaa bändiäni tai kehua, että meillä on maailman paras livesoundi ja systeemit. Ei ne ole. Mutta teen omalta osaltani sen mitä osaan sen suhteen että olisi siedettävää. Satun vaan touhaamaan molemmilla puolilla lavaa ja sen myötä on oppinut arvostamaan bändejä, jotka viitsivät nähdä vartin vaivaa ja tiedottaa itsestään ihan kirjallisessa muodossa ennen keikkaa. Ei vaadi paljon, mutta auttaa. Ja kun ei sitä ihminen vaan ehdi soittaa kaikille oman festarilavan 10:lle bändille, joita ei ensinnäkään saa kiinni kun ovat keikoilla.
 
Niin joo. Nyt pitää vissiin mainostaa. Jos se meidän meininki kiinnostaa tsekata, niin Helsingin päädyn poppoolle tiedoksi, että Semifinal kutsuu orkesteriamme 25.8. Että tervetuloa vaan. Näette, että ei se nyt mitään niin ihmeellistä ole. ;D Nykikää hiasta. Mä yritän nousta jossain vaiheessa sillai, että näette mut. :D

Oikein hieno lavakartta Marzilla. Muistuipa mieleen meiltäkin esimerkkikeikka. Pikkufestarit kuutisen bändiä. Järjestävältä taholta yritettiin etukäteen kysellä tekniikan perään. -On siellä Pa, sitten kun tulette paikalle. Muuhun kyselyyn vihjattiin, että paras olla vaivaamatta, muitakin orkestereita on kyllä olemassa.
 
Tultiin paikalle, miksaaja aukoi juuri toista punaviinipulloaa. Noilla aloittelevien bändien keikoilla se henkilökunta = miksaaja. Ensimmäisenä menin jututtamaan sitä. Meidän bändillä rumpali soitti vain omilla rummuilla, ja ne on niin pienet että niillä ei pysty soittamaan kukaan muu. Sain puhuttua miksaajan myönteiselle kannalle. Seuraava oli parit koskettimet ja viulu. Onneksi oli omia DI-bokseja, kannattaa olla varautunut.
 
Keikka soitetiin, ja ne kamojen vaihdot sujui miten sujui, niin ne aina tekee. En minä ole ikinä ollut keikalla jossa olisi ollut roudareita, itse kun kantaa kaluston lavalle, niin meneehän hyville paikoille.
 
Olen minäkin tehnyt lavakarttoja ja kanavalistoja. Kertaakaan näiden noin 300 keikan aikana en ole päässyt antamaan niitä kenellekään. Jaarlipaddington ja meidän "Erkka Nälsä Experience" eletään kyllä niin eri maailmoissa, että ei niitä voi verrata yhtään.
 
Tehkää lavakarttoja ja kanavalistoja, on niitä hauska rakennella. Toivoa sopii vain, että pettymys ei ole kauhean suuri jos niistä ei ole kukaan kiinnostunut.
 
Nykyisen akustisen bändin lavakartta ja kanavalista olisi kyllä hieno.
 
-Noin kolme-neljä neliötä tyhjää tilaa.
 
-Yksi kanava orkesterin eteen laitettavaa laajakalvokonkkamikkiä varten. Monitoreja emme tarvitse. Tuomme mukana mikin ja sille putkietusen.

Tuli aikamoinen romaani, mutta ainakin kappalejako taitaa olla kunnossa?
 
-Rumpalimme soittaa rumpuja kapuloilla, tuomme omat kapulat mukana. Oletamme kuitenkin, että tomeissa sekä bassorummussa on kalvot jo valmiiksi asennettuna.
 
Annan itseni ymmärtää, että tämä olisi ikäänkuin ironiaa tai sarkasmia. Mutta eipä siinä, ei tämä kaukaa liippaa todellisuudesta.
 
Mä kirjoitan sillä kokemuksella, mikä mulla on bändien henkilökunnassa kiertämisestä, keikkojen järjestämisestä, tapahtumien ja talojen (eri rooleissa) talonmiehenä olemisesta ja kiertuemanageroinnista. Nämä eivät ole siis mikään "standardi". Koska bändihommissa, niinkuin muussakaan taiteellisessa työssä, EI OLE standardeja.
 
Olin -80-luvulla isännöimässä yhtyettä nimeltä Pere Ubu. Bändi tuli Euroopan rundille ja aloitti sen Helsingistä. Saimme paperit ja toteutimme listat juuri niin pitkälle kuin se oli Euroopassa mahdollista. Lekot korvattiin profiileilla, mutta molemmathan ovat ellipsoidaleja. Rumpuja hiukan ihmeteltiin, koska esimerkiksi standit oli määritelty kukkakeppimittoihin, mutta meidän monitorimiksaaja (rumpali itsekin) kuunteli levyjä sillä korvalla ja sanoi kyseessä olevan käsiala- eli soundijuttu.
 
Bändille tuli Englannista Euroopan kiertuehenkilökunta ja osapuolet tapasivat toisensa Helsingissä. Kävi ilmi, että engelsmannit eivät olleet tehneet kotitehtäviänsä ja asiasta nousi pieni poru kunnes rumpali (olikohan nimi Tony Maimone?) tuli paikalle ja piti briteille oppitunnin työkalusta ja soundista ynnä siitä, miksi papereita lähetellään. Kaveri soitti paljain jaloin riisikepeillä ja koko musahan on naivistista avaruuslastenlauluprogea.
 
No, nyt joku sanoo, että tämähän on erikoistapaus. No niinpäs onkin, mutta niinhän ovat ylipäätänsä kaikki ihmiset. Jos peräkkäin saadaan esimerkiksi neljä rumpalia, jotka soittavat samalla kattauksella ja samalla tatsilla ja kuuntelevat bändistä samoja asioita, niin silloin sitä vasta erikoistapauksesta voikin puhua.
 
No mutta palataan Arva teidän tapaukseen. Nyt te olisitte menossa keikalle, missä on talon rummut. Mutta; käyttääkö rumpalinne omia peltejä, omaa virveliä ja mahdollisesti omia pedaaleja? Jos ei, niin entäpä jos ne "talon rummut" ovatkin esimerkiksi pääbändin rumpalin, joka ei tunne teitä eikä näin ollen suurin surminkaan uskalla antaa peltejä eikä virveliä teidän käyttöönne? Mitenkä kuuntelu? Haluaako rumpali kuulla jotain ja jos niin mitä.
 
Tääkään ei nimittäin ole itsestään selvyys. Suomea kiertää parŽaikaa hyvinkin tunnettu rumpali, joka ainakaan vielä viisitoista vuotta sitten ei halunnut minkäännäköistä monitorointia eikä edes sitä, että siinä häiritsemässä olisi ollut rumpufilliä. Nyt en tiedä hänenkään tyylistänsä, siispä katson, että informaatio olisi paikallaan. Mieluummin paperilla, koska millään ei voi muistaa kaikkea, mitä puhelimessa selitetään.
 
Sitten teillä näytti olevan viulu. No, onko se sähköviulu, ajetaanko se styrkkarin läpi vai linjaan vai molemmat. Ja mitä viulisti haluaa kuulla vai haluaako hän kuulla mitään. Sä olit basisti ja käsittääkseni soitit myös pystybassoa. Siis; onko sulla molemmat mukana, styrkkariin, linjaan vai molempiin ja mitä haluat kuulla. Kuinka monta laulua teillä on ja missä ne ovat. Jne jne.
 
Olisko mitään syytä informoida näistä(kin) asioista etukäteen?
 
Tietysti sä voit hoitaa asiat niinkuin haluat, ei siinä mitään ja kirjoititkin, että suurin osa keikoista teillä on omilla kamoilla, mikä onkin ihan eri asia. Ja eipä siinä mitään, jos katsot, että etukäteen ei kannata informoida, koska asiat ovat niin yksinkertaisia, niin sehän on tietysti sinun valintasi. Mutta haluaisin huomauttaa kahdesta asiasta:
 
(1) et voi myös mitään vaatiakaan. Muistan myös -80-luvulta tilanteen, missä Godfathers tuli keikalle. He halusivat raiderissansa 50W -marsua. Tehtiin kustannuslaskelma koko jutusta ja promoottori päätti, että toi styrkkari on ihan turha, koska hänen broidillaan on 100W -marsu ja sen saisi ilmaiseksi. Bändi tuli paikalle ja ekaksi he sanoivat, jotta marsu menee vaihtoon, koska kyseessä on soundijuttu. Soittelin sitten tutuille ja Lepakosta haettiin uusi kolminkertaisella vuokralla ja taksilla. Tuli halvaksi vai?
 
No idea tässä on, että (mitä olen aikaisemminkin korostanut) bändi oli toimittanut paperinsa. Bändi oli siis suojannut itsensä ja promoottori rikkoi diiliä. Jos bändi ei olisi etukäteen asiasta infonnut, ei heillä olisi ollut myöskään mitään sanomista. Nyt oli.
 
(2) Jos et itse välitä, niin ajattelepa, että siellä vastaanottopäässä saattaa olla kavereita, jotka välittävät. Nyt aiheuta heille turhia paineita ja minusta ajattelet, että ei heidän työllään niin mitään väliä olekaan. Heidän tehtävänsä on palvella sinua, mutta se minusta edellyttää myös sinulta asiallista käytöstä. Ainakin olisi kohteliasta ilmottaa, että katotaan paikan päällä ja sillä vaivalla jo kertoisi etukäteenkin, missä mennään.
 
Mä nyt Arva käytin sinun tapaustasi esimerkkinä, mutta ei tämä mitenkään sinulle ole suunnattu. Oli vaan valmiina edessä esimerkki, mistä voi johtaa yleisempää tekstiä.
 
Jami kirjoittaa:
Tuli mieleen yks sketsi telkkarissa kun aviopari oli toisillensa niin kiukus että pitivät molemminpuolista mykkäkoulua. Kun kuitenkin oli perheessä pakko joistain asioista sopia niin kirjoittelivat lappuja toisilleen. Vähä kuin tämä lavakartatouhu.
...
Taaskaan en puhu Jaarlien tyyppisestä touhusta. Noin kuitenkin on hoidettu nuorten bändien kisat sm-tasollakin. Ja toimii. Äänen laatu, balanssit yms. on aivan muusta kuin papereista kiinni.
 
No toi avioliittoanalogia ei oikein iske, koska ainakaan mä en asu samassa taloudessa bändien kanssa vaan suurin osa on työtä lukunottamatta mulle täysin outoja tai muuten tuttuja, mutta työ outoa. Mutta sikäli tämä tietysti pätee, että kirjeenvaihto on tuhansia vuosia ollut suosittu tapa välittää informaatiota ja myös kommunikoida.
 
Mitä tulee tuohon jaarlianalogiaan, niin kun olen työssä talon tai tapahtuman puolesta, ei ole mitään eroa siinä, kuka sinne lavalle on tulossa. Kaikki produktiot pyritään toteuttamaan samalla huolellisuudella. Eihän niissä ole talon crewn näkökulmasta kuin mittakaavaero.
 
Minusta on käsittämätöntä pistää bändejä arvojärjestykseen: harrastelijan täytyy toimia niinkuin roudausfirma parhaaksi näkee, Jaarlin tapainen levyttänyt pikkubändi saa tahtonsa läpi, mutta sitten taas toisaalta Niskalaukauksen tapainen iso ryhmä onkin jo "erikoisuudentavoittelja".
 
Suurin osa pienfestivaaleista on rakenteeltaan jotakuinkin semmosia, että niissä on muutama paikallinen harrastelija, yksi ehkä jo yhden kynnyksen ylittänyt ja vielä yksi nimekkäämpi. Luulisi olevan jo raskastakin tehdä jotain ihme arvojärjestyksiä siitä, ketä palvellaan ja ketä ei. Bändikatselmus on hiukan eri asia, mutta samalla tavalla sielläkin kaikkia kohdellaan.
 
Mitä tulee hurmokseen, mistä aikaisemmin oli kyse, niin kyllähän laitetoimittaja nyt on viimeinen taho, minkä pitää fiilistellä. Laitetoimittajan duuni on tehdä tarkkaa työtä, jotta pohja olisi graniitin luja ja sen päällä sitten esiintyvien aktien (=bändien ja bändien miksaajien ja valoukkojen) on hyvä rakentaa sitä hurmosta.
 
Ja vielä; varmasti yksi yleisimpiä keskustelun aiheita sekä kiertueilla että festivaaleilla on: mistä tämä tiedon panttaaminen johtuu. Tietoa ei ole koskaan liikaa; jos joskus tuntuu, että joku paperi tuli tehtyä "turhaan", niin ei siitä nyt kannata loukkaantua. Onpahan tullut varmistettua itselle tärkeä asia.
 
PS. EDIT. Arva olikin jo kirjoittanut kokemuksistaan. Mitäpä siihen? Onko siis niin, että kun kerran on pettynyt, niin pitää tapahtua aina?

Arva:
 
Niin, ja se styrkkarin etunen haittaa siinä miten? Senkun laittaa puhtaille soundeille. Tietty jos kaikesta välttämättä haluaa tehdä mahdollisimman vaikeaa, niin kyllähän sekin onnistuu. Helposti.

 
Empiirisen tutkimuksen perusteella mallintavan etusen ajaminen "puhtaillekin" soundeille säädetyn etusen läpi on tasan tarkkaan eri juttu kuin suoraan päätteeseen ajaminen. Ei toimi useinkaan, mallintava työntää sen vahvistimen etusen ruvelle tai eq:ita ei saa millään pelittämään yhdessä. Karua, mutta totta.
 
Ei se ole hifistelyä, ei kenestäkään ole kiva soittaa paskoilla soundeilla.
 
Ja aivan järjetöntä lähteä tuollaiselle linjalle, että "300 keikkaa eikä karttaa ole kertaakaan tarvittu". Mitäs jos bändi saakin seuraavan puolen vuoden aikana näkyvyyttä jostakin syystä ja pääsette vetämään festareille, jolla on kunnon tekniikka ja roudausapua yms.? Karttaa ja kanavalistaa ei voi lähettää, kun ei niitä ennenkään ole tarvittu ja itse roudataan, kun se on niin hyvä prkl.
 
Jos ei ole tarvinnut, niin joskus voi tarvita. Ei tämä ole mikään periaatteellinen kysymys, "onko lavakartta Saatanasta vaiko eikö?". Sitä tarvitaan, kun sitä tarvitaan. Silloin se on hyvä olla olemassa.

-Noin kolme-neljä neliötä tyhjää tilaa.
 
-Yksi kanava orkesterin eteen laitettavaa laajakalvokonkkamikkiä varten. Monitoreja emme tarvitse. Tuomme mukana mikin ja sille putkietusen.
 
Tuostakin haluaisin silti töissä ollessani tietää etukäteen. Ei tulisi turhaa revittyä di-boxeja tai konkkamikkejä lauteille.
 
Ei sillä ole väliä, onko bändi iso vai pieni. Siitä pitää silti tietää, että on oikeat kilut mukana sen toteutusta varten.
 
Ei ääniväki ole pahaa, ne on siellä bändejä varten. Mutta bändin kannattaa myös opetella helpottamaan tekniikan arkea. Jos ei muuten niin pysymällä pois jaloista. :D

Myönnän suoraan, että olen osittain kateellinen niille joilla on ammattitaitoista ääniväkeä. No nythän meillä on valmiina taas lavakartta tätä akustista bändiä varten. Ja kanavalistakin. :)
 
Tieto on valttia. Tuon kanavalistan perusteella voi muut kikkeet jo valmiiksi kasata pois tieltä.
 
Hauska tapaus DBTL:stä muutama vuosi takaperin: Viimeisestä bändistä saimme tiedon , että tulee kolme haitaria, joihin kuhunkin tarvitaan mikrofoni. Kasasin siis jo kaiken muun pakettiin ja jätin kolme mikkiä ständeineen + varalle yhden spiikkimikin. Niiden kolmen haitarin lisäksi lauteille pamahti kontrabasso, rumpusetti, kasa viulisteja, puhaltajia, jokunen laulaja ja muuta sälää (muistaakseni jossain vaiheessa siellä oli harmoonikin...). kokoonpano vielä otti ja muuttui joka biisin välissä, joten pyörin koko esityksen ajan lavalla roiskimassa mikkejä soittimien titämille ja huusin etupään miksaajalle radioon pohjalta: "Tää eka viulu tulee kanavaan... kakskytäkolme ja toi epämääräinen pesukone kanavaan kakstoista." Survoin aina sitämyöten vapaisiin ränneihin. Aika hektistä.
 
Ja yleisesti vielä tähän keskusteluun: Onko jollekulle joskus ollut haittaa ajantasalla olevan kanavalistan toimittamisesta?
 
Yksi hyväksi toteamani jippo festivaaleille mennessä (tämä siis kun viedään omat mikit): Mikkiin ja DI-boxiin laitetaan pala teippiä, johon kirjoitetaan hyvällä tussilla soittimen nimi ja kanavan numero, mihin se tulee. Ei tarvitse vaihdossa katsoa joka kanavaa paperista. Kanavalista on siis tavallaan myös livenä kokoajan. Silti se lavakartta ja kanavalista lähetetään ennakkoon ja mieluummin tarkistetaan, että se on myös mennyt perille.
 
Raidereihin kannattaa myös laittaa päivityspäivämäärä. Tämä siksi, että mikäli laitetoimittaja saa useamman version bändin X raiderista, niin päivämäärän perusteella on helppo todeta tuorein tapaus. Ja kontaktitiedot asiallisesti esiin myös. Vähintään matkapuhelinnumero, mutta sähköpostikin on hyvä olla. Ja sähköiseen muotoon mahdollisimman universaalissa muodossa. Itse suosin PDF:ää. JPG:tkin on ylennsä ok, mutta jotkut survoo DOCeja ja XLSiä. Ei kaikilla ole niitä ohjelmia...

Mun pändrille on hankalaa tehdä lavakarttaa ku melkein joka piisissä kolome äijää vaihtaa soitinta. Ja jossakin piisissä tungen kitaran bassonuppiin basson sijasta jne...
Sitten mikkejä pitää olla prkl:sti ku o trumpettia, Sitaria, nokkahulua maniskaa...
 
Teorissa ihan helppo ymmärtää, mutta jos paperille pitää kirjoittaa niin tulee liian monimutkainen.

Mun pändrille on hankalaa tehdä lavakarttaa ku melkein joka piisissä kolome äijää vaihtaa soitinta. Ja jossakin piisissä tungen kitaran bassonuppiin basson sijasta jne...
Sitten mikkejä pitää olla prkl:sti ku o trumpettia, Sitaria, nokkahulua maniskaa...
 
Teorissa ihan helppo ymmärtää, mutta jos paperille pitää kirjoittaa niin tulee liian monimutkainen.
 
Eikä. Kirjotat vaan, että lava ad lib.

Eikä. Kirjotat vaan, että lava ad lib.
 
Hoho.

No toi avioliittoanalogia ei oikein iske,
 
Kerro sormunen jotain uutta itsestäsi. Kaikki jo tietää ettet ymmärrä kevennykseksi tarkoitettuja vertauksia. Suhtaudut muutenkin keskusteluun kuin väitöskirjan tekoon. Kuin nihilisti virkamies kansakouluopettajan mentaliteetilla. hähähäh.
 
Lueskelin vielä läpi tuon Jaarlin raiderin. Tuli mieleen muutama juttu. Miksi monitoroinnissa ja kaukokaapelissa on eri kanava? Miksi hypätään neljä kanavaa yli? Haluatte 24kanavaa ja käytätte 16. Miksi? Saako sm57:t olla beta57:ja ja lauluille beta58a? Saako rummuissa olla tomit ja virveli beta56 ja overeina nt5? Pystyttekö esiintymään jos monitorimikseriä ei ole vaan foh:sta tulee kaks kanavaa auxin kautta? Viittaus Behringerin kelpaamattomuuteen näyttää löytyvän jokaisen itseäänkunnioittavan rokkibändin raiderista. Onko se tosiaan niin että ette voi B:tä käyttää? Equja näytätte tarvitsevan aika paljon. Mihin? Kaks mikkiä per kitara. Miten käytätte ja pärjääkö yhdellä? Ja yks tärkeä vielä. Paljonko tuosta kattauksesta olette valmiita maksamaan?
 
Eipä tuossa muuten mitään ihmeitä ole. Tuli vähän tylynoloinen kysymyslista. Tarkoitus ei ole vittuilla vaan mua kiinnostaa nuo listaamani jutut. Ne ovat niitä erikoisuuksia miksi kannattaa raiderin tehdä. Muutenhan Jaarlikin on simppeli kokoonpano jonka voi nostaa lavalle ja avata hanat.
 
Harrastukseen tietysti laitetaan kaikki liikenevät rahat. Tanssipuolella taas soittamalla saatu liksa halutaan laittaa maitokauppaan. Tanssipuolella kun saattaa tulla 7 roudausta viikkoon niin kamat on syytä olla yksinkertaiset, pienet ja nopeat kasata. Ja kun lopputulos tanssipuolella on pääsääntöisesti paljon selkeämpi ja musikaalisempi kuin rokkipuolella niin miksi pitäis hakata hommaan rahaa ja vaivaa? Liksa ei myöskään siedä erillistä, palkattua tekniikkahenkilöstöä.
 
Sanon nyt vielä kerran: ei raiderista kenellekkään mitään haittaa ole koskaan ollut. Sanon nyt tämänkin vielä kerran: ilman raideriakin pärjää pienissä ympyröissä aivan hyvin.
 
Lopuksi taas kevennys: eräs maamme eturivin basisti oli Yamahan konsulttina esittelemässä uusia bassokamoja musaliikkeessä. Verme oli hieno. Oli eekua ja kompuraa, viisaria ja vilkkuvaloja maski täynnä. Hemmo esittelee laitetta: "täs ny o tämmösiä ja tämmösiä. en mä noita koskaan käytä. mulla on aina hyvä saundi". Sitten se pukkas piuhan kiinni, alkoi soittaa ja saundi oli todella hyvä.