Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Eli miten hoidatte homman?
Minulla biisin teossa tökkii tämä kaikkein eniten.

Mulla on joitakin perusjuttuja. Nää on itseasiassa minkä tahansa melodian kirjoittamiseen toimivia "työkaluja".
 
Tarkoitus ei ole se, että melodia kirjoitetaan näiden "sääntöjen" mukaan, vaan että jos tuntuu että joku tökkii tai ei pääse eteenpäin, voi näiden avulla etsiä ja korjata mahdollisia "ongelmakohtia".
 
Ambitus (=melodian korkeimman ja matalimman sävelen välinen etäisyys) tulisi olla maksimissaan oktaavi + puhdas kvartti. Tämä siksi että lauluäänelle isommat ambitukset aiheuttavat ongelmia -> vaikka isomman ambituksen omaavia melodioita vois vetääkin, oman äänialueen äärirajoilla on vaan yks soundivaihtoehto tai artikulointi vaikeutuu yms ...
 
Moni jo Palestrinan ajoilta periytynyt juttu toimii edelleenkin. Jos melodiassa on liikaa hyppyjä, siitä ei oikein saa kiinni, se tuntuu "hermostuneelta". Jos taas hyppyjä ei ole ollenkaan vaan mennään pelkkää asteikkoa koko ajan, lopputulos tahtoo kuulostaa lattealta. Hyppyjen ja asteikkokulun sopiva suhde on tietysti makuasia, mutta hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että melodia olisi lähtökohtaisesti asteikkokulkuja joita väritetään hypyillä - ei toisinpäin.
 
Melodialinjan korkeimman ja matalimman sävelen toistoa tulisi välttää. Koska korkein ääni väkisinkin tuottaa "kliimaksi"-vaikutelman, korkein sävel kannattaa säästää siihen tarkoitukseen. Yleensäkin saman sävelen ylettömän tiheä toistaminen "kuluttaa" sen sävelen tehon loppuun, joten toistoa kannattaa käyttää taloudellisesti.
 
Jos teet säkeistö-kertosäe-tyyppistä tavaraa, kertosäkeiden kannattaa yleisesti ottaen pyöriä hieman korkeammalla kuin säkeistöjen. Sillä tavalla kertosäkeeseen saa automaattisesti enemmän intensiteettiä kuin säkeistöihin. Koko biisin korkein sävel ja näin ollen kliimaksi toimii keskimäärin parhaiten kertosäkeessä. Kliimaksi kannattaa sijoittaa osan sisällä mieluummin loppupuolelle kuin alkupuolelle. Muuten kertsi lähtee komeasti ylhäältä ja loppu on sitten pelkkää alamäkeä ... ;D
 
Tässä nyt ihan ensimmäiset mitä tulee mieleen...

minusta kannattaa kaikki teoriat heittää kankkulan kaivoon ja tehdä vaan sellanen melodia joka saundaa susta siistille.

minusta kannattaa kaikki teoriat heittää kankkulan kaivoon ja tehdä vaan sellanen melodia joka saundaa susta siistille.
 
Kerkesit ekana.

Niin just, on aika homoa vetää väkisin jotain melodiaa.. ainakin minun mielestä!
 
Minä teen niin että soitan jotain riffiä ja sitte laulan sen päälle jotain melodiaa. Mutta jos en saa mitään "hyvää" melodiaa siihen niin en laula sen riffin aikana mitään.
 
Ala laulamaan niin eiköhän niitä melodiota sitten vähän ajan päästä ala tulemaan päähän.
 
-Antti

Kiitosh paljon neuvoishta hyvishtä!
 
Ala laulamaan niin eiköhän niitä melodiota sitten vähän ajan päästä ala tulemaan päähän.
 
Mutta kun ei osaa.

Mutta kun ei osaa.
 
No juuri sen takia pitäis alkaa laulamaan, että oppii. Muuten ei opi, eikä sitten millään.
 
Ja soitatko jossain bändissä vai miksi haluaisit laulumelodiota tehdä jos itse et kerran itse laula?? ihan vaan off-the-recordina kysyn.
 
-Antti

no, jos ei osaa laulaa voi myös nauhottaa eka kitarat jonnekin ja yrittää kitaralla keksiä joku siisti melodia...mut päässähän ne melodiat syntyy, eiks? voithan sä vaikka nuoteille ne kirjottaa (jos ossoot).

No juuri sen takia pitäis alkaa laulamaan, että oppii. Muuten ei opi, eikä sitten millään.
 
Ja soitatko jossain bändissä vai miksi haluaisit laulumelodiota tehdä jos itse et kerran itse laula?? ihan vaan off-the-recordina kysyn.
 
-Antti
 
Soitan kitaraa, sävellän toisen kitaristin kanssa ja yritän sanoittaa tekeleet. Laulajaa ei vielä ole löytynyt ja onhan se helpompi sovittaa musiikki ja sanat toisiinsa, kun on melodia.

Jos pystyy soittamaan vaikkapa nauhalle biisin taustan, voi sitä kuunnella ja miettiä päässä hyviä melodiaideoita. Sama toimii myös vain renkuttamalla kitaralla kappaleen sointuja, mutta nauha on helpompi, sillä siinä voi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Tämä on itseni hyväksi havaitsema tapa; aina sitä ennen pitkää huomaa hyräilevänsä jotain melodiaa, joka sitten jää biisiin.

Joo, okei.
Mutta mulla itsellä on aina tapana ensin tehdä melodia, ja sitten vasta sanat kun biisin riffit ovat valmiit. Mutta kaikki eivät tee samoin.
 
Niin ja on tosi hyvä juttu jos on mahdollisuus äänittää riffit jonnekkin, koska saattaa helpottaa melodian tekemistä.
Paitsi minä itse en kyllä saa juuri mitään aikaseksi kun kuuntelen vaan jotain riffiä ja siinä samalla melodiat pyörii päässä. On paljon helpompaa soittaa ja siinä samalla sitten laulaa jotain melodiaa.. se vaan tuntuu jotenkin aidommalta.
 
-Antti

minusta kannattaa kaikki teoriat heittää kankkulan kaivoon ja tehdä vaan sellanen melodia joka saundaa susta siistille.
 
Niin nuo Dominanttitohtorin jutut eivät tarkoittaneet sitä (niin kuin hän itsekin viestissään huomautti) että "näin pitää tehdä" tai edes "kun sävellät, pidä mielessäsi nämä asiat", vaan enemmänkin sitä että monet "hyvät" biisit noudattavat noita asioita.
 
Analysoikaa biisejä niin huomaatte että miksi radiohittibiisit kuulostaa aina radiohittibiiseiltä ja miksi progebiisejä ei kadunmiehet viheltele bussipysäkillä.
 
Totta kai jokainen saa (ja pitääkin) säveltää juuri sellaista matskua kuin itse haluaa.
 
Edit: Tuosta tulikin mieleen yksi biisi, Bobby McFerrin - Bang! Zoom - Remembrance. Siinä menee tuo puolitoista oktaavia aika vahvasti rikki, mutta on tuo laulajakin vähän eri luokkaa:) (ja on juuri jazz-fuusio -"paskaa" että rokkarien ei ehkä kannata vaivaantua etsimään:)

Edit: Tuosta tulikin mieleen yksi biisi, Bobby McFerrin - Bang! Zoom - Remembrance. Siinä menee tuo puolitoista oktaavia aika vahvasti rikki, mutta on tuo laulajakin vähän eri luokkaa:) (ja on juuri jazz-fuusio -"paskaa" että rokkarien ei ehkä kannata vaivaantua etsimään:)
 
En tunne itse ko. levytystä. Onko kyseessä muuten tilanne jossa todellinen melodia menee paljon yli ton ambituksen, vai se että McFerrin laulaa bassot, teeman ja kaiken muunkin itse? Aika usein em. kaveri touhuilee joka tontilla ja sitten kun varsinaisen melodian eristää sieltä veks, se pysyykin sitten noissa rajoissa. Bobbyltä tosin kyllä taittuu joten mikäs sitten estää?! ;D

Dominanttitohtori puhui tuossa siitä korkeimmasta sävelestä. Fraaseilla on itseasiassa useampiakin lakisäveliä, joiden rytmitystä kannattaa miettiä. Niin, että niistä korkeimmista äänistä tulee mielekäs linja.
 
Silloin, kun tulee totaalinen mielikuvitoksettumuus niin kokeile seuraavaa. Keksi lyhyt sävelmotiivi. Muodosta siitä sekvenssi, eli toistat saman motiivin siirtäen sitä jonkin intervallin verran asteikolla ylös- tai alaspäin. Esim. C-duurissa sävelkulku cded on lyhyt fraasi. Toista fraasi samoin rytmittäen defe. Motiivia kärsii toistaa sekvenssinä kaksi kertaa Kolmannella kerralla täytyy varioida. Mielenkiintoista sinänsä, että tuo oli Bachin suusta ja hän rikkoo itse tuota jatkuvasti. Kolmannen kerran voi tehdä motiivista fragmentin, eli katkaista se puoliksi ja tehdä sekvenssi motiivin alku- tai loppupuolikkaasta. Tuo vain silloin, kun ei muuta synny. Sitten jos lopputulos kuulostaa tylsälle, niin tee sinne dekantti eli yhden sävelen poikkeama jonnekkin väliin.
 
Joskus motiivista tai fraasista ei ole tarpeellista tehdä sekvenssiä, vaan pelkkä toisto riittää. Esimerkkinä vaikka Pocahontas leffasta tuulen värit. Lähes koko kappale menee niin, että esitellään fraasi ja toistetaan se. Sitten toinen fraasi ja uudelleen. Fraasit voi myös järjestää tyyliin 1212. Esimerkkinä vaikka J.Karjalaisen kolme cowboyta.
 
Suomen kieli ja suomalaisen rytmitaju on sen verran tönkkö, että melodiaan syntyy helposti pelkkiä neljäsosia tai kahdeksasosia ja väliin daktyyleja(taatiti). Nämä ovat tylsyyttä. Tuotokseen kannattaa yrittää työntää jotain hiukan mielenkiintoisempiakin rytmejä hyvän maun mukaan. Eli katsoa, että saako sinne sijoitettua noiden daktyyleiden sijaan vaikkapa synkooppeja, sufflea, sijoittaa jotain takapotkulle tai trioleita. Ja ennekaikkea tönkköyttä poistaa, jos sijoitat melodiaan kohotahdin. Sen voi työntää ihan mihin vain ja luonnollisesti se liikuttaa muut fraasitkin alkamaan koholla. Huomattavasti tyylikkäämpi, kuin ykköseltä töksäytys.
 
Tämä pätee nyt aivan kaikessa muussakin, kun pelkässä melodiassa, mutta muistutetaan nyt tässäkin yhteydessä. Dissonanssi on jännite. Jotta melodia elää täytyy siinä olla jännitettä. Fraasi toimii näin, säkeistö toimii näin ja kappale toimii näin: Halutun vahvuinen konsonanssi on lähtökohta, se menee halutun vahvuiseen dissonanssiin ja purkautuu konsonassiin(on muuten härskiä tehdä tuo toisinpäin, kokeilkaa). Parhaimmillaan tuo kaari on kultaisessa leikkauksessa(ei kukaan nyt 16:9:ää mihinkään tarkkaan laske, mutta noin suurinpiirtein). Eli voi valita ottaako pidemmän ajan dissonanssin kasvattamiseen vai purkuun. Jos haluat leikkiä matemaatikkosäveltäjää, niin aloita fraasi joltain soinnun perussäveleltä, kuljeta fraasia niin kauas soinnun perussävelistä, kuin haluat ja palaa takaisin johonkin kilttiin säveleen. Myös melodian peräkkäin esiintyvät intervallit vaikuttaa dissonoivuuteen. Sitten voi esimerkkinä ottaa vaikkapa neljä kuvitteellista fraasia. Ensimmäisessä dissonanssissa käynti on hyvin mieto. Seuraavassa se vahvistuu. Sitten vahvistuu vielä lisää. Viimeinen on sitten lähes yhtä kiltti, kuin ensimmäinen.
 
Tuo saattaa kuulostaa liian matemaattiselle joillekkin, mutta tutkikaapa hyviä melodioita. Kaikki toimii noin, vaikka tuota ei olisi tehdessä ajateltukaan. Dissonanssi on jännite, jolla täytyy leikkiä. Se voi toteutua rytmissä, harmoniassa, melodiassa tai sointivärissä. Ja jos yksi elementti on monimutkainen niin toista täytyy yksinkertaistaa. On myös hyvä tiedostaa tekevänsä yllätyksellisyyden ja ennalta-arvattavuuden hyvässä suhteessa.
 
Vielä lisää. Kaikki tietää seuraavat jutut, mutta niistä on hyvä muistuttaa. Toimivat todella hyvin fraasin tai vaikka kokonaisen melodian varioinnissa. Inversio, eli rivin peilikuva. Esim. sävelkulku cded ja inversio siitä chah. Sitten on olemassa retroversio eli mennään sävelkulku lopusta alkuun. Joissain tapauksissa molemmat yhdessä eli retroinversio toimii myös. Fraasista voi myös tuplata tai puolittaa aika-arvot, sekä sijoittaa se jotenkin tyylikkäästi toisen fraasin sisään.
 
Perusidea varioinnissa on se, että yhtä tekijää muutetaan ja toinen säilytetään. Esimerkiksi fraasi voi aloittaa samalla tavalla, kuin edellisen, mutta päättää eri tavalla. Tai fraasin rytmin voi pitää samana, mutta vaihtaa siitä sävelet. Tai pitää fraasin sävelet samana, mutta laulaa ne erilaisella rytmillä.
 
Niinhän se on, että parhaat melodiat tulee vain päähän. Näillä ohjeilla, mitä minä Dr. Dominant kirjoittivat voi kirjoittaa hyviä melodioita, loputtomasti "ihan kivoja" melodioita, mutta ennenkaikkea muokata huonoista melodioista hyviä. On ihan hyvä tietää mitä on tekemässä. Kaikki hyvät melodiat noudattavat näitä asioita. Kun olet tehnyt jonkunlaisen melodian, älä rakastu siihen liikaa, vaan ole valmis muokkaamaan sitä tai vetämään vaikka palasiksi. Kokeile käsitellä ja muokata sitä jollain näistä ohjeista ja katsoa, mitä se noudattaa.
 
EDIT3: lisää lisäyksiä.

En tunne itse ko. levytystä. Onko kyseessä muuten tilanne jossa todellinen melodia menee paljon yli ton ambituksen, vai se että McFerrin laulaa bassot, teeman ja kaiken muunkin itse? Aika usein em. kaveri touhuilee joka tontilla ja sitten kun varsinaisen melodian eristää sieltä veks, se pysyykin sitten noissa rajoissa. Bobbyltä tosin kyllä taittuu joten mikäs sitten estää?! ;D
 
Joo tossa se laulaa ihan yhtä melodiaa vaan pääasiassa. Yellowjackets fanina pitää mainita että Ferrante on tehnyt McFerrinin kanssa noi melkein kaikki biisit, sitä 90-luvun alkua muistaakseni..Että jos molemmat kolahtaa ja ei ole kuullut tuota levyä, niin kauppaan mars!
 
Edit: piti oikein tarkistaa kun on tuottanut sen verran vaikeuksia hyräillä autossa mukana; pienen terssin vajaa kolme oktaavia (H-G#):)

Niin just, on aika homoa vetää väkisin jotain melodiaa.. ainakin minun mielestä!
 
Minä teen niin että soitan jotain riffiä ja sitte laulan sen päälle jotain melodiaa. Mutta jos en saa mitään "hyvää" melodiaa siihen niin en laula sen riffin aikana mitään.
 
Ala laulamaan niin eiköhän niitä melodiota sitten vähän ajan päästä ala tulemaan päähän.
 
-Antti
 
No mutta ei kai läheskään kaikki itse lauleskele. Minä ainakaan en juuri ollenkaan ja laulumelodiat pyöräytän joko ihan mieleen tulleiden pätkien mukaisesti tai sitten kehittämällä jonkun sointukierron päälle jotain inspiraatiolla.

Ambitus (=melodian korkeimman ja matalimman sävelen välinen etäisyys) tulisi olla maksimissaan oktaavi + puhdas kvartti. Tämä siksi että lauluäänelle isommat ambitukset aiheuttavat ongelmia -> vaikka isomman ambituksen omaavia melodioita vois vetääkin, oman äänialueen äärirajoilla on vaan yks soundivaihtoehto tai artikulointi vaikeutuu yms ...
 
Moni jo Palestrinan ajoilta periytynyt juttu toimii edelleenkin. Jos melodiassa on liikaa hyppyjä, siitä ei oikein saa kiinni, se tuntuu "hermostuneelta". Jos taas hyppyjä ei ole ollenkaan vaan mennään pelkkää asteikkoa koko ajan, lopputulos tahtoo kuulostaa lattealta. Hyppyjen ja asteikkokulun sopiva suhde on tietysti makuasia, mutta hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että melodia olisi lähtökohtaisesti asteikkokulkuja joita väritetään hypyillä - ei toisinpäin.
 
Käytännössä kvarttia suurempia hyppyjä tarvitaan hyvin harvoin. Kvartilla pääsee mistä sävelestä mihin vain(no ei tritonusta, mutta sitä tarvitsee melodiassa harvoin). Melodian asettelussa pätee sama, kuin harmonian. Eli mitä ahtaampaa, sitä jännitteisempää ja mitä laajempaa, sitä enemmän "avaruutta", mutta jännite häviää. Kun Debussy halusi ihmisten kuuntelevan harmoniaansa, melodia ei saanut olla liian dominoiva -> päätyi suuriin hyppyihin melodiassa, joka söi tarkoituksellisesti sitä.
 
Päivitin tuon aikaisemman kirjoitukseni juuri.

No mutta ei kai läheskään kaikki itse lauleskele.
 
Ei niin, mutta tarkoitin sitä että helpottais huomattavasti jos alkais laulamaan. Kun sitä oppis kuuntelemaan laulua "sillä" korvalla, ja sais lisää ideoita.
 
Siis laulumelodiahan tehdään ekana. Ja se on se tärkein osa kappaleessa, joten siitä on tultava hyvä.
 
Mulla pitää ainakin olla joku riffi, tai soinnut, siellä taustalla että voin alkaa tekemään laulumelodiaa. Mutta tottakai joskus tulee joku hemmetin hieno melodia ensin ja sitten alkaa väsäämään taustalle riffiä. Mutta aika harvoin.

Sieltä ne on vaan pakko saada sitten nopeasti paperille tai koneelle
 
Totta! Jos pyörii, omasta mielestä, hyvä riffi päässä niin kannattaa ehdottomasti heti saada kirjoitettua ylös jonnekkin. Koska se riffi katoaa päästä aika helposti, ainakin itsellä, jos ei saa sitä muistiin.

Ja vielä noista riffeistä: elkää tehkö mitään fitun riffejä ekaksi
 
Niinku tossa aikasemmin mainitsin niin, minun mielestä on helpompaa alkaa luomaan melodiaa sen riffin päälle eikä toisinpäin. Ja ne riffit mitkä minä teen ovat yleensä pelkkiä sointuja, ja sitten kun melodia on valmis niin, sitten alan tekemään riffistä mielenkiintoista jos on tarvis.
 
-Antti

Ei kannata kiistellä siitä, tekisikö melodian, vai soinnutuksen ensiksi. Molemmin päin toimii. Mutta pääsääntö on se, että se ensin, johon haluat panostaa enemmän. Jos haluat hyvän melodian, niin tee se ensin, keksi mahdollisimman monta tapaa soinnuttaa se valikoi niistä.