Roots ›

Gram Parsonshan oli yksi country-rockin tärkeimmistä kehittäjistä. Gram kuoli "legendaarisessa" 27-vuoden iässä ennenaikaisesti ja sai osittain tästä johtuen legendan statuksen. Ilman ennenaikaista kuolemaa Gram Parsons on musiikillisillakin ansioilla yksi rockin tärkeimmistä muusikoista. Gramhan oli pitkään 60-luvullakin täysin selvä ja pystyi työntekoon, mutta sitten 60- ja 70-luvun vaihteessa hän sekosi. Mikä Muusikoiden.netin porukan mielestä on Gramin luhistumisen syynä? Luhistumiseen ei ole varmasti yhtä ainutta syytä, mutta mielestäni ehkä yksi syy voisi olla Gramin perimä miljoonien dollareiden osuus hänen isoisänsä 28 miljoonan dollarin omaisuudesta. Tämän huomattavan perinnön jälkeen Gram vietti joskus vuosien 1968-1969 aikoihin pitkiä aikoja hengaten Stonesien mukana. Näihin aikoihin alkoi Parsons menettää otettaan, mikä oli tietysti valitettavaa. Pahoittelen näin synkkää aihetta, mutta huomasin että Gram Parsonsista ei ole aikaisempaa threadiä joten ajattelin avata sellaisen. Gram Parsons on ollut jo vuosia yksi suurimmista suosikeistani nimenomaan sen mitä hän teki musiikin alalla ei ulkomusiikillisista syistä. Vielä lopuksi maininta, että Emmylou Harriksen ura sai huikean alun Gram Parsonsin bändistä. Tosin Chris Hillman alunperin löysi Emmyloun, mutta varsinaisesti Harris pääsi oikeuksiinsa laulaessaan Gramin kanssa. Kiitokset etukäteen mahdollisille tähän keskusteluun osallistuville.
 
EDIT: Gramin saamasta mittavasta perinnöstä oli tietysti se hyöty, että musiikkia ei tarvinnut rahan takia tehdä joten musiikin teossa säilyi todellinen "rakkaudesta musiikkiin"-asenne.

Mikä "luhistuminen"?
 
Tarkoitin "luhistumisella" lähinnä sitä, että Gram alkoi juhlia hieman liikaa ja muu elämä kärsi siitä. Gramhan sai lopulta potkut Flying Burrito Brothersista kun hän ei saapunut sessioihin ajoissa ja jätti tiettävästi keikkojakin väliin. Lisäksi Gramin terveys alkoi rappeutua liiallisen alkoholin ja muiden kemikaalien käytön takia. Tätä siis tarkoitin "luhistumisella". Musiikki ei välttämättä kärsinyt, mutta todennäköisesti Gram saattaisi esiintyä ja levyttää vieläkin mikäli elämäntavat olisivat olleet terveemmät.
 
EDIT: En keksinyt alustuksen kirjoitushetkellä "luhistumista" parempaa sanaa, joka olisi kuvannut tarkoittamaani asiaa.

Gram Parsons on minunkin suurimpia suosikkejani; itse asiassa "G.P." ja "Grievous Angel" kuuluvat molemmat suurimpien albumisuosikkieni listalle. Myös Flying Burrito Brothersien ensimmäinen albumi on todella laadukas (esimerkkinä vaikkapa häikäisevän kaunis "Hot Burrito #1"), the Byrdsien "Sweetheart of Rodeosta" nyt puhumattakaan.
 
Äskettäinhän pidettiin muistokonsertti, jossa esiintymässä olivat mm. Keith Richards ja Norah "Iih" Jones. Tiettävästi keikka julkaistaan myöhemmin DVD:lla.
 
Tämän huomattavan perinnön jälkeen Gram vietti joskus vuosien 1968-1969 aikoihin pitkiä aikoja hengaten Stonesien mukana. Näihin aikoihin alkoi Parsons menettää otettaan, mikä oli tietysti valitettavaa.
 
Erään teorianhan mukaan Rolling Stones sai Gram Parsonsilta country-vaikutteita musiikkiinsa, ja vastalahjaksi Gram oppi vetämään päänsä täyteen erilaisia aineita. No, tuskinpa totuus on ihan noin mustavalkoinen, mutta kyllähän esimerkiksi Stonesien "Sticky Fingersilla" on kuultavissa selkeitä kantrirock-vaikutteita, ja taitaahan Flying Burrito Brothersien "Burrito Deluxelta" löytyä toisaalta Stones-cover "Wild Horses".

Erään teorianhan mukaan Rolling Stones sai Gram Parsonsilta country-vaikutteita musiikkiinsa, ja vastalahjaksi Gram oppi vetämään päänsä täyteen erilaisia aineita.
 
Kyllä Gram-vainaa taisi olla päihteiden osalta olla "itseoppinut", aikalaistodistusten mukaan mm. happo ja piikki olivat tuttuja jo ennen Byrds-aikoja.. varmaankin muhkeiden "viikkorahojen" edesauttamasta selkärangattomuudestaan huolimatta kaverin soolokiekot muodostaa kyllä aika vaikuttavan testamentin, en tiedä olisko noihin ollut paljoa lisäämistä itselläänkään - eli kyllä mies olisi ollut legendan statuksensa väärti ilman ennenaikaista kuolemaansakin..

Wild Horses ei siinä mielessä ole edes coveri, että Gram sai luvan Keefiltä ja Mickiltä levyttää sen FBBn kanssa jo ennen Stonesin vetoa Sticky Fingersille. Eli se on vähän niinkuin alkuperäinen levytetty versio. Eipä olekaan paskempi.

Onko kukaan muuten nähnyt tätä kohtalaisen tuoretta leffaa? Aihe on sinänsä kiinnostava, vaikka arvostelut ovatkin aika heikkoja olleet. Pääosan esittäjäkään ei vakuuta.
 
http://www.imdb.com/title/tt0338075/
 
Kyllä Gram-vainaa taisi olla päihteiden osalta olla "itseoppinut", aikalaistodistusten mukaan mm. happo ja piikki olivat tuttuja jo ennen Byrds-aikoja..
 
Parsons tuskin oli mikään mehupoika ennen hengailuaan Stonesien kanssa, mutta muistelisin lukenut jostakin (Uncutista?), että noihin aikoihin miehen päihteiden käyttö olisi lisääntynyt huolestuttavissa määrin (Keefia on tuskin kannattanut jäljitellä tässä lajissa). Lisäksi joku Parsonsin entisistä bändikavereista taisi todeta, että Stonesien seura teki miehestä myös "rocktähtimäisemmän". Mene ja tiedä tuota.
 
Wild Horses ei siinä mielessä ole edes coveri, että Gram sai luvan Keefiltä ja Mickiltä levyttää sen FBBn kanssa jo ennen Stonesin vetoa Sticky Fingersille. Eli se on vähän niinkuin alkuperäinen levytetty versio.
 
En tullut ajatelleeksi tuota, mutta niinhän se todellakin menee. Parsonsin ja kumppanien versio on kieltämättä onnistunut, mutta ehkä Stonesin tulkinta on minulle kuitenkin se kaikkein läheisin.