Koskettimet ›

aikoja sitten käydyn lukion fysiikanopintojen tuomalla varmuudella arvelisin jotenkin näin:
 
oskillaattorilla muodostetaan jännitevaihteluja sisältävä sähkövirta, joka kaiuttimella muutetaan vastaavaksi värähtelyksi ilmassa so. ääneksi.
 
Oskillaattorin tuottaman sähkövirran säännöllinen jatkuva jännitevaihtelu tuottaa "perusaaltomuotona" pidettävän siniaallon (muita: mm. kolmio/triangeli, saha, kantti...). . Ko. sähkövirran taajuutta muuttamalla vaikutetaan syntyvän äänen korkeuteen.
 
Aaltomuotoa muuttamalla (moduloimalla esim. 1. kanttiaallon sakaran leveyssuhteita tai 2. VCO oskillaattori voidaan myös ohjata vaikuttamaan toisen "rinnakkaisen" oskillaattorin aaltomuotoon - vaikkapa siniaaltoa voidaan muokata toisella siniaaltotaajudella jne.) vaikutetaan kuultavan äänen harmonisiin kerrannaisääniin - (yksinkertaisen aaltomuodon sijasta sähkövirta onkin useiden eri taajuisten virtojen summa - vrt. FM-synteesiin . . en ala tässä selittämään enempää).
 
Suodattamalla (filtteröimällä) voidaan poistaa tai vahvistaa haluttuja äänen taajuuksia.
 
Lopuksi oskillaattorin tuottamaa ja syntetisaattorin muissa osissa käsiteltyä sähkövirtaa vahvistetaan ensin soittimen omalla vahvistimella sitten esim. instrumentti-/PA tms. vahvistimella siten, että se riittää ohjaamaan kaiutinta aiheuttamaan riittävän voimakkaita ilmanpaineenvaihteluita kuultavaksi äänenä.
 
LFO eli matalataajuusoskilaattorit tuottavat pääasiassa kuuloalueen alapuolista vastaavia taajuuksia sisältävää sähkövirtaa. Tätä sähkövirtaa (yleensä jännitettä) käytetään syntikoissa varsinaisen oskillaattorin tuottaman virran muuttamisessa/moduloinnissa eri tavoin.
 
Modulaarisissa analogisyntikoissa näitä sähkövirran jännitevaihteluja tuottavia ja muuttavia palikoita voi sitten olla vaikka minkälaisia - manualeista löytyy tiedot mihin virran ominaisuuteen vaikutetaan tai millä vaikutetaan.

Jotenkin noin siis analogisessa syntetisaattorissa. Sähköteknikot voivat korjata jos terminologia tai teoriat meni metsään...