Pukeutuminen ›

Nyt on pakko avautua jonnekin, kun ko. aihe alkoi ihmetyttää syvästi.
 
Olen parikymppinen naisihminen, en mikään missi-tyyppinen, mutta ruoto on ihan jees ja asenne kohdallaan. Pukeudun yleensä melko androgyynisti, haalistuneet mustat farkut on lempivaatteitani ja niiden kanssa on melkein aina joku tiukahko paita. (Sellaiset missä on jotain tekstejä on parhaita.)
 
Kotva sitten oli tilaisuus jossa minullakin poikkeuksellisesti oli lyhyehkö musta hame päällä ja korkkarit jalassa, korutkin olin vaihtanut perinteiseen malliin -> sellainen siisti juhla-asu.
 
Seuraus: Samat pojat jotka on tuntenut mut vuosia ja nähny mut miljoonasti roudaamassa jotain kuppasia pöytiä keikkapaikalla alko heittää jotain tosi levotonta juttua. Me vitsaillaan kyllä aiheesta aika ronskistikin, eli en siis ole mitenkään herkkänahkainen aiheen suhteen, nyt ne vaan tuntu olevan ihan tosissaan! Pisti vaan silmään tää kummallinen asenteen muutos, vaikka mä käyttäydyin täysin samoin kun ennenkin.
 
Tuli aika sekavasti, toivottavasti ymmärsitte pointin. Niin, ja sanokaapa että miksi? Noinko pienestä se on kiinni?

Noinko pienestä se on kiinni?
 
Kyllä. Sellainen on miehen synapsijärjestelmä.
 
Minihameen ilmestyessä näköpiiriin ydinjatke siirtää kontrollivastuun tuonne eturauhasen seutuville.
 
Humalan tilasta riippuen minihameen kantajan muu ulkoinen olemus vaikuttaa asiaan siten, että humalan määrä on suoraan verrannollinen kohteen hemaisevuuteen.
 
Semmoisiahan me. Emme kaikki, mutta jokainen.

Kyllä. Sellainen on miehen synapsijärjestelmä.
 
Minihameen ilmestyessä näköpiiriin ydinjatke siirtää kontrollivastuun tuonne eturauhasen seutuville.
 
Duunikaverille kuittailen lähes päivittäin kun se alkaa tapittaa kaikkia minihameessa kulkevia (oli ikää sitten 50v tai 20v, ihan sama).
 
Toisaalta jos naikkosella on talvella minihame, siitä voi vetää ihan toiset johtopäätökset ja meikäläisen kiinnostus loppuu kyllä siihen. Jotenkin hieman epätoivoiseksi menee jos kovalla pakkasellakin pitää sitä pintaa näyttää.

Luulenpa, että tässä tapauksessa ei kuitenkaan ollut kyse ihan minihameesta.
 
Käännänpä aiheen toisinkin päin. Olen huomannut, että mustan puvun käyttö vetää joitain (nuoriakin)naisihmisiä puoleensa, jotka eivät normaalitilanteessa olisi kiinittänyt mieheen mitään huomiota. Myös rennosti roikkuvalla kravaatilla on samaa vaikutusta (siis ihan kauluspaidan ja farkkujen kera... tyyliin rok).

Nyt on pakko avautua jonnekin, kun ko. aihe alkoi ihmetyttää syvästi.
 
Olen parikymppinen naisihminen, en mikään missi-tyyppinen, mutta ruoto on ihan jees ja asenne kohdallaan. Pukeudun yleensä melko androgyynisti. Kotva sitten oli tilaisuus jossa minullakin poikkeuksellisesti oli lyhyehkö musta hame päällä ja korkkarit jalassa, korutkin olin vaihtanut perinteiseen malliin -> sellainen siisti juhla-asu.
 
Seuraus: Samat pojat alko heittää jotain tosi levotonta juttua, nyt ne vaan tuntu olevan ihan tosissaan! Pisti vaan silmään tää kummallinen asenteen muutos, vaikka mä käyttäydyin täysin samoin kun ennenkin. Niin, ja sanokaapa että miksi? Noinko pienestä se on kiinni?
 
Hyvä parikymppinen. Tuo androgyynisti pukeutuminen tappaa erotiikan. Vastakkaisesti yhdistelmä korkokengät ja minihame synnyttää erotiikkaa. Lue toisaalta Jonten katsaus asiasta. Aihe on mielenkiintoinen, hyvä kun otit esille!

Ei tuo minulla ainakaan toimi.
 
Minä kävelin koko päivän kaupungilla minihameessa ja korkokengissä, eikä yksikään mies katsonut himokkaasti.

Ei tuo minulla ainakaan toimi.
 
Minä kävelin koko päivän kaupungilla minihameessa ja korkokengissä, eikä yksikään mies katsonut himokkaasti.
 
Vuah Vuah Vuah. Olitko ihan kuin Vesa-Matti Loiri Uuno-elokuvassa.

Niin, hyvä nimimerkki DKT. Itsestäsi tekemä luonnehdinta on minusta tyylikäs, etten sanoisi feminiinisen uhmakas.

Tuo androgyynisti pukeutuminen tappaa erotiikan.
 
Periaatteessa aivan sama. Mie uskon niin syvästi rakastumisen henkiseen luonteeseen, etten pidä minään toisien arvostelemista ulkoiselta pohjalta. Tapauksessa ehkä eniten häiritsikin se, että koin jollain tapaa asemani alentuneen ko. tilanteessa. Tai siis muutuin "perkeleen hyviksi sääriksi".
 
Toisaalta naisellisuus tuntuu olevan pirunmoisen vaarallinen ase, jos sitä haluaisi käyttää. Koen epäluottamuslauseena sen, että ne antaisi sen tapahtua noin vaan. Tai yleensä olettavat, että voisin toimia niin.
 
Ei ehkä maailman ihmeellisin ja ainutkertaisin ilmiö, mutta en vaan ole aiemmin törmännyt.
 
Nimim. lumikki ja viisi aivokääpiötä

...Mie uskon niin syvästi rakastumisen henkiseen luonteeseen, etten pidä minään toisien arvostelemista ulkoiselta pohjalta. Tapauksessa ehkä eniten häiritsikin se, että koin jollain tapaa asemani alentuneen ko. tilanteessa. Tai siis muutuin "perkeleen hyviksi sääriksi".

 
Minä taas uskon, että ihminen on pohjimmiltaan vain elukka, jolle rakastuminen on hyvinkin fyysinen tapahtuma. Mikäli tämän "eläimellisen rakastumisvaiheen" jälkeen ei pysty käsittelemään tätä ihmistä (myös)henkisenä/älyllisenä olentona, niin siinä tapauksessa tällaiselle "elukalle" voi ojentaa banaanin ja kehoittaa kiipeään lähimpään petäjään.

Minä taas uskon, että ihminen on pohjimmiltaan vain elukka, jolle rakastuminen on hyvinkin fyysinen tapahtuma. Mikäli tämän "eläimellisen rakastumisvaiheen" jälkeen ei pysty käsittelemään tätä ihmistä (myös)henkisenä/älyllisenä olentona, niin siinä tapauksessa tällaiselle "elukalle" voi ojentaa banaanin ja kehoittaa kiipeään lähimpään petäjään.
 
Ja se, että ihmiselle rakastuminen on muutakin kuin itse lisääntymistapahtumaa, johtuu ihmislapsen kehittymättömyydestä. Koska esim. käärmeen tai gasellin poikaset ovat vastasyntyneinä lähestulkoon valmiita elämään omin nokkineen, ei tarvita kahta kasvattajaa. Ihmislapsi on syntyessään todella avuton ja kehittyy hitaasti, minkä takia on tärkeää, että vanhemmat pysyvät yhdessä koko lapsen kehittymisen ajan. Rakkaus on halua olla yhdessä. Se on evoluutiota. Sellaiset yksilöt, jotka eivät kykene rakastamaan, ovat pyyhkiytyneet enimmäkseen pois maailmankartalta, koska heidän jälkeläisensä eivät ole menestyneet.
 
P.S. Ai että minä toivonkin, että voisin muuttua seksikkääksi vain vaatetusta muuttamalla.

Periaatteessa aivan sama. Mie uskon niin syvästi rakastumisen henkiseen luonteeseen, etten pidä minään toisien arvostelemista ulkoiselta pohjalta. Tapauksessa ehkä eniten häiritsikin se, että koin jollain tapaa asemani alentuneen ko. tilanteessa. Tai siis muutuin "perkeleen hyviksi sääriksi".
 
Toisaalta naisellisuus tuntuu olevan pirunmoisen vaarallinen ase, jos sitä haluaisi käyttää. Koen epäluottamuslauseena sen, että ne antaisi sen tapahtua noin vaan. Tai yleensä olettavat, että voisin toimia niin.
 
Ei ehkä maailman ihmeellisin ja ainutkertaisin ilmiö, mutta en vaan ole aiemmin törmännyt.
 
Nimim. lumikki ja viisi aivokääpiötä
 
DKT taitaa olla niitä entisiä itäsaksalaisia.

DKT taitaa olla niitä entisiä itäsaksalaisia.
 
Eikös DKV ole (Dampf-Kraft-Vagen), vanha 2-tahtiviritys.