Kitarat: kitarakamat ›

Miten korkealle yleisesti luokitellaan 80-luvun Les Paulien(erityisesti Standardien) laatu?
 
Käsittääkseni ainakin 90-luvun alun Pauleja ei kauheasti arvosteta?
 
Olisi tähtäimessä yksi vuoden 1981 Les Paul Standard.

Anteeksi topicin sotkeminen, mutta mikäli joku asiaan enemmän perehtynyt tietää myös jotain 80-luvun (etenkin loppupuoli) Les Paul Customeista, olisin itse erityisen kiinnostunut.

Ymmärtääkseni 80-luvulla on joitakin yleisesti hyvinä tai jopa erinomaisina pidettyjä vuosia, en vaan itse muista mitkä ne mahtoi olla. Ja kai noistakin voi olla montaa mielipidettä, puhumattakaan sitten kitarayksilöistä.
 
Sopivasti valituilla hakusanoilla, tai jopa kysymällä, voinee täältä löytää enemmän tai vähemmän hyviä vastauksia.
 
http://www.lespaulforum.com/forum/index.php?s=
 
http://www.lespaulforum.com/finalframes/frameset.htm

Anteeksi topicin sotkeminen, mutta mikäli joku asiaan enemmän perehtynyt tietää myös jotain 80-luvun (etenkin loppupuoli) Les Paul Customeista, olisin itse erityisen kiinnostunut.
 
Kovin monia en ole kokeillut, mutta ainakin itselläni on vallan erinomainen '87 Custom. Mikit tosin menivät vaihtoon kiertoherkkyyden takia. Ja painoahan tolla on mukavasti...

Ja painoahan tolla on mukavasti...
 
Ei tainnut tuohon aikaan olla vielä näitä weight relief holeja LP:ssa (hyvä asia), mutta painavia mahonkilaatuja saatettiin kyllä käyttää (huono asia). Ja nämä kun summaa yhteen, saadaan lopputulokseksi näitä 5kg+ hartiankasvattajia.
 
EDIT: kun tutkailette eri mahdollisuuksi, niin vähän alta nelikiloiset LP:t alkavat olemaan niitä keveimpiä, joitain 3.6-3.7kg vermeitä muistan nähneeni. Aika yleiset painot pyörivät nykyisin siinä pikkaisen reilun neljän kilon nurkilla, vitonen ei taida paukkua enää tehdaspeleissä. 70-luvun peleissä löytyy vielä sellaisia 12-13bls (5.4-5.9kg)'hevi-Lestereitä'. Alkaa nimittäin tuo ekstragrammat tuntumaan jo tuolla viittä kiloa lähestyttäessä.
 
Korjatkoon joku parempitietoinen jos korjaamista on!

Ei tainnut tuohon aikaan ('87) olla vielä näitä weight relief holeja LP:ssa (hyvä asia)
 
Oli.

('87) Oli.
 
Nashvillessa valmistettuihin Gibsoneihin niitä alkoi ilmestyä vuodesta 82. Kalamazoo, Michiganin tehdas sulki ovensa 1983 loppuvuodesta ja Gibson Musical Instruments myytiin 3 kaverille vuonna 1986. 80-luvulla muuten mallistoon tuli LP Studio vuonna 1983.

Ei tainnut tuohon aikaan olla vielä näitä weight relief holeja LP:ssa (hyvä asia)..
 
Mitenkäs toi on huono asia? Eikös nimenomaan historiceissa juuri ole noita reikiä ja ne on todella arvostettuja kitaroita? voin olla väärässäkin.

Eikös nimenomaan historiceissa juuri ole noita reikiä
 
Ei oo historiceissä.

enpä tiedä pidetäänkö hyvinä mutta ainakin oma 83 LP custom soundaa hyvältä ja siinä on täydellinen kaula soittaa. Pitää vireensä, hyvät mikit. Tosin sitä on hakattu ankaralla kädellä ja heitelty jonkun jenkkirokkarin toimesta vuosikausia lavalla... mutta pakko oli ostaa kuin sain sikahalvalla :)
 
Koristeissa halkeamia ja rungossa kuoppaa ja muuta.
 
Nashville varmaan valmistuspaikkana mikäli serialnroa tulkitsin oikein.
 
Kandee katsoa 80 luvulta "factory secondit" tarkkaan. Näitä saa käytettynä ehkä halvemmalla ja saattaa olla tuotantolinjansa paras yksilö... nimittäin tuohon aikaan työntekijät linjalla merkkasi parhaat valio yksilöt sekundaksi! Sitten ostivat halvalla itse pois ja myivät edelleen.

Kandee katsoa 80 luvulta "factory secondit" tarkkaan. Näitä saa käytettynä ehkä halvemmalla ja saattaa olla tuotantolinjansa paras yksilö... nimittäin tuohon aikaan työntekijät linjalla merkkasi parhaat valio yksilöt sekundaksi! Sitten ostivat halvalla itse pois ja myivät edelleen.
 
WHOA! Melkoisen kiinnostavaa jos on noin... mullahan on juuri tuollainen. Ostin sen Jenkeistä 1987.

80-90 -luvuilla (en muista vuosia) Gibsonillahan oli jonnin verran onkelmia puiden kuivuuden kanssa. Toisaalta tähän pivään mennessä ne ovat kerinneet jo kohtuullisesti kuivumaan, joten mikäli halkeamia tai kieroutumia ei ole, niin tuo tuskin haitannee.
 
Periaatteessa voi kai sanoa, että mikäli kitara näyttää hyvältä, kuulostaa hyvältä ja on hyvä soittaa, niin silloin se on hyvä. Notta itsestäänköselvää? Tällä tahtoo vaan sitä sanoa, notta jos soittimella alkaa olla parikymmentävuotta ikää, niin se tuskin kärsii/tulee kärsimään mistään piilovioista.
 
Eli jos se vaikuttaa hyvältä niin se on hyvä. Jälleenmyyntiarvo onkin sitten jo toinen juttu...

Mulla on -89 Custom. Mun mielestä paras Gibson niistä muutamasta joilla olen soitellut. Mikit ja nauhat siihen oli vaihdettu ennenkuin ostin.