Tanssimusiikki ›

...sain valtuudet keikkailla tulevat viikonloput. ("Keikkaile niin paljon kuin ikinä haluat, kyllä me viikonloput ilman sua pärjätään) Tavallaan kuulostaa vähän huolestuttavalta.
 
Sanotaanko näin että ei niitä kenties koskaan opi ymmärtämään täydellisesti. Olen kuitenkin viimeiset kymmenen vuotta oikein yrittämällä yrittänyt oppia tuntemaan naisen sielunelämää ja uskon että oppiminen jatkuu hamaan kuolemaan asti. Joka tapauksessa mielenkiintoinen kapistus kun siihen kunnolla jaksaa keskittyä...

Miten onnistutte yhdistämään siviili/päivätyön, soittamisen ja sosiaalisen elämän??
 
Näin meidän perheessä:
 
Vaimoni aloittaa aikuisopiskelun, puolenkymmentä muksua niinikään ammattikoulun ja esikoulun välimaastossa. Minä olen arkisin epäsäännöllisessä vuorotyössä, jossa suunnittelen itse työvuorot työnantajan määrittelemissä puitteissa. Viikonloppuisin käyn keikoilla lähes ympäri Suomea bändin kanssa 60-70 keikan vuosivauhdilla, pääasiassa pe-la. Viikolla ehdin käydä lentopalloakin pelaamassa 1-2 kertaa. Mutta sitten kaikki muu aika onkin perheen kanssa olemista ja laatuaikaa, ei varsinaisesti harrasteta enää muuta, mutta ollaan kiinnostuneita lasten koulunkäynnistä ja harrastuksista. Kaksi lapsista harrastaa itsekin soittamista nuorisotoimen järjestämässä bändikoulussa. Näin ne omenat puusta putoilee, vaikka itsekin olen vasta muutaman vuoden harjoitellut esiintyvää taiteilijaa... (HYMIÖ)
 
Parisuhde toimii, ja välillä kohennetaan sitä, kun vaimo lähtee mukaan keikalle, kun ollaan sopivan lähellä ja lapsilla hoitaja, välillä käydään katsomassa Agentseja (n. 1-2 kertaa vuodessa), faneja kun ollaan, ja välillä muuten vaan tansseissa.
 
Bändin kanssa ei varsinaisesti enää treenata, varsinkin kun asutaan sen verran etäällä toisistamme. Uudet biisit jokainen opettelee omalta osaltaan kotona, treenataan sitten ennen keikkoja soundcheckeissä, tosin ei ekan treenin jälkeen oteta vielä ohjelmistoon!!
 
Näillä keikkamäärillä homma (perhe/keikat/työ/vapaa-aika) toimii oikein hyvin, mutta jos keikat lisääntyvät tästä, niin mistähän tinkisi?? Sadan keikan nurkilla alkaa olla se raja, että tarttis tehdä jotain.

Mulle on pääasia että niitä f...n turakaisia ei tarvi kattella eikä kuunnella enää vapaa-aikana,saa olla ihan omassa rauhassa...elikkäs mun sosiaalinen elämäni on hyvinkin rajoittunutta,en omaa ns. ystäviä sanan varsinaisessa merkityksessä,enkä heitä myöskään kaipaa,elämäni on erittäin perhekeskeistä,eli kesän vapaat ollaan mökillä,tosin tää kesä meni ns. vituralleen,vaimon loman aikana mulla oli just se pahin keikkaputki :-(
 
Kapakkaan mua ei saa enää vapaa-aikana kuin aseella uhaten,se touhu on nähty...saati sitten lava-tansseihin...
 
Tai muihin "taidetapahtumiin"...

Mulle on pääasia että niitä f...n turakaisia ei tarvi kattella eikä kuunnella enää vapaa-aikana,saa olla ihan omassa rauhassa...elikkäs mun sosiaalinen elämäni on hyvinkin rajoittunutta,en omaa ns. ystäviä sanan varsinaisessa merkityksessä,enkä heitä myöskään kaipaa,elämäni on erittäin perhekeskeistä,eli kesän vapaat ollaan mökillä,tosin tää kesä meni ns. vituralleen,vaimon loman aikana mulla oli just se pahin keikkaputki :-(

 
ite olen nyt eri asemassa.. keikkaa teen harrastukseksi päiväduunin ohessa.. Eli "helppoa" on. Viime kesän olin yhessä ravintolatriossa heittämässä rundia ja meinas nuori jätkä tulla juopoksi heti joten silloin tein päätöksen että tämä jätkä ei tee keikkaa muuta kuin silloin tällöin. Ja hyvin on nyt mennyt oman bändin kans. Keikkaillaan pääasiassa viikonloppuisin. Ja hauskaa on.. Noh.. nyt koisimaan ennenkuin kalja menee liikaa päähän....

Viime kesän olin yhessä ravintolatriossa heittämässä rundia ja meinas nuori jätkä tulla juopoksi heti joten silloin tein päätöksen että tämä jätkä ei tee keikkaa muuta kuin silloin tällöin
 
Aijai,korjataan tämä klisee nyt alkuunsa;ei kaikki ravintolasoittajat ole juoppoja,vaikka "Suomen Raittiit Laivamuusikot Ry"onkin jäsenmäärältään varmasti yksi maailman pienimmistä...
 
Mä olen tehnyt kapakkakeikkaa vuodesta n. 76,toki lavakeikkaakin aina välillä,ja jokunen totaalitaukokin on soittamisesta,olen onnistunut välttämään alkoholistiksi tulemisen ihan sen takia että mun mielestä känniset soittajat ovat sangen vastenmielisiä otuksia noin ylipäätään katsella ja kuunnella,varsinkin työmaalla,miksei muutenkin,mutta erityisesti keikalla/keikkabussissa,jos itse ajat...tai sitten jossain hotellihuoneessa kun yrität nukkua ja joku umpiturakainenbasistirumpalisolisti äheltää viereisessä bunkassa jonkun paistin kanssa...siinä sitä on sosiaalista elämää,stana ;-)

Aijai,korjataan tämä klisee nyt alkuunsa;ei kaikki ravintolasoittajat ole juoppoja,vaikka "Suomen Raittiit Laivamuusikot Ry"onkin jäsenmäärältään varmasti yksi maailman pienimmistä...
 
Eihän toki.. Ihan samalla tavalla ravintolamuusikot voi olla juoppoja ku merkonomit tai maisterit. Ite satuin olemaan vaan sellasessa bändissä jossa viinaa nappailtiin aika kovasti keikkojen jälkeen ja keikkojen väleillä. Pitihän sitä itekin nappailla että pystyy kuuntelemaan niitä juttuja. Tänä kesänä satuin tuurailemaan yhen viikon pätkän samaisessa pumpussa ja tällä kertaa nappasin ittelle hotellista ihan oman privaatin huoneen. Ja reissu olikin aivan loistava lomareissu. Illat tehtiin duunia, päivällä ehti palloilla kaupungilla ja lillua ammeessa, ottaa rennosti.
 
Nykyisessä viikonloppubändissä viinaa ei liikoja nappailla ja solisti joka on pändin liideri pistää siihen kyllä rajatkin jos löytyy sanomista. Keikat hoidetaan selvinpäin, keikan jälkeen 1 roudauskalja nappaillaan monesti.

keikan jälkeen 1 roudauskalja nappaillaan monesti.
 
Mulla se on lähempänä 1 per piuha/pedaali, sustainpedaaleita mulla on sattuneesta syystä monta!

Mulla se on lähempänä 1 per piuha/pedaali, sustainpedaaleita mulla on sattuneesta syystä monta!
 
Juuri näin.. Monet ei viel hahmota;)