Kitarat: soittaminen ›

Ne jotka ei osaa/tajua, ei ymmärrä eikä siis arvosta.
 
Sori, mutta toi ei mene noin.
 
Mä arvostan monia eri instrumenttien soittajia joiden virtuositeetti on jotain aivan uskomatonta. Nämä mun diggailemani artistit vaan eivät pääsääntöisesti ole sähkökitaristeja. Mun mielestäni sähkökitaran vahvuudet soittimena ovat ihan muualla kuin siinä, mistä yleensä puhutaan tiluttamisena. Ja mä katson nähneeni ja kuulleeni "tilukitarointia" sen verran, että voin muodostaa asiasta oman mielipiteeni.
 
Tilutus on siinäkin oleellista muun ohella
 
Nää ovat äärimmäisen turhauttavia keskustelunaiheita - onko hevitiluttaminen aina ja ikuisesti hengessä köyhää, onko klassisen musiikin (ja flamencon jne) artistien nopea soitto toisinaan myös itsetarkoituksellista kikkailua jne.
 
Nää ovat lähinnä kuuntelijan korvassa, mutta kuitenkin mä totean tämän: mä en koe kauhean kunnioittavana, että termiä "tilutus" käytetään muissa yhteyksissä kuin... no, tiluttamisessa. Kyllä te tiedätte. Mä kokisin väheksyvänä ja loukkaavana, jos esimerkiksi klassisen musan huippupianisteista käytettäisiin nimitystä "tilupianisti". Hyvä ja tyylikäs soitto kun on vähän moniulotteisempi asia kuin pelkkä hidas-nopea-akseli.

Henkilökohtaisesti en ole koskaan ymmärtänyt mistä on peräisin se ajatusmalli, jossa "tilutus" ja "tavallinen" soitto erotetaan erillisiksi asioiksi, aivan kuin tämä kaikki ei olisikaan yhtä ja samaa musiikillista jatkumoa. Missä "tilutuksen" raja kulkee? (MacGyver ei sitten vastaa tähän...)
 
Tilutuksesta puhutaan tässäkin ketjussa "tulkintamuotona", musiikillisena "osa-alueena" ja käytetään aivan erillistä käsitettä "tilutekniikka", joka sisältää... mitä? Tai sitten kun yhdessä viestissä todetaan, että "kunnon tilutekniikassa on myös musiikillista sisältöä" -- sisältökö siis on alisteinen tekniikalle? Tähän asti olen tottunut pitämään niitä kahtena täysin erillisenä alueena (vrt. soitto ja sävellys).
 
Lähinnä minua kiinnostaa tuo käsitteen määrittely, on niin pirun hankala puhua asioista jos kukaan ei tiedä mistä oikeastaan puhutaan.

Tai sitten kun yhdessä viestissä todetaan, että "kunnon tilutekniikassa on myös musiikillista sisältöä" -- sisältökö siis on alisteinen tekniikalle?
 
Kaiketi joo - jos nyt ajatellaan "tilumusaa", joka sisältää "tiluttamista" - erilaisia nopeasti soitettuja juttuja sähkökitaralla. Koko musalajin muoto on tällöin sidottu teknisiin/motorisiin suorituksiin - toki se voi pitää sisällään muutakin. Erilaiset tähän liittyvät aste-erot riippuvat sitten siitä mitä eri artistit ajavatkaan takaa.
 
Mä en tiedä, kuka on käyttänyt sanaa "tilu" ensimmäisen kerran, ja missä yhteydessä. Mutta en muista kuulleeni kyseistä termiä vielä 80-luvulla. Silloin Yngwie Malmsteenia, Vinnie Moorea ja muiden tuollaisten artistien säveltaidetta kutsuttiin mm. suureellisella termillä "neoklassinen musiikki". Voisin kuvitella jutun menneen niin, että kun esim. Steve Vain ja Joe Satrianin levyt eivät oikein sopineet tuohon lokeroon, piti keksiä joku uusi termi, joka yhdistäisi kaikkia noita. Mutta varma en ole.
 
Tokihan kaikilla musalajeilla on raaminsa. Mutta mä näen siltikin että Nahkiksen kuvailema tilanne, jossa sävellys olisi oma asiansa ja soitto/tulkinta omansa, olisi kutakuinkin ihanteellinen. Toki on säveltäjältä huomaavaista ottaa huomioon myös esittäjä huomioon; että kappale ei ole ilman hyvää syytä kovin epämukava soittaa jne.
 
Mä esitän vielä yhden ajatukseni, joka tavallaan liittyy tiluttamiseen. Hyvän soittajan mielenkiintoinen tulkinta pääsee nimittäin paremmin oikeuksiinsa yksinkertaisemmissa jutuissa - kun ei ole kovin kiire siihen seuraavaan nuottiin, jää tulkinnalle paremmin tilaa.

Henkilökohtaisesti en ole koskaan ymmärtänyt mistä on peräisin se ajatusmalli...
 
Tulee mieleen myös keinotekoinen jako "teoria" ja "jazzteoria".. ja että toinen on hyödyllistä ja toista ei puolestaan tarvitse mihinkään.
 
Yksi tykkää tilusta, toiselle se on tyhjänpäivästä soittimen hipelöintiä. Jokainen on omasta lähtökohdastaan (ilmeisesti) oikeassa.

Itsetarkoituksellinen kikkailu tai tiluttelu onkin mielestäni turhanpäiväistä. Kun omissa kirjoitelmissani puhun esim. tulkinnasta tilun yhteydessä, niin tarkoitan että soitetaan kyllä nopeasti, mutta se tulkinta tulee esiin soittimen nyanssien ym. hallinnalla ja siitä mitä tilutetaan... Akustisilla soittimilla tämä on usein hiukan helpompaa pelkällä soittotatsin säätelyllä koska ne eivät ole niin sidottuja sähköiseen soundin muokkaukseen...
 
Särökitarastakin saa irti vaikka mitä, mutta soundista riippuen vaatii usein melkoista mikkikytkin/volume/tone -rumbaa tai jopa efektien/asetuksien vaihtelua. Riippuen esim. mikeistä/särön tyypistä/määrästä tätä vaihtelua kyllä saa aikaan myös soittotavan muutoksillakin.
 
Kokeilkaapa joskus laittaa volumepedaali kitaran ja särön väliin jolloin särönmäärää voi vaihdella polkemalla. Yhtäjaksoinenkin tiluttelu saa heti uusia sfäärejä pedaalin käytöstä riippuen. Se tulkintapuolikin alkaa tulla esiin aika mukavasti. Tämä siis vasta lähtötilanne...

Sori, mutta toi ei mene noin.
 
Olen hiukan eri mieltä. Sitä mitä ihminen ei ymmärrä hän ei osaa arvostaa tai jopa pelkää. Psykologinen juttu...
 
Nää ovat äärimmäisen turhauttavia keskustelunaiheita - onko hevitiluttaminen aina ja ikuisesti hengessä köyhää, onko klassisen musiikin (ja flamencon jne) artistien nopea soitto toisinaan myös itsetarkoituksellista kikkailua jne.
 
Miksi toi piti taas vääntää noin? "Hevitiluttaminen"/"klassisen musiikin artistien nopea soitto". Itse pidän Heavyartistien nopeasta soitosta, mutta en klassisen musiikin tiluttelusta. Molemmista löytyy omat huippunsa, mutta se on kumma kun se väännetään lähes aina muotoon kuten esimerkiksi: "tylsä/itsetarkoitukseton/meloditon/huono/hevitilutus". Järkikin sanoo ettei tuollainen "pelletilu" ole kuunneltavaa musaa. Minä puhun aina laatutiluttelusta ja puolustan sitä koska se on taidemuoto jota vain ei usein ymmärretä.
 
Nää ovat lähinnä kuuntelijan korvassa, mutta kuitenkin mä totean tämän: mä en koe kauhean kunnioittavana, että termiä "tilutus" käytetään muissa yhteyksissä kuin... no, tiluttamisessa. Kyllä te tiedätte. Mä kokisin väheksyvänä ja loukkaavana, jos esimerkiksi klassisen musan huippupianisteista käytettäisiin nimitystä "tilupianisti". Hyvä ja tyylikäs soitto kun on vähän moniulotteisempi asia kuin pelkkä hidas-nopea-akseli.
 
Aivan! Samoin minä pidän epäkunnioittavana kun huippukitaristeista käytetään nimitystä "tilukitaristi".

Se onkin kitaristin elämäntehtävä! Hurmata soitinliikkeen myyjät!?;D
 
No ei vaan...kyllä mä veikkaan, ett moni soitinmyyjä on jo kaiken kuullu ja aika kypsä kaikkee ylinopeeta kohtaan:D
 
Kirjoitan tämän isolla, koska halua korostaa sitä:
MELODIA ON TÄRKEIN JUTTU!! Toiset soittaa vaan melodiaa nopeemmin ja toiset vähän hitaammin. Ei siinä sen kummenpaa oo...
Oikeat ammattilaiset ja kokeneet soittajat tajuu tuon jutun. Esim. monien flamenco ja jazz soittajien soitto on usein niin monipuolista ja melodisesti oivaltavaa, ett itse nopeuteen ei välttämättä enää kiinnitä edes huomiota. Siksi koska melodia on niin mielenkiintoinen "puhutteleva".
 
Siihen pitäisi minun mielestäni pyrkiä, eikä missään tapauksessa mihinkään ilmiömäiseen tekniikkaan!
 
Niin, kuunnellkaa Fransesco "Ferrari" Fareriakin. Eihän mies pysy koskaan sävellajissa. Toisaalta, minuakin herran musiikki puhuttelee niinkin paljon että melkein oksennan kuullessani sitä, eli on senkin oltava jotain aikamoista...

Niin, kuunnellkaa Fransesco "Ferrari" Fareriakin. Eihän mies pysy koskaan sävellajissa.
 
Sepäs onkin sitä (tällä hetkellä ainakin) "pelletilua", tosin myönnän itsekin etten ymmärrä hänen tekeleitään, mutta ehkä muutaman vuoden kuluttua tuokin on arvostettua taidetta. Kaveri vain tarvii hieman kunnon sointupohjien rakentelua tuekseen, niin aukeaisi paremmin. Huomattavasti paremmalla pohjalla on Rusty Cooley ja Marshall Harrison.

Tosta flamencotilusta tuli semmonen piisi mieleen kun "Flight of the bumblebee".
Kyllä se on vaan hienon kuulosta kun joku vetää sen nailonkielisellä kepillä.
 
Tossa Guitar Pron käyttäjille opeteltavaa:
http://www.mysongbook.com/tab-tab_download-id_tablature=326.htm

Itsetarkoituksellinen kikkailu tai tiluttelu onkin mielestäni turhanpäiväistä.
 
Olen ehkä siitä poikkeava, että minulle ei ole helvettiäkään väliä miten joku juttu on tehty, ja mitä sen tekijä on ajatellut sitä tehdessä: onko se kikkailua, tiluttelua, itsetarkoituksellista, ei-itsetarkoituksellista, tunteetonta tilutusta, tunteellista nopeaa soittoa jne. jne. jne. kunhan se KUULOSTAA HYVÄLTÄ + TOIMIVALTA biisissä ja SOPII siihen.
Ehdontonta plussaa on myös tietysti, että se täydentää jollakin tavalla biisin kokonaisuutta. En välttämättä aina halua kuunnella vanhojen äijien tunteenpurkauksia, vaan yksinkertaisesti hyvää ja toimivaa musiikkia. Ja monet nopeasti soitetut jutut, oikeaan kohtaan oikeanlaisia biisejä kuulostavat oikein hyviltä ja toimivilta.

Paco: Ne jotka ei osaa/tajua, ei ymmärrä eikä siis arvosta.
 
Paco: Sepäs onkin sitä (tällä hetkellä ainakin) "pelletilua", tosin myönnän itsekin etten ymmärrä hänen tekeleitään, mutta ehkä muutaman vuoden kuluttua tuokin on arvostettua taidetta.

Mä esitän vielä yhden ajatukseni, joka tavallaan liittyy tiluttamiseen. Hyvän soittajan mielenkiintoinen tulkinta pääsee nimittäin paremmin oikeuksiinsa yksinkertaisemmissa jutuissa - kun ei ole kovin kiire siihen seuraavaan nuottiin, jää tulkinnalle paremmin tilaa.
 
Tätä mieltä minäkin olen. Kuten myös sitä mieltä, että ihan sama miten jutut on tehty, jos kuulostaa hyvältä.
Ja vieläpä sitäkin mieltä, että oikeanlainen "pelletilukin" saattaa kuulostaa joskus hyvältä, oikein käytettynä. Vai onko se silloin enää "pelletilua"? Toivottavasti.

Sitä mitä ihminen ei ymmärrä hän ei osaa arvostaa tai jopa pelkää.
 
Tietty ennakkoluuloisuus onkin ihan normaalia. Aika usein musasta keskusteltaessa mä olen vaan kuullut tätä käytettävän toisinpäin: että se, että ihminen ei diggaakaan jotain juttua, johtuu vain siitä että hän ei ymmärrä sitä. Noinhan se ei oo - etkä sä sitä ilmeisesti niin tarkoitttanutkaan? Tottakai asioista, joita ymmärtää, voi olla innostumattakin.
 
Miksi toi piti taas vääntää noin?
 
Tsori... tarkoitushan oli vain demonstroida miten hedelmätöntä tästä aiheesta keskusteleminen pahimmillaan on, eikä ottaa sen kummemmin kantaa noihin iäisyysväittämiin.
 
Akustisilla soittimilla tämä on usein hiukan helpompaa pelkällä soittotatsin säätelyllä koska ne eivät ole niin sidottuja sähköiseen soundin muokkaukseen...
 
Eh... mun täytyy sanoa, että näen asian aikalailla tasan päinvastoin. Mä näen monet akustiset soittimet paljon ilmaisuvoimaisempina tulkintamahdollisuuksineen kuin sähkösoittimet, mutta myös paljon haastavampina. Kyse on tietysti jokaisen henkilökohtaisista arvostuksista, mutta mun arvomaailmassani esim. viulistien häikäisevät vibraattotekniikat (joihin voi aloittaa tutustumisen vaikkapa Lajos Garamin kirjasta Lahjakkaan Viulistin Kasvatus) ovat ihan eri tasolla kuin sähkölaitteiden säätely.
 
Kokeilkaapa joskus laittaa volumepedaali kitaran ja särön väliin jolloin särönmäärää voi vaihdella polkemalla.
 
Tai kokeilkaa samaa asiaa yksinkertaisesti säätämällä volumepotikkaa kitarastanne.

Tai kokeilkaa samaa asiaa yksinkertaisesti säätämällä volumepotikkaa kitarastanne.
 
Tai tehkää sama oikeasti pelkällä soittotatsin muuttamisella. Kenties haastavinta, mutta taitavasti toteutettuna yksi ilmaisuvoimaisimpia asioita kitaransoitossa: vahvari sellaisille asetuksille, että ronskisti rankaistaessa kitara itkee ja ulvoo ja hiljaa hiplatessa heläjää harpun tavoin. Kaikki maailmat noiden kahden väliltä yritetään sitten onkia esiin pelkällä oikean käden voiman säätelyllä.
 
Toimii tiettyyn pisteeseen asti myös akustisella soittaessa, poislukien toki säröytyminen. Dynamiikan käyttö on silti yksi tärkeimpiä asioita siinäkin touhussa.

Tähän väliin vois vaikka sanoa, että brilliant.

Ne jotka sanoo Yngwien musiikkia tilutteluksi ei ymmärrä siitä mitään.

Paco: Ne jotka ei osaa/tajua, ei ymmärrä eikä siis arvosta.

Paco: Sepäs onkin sitä (tällä hetkellä ainakin) "pelletilua", tosin myönnän itsekin etten ymmärrä hänen tekeleitään, mutta ehkä muutaman vuoden kuluttua tuokin on arvostettua taidetta.
 
Mitäs outoa tuossa kommentissani muka on? Se että myönnän etten ymmärrä kaikkea musiikkia on jotenkin outoa vai? En tajunnut nuoruudessani esim. Django Reinhardtia, mutta olen sittemmin kasvanut ja oppinut pitämään hänen soitostaan.

"pelletilukin" saattaa kuulostaa joskus hyvältä, oikein käytettynä. Vai onko se silloin enää "pelletilua"? Toivottavasti.
 
Ei ole enää pelletilua...vaan laatutilua.

Ne jotka sanoo Yngwien musiikkia tilutteluksi ei ymmärrä siitä mitään.
 
En minäkään sanoisi, mutta tämähän alkaa olla jokin yleinen termi nopealle soitolle kun kyseessä on sähkökitara (säröllä). Identtisen jutun soittaminen muulla instrumentilla onkin sitten kuulemma "teknisesti loistavaa ja/tai nopeaa soittoa" vaikka sen tekisi huonostikin.
 
Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki nopea on tilutusta ja sitä on sekä hyvää että huonoa...joka musiikkilajissa. En siis väheksy Ynkkää, vaikka jotkin jutut alkaa puuduttaa (ne moneen kertaan kuullut samat jutut).