Aloittelijat ›

On tässä tullut opeteltua Em, Dm, Cm, Am, Gm, pentatoniset blues skaalat ja em, harmoninen. Kysymys kuuluukiin että miten voisin nyt ruveta hyödyntämään soitossa noita skaaloja ja mitä seuraavaksi kannattaisi opetella. Ja kuinka monen vuoden soiton jälkeen noita "tilu" skaaloja on viisasta ruveta miettimään?
Myös basson skaalat kiinnostaisivat.
 
Sitten vielä kysymys ö. Jos esim sanotaan että jokin "soolo" menee vaikkapa dm pentatonisessa niin soittaako kitaristi sen tasan niistä sävelistä jotka kuuluvat skaalaan vai tapahtuuko ns. "hyppimistä" eli tämä kyseinen skaala olisikin vain ns. "runkopohja" soitettavalle musiikille.

On tässä tullut opeteltua Em, Dm, Cm, Am, Gm, pentatoniset blues skaalat ja em, harmoninen. Kysymys kuuluukiin että miten voisin nyt ruveta hyödyntämään soitossa noita skaaloja ja mitä seuraavaksi kannattaisi opetella. Ja kuinka monen vuoden soiton jälkeen noita "tilu" skaaloja on viisasta ruveta miettimään?
Myös basson skaalat kiinnostaisivat.
 
Soita lempibiisiesi mukana. Kuuntele ensin kappaleen sävellaji ja sitten soitat siihen päälle. "Tiluskaalat" on pitkälti pentatonisia tai molleja.

Sitten vielä kysymys ö. Jos esim sanotaan että jokin "soolo" menee vaikkapa dm pentatonisessa niin soittaako kitaristi sen tasan niistä sävelistä jotka kuuluvat skaalaan vai tapahtuuko ns. "hyppimistä" eli tämä kyseinen skaala olisikin vain ns. "runkopohja" soitettavalle musiikille.
 
Kyllä niissä voi hyppiä miten haluaa. Jos sitä tekee liikaa, niin menee koko homma riitasointuiseksi.

Jos osaat yhden molliskaalan, niin osaat käytännössä kaikki. Siirrät vain sen skaalan aina astetta ylemmäs ja BÄYYYY! No joo, selittäkää joku paremmin. Olen vähän kaljoissa...

Kaljoissa ollaan täälläkin mut usein solisti soittaa paljon muutakin kuin pelkästään sävellajin ääniä. Jos soitetaan tällä tavoin paljon, niin sanotaan että soitetaan "ulos", eli ulos skaalan äänistä. Kannattaa aloittaa ensin itse soinnun äänistä ja sitten siirtyä skaalan ääniin ja lopulta sitten "ulos". Toisaalta jos kuuntelee esim. Miles Davisia niin voi huomata että pelkästään soinnun ääniä soittamalla voi päästä todella pitkälle. Tämä onkin sitten yksi soolon soiton problematiikka: kuinka käyttää skaaloja??

Kuuntelemalla ja kokeilemalla.

itseäkin on askarruttanut skaalojen käyttö. tietääkö joku jotainhyvää opetuskirjaa tms mistä voisi opetella tuota soolon soittamista.
 
nykyään menee sillain että jos biisi menee vaikka c, am, d
niin soitan sooloa niin että c soinnun kohdalla c duurista ja am kohdalla am-skaalasta jne jne... mutta haluaisin oppia laajentamaan sooloilua pitemmälle, mutta kun ei tajua niin ei.

Kokeile vaikka soittaa skaaloja oktaavia ylempää... Vai?

niin teenkin, mutta tota "ulos" soittamista en hallitse ja muutenkin aika hakusessa koko soolon soittaminen

Kuuntelemalla ja kokeilemalla.
 
Voi kiitos.
 
Mut jos tietää et mitä sointuja siinä käytetään ni miten voi siitä päätellä esim että biisi menee G ssä?

Mut jos tietää et mitä sointuja siinä käytetään ni miten voi siitä päätellä esim että biisi menee G ssä? Yksinkertaistettu esimerkki: Jos kappale pitää sisällään vaikka sointuja Gmaj, Cmaj+11 ja D7, voidaan päätellä että kyseinen kappale menee G-duurista,koska noiden muiden sointujen sisältämät sävelet (cmaj+11: c,e,g,h,f# ja d7: d,f#,a,c) sisältyvät G-duuriasteikkoon. Sen sijaan jos kappaleen eka sointu on G7, mutta loput ovatkin vaikka Asmaj13+11, Fm9 ja Cm11, voidaan tällöin päätellä kappaleen menevän C-mollissa (g7: g,h,d,f. As13+11: as,c,es,g,d,f. fm9: f,as,c,es,g ------> kaikki sävelet sisältyvät cm-asteikkoon). Keskustelunaloittajan kysymykseen "runkopohjasta" voisi joku tietävämpi vastata, arvelisin että "tilanteen salliessa" ilmenee d-mollin moodien ja muiden lähisukulaissointujen (maantieteelliset, eri sointuasteiden dominantit, yms). Mklami jatkaa.
 
Jos soinnut ovat vähemmän sukua toisilleen, niin sitten A) pujotellaan (kts. välidominantit, bebop-kieli yms) tai B) tehdään blues-ratkaisu ja soitetaan alkuperäisen sävellajin nelisoinnun sävelillä ja kuullostetaan perseeltä. ei ollut tarkoitus sanoa tuota, mutta ärsyttää eilen todistamani bluesbändi jonka kitaristi veti toonikatilua läpi harmaan kiven vaikka välillä soinnut oli jotain aivan muuta. Ei natsaa mun korvaan. Perusbluesissa sillä pärjää mutta joku roti tuohon juurevuuteenkin, jos halutaan laittaa erilaisia sointukiertoja... meni taas offtopiciksi, pahoittelen.
 
Ja jos soitetaan ulos niin hallitusti kans. Ettei jää avaimet sisälle alastomalla lehdenhakureissulla, so to speak. Mun mielestä mainstream-kitarismissa, oli genre kuin genre, tulisi soolon ilmentää senhetkisiä sointuja, myös ulos soitettaessa. Tätä on vaikea pukea sanoiksi, tarkoitan sitä, että vaihdettaessa säveliä "vähemmän sopiviin", pysyy kuulijalla päässä se, mitä kitaristi voisi soittaa soittaessaan "oikein", sen sijaan että vedetään randomilla ja koitetaan eksyttää sekä kuulijat että kanssasoittajat. tää on siis mun, ja ehkä vain mun, mielipide.

Yksinkertaistettu esimerkki: Jos kappale pitää sisällään vaikka sointuja Gmaj, Cmaj+11 ja D7, voidaan päätellä että kyseinen kappale menee G-duurista,koska noiden muiden sointujen sisältämät sävelet (cmaj+11: c,e,g,h,f# ja d7: d,f#,a,c) sisältyvät G-duuriasteikkoon. Sen sijaan jos kappaleen eka sointu on G7, mutta loput ovatkin vaikka Asmaj13+11, Fm9 ja Cm11, voidaan tällöin päätellä kappaleen menevän C-mollissa (g7: g,h,d,f. As13+11: as,c,es,g,d,f. fm9: f,as,c,es,g ------> kaikki sävelet sisältyvät cm-asteikkoon). Keskustelunaloittajan kysymykseen "runkopohjasta" voisi joku tietävämpi vastata, arvelisin että "tilanteen salliessa" ilmenee d-mollin moodien ja muiden lähisukulaissointujen (maantieteelliset, eri sointuasteiden dominantit, yms). Mklami jatkaa.
 
Jos soinnut ovat vähemmän sukua toisilleen, niin sitten A) pujotellaan (kts. välidominantit, bebop-kieli yms) tai B) tehdään blues-ratkaisu ja soitetaan alkuperäisen sävellajin nelisoinnun sävelillä ja kuullostetaan perseeltä. ei ollut tarkoitus sanoa tuota, mutta ärsyttää eilen todistamani bluesbändi jonka kitaristi veti toonikatilua läpi harmaan kiven vaikka välillä soinnut oli jotain aivan muuta. Ei natsaa mun korvaan. Perusbluesissa sillä pärjää mutta joku roti tuohon juurevuuteenkin, jos halutaan laittaa erilaisia sointukiertoja... meni taas offtopiciksi, pahoittelen.
 
Ja jos soitetaan ulos niin hallitusti kans. Ettei jää avaimet sisälle alastomalla lehdenhakureissulla, so to speak. Mun mielestä mainstream-kitarismissa, oli genre kuin genre, tulisi soolon ilmentää senhetkisiä sointuja, myös ulos soitettaessa. Tätä on vaikea pukea sanoiksi, tarkoitan sitä, että vaihdettaessa säveliä "vähemmän sopiviin", pysyy kuulijalla päässä se, mitä kitaristi voisi soittaa soittaessaan "oikein", sen sijaan että vedetään randomilla ja koitetaan eksyttää sekä kuulijat että kanssasoittajat. tää on siis mun, ja ehkä vain mun, mielipide.
 
kaikki neuvojat tiesivät tuon mutta odottivat että joku muu kirjottaa sen. hymiö.

kaikki neuvojat tiesivät tuon mutta odottivat että joku muu kirjottaa sen. hymiö.
 
Arvasin. Lukisivat teoriafaqnsa nämä hiihtäjät. Persiö