Kitarat: kitarakamat ›

Tämä on nyt tämmöinen gallup kysely: Eli mikä on teidän mielestänne paras kitara lehti? Tai onko teillä jokin lehti jota ostatte säännöllisesti? Omasta mielestä paras lehti on Total guitar. Säännöllisesti pyrin ostamaan total guitarin, what guitarin, guitarist sekä guitar techniques lehdet.

mä nyt en noista lehdistä niinkään... mä vaan skulaan skebaa

Tämä on nyt tämmöinen gallup kysely: Eli mikä on teidän mielestänne paras kitara lehti? Tai onko teillä jokin lehti jota ostatte säännöllisesti? Omasta mielestä paras lehti on Total guitar. Säännöllisesti pyrin ostamaan total guitarin, what guitarin, guitarist sekä guitar techniques lehdet.
 
Taitaa tulla kalliiksi? :)
 
Itse ostan säännöllisesti vain Guitar Techniquesin ja Riffin, se ei tosin ole pelkkä kitaralehti.

Guitarist on ihan hyvä.

Kirjastossa käyn lukemassa riffin. Ei noista valmistajien kootuista mainosläpysköistä viitsi mitään maksaa.

Minä kyllä suosittelen ostamaan lehtiä, vaika ne ovatkin hintaluokaltaan kuin gibsonit. Niistä voi jopa oppia jotain.

Vanhoja Guitar Playereitä ja Guitar Worldeja ostelen divareista. Uusista lehdistä en tiijä mittään.

Suurin osa kitaralehdistä on täyttä skeidaa. 70 prosenttia sivuista on mainoksia.

Mainosläpysköitä suurin osa. Testit on pelkkiä kehuja ja/tai kirjoittajat eivät tunnu olevan kovin hyvin perillä asiasta. Ja vahvistin tekniikka palstoilla on joskus suorastaan vääriä tietoja tai idioottimaisia modeja esitetty.
 
Kaipaisin lehtiä joissa mennään todella syvälle asiaa, kirjoittajat olisivat ammattitaitoisia ja näkökulma olisi NEUTRAALI. Jos joku on haukut ansainnut niin kyllä sitä pitää myös uskaltaa haukkua. Tämä sitä paitsi voisi johtaa siihen että ostajat varoisivat ko tuotteita ja täten valmistajan olisi pakko satsata tuotekehittelyyn.
 
Jos tällaisia on kertokaa!
 
Pitkään aikaan en ole jaksanut noita edes kirjastossa tai kaupassa selailla joten mielipiteeni päiväys on vanhentunut.
 
Suomalainen riffi on ihan mielenkiintoinen ja tilaamisen arvoinen, joskin siinäkin voisi mennä vähän syvemmälle laitearvioissa ja jutuissa, mutta varmaan suuri osa ei edes halua artikkeleiden menevän liian teknisiksi....
 
Nettilehtistä voisi muuten tehdä jonkinmoisen yhteenvedon tänne. Oletteko tutustuneet ja onko löytynyt mainitsemisen arvoisia.
 
Pari pikaisesti jostain löytyi:
http://legendarytones.com/
http://www.tonequest.com/
En ole tutustunut noihin vielä ollenkaan, mutta etusivun teksti tonequestin sivuilla on ainakin lupaava:
The ToneQuest Report is a monthly newsletter published by and for guitarists. What's the difference between a magazine and a newsletter? About 1200 pages of advertising and 240 pages of pure inspiration...
 
Mikko

Tässä on mainosten seassa paljon asiaakin:
 
http://www.acousticguitar.com/

Väittäisin myös että taso, ainakin eräiden julkaisujen kohdalla on laskenut. Ja suuri osa syystä
lankeaa juuri tuolle mainoshypelle jolla lehtiä nykyään täytetään. Mutta siinä eivät jenkit ole ainoana asialla. Viimeksi kun yritin jotain eurooppalaista (britti-)kitaralehteä selata, en tahtonut löytää ainoatakaan oikeaa artikkelia sieltä kaiken mainosroskan seasta. Ruotsalainen Fuzz poikkeaa iloisesti joukosta, ainakin sen mitä olen noita silloin tällöin vilkaissut.
 
Mutta kylläpä lehtien sisältöön vaikuttaa myös kulloinkin vallitseva musiikki-ilmapiiri. Makuasioita tietenkin, mutta minä ainakaan en saa enää irti paljoakaan kymmenestä(kään) pikkuartikkelista jossa mustanaamioiden ainoana asiana on kertoa kuinka lähelle maanjäristystä he nykyään virittävät kitaransa...ja kuinka täytyy saada vähintään 10:s kieli kitaraan, vaikka neljä olisi luultavasti soitannollisesti juuri oikea määrä.
 
Mutta taatusti en jaksaisi lukea enää yhtäkään "uutta" legenda-artikkeliakaan, jossa veivataan iäisyyksiin asti samoja vanhoja meriittejä ja/tai spekuloidaan "mitä jos...". Toisaalta, ainahan löytyy uusia sukupolvia joille tuo on uutta asiaa, joten parasta on kai vain henkilökohtaisesti unohtaa sellaiset lehdykät.
 
Aikoinaan sekä Guitar Player että Guitar World lehdet kuuluivat kuukausittaisiin vakio-ostoksiini. Guitar Playeristä sai lukea syväluotaavia artikkeleita soittajien sielunelämästä ja GW oli sitten vauhdikkaampi ja ehkä enemmän ajan hermolla pysyttelevä lehti. Molemmat täydensivät toisiaan mielestäni hyvin. Yhä edelleenkin pidän Guitar Player lehteä laadukkaana julkaisuna, vaikka ostamisen lopetin jo -92.
 
Mitä tulee monen mainitsemaan lukemiseen kirjastossa, sehän on ihan hyvä tapa viettää aikaa. Näin teen itsekin nykyään ihan viihteenä. Mutta aikoinaan kun piti oppia kaikki mahdollinen soittamisesta, niin kyllä niiden lehtien piti olla koko ajan käsillä, ja jokaikisen harjoituksen ja esimerkin yritin kahlata soittamalla läpi. Samoihin juttuihin tuli myös palattua vuosienkien jälkeen joten lehdet olivat (ovat) hiirenkorvilla.
 
edit: mainittakoon nyt vielä, että Riffi on nykyään lähes ainoita musiikkilehtiä joita ostan. Jostain syystä en vain osaa luokitella sitä pelkästään kitaralehdeksi, mikä on omalta kohdaltani nimenomaan hyvä asia. Luen mielelläni esim. uusista miksereistä ja mikeistä, ehkä jopa enemmän kuin kitaroista...

Lähinnä Total Guitaria ostelen. Hyvä ja monipuolinen kitaralehti.

Riffi on hyvä. Sitä tulee luettua.

Guitaristia, Guitar Techniquesia ja Riffiä tulee joskus osteltua, mutta ei kuitenkaan joka kuukausi..lähinnä silloin, kun niissä on paljon kiinnostavaa asiaa.
 
Jenkkilehtiä vältän kuin ruttoa, niissä saa ihan tosissaan etsiä artikkeleita kaikkien mainosten seasta. Laitearviot ovat GP:ssa ja GW:ssa luokkaa "tää on hyvä, viis tähtee."
 
Brittilehdissäkin mainosten määrä on noussut, mutta niissä on kuitenkin yhä paljon asiaa. Guitaristin laitearvioista olen pitänyt, joskin ajoittainen Gibsonin ja Fenderin ihannoiminen (tyyliin "huonoa: lavassa ei lue Gibson/Fender") rassaa.
 
Riffissä olisi tosiaan ihan mukava, jos tutkittaisiin soittimia ja laitteita pintaa syvemmältä.

Brittiläinen The Guitar Magazine, tai mikä nyt onkaan, on ihan mukavaa luettavaa. Arvosteluissa saatetaan joskus jopa sanoa arvioitavasta tuotteesta jotain negatiivista. Ostan noita kyllä silti todella harvoin.
 
Riffi on "ihan kiva" lehti mutta se "nuotti" millä ne laitearviot kirjoitetaan on mielestäni rasittava. Kirjoittaja(t) käyttää pitemmän päälle helvetin yksitoikkoista kieltä.

Guitar World ollut suosikki jo lähes kymmenen vuoden ajan

Ite tykkään eniten Guitar One:sta. En kylläkään osta mitään kitaralehteä säännöllisesti kun niin hintavia ovat.
 
guitar techniques
Tuosta en ole kuullutkaan... Onko hyvä? Käsitteleekö lehti pelkästään tekniikkaa?

Riffi putoo postilaatikkoon aina ilmestyessään.

Guitar Player tulee kotiin ja irtonumeroina tulee joskus ostettua Guitar Worldiä.