Kitarat: kitarakamat ›

Esim. 90-luvun lama. Noista 70- ja 80-luvun kitaroista ei varmasti saa vertailupohjaa, mutta vanhemmista keräilykitaroista kyllä. Notkahtivatko hinnat?
 
Pakko se on meinaan joskus puhjeta tämä japanilainen kuplakin... tarviiko tässä odotella taantumaa, vaiko sitä että ihmiset tulevat järkiinsä?
 
Kyllä meikkiskin haluaa JV-skuijerin, mutta en taatusti maksa siitä 750 rahaa, kuten joku ilmoitti tuolla nocasterin price watch -säikeessä kitarasta saaneensa.
 
Ei notkahtaneet,ei. Ns. "sijoituskitara" on ollu aika vakaa hintakehitykseltään, kas kun niiden määrä onpi kovinkin rajallinen. Pientä heiluntaa toki on ollu mutta kyllä ne hinnat on vakaat ellei suorastaan nousevat olleet.
Tosin kitaran hinnoitteluperusteet on jokseenkin hankalat, yksilöiden välillä olevien erojen vuoksi, niinku hyvin voit ymmärtää.
Japanilaisista skeboista sen verran, että kyllä ne on siirtyneet "vuorostaan" tuolle nousevien hintojen uralle, vintage-jenkit on niin kovin hintavia, joten väki on siirtyny ostelemaan esim. noita Ibanezin parempia lawsuit-keppejä (HUOM: ennen 1977 valmistettuja!!) ja sitten noita 1977 jälkeen tulleita "omia malleja", Musiciania, Performeria, Studioo ja toki tietty Artistia.. Samalle viivalle toki on muutkin japsit hiipineet, eli kaikki Iban sisarmerkit, esim. just tuo Greco, Ariat ja muut Matsumoku-konsernin tuotteet, japsi-Epit, Fender/Squierit ja muut.
Hmm. 750 taalaa, mutta oliko se jo Squier vaiko se varhaisempi Fender Japan, eli jonka lavassa ei ollu edes Squier-mainintaa, ainoostaan Fenderin logo ja kaulan takana pienellä "Made in Japan"...
Hinnakkaita alkaa olemaan nuokin..Ite maksoin tuosta omakuvan projektikitarasta kovalla laukulla alta 300 euroo..
Tosin ei se ole mikään suunnaton keräilyn kohde (vielä..) =)
 
Edittiä:kirotusvirhe

Mitäs jos siinä olisi uuden veroiset nauhat, sointi olisi loistava ja muutenkin kitara tuntuisi hyvältä, etkö siltikään uhraisi tuota hintaa ? Maksaisitko saman uudesta Fenderistä ?
 
Lyhyesti: en maksaisi kummastakaan. Mä näen tuon homman aika pitkälti niin, että määrättyyn hintaan saa määrätynlaisen kitaran. Jos kitara maksaa enemmän kuin on sopivaa, niin sitten maksaa jo jostain muusta kuin itse kitarasta. Se voi sitten liittyä markkinointiin tai vastaavaan, joka tapauksessa sellaiseen, josta minä en halua maksaa. Ja kun puhutaan määrätystä hinnasta, on hyvä puhua viime vuotisesta 812w pacificasta. Siihen vertaamalla voi todeta, että leppärunkoisen kitaran laaturaudalla varustettuna tulee enintään maksaa noin 600 euroa. Kärjistys oli tuo.
 
Ei notkahtaneet,ei. Ns. "sijoituskitara" on ollu aika vakaa hintakehitykseltään, kas kun niiden määrä onpi kovinkin rajallinen. Pientä heiluntaa toki on ollu mutta kyllä ne hinnat on vakaat ellei suorastaan nousevat olleet ... Japanilaisista skeboista sen verran, että kyllä ne on siirtyneet "vuorostaan" tuolle nousevien hintojen uralle...
 
Kait se on todettava, että juna meni ja minä jäin kyydistä. Voihan sitä vieläkin flaksilla vanhan japanialaisen laatukitaran löytää edullisesti, mutta todennäköisyydet alkavat olla samaa luokkaa kuin että löytäisi vanhan amerikkalaisen laatukitaran edullisesti.
 
Ehkä se on siirrettävä katso noihin Kiinan ja Korean keihäisiin. Kiinalaisia Squiereita ja Epiphoneja pidetään jo nyt kelvollisena rahana vastineelle (molempia valmistetaan ilmeisesti omissa tehtaissaan, eikä vain osteta kitaroita alihankkijoilta(?), joten saas nähdä kuinka niitä hypetetään parinkymmenen vuoden kuluttua. Hymiö.
 
Hmm. 750 taalaa, mutta oliko se jo Squier vaiko se varhaisempi Fender Japan, eli jonka lavassa ei ollu edes Squier-mainintaa, ainoostaan Fenderin logo ja kaulan takana pienellä "Made in Japan"...
 
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dll?ViewItem&item=3719324146
 
Runko kolmesta palasta. Yhtä monesta kuin entry level Pacificoissa...
 
Ja vielä lopuksi mainittakoon, että Lite Ash Tele löytyy hintaan 421,20e osoitteesta www.guitarbargains.com

Upsista. Saaga jatkuu, vaikka tuskin se ketään kiinnostaa.
 
Tähän mennessä löydetyt saarnirunkoiset ja vaahteraotelautaiset kitarat (minun hintaluokassa):
 
Fender Telecaster Lite Ash
Fender 50's Telecaster
Fernandes TE-1N
Tokai ATE-55
 
Ja uusimpana uutuutena: Fender TL52-80TX
Speksit: http://www.maple-gakki.com/fender/j-index.htm
 
Ja ostopaikka: http://www.ishibashi.co.jp/webshop/guitar/fender-j/tl5280tx.htm
 
Tuonne ishibashille lähettelin jo mailia ja vastauksen perusteella tulin siihen tulokseen, että TL52-80TX laukulla varustettuna tulisi tulleineen ja rahteineen maksamaan hivenen alle 800 euroa kotiovelle toimitettuna. Levytukku myy kitaraa hintaan 990 euroa (ei laukkua) kun asiaa tiedustelin. En sitten tiedä mihin hintaan myisivät kitaran jos kävisin itse liikkeessä... Onko kenelläkään parempaa tietoa Levytukun hintapoliikasta? Käytettynä kitaraa on tarjottu minulle hintaan 900 euroa. En vaivautunut edes tinkimään.
 
dit. Ishibashista ja Japanista tilaamisesta löytyy haulla jonkin verran lätinää, mutta se ei selvinnyt, onko kukaan itse asiassa tilannut tuolta. Kokemuksia? Netistä löytyy kyllä ihan positiivista kirjoittelua Ishibashista, mitään kauhutarinoita ei ole tullut vastaan. Oikeastaan päinvastoin, kaikki tuntuvat liikettä ylistävän.

Fenderin Highway1 Texas Tele näyttäisi olevan saarnibodyllä toisin kuin perus HW1-telet. Liekö saman hintainenkin? Texasia ei ole tullut elävänä vastaan, enkä viitsinyt kummemmin kaivella tietoa...
 
http://www.fender.com/products/show.php?partno=0113502
 
Muutamat HW1:t (strato/tele) mitä on tullut pidettyä kädessä ovat olleet ihan asiallisia soittimia. Mutta sunbursteissa on ollut ruman ja tökerön näköinen viilu (olisiko jopa "photoviilu", vaikkei loimua olekaan...). Yksivärisissä ei.
 
Texasia ei ole tullut elävänä vastaan.

dit. Ishibashista ja Japanista tilaamisesta löytyy haulla jonkin verran lätinää, mutta se ei selvinnyt, onko kukaan itse asiassa tilannut tuolta. Kokemuksia? Netistä löytyy kyllä ihan positiivista kirjoittelua Ishibashista, mitään kauhutarinoita ei ole tullut vastaan. Oikeastaan päinvastoin, kaikki tuntuvat liikettä ylistävän.
 
Itse olen saanut kaksi kitaraa Japanista EBAY jobbareilta muutamassa päivässä Suomeen hyvin pakattuina, homma toimii hyvin.
 
Samalla tavalla se pelannee myös Ishibashin kanssa. EMS lähetykset ovat vakuutettuja, nopeita ja varmoja. Paketin liikkeitä voi seurailla tracking koodin avulla. Enpä usko että on mitään ongelmia.

Fenderin Highway1 Texas Tele näyttäisi olevan saarnibodyllä toisin kuin perus HW1-telet. Liekö saman hintainenkin? Texasia ei ole tullut elävänä vastaan, enkä viitsinyt kummemmin kaivella tietoa...
 
http://www.fender.com/products/show.php?partno=0113502
 
Texas Tele on huomattavasti hinnakkaampi. Perus Highway 1 maksaa guitarbargains.comissa 584 euroa ja Texas -malli 779 euroa.
 
Hyviä kitaroita nuo valtatiet ovat, mitä olen testannut, mutta eivät kyllä pärjää mielestäni tässä seurassa. Ei tosin mielestäni pärjää Classic mehikokaan, mutta jos edullinen käytetty tulee vastaan, niin tottakai asiaa on harkittava.
 
Itse olen saanut kaksi kitaraa Japanista EBAY jobbareilta muutamassa päivässä Suomeen hyvin pakattuina, homma toimii hyvin.

Samalla tavalla se pelannee myös Ishibashin kanssa. EMS lähetykset ovat vakuutettuja, nopeita ja varmoja. Paketin liikkeitä voi seurailla tracking koodin avulla. Enpä usko että on mitään ongelmia.
 
Jos saan kysyä, mitä olet käyttänyt maksuvälineenä ja paljonko ovat olleet rahansiirrosta ja valuutanvaihdosta koituneet kustannukset?
 
Kyllä tuo Ishibashilta tilaaminen vaikuttaa tällä hetkellä ykkösvaihtoehdolta, vaikka kitaralle hintaa suunniteltua enemmän tulisikin. Keihäs on kuitenkin juuri sellainen kuin etsin.

Jos saan kysyä, mitä olet käyttänyt maksuvälineenä ja paljonko ovat olleet rahansiirrosta ja valuutanvaihdosta koituneet kustannukset?
 
Paypal on ilmainen maksajalle ja siinä homma toimii niin, että sulla on luottokortti, josta PAYPAL veloittaa ja siirtää rahan myyjälle. Tämä on tosi yleinen EBAY maksuissa. Ishibashi ei tosin taida tätä käyttää...
 
Jäljelle jäävät pankkisiirrot ja Western Union maksavat sitten jonkin verran. Itse en ole käyttänyt noita Japaniin joten en tiedä taksoja. Eurooppaan pankkisiirto on sama kuin Suomeen.
 
Kysy sähköpostilla ensin Japanista mikä kelpaa maksuvälineeksi ja sitten pankista ja Western Union sivustolta hinnat siirrolle.
 
EDIT: Niin ja taitaahan luottokorttimaksukin ehkä pelata, jossa ei pitäisi olla kauheita kuluja. Postitus on noin $120 ja sillä hinnalla tavara tulee n. 5 päivässä perille.

http://www.glguitars.com/tribute/instruments/ASAT_Classic/index.asp
 
Saksasta lähtee saarnirunkoinen premium yksilö hintaan 528 eemeliä. Saa nähdä mihinkä hintaan Suomessa pystyvät, jahka selviän pääkaupunkiseudulle asiaa selvittämään. Soundatan listahinnat eivät ole kovin lupaavia...
 
Kuitenkin näitä saarnirunkoisia ja vaahteraotelautaisia - niin sanotusti originaaleja - telejä on kertynyt jo ihan mukava valikoima, vaikka aluksi näytti siltä, että on mun budjetilla saa vain mehikolaisen Classicin.
 
Käytettynä noita osuu aika harvakseltaan vastaan, jos pitää (puu)spekseistä kiinni. Muutamaa on tarjottu, jokunen tullut vastaan. Pari on ollut ihan vaatimukset täyttäviä, mutta vain yhdessä on ollut hinta sillä tolalla, että on viitsinyt edes harkita. Ja sen meneminen sivu suun harmittaa vieläkin.

Kuhan vaan oman mielipiteeni annan:
 
Levytukku ei suostu hinnoistaan vähentelemään. Myy just sillä 990€:lla ja "jos kerran saat 800€ sieltä Ishibashista niin osta sieltä". Japsitelejen v-kaula kyllä miellyttää, ja monet yksilöt ovat olleet erittäin kevyitäkin, tosin kovopuolen muutoksia kait vaatisi tuo malli, joka tietysti tarkoittaa lisämenoja. Yhdellä ruotsalaisella oli Telecaster.comissa ongelmia japsi-fenkun kanssa (kaula kiero) ja sitten joutui vääntämään Ishibashin kanssa... ishibashi hoisi osuutensa kunnialla (lähetti uuden kaulan, maksoi itse postit), mutta ylimäräistä harmiahan siitä kuitenkin ostajallekin tuli (kaulan postikulut japseihin). Hitusen sitä nykyistä japsilaatua yliarvioidaan mielestäni, vaikka tuo onkin ainoa negatiivinen keissi minkä ole ishibashista tilaamisesta kuullut. Ehkä siinä japsissa enemmän on se kun "niitä ei ole tule vastaan joka baarissa, ei ole nääs joka jampalla tollasta".
 
50s classic on mehevä peli, nami nami. Varsinkin kun tuolla Kitarapajassa oli kesän alussa erittäin kevyt yksilö (ja vielä SB-värityksellä), ja hintakin lähes kohdallaan 650€. Kaikki 50s classicit on kyllä olleet muhevia ja meheviä.
 
Fernandesia olen joskus rämpyttänyt (SoitinHuttusella muistaakseni), ja sekin oli ihan mukava kepukka. Kuten myös nuo ei-halvimmat Tokait. G&L:n (korealainen?) halpasarja (tribute) ei ole minua ainakaan sykäyttänyt, älyttömän painaviakin jotkut, mikit kai samoja kuin aidommissa G&L:issä, joten siitä plussaa. Fenderin Highway 1 Texas kyllä oli mielyttävän oloinen (ja näköinen) tuolla F-Musiikissa, mutta hintaa liikaa. Tuo (Korean) Fenkun Lite Ash malli ei paljon kehuja ole saanut, ja itseäkin vähän epäilyttää, tehty kai koreassa ja keveys tulee siitä kun on kaavittu osa puusta pois, mikit tietty (hyvää) SD-laatua.
 
Mutta itse ehkä päätyisin 50s classiciin, kaikesta huolimatta. Siis jos uutena pitäisi ostaa, käytettynä tietysti metsästäisin myös Tokait ja Fernandesit jne. Hankkisin sen varmaan rockingerilta Saksasta (koska se on luotettava firma), pyytäisin laittamaan pakettiin vielä broadcaster-tallamikin ja "gatton"-tyyppiset tallapalat.
 
Western Union on suomessa tuhottoman kallis.

Saa nähdä mihinkä hintaan Suomessa pystyvät, jahka selviän pääkaupunkiseudulle asiaa selvittämään. Soundatan listahinnat eivät ole kovin lupaavia...
 
Kantsii kyllä käydä kysymässä. Itse stratoa metsästellessäni kysyin tuon S-500 Premium -mallin hintaa. Listassa luki 749,- , mukaan sen olisi saanut 595 eurolla. Sama lähtöhinta näyttäisi olevan tuolla ASATillakin. Itse päädyin kuitenkin toiseen kitaraan, mutta oli tuossakin alennukset kohdallaan.
 
JuSu

Kuhan vaan oman mielipiteeni annan:
 
Ovat tervetulleita. Sehän tässä on vähän tarkoituskin.
 
Levytukku ei suostu hinnoistaan vähentelemään. Myy just sillä 990€:lla ja "jos kerran saat 800€ sieltä Ishibashista niin osta sieltä".
 
Jos tuohon kitaraan päädyn, niin sitten se vain tarvitsee tilata. Ihme hommaa kyllä näiltä suomalaisilta musiikkiliikkeiltä. Ihan varmasti tekisivät vielä voittoa jos myisivät kyseisen kitaran siihen 800 eemeliin.
 
Japsitelejen v-kaula kyllä miellyttää, ja monet yksilöt ovat olleet erittäin kevyitäkin, tosin kovopuolen muutoksia kait vaatisi tuo malli, joka tietysti tarkoittaa lisämenoja.
 
Jos ei texas speciaaleista tykkää, niin mikit menevät vaihtoon. Tosin samaa kitaraa (TL52...) saa halvemmalla toisilla mikeillä. Talla ja virittimet ovat käsittääkseni ihan kelvolliset, niin kuin tuon hintaisessa kitarassa sopii ollakin.
 
Hitusen sitä nykyistä japsilaatua yliarvioidaan mielestäni, vaikka tuo onkin ainoa negatiivinen keissi minkä ole ishibashista tilaamisesta kuullut. Ehkä siinä japsissa enemmän on se kun "niitä ei ole tule vastaan joka baarissa, ei ole nääs joka jampalla tollasta".
 
Jeps, samaa mieltä olen tuosta japsilaadusta. Varsinkin käytettyjen hinnat ovat järjettömiä. Kuka niitä oikeasti maksaa? Toisaalta jos pitäisi valita, pistääkö rahansa uuteen Jenkki '52 reissue teleen vaiko vastaavaan japanilaiseen, niin ainakaan minulle päätös ei olisi vaikea. Uuden Jaappanin kitarat ovat mielestäni edullisia amerikkalaisiin nähden, ja kestävät laatuvertailunkin.
 
50s classic on mehevä peli, nami nami. Varsinkin kun tuolla Kitarapajassa oli kesän alussa erittäin kevyt yksilö (ja vielä SB-värityksellä), ja hintakin lähes kohdallaan 650€. Kaikki 50s classicit on kyllä olleet muhevia ja meheviä.
 
Tuo 50s classic olisi siinä mielessä otollinen, että se on helposti saatavissa ja siksi yksilön saa valita monen lukemattomien joukosta. Jostain syystä classicit eivät ole kuitenkaan ainakaan minua vakuuttaneet. Ja koska olen päättänyt alkaa pintakäsittelyhommiin, jotta kitarasta saadaan oikean värinen (mikäli se ei sitä valmiiksi ole), niin eipä toimi natural väritys jos kitara on koottu miljoonasta palikasta. Classiciahan ei naturalina saa ja jotenkin arvelluttaa minkälainen palapeli mehikokitaran pinnan alta paljastuisi.
 
Fernandesia olen joskus rämpyttänyt (SoitinHuttusella muistaakseni), ja sekin oli ihan mukava kepukka. Kuten myös nuo ei-halvimmat Tokait. G&L:n (korealainen?) halpasarja (tribute) ei ole minua ainakaan sykäyttänyt, älyttömän painaviakin jotkut, mikit kai samoja kuin aidommissa G&L:issä, joten siitä plussaa.
 
Noissa kaikissa merkeissä on ongelmana hinta täällä Suomenmaalla. Ja sikäli kun noita ei jokaisesta saksalaisesta nettiputiikistakaan löydy, niin eipä ole mitään neuvotteluvaltteja käsissä.
 
Mitä tulee noihin kitaroiden (vaihteleviin) painoihin, niin se kertoo myös siitä, että käytetyistä puista ei ole mitään takeita. Tuossa hintaluokassa runko voi olla mitä hyvänsä saarnin tapaista, eikä yksikään valmistaja ilmoita yksiselitteisesti, että kitara on valmistettu vaikkapa suosaarnista. Toisin on kalliimpien kitaroiden kohdalla...
 
Tuo (Korean) Fenkun Lite Ash malli ei paljon kehuja ole saanut, ja itseäkin vähän epäilyttää, tehty kai koreassa ja keveys tulee siitä kun on kaavittu osa puusta pois, mikit tietty (hyvää) SD-laatua.
 
Itse asiassa tuosta Lite Ashista on todella ristiriitaisia mielipiteitä. Ja noista arvioista kertoo paljon sekin, että toisten mielestä kaula on paksu ja pikemminkin u -profiililla kuin modernilla c:eellä, kuten Fender ilmoittaa, ja toisten mielestä kaula on onneton tikku, josta sormet menevät muutamaan otteeseen ympäri. Itse pitää päästä testaamaan... Jos jossain päin Suomea törmäätte kyseiseen keppiin, niin ilmoittakaahan.

Ovat tervetulleita. Sehän tässä on vähän tarkoituskin.
 
Jos ei texas speciaaleista tykkää, niin mikit menevät vaihtoon. Tosin samaa kitaraa (TL52...) saa halvemmalla toisilla mikeillä. Talla ja virittimet ovat käsittääkseni ihan kelvolliset, niin kuin tuon hintaisessa kitarassa sopii ollakin.
 
Tuo 50s classic olisi siinä mielessä otollinen, että se on helposti saatavissa ja siksi yksilön saa valita monen lukemattomien joukosta. Jostain syystä classicit eivät ole kuitenkaan ainakaan minua vakuuttaneet. Ja koska olen päättänyt alkaa pintakäsittelyhommiin, jotta kitarasta saadaan oikean värinen (mikäli se ei sitä valmiiksi ole), niin eipä toimi natural väritys jos kitara on koottu miljoonasta palikasta. Classiciahan ei naturalina saa ja jotenkin arvelluttaa minkälainen palapeli mehikokitaran pinnan alta paljastuisi.
 
Mitä tulee noihin kitaroiden (vaihteleviin) painoihin, niin se kertoo myös siitä, että käytetyistä puista ei ole mitään takeita. Tuossa hintaluokassa runko voi olla mitä hyvänsä saarnin tapaista, eikä yksikään valmistaja ilmoita yksiselitteisesti, että kitara on valmistettu vaikkapa suosaarnista. Toisin on kalliimpien kitaroiden kohdalla...

 
Fender on kyllä ilmoittanut käyttävänsä vain suosaarnia (southern ash / swamp ash eli ei siis northern ash, jota 70-luvulla käytettiin), mutta eihän sekään mikään tae ole (iso pulju ostaa sieltä mistä halvalla saa ja takuuvarmasti vuodesta toiseen). Tosin Japsi Fenkuissa on Seniä, mutta käsittääkseni se vaan ei ole niin kauniin näköistä eikä kevyttä, mutta muuten kyllä sopivaa. Niin ja ihan aluksi "telecasterit" tehtiin tietysti männystä (pine). ;)
 
Ainakin tdpri:ssä kun yksi kaveri valkoisen classic telen kuori, niin hienolta puu näytti. Samaten yksi kuori Muddy Watersin, ja ihan hyvältä sekin näytti. Tietty tuuripeliä. Mutta kyllä ne TL52-80TX-rungotkin näyttää joskus vähän huonosti sovitetuilta (bookmatched), vaikka läpinäkyvä viimeistely onkin.
 
En tarkoittanut varsinaisesti mikkejä, vaan sitä että potikat, switchit ja sun muu pleksin alta löytyvä kaura on kuulemma huonoa. Omaa kokemusta ei ole muuta kuin yhdestä 1996 mallista, ja kyseessä oli siis export-versio. Mutta japseissa asuvat foorumikirjoittajat (esim "sneakyjapan") näin ovat kertoneet.
 
Todella harvoissa Fenkuissa on todella hyvin käteen sopiva kaula (IMO). Japsit on tässä suhteessa usein positiivisia poikkeuksia.
 
Värin suhteen: itse tykkään nimeomaan 2SB-väristä, joten vaihtoehtona lienee vain MIM 50s, HW1 TX tai sitten spesiaali-USA52RI:et... tai onhan tuo väritys tietty 69-malleissakin.

Saittuipa silmääni yksi keskustelu näistä korealaisista Lite Ash telecastereista.
 
http://fenderforum.com/forum.html?d … 124&lastpost=2004-07-2404:06:51

50s classic on mehevä peli, nami nami. Varsinkin kun tuolla Kitarapajassa oli kesän alussa erittäin kevyt yksilö (ja vielä SB-värityksellä), ja hintakin lähes kohdallaan 650€. Kaikki 50s classicit on kyllä olleet muhevia ja meheviä.
 
Kyseinen Tele on nykyään minun ja hyvin toimii.

En liity teidän keskusteluun koska en jaksa lukee mitä kaikkee ootte oikee jutellu.
 
Nii siitä telestä. Ootteko koskaa nähny livenä sellasii ihmeen hippi kukkais telejä? Mistäköhän sellasii saa oon vaa jossai googlen kuvahaulla nähny sellasii, tosi hienoja.

Nii siitä telestä. Ootteko koskaa nähny livenä sellasii ihmeen hippi kukkais telejä? Mistäköhän sellasii saa oon vaa jossai googlen kuvahaulla nähny sellasii, tosi hienoja.
 
Paisley telestä taidat jutella. Ovat jaappanilaisia, joten eivät Fenderin sivuilla esiinny. Stratoja saa paisley värityksellä ihan joka putiikista, mutta telet ovat harvinaisempia.
http://www.ishibashi.co.jp/webshop/guitar/fender-j/tl6985.htm

http://rockinger.de/showroom/bausaetze.htm
 
Suosaarnitelen rakennussarjan saa 525 euroon. Kitara on käytännössä loppuunsaakka kasattu, joten ei sitä voi juuri rakennussarjaksi sanoa. Kielten korkeus ja intonaatio pitää säätää itse. Hymiö.
 
Rautaosat ovat ainakin samaa tasoa kuin 50's Classicissa, jos eivät jopa hivenen paremmat, ja puutkin ainakin näyttävät hyvältä. Kahden palan runko.
 
Pistän vielä kyselyä kaulasta, nauhoista ynnä muusta, mutta kyllä näin perjantai-iltana pienessä laskuhumalassa (lisää keimoa!) kyseinen paketti kiilaa listan kärkeen, ainakin, jos tässä uuteen tarvitsee rahansa laittaa.
 
DIT. tuosta TDPRI:ssä piti sanoa sen verran, että jotenkin tuli kotoisa tunnelma parinkymmenen minuutin lukemisen jälkeen. 50's classicia hypetetään kuin Tokain Lespoja M.netissä konsanaan. On se täydellinen kitara - yhtä hyvä kuin amerikkalainen '52 reissue, mutta yli puolet halvempi (vrt Tokai vs. Gibson).
 
Mutta on sillä vaikutusta, kun nyt olen itsekin alkanut miettimään Classicia taas ihan varteenotettavana vaihtoehtona. Kyllä niitä on ainakin testattava uudestaan ja näin annettava uusi mahdollisuus. Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä. Sairasta.

Nii siitä telestä. Ootteko koskaa nähny livenä sellasii ihmeen hippi kukkais telejä? Mistäköhän sellasii saa oon vaa jossai googlen kuvahaulla nähny sellasii, tosi hienoja.
 
No en oikeen tiedä.. Meidän soolokitaristilla on japski-paisleytele, sinikukkainen. Tavalliseen Teleen vedetty sinikukkatapetti.. =)

http://rockinger.de/showroom/bausaetze.htm
 
Suosaarnitelen rakennussarjan saa 525 euroon. Kitara on käytännössä loppuunsaakka kasattu, joten ei sitä voi juuri rakennussarjaksi sanoa. Kielten korkeus ja intonaatio pitää säätää itse. Hymiö.
 
Rautaosat ovat ainakin samaa tasoa kuin 50's Classicissa, jos eivät jopa hivenen paremmat, ja puutkin ainakin näyttävät hyvältä. Kahden palan runko.
 
Pistän vielä kyselyä kaulasta, nauhoista ynnä muusta, mutta kyllä näin perjantai-iltana pienessä laskuhumalassa (lisää keimoa!) kyseinen paketti kiilaa listan kärkeen, ainakin, jos tässä uuteen tarvitsee rahansa laittaa.
 
DIT. tuosta TDPRI:ssä piti sanoa sen verran, että jotenkin tuli kotoisa tunnelma parinkymmenen minuutin lukemisen jälkeen. 50's classicia hypetetään kuin Tokain Lespoja M.netissä konsanaan. On se täydellinen kitara - yhtä hyvä kuin amerikkalainen '52 reissue, mutta yli puolet halvempi (vrt Tokai vs. Gibson).
 
Mutta on sillä vaikutusta, kun nyt olen itsekin alkanut miettimään Classicia taas ihan varteenotettavana vaihtoehtona. Kyllä niitä on ainakin testattava uudestaan ja näin annettava uusi mahdollisuus. Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä. Sairasta.
 
Rockingerit: medium jumbot & 9,5", kiiltolakkainen kaula, kaulan malli ei ole ainakaan V (tarkemmin en nyt heti muista). Kuulemma talla ei ole 50s classic tasoa, vaan mattapintainen. Palvelu on hyvää, voi pyytää kevyttä, hyvää bookmatchäystä jne. TDPRI.comissa tästä oli joskus keskustelua, ehkä vuosi sitten, ja meilailin silloin rockingeriin. Sieltä siitä tietoa löytynee searchilla, Rusticman (NOR) ja Nick Fanis (GRE) niitä kehuvat, edelliseen uskon enemmän kuin jälkimmäiseen.
 
Lite Ashiä kokeilin pikaisesti tänään (hintalappu sano 610€):
ei ollut mitenkään älyttömän keveä, kaula oli C-mallinen (ei syvä kuten jotkut classicit sun muut), välimallin Fender-logo ilman Telecaster-sanaa, myöhäisempää mallia olevat virittimet ja ne oudon kimmeltävät nauhapisteet ei mun silmää miellyttänyt. Jotenkin kopiokitaran näköinen. Enkä oikein pidä tuosta birdeye vaahterastakaan...