Rock, pop, alternative ›

Queen on ehkä yksi niitä parhaimpia bändejä, ja yks parhaimpia laulajia mitä olen kuullut.

Mikä noista 70-luvun albumeista on sillä tavalla kokonaisuutena ehein että lähinnä hyviä biisejä?
 
Odottelen että Parlophone julkaisis soololevyn Mr.Bad Guy CD:nä. Se on ollut pitkään deletoitu. Tosin nykyään sitä saa osana jotain kolmen CD:n boxia remasteroituna, mutta en mä mitään tollasta boxia halua kun mua ei ne muut CD:t siinä kiinnosta.

Mikä noista 70-luvun albumeista on sillä tavalla kokonaisuutena ehein että lähinnä hyviä biisejä?
 
Ehdottomasti Night at the opera, yksi kaikkien aikojen parhaimpia levyjä. Ehkä jopa top 5:ssä.

onhan se ihan hyvä :D

ei mikään suosikkini, mutta loisto biisejä löytyy jokunen. en tosin omista yhtään queenin levyä ite. mutta olen laittanut ostoslistaan kyl jotain levyjä. tosin taidan vain ostaa noita greatest hits juttui

Sinänsä Queeniin on mielestäni miellyttävä tutustua, että bändin uroteothan perustuvat lähes yksinomaan yksittäisille biiseille (jotka sitten Greatest Hitseilta löytyvätkin).
Toisaalta juuri tästä syystä en suostu rankkaamaan bändiä ihan parhaimpaan a-ryhmäänkään (A Night At The Opera voidaan toki mieltää klassikoksi, mutta ei se loppupeleissä mitenkään merkittävä albumikokonaisuus ole).
Ja Brian May on kyllä pakko nostaa esille.

Queen on hassun hieno bändi! Pidän kyllä.

En pidä ihan kaikista Queenin biiseistä, mutta osa taas on loistavia. Ja kyllä yhtye saa täyden arvostukseni (vaikkeivat he sillä mitään teekään...).

Toiseksi; Mercury usein enemmänkin huutaa kuin laulaa. Välillä meno on kuin Whitney Houstonilla I Will Always Love You -biisissä. Huippukohtia ei lauleta, vaan huudetaan. Kyllä Mercuryn rankkaaminen parhaaksi laulajaksi on liioittelua. Kyllähän Elvis Presley on kuningas tällä saralla.
 
Noh, kaikki eivät ymmärrä taidetta.
 
Elkku lauloi puhtaasti myös kovaa ja korkealta. Kuunnelkaa vaikka You Gave Me A Mountain -biisin kertsiä, ja miettikää miltä se olisi kuulostanut Mercuryn vetämänä.
 
Elvis oli pelkkä paska joka esiintyi 70-luvulla vaipoissa kun kärsi pidätysvaikeuksista. Ei osannut edes tehdä itse mitään biisejä. Ei se mikään muusikko ollut vaan pelkkä ilmiö. Eihän Elvis osannut mitään rockia laulaa. Miltä joku Queenin hevibiisi olisi kuulostanut Elviksen laulamana? Ei yhtään miltään. Sen sijaan Freddie osaa tarvittaessa laulaa kuin Elvis, tämähän näkyy kappaleessa Crazy Little Thing Called Love.
 
All Music Guide esim sanoo, että "he (Freddie) possessed one of the greatest voices in all of music and penned some of pop's most enduring and instantly recognizable compositions)". Tuossa ei sanota edes "pop music" vaan että "music".
 
Elkku lauloi myös monipuolisesti lähes kaikkea: Rokkia, poppia, iskelmää, rhytm n bluesia, bluesia, gospelia, countrya, "ooppera-tyyliä", kansanlauluja... you name it!
 
En tiedä jääkö Freddie jälkeen Elviksestä siinä että kuinka paljon erilaista tavaraa se on levyttänyt (koska monet Queenin biiseistä ovat niin kokeellisia ja käyttävät erilaisia laulutyylejä). Onkos Elvis tehnyt oopperalaulajan kanssa levyä?

Sinänsä Queeniin on mielestäni miellyttävä tutustua, että bändin uroteothan perustuvat lähes yksinomaan yksittäisille biiseille (jotka sitten Greatest Hitseilta löytyvätkin).
Toisaalta juuri tästä syystä en suostu rankkaamaan bändiä ihan parhaimpaan a-ryhmäänkään (A Night At The Opera voidaan toki mieltää klassikoksi, mutta ei se loppupeleissä mitenkään merkittävä albumikokonaisuus ole).
Ja Brian May on kyllä pakko nostaa esille.
 
Noh, mä en ole queen-fani joten mua ei kiinnosta, että onko se a-ryhmässä vai ei, mutta sanoisin että arviointikriteerisi ei ole ehkä paras mahdollinen. Eihän James Brownkaan tehnyt yhtään hyvää albumia, mutta silti se on ihan jumala. Kyllähän Queenilta myös esim Innuendo on vähän tasaisempi albumi, tai vaikka Kind of Magickin vaikka se ei ole niin tasainen.

Sinänsä Queeniin on mielestäni miellyttävä tutustua, että bändin uroteothan perustuvat lähes yksinomaan yksittäisille biiseille (jotka sitten Greatest Hitseilta löytyvätkin).
 
Minusta Queenin parhaat biisit ovat ihan muualla kuin hittikokoelmilla. Esimerkiksi bändin neljä ensimmäistä levyä ovat todella hyviä kokonaisuuksia. Jo debyyttilevy toimii mielestäni pirun hyvin, ja loistobiisejä on vaikka muille jakaa. A Night At The Opera on melkoinen sillisalaatti biisiensä puolesta, mutta mielestäni vain positiivisessa mielessä. Kokonaisuus pysyy niin hemmetin hyvin kasassa, vaikka levyllä on kaikkea hard rockista countryyn.
 
Jos kokoelmat antavat kaiken irti Queenista, miksi sieltä sitten puuttuu biisejä kuten The Prophet's Song, Ogre Battle, My Fairy King, Brighton Rock, In The Lap Of The Gods, Don't Try So Hard ja lukemattomia muita? Makuasioita kylläkin.

Tietääkseni tuon huijaamislitanian sanoi Bob Dylan keikallaan, joka on taltioitu DonŽt Look Back dokumenttiin 1960-luvulla. Samassa yhteydessä Bob paljasti ettei keksinyt lausetta itse vaan pölli sen T.S. Elliotilta.
 
Abraham Lincoln on keksinyt tuon lauseen.
 
Mutta siis Queen... Parhain bändi ikinä. Mulla on kaikki levyt ja se musiikin monimuotoisuus viehättää. Queen oli se bändi mikä sai mut todella kiinnostumaan musiikista... Piti saada tietää kaikki faktat ja kuulla kaikki biisit ja b-puolet.

Elvis oli pelkkä paska joka esiintyi 70-luvulla vaipoissa kun kärsi pidätysvaikeuksista. Ei osannut edes tehdä itse mitään biisejä. Ei se mikään muusikko ollut vaan pelkkä ilmiö. Eihän Elvis osannut mitään rockia laulaa. Miltä joku Queenin hevibiisi olisi kuulostanut Elviksen laulamana? Ei yhtään miltään. Sen sijaan Freddie osaa tarvittaessa laulaa kuin Elvis, tämähän näkyy kappaleessa Crazy Little Thing Called Love.
 
En tiedä jääkö Freddie jälkeen Elviksestä siinä että kuinka paljon erilaista tavaraa se on levyttänyt (koska monet Queenin biiseistä ovat niin kokeellisia ja käyttävät erilaisia laulutyylejä). Onkos Elvis tehnyt oopperalaulajan kanssa levyä?
 
Tikahdun nauruun;) Luehan läksysi paremmin. Elvis ei selvästikään ole sulle tuttu muuta kun kuvista. Tuu meille kuuntelemaan 50 cd:n Elvis kokoelmaa;)

Mikä noista 70-luvun albumeista on sillä tavalla kokonaisuutena ehein että lähinnä hyviä biisejä?
 
Nyt panit pahan.
 
Ensimmäinen levy Queen I on mielestäni ihan hyvä kokonaisuus, tosin bändi ei ole löytänyt vielä täysin omaa linjaansa. Levyä voisi kuvata termillä Queen goes Led Zeppelin.
 
Queen II on looginen jatko ensimmäiselle levylle. bändi (Freddie) tuntuu jo löytäneen oman linjansa, mikä ilmenee esim. kappaleessa "The March of the Black Queen".
 
Sitten tuli "Sheer Heart Attack." Levy on musiikillinen sekametelisoppa. Kokonaisuutena mielestäni ehkä laadukkain tuotos minkä bändi on koskaan tuottanut. SUOSITTELEN!
 
"The Night at the Opera" räjäytti sitten pankin. Levyltä löytyvä "bohemian rhapsody" on tietysti levyn biiseistä kuuluisin, mutta levyllä on paljon muitakin helmiä, mm. folk-henkinen Ž39 sekä Vaudeville-biisit "Seaside Rendez-vouz", ja "Lazing on a sunday afternoon". Hieno kokonaisuus, mutta ei mielestäni ihan yllä SHA:n tasolle.
 
"A Day at the races" on mielestäni jopa parempi kokonaisuus kuin edeltäjänsä. Samanlainen sekoitus kaikentyylistä materiaalia, klassisesta heviriffittelystä (Tie your mother down) perinteiseen Freddie-taidepläjäykseen (Millionaire Waltz). Levyllä on myös John Deaconin säveltämä erinomainen "You And I."
 
"News of the world"-levyllä on muutama sinkkuhitti kärkeen sekä Queenin hienoimpia vetoja päätösraitana (My Melancholy blues). Kokonaisuus jää silti ehkä senastisen Queen-katalogin heikoimmaksi, mikä ei ole vähän sekään.
Levyllä oleva "Spread Your Wings" löytyy myös bändin BBC-nauhoilta jota on ainakin bootleginä saatavana. kepittää albumiversion 100-0!
 
"Jazz" on taas perinteinen sekametelisoppa. Levyllä on todella hienoja biisejä, mutta vastapainona muutama aivan paska. Kuitenkin hyvä kokonaisuus.
 
Vuosikymmenen lopuksi ilmestyi vielä "Live Killers." Kannattaa unohtaa "Live at Wembley" jos haluat kuulla Queenia livenä. Live Killersiltä löytyy mm. Freddien laulama Ž39.
 
Itse laittaisin siis rahani "Sheer Heart Attack":iin, mutta Queen ei mielestäni tehnyt yhtään paskaa levyä 70-luvulla.
 
Paskuuden aika koitti sitten 80...

Pakko oli pistää "Opera" soimaan...
 
Queen on yksi niistä "isä" bändeistä, joita saan kiittää/syyttää nykyisestä elämäntilanteestani. Tähän topiciin on vaikea enää lisätä mitään olennaista, paljon on jo sanottu. Tietysti John Deacon ansaitsisi oman hehkutuksensa; toistakymmentä levyä eikä huonoja bassolinjoja laisinkaan, suurin osa loistavan omaperäisiä ja oivaltavia!
 
Tuo vertailu Elvarin ja Freddien välillä hieman hymyilyttää. Eroavaisuuksien sijaan miettisin mielummin niitä yhtäläisyyksiä: loistavia laulajia ja esiintyjiä molemmat.

Nyt panit pahan.
 
Voisitko vielä kommentoida, että miten The Game pärjää 70-luvun levyille?

Voisitko vielä kommentoida, että miten The Game pärjää 70-luvun levyille?
 
Kyllä The Game on vielä ihan ok levy, tasonlasku alkoi mielestäni Flash Gordonista. Sitten tulikin Hot space joka oli aika "huttua."
 
En itse ole hahmottanut The Gamea kokonaisuutena, vaan levynä jolla on hyviä sinkkubiisejä. Niitä sitten löytyykin aika paljon.
 
The Game toimii ihan hyvänä "siltana" 70 ja 80 -lukujen tuotannon välissä. Syntsasoundit tekivät tuloaan, mutta välistä pilkistää vielä vanha kunnon Queen.

Noh, kaikki eivät ymmärrä taidetta.
 

 
Elvis oli pelkkä paska joka esiintyi 70-luvulla vaipoissa kun kärsi pidätysvaikeuksista. Ei osannut edes tehdä itse mitään biisejä. Ei se mikään muusikko ollut vaan pelkkä ilmiö. Eihän Elvis osannut mitään rockia laulaa. Miltä joku Queenin hevibiisi olisi kuulostanut Elviksen laulamana? Ei yhtään miltään. Sen sijaan Freddie osaa tarvittaessa laulaa kuin Elvis, tämähän näkyy kappaleessa Crazy Little Thing Called Love.
 
All Music Guide esim sanoo, että "he (Freddie) possessed one of the greatest voices in all of music and penned some of pop's most enduring and instantly recognizable compositions)". Tuossa ei sanota edes "pop music" vaan että "music".
 

 

 
En ole ihan niin jyrkkä Elvistä kohtaan kuin sinä, hieno ääni sillä mielestäni on, mutta pakko itsekin vähän kommentoida enemmän tuota The Mustardin kirjoitusta. Siitä huudosta.(seuraavat lauseet tarkoitettu kyseiselle henkilölle) Kuinka paljon olet tutustunut loppujenlopuksi Queeniin? Tokihan Freddie laulun lomassa huutaa, mutta se ei ole mitään karjumista, vaan melodista, laajaa ja särmikästä...hmmh..."huutoa", joka pysyy nuotintarkasti sävellajissa eikä hevillä säry. Onko sellainen sinusta jotenkin helppoa? Koitappa itse "huutaa" samalla lailla. Katso/ kuuntele live at wembley. Ja se, että Mercurylla oli oravamaiset nököhampaat, eivät tehneet herran laulusta persoonallista, vaan ääni. Tämä tulee esille niin laulamisessa kuin "huutamisessa." Sitä tuskin edes sinä voit kiistää.

Wembley tuntuu olevan kova sana, vaikka ei mielestäni ansaitse asemaansa. Bändissä näkyy hiukan kiertueväsymystä, ja etenkin Freddien ääni oli heikossa jamassa. Ääni särkyy monessa paikassa, ja Freddie tuntuu etsivän kiertoteitä korkeisiin kohtiin (Bohemian Rhapsody, A Kind Of Magic, Hammer To Fall, Who Wants To Live Forever). Wembleyn taltiointiin ja julkaisuihin on panostettu, mutta itse bändin suoritus ei yllä yhdenkään muun kuulemani Magic Tour -keikan tasolle; esimerkiksi Budapestin keikassa on potkua moninkertaisesti.