Elektroniikka ja soitinrakennus ›

multa tosi tärkee ohje kaikille...
 
ÄLÄ OIKEASTI SEURAA IHA TARKASTI PIIRUSTUKSIA,
koska ne heittää välillä jonki verran, ja osatkaan ei aina oo samanlaisia vaik silt vaikuttais...
 
mä teen vielä kaikenlisäks eri osilla...
 
gibsonia korealaisil osil. :D voi tulla mielenkiintonen..
liimakaula lentovee...kaula taitaa olla iha suorassa..iha nappi...ei helppo.: D

Sellanen moka on käynyt että jyrsiessäni suoraa uraa ohjuria vasten sammutin jyrsimen lopettaakseni jyrsinnän ja vetäsin jyrsintä poispäin ohjurista, noh terä tietysti pyöri vielä enkä ollut nostanut terää kokonaan ylös joten sehän tietysti jyrsäisi puuta pios vähän sieltäkin mistä ei pitännyt. Onneksi ei kuitenkaan paljoa ja kitara oli muutenkin tarkoitus maalata joten liimasin siihen sopivan palan puuta ja hioin tasaiseksi.
 
Ainiin ja sellanen "moka" kävi että ostin robbarista Einhell merkkisen halpis yläjyrsimen eikä mennyt kauaa kun appiukko kysyi että "et sä jyrsintä tarvis? Mulla ois melkein käyttämätön AEG:n jyrsin tuolla autotallissa enkä tee sillä mitään, saat sen jos tarvit" Noh otin sen tietenkin ja tein semmosen pöydän mihin saa yläjyrsimen niin että se toimii alajyrsimenä. Nyt on sitte yläjyrsin ja alajyrsin :)

Telerojektissa tähänmennessä vasta pari mokaa (ei oo valmis vielä).
 
1) Kaulan sahasin suunnilleenmuotoon ja sitten tuli mieleen että milläs sen kaularaudanuran suoraksi saa... Nyt sitten tässä vähän mittaillu.
 
2) Puunväriseksi meinaan bodyn jättää. Bodya kasaan liimatessa (2 palaa) olikin yhessä tukilaudassa jotain sinistä ja se sitte jämähti liimaan se väri... Santapaperia käteen vaan.
 
Lapsteel projektissa tullut jo pari semmosta mokaa että tosta tulee vain "harjoituskappale".
 
1) saha vähän lipsahti joten nyt on nätti rako lavan takana.
 
2) poratessa kävi pieni kömmähdys ja yksi viritin ei ole linjassa muitten kanssa (lisäksi sain idean että seuraavaan malliin tulee kaikki virittimet samalle puolelle...)
 
Satuilen lisää kun mokia sattuu...
 
EDIT: niin tää on mun eka kitararakennus projekti.
 
EDIT2: lisää mokia

Mä taidan olla aika huolimaton näissä hommissa (tai sitten mä vaan kehtaan tunnustaa mokiani paremmin kuin muut)
 
Sitten otelaudan sivudotsit väärään paikkaan...
 
Sama homma. Tein sitten otelaudan dotsit sivudotsien mukaan, voipahan pistää osan soittovirheistä virheellisten dotsien paikkojen piikkiin
 
Niinhän siinä sitten kävi että suurinpiirtein 2. nauhan kohdalle muodostui n. 1.5mm kuoppa.
 
Näitäkin on tullut tehtyä, tosin tähän mennessä kuopat on aina saatu hiomalla korjattua
 
Jyrsin innoissani teleni bodyyn reunapyöristykset myös kaulalevyn kohdalle...
 
Done that, been there, tosin stratossa.
 
Sellanen moka on käynyt että jyrsiessäni suoraa uraa ohjuria vasten sammutin jyrsimen lopettaakseni jyrsinnän ja vetäsin jyrsintä poispäin ohjurista, noh terä tietysti pyöri vielä enkä ollut nostanut terää kokonaan ylös joten sehän tietysti jyrsäisi puuta pios vähän sieltäkin mistä ei pitännyt.
 
tää moka mulla kävi flyingveen bindining-uria jyrsiessä
 
Kaulan sahasin suunnilleenmuotoon ja sitten tuli mieleen että milläs sen kaularaudanuran suoraksi saa... Nyt sitten tässä vähän mittaillu.
 
Tuttu homma...
 
Lisäksi olen onnistunut mokaamaan ainakin seuraavissa:
*Huonosti kiinni vedetty jyrsinterä irtosi ja lähti uimaan istukasta ulos kaularaudan uraa jyrsiessä. Millistä kiinni, mutta kyllä siitä vielä kaula syntyi...
*Lentävän veen lankku piti liimata kahteen kertaan kun ekalla yrittämällä onnistuin kanittamaan sen niin ettei liimaus tarttunut kunnolla
*Virityskoneistojen pikkuruuveja onnistuin katkaisemaan yhdessä projektissa kaksikin kappaletta liian lyhyisiin alkureikiin. Molemmat on jo saatu kaivettua pihalle puun sisästä
*Auringonpaisteeseen parvekkeelle jätetty viilutettu body halkesi useammasta kohtaa
*Hioin otelaudan radiusta hiontapulikalla hiki päässä. En tietenkään jaksanut tarkistaa työn tuloksia tarpeeksi usein ja tulihan sitä tietysti syötyä yhdestä kulmasta enemmän tavaraa pois kuin muualta.
*Jyrsin mikkikoloja. Olin tehnyt sitä ennen jotain aika pitkää jyrsintää, ja jotenkin aivoihini oli jäänyt päälle asetus jostain n. 20cm:n jyrsimisestä. Ekan kerran katsoin mitä olin tekemässä n. 9sentin jyrsimisen jälkeen ja siinä vaiheessa oltiinkin jo turhan pitkällä
 
* jne jne jne. Mulla ei tahdo aina oikein kärsivällisyys riittää rakenteluhommiin ja tuloksena on turhan usein pieniä mokia. Ehkä vielä joku päivä kasvan isoksi ja keskittymiskykynikin nousee nelivuotiaan tasolta ylöspäin ;-)
 
Edit:typo, Edit2:lisää mokia

Oho, tarkoitus oli ehjätä tota edellistä messua. Lasketaanko tää rakentelumokaksi?

kyllähän noita mokia on tapahtunut tänään viimmeksi kitaravahvistimen koteloa tehdessä liimasin ja naulasin kotelon osat väärin päin purkuunhan se sitten meni

Jos ei nyt FAQ:ia niin pysyväksi kuitenkin voisi laittaa. Toisten mokat voivat olla hyvää opetusta.

Opettavaisia ovat mokat nuo, ja kylläpä hymyilyttää osa niistä...minähän en varmaan noin tekisi ;)
Leikki leikkinä, omianikin lisäisin varmasti, mutta ne ovat lähinnä eöektroniikkapuolen sähellyksiä, joten sotkisiko kenties tätä ketjua tyylillään? Voisihan niistä tehdä tietty omankin aiheensa?

Opettavaisia ovat mokat nuo, ja kylläpä hymyilyttää osa niistä...minähän en varmaan noin tekisi ;)
Leikki leikkinä, omianikin lisäisin varmasti, mutta ne ovat lähinnä eöektroniikkapuolen sähellyksiä, joten sotkisiko kenties tätä ketjua tyylillään? Voisihan niistä tehdä tietty omankin aiheensa?
 
Samaan vain kaikki kämmit.

No tässäpä käryää sitten. Muutama esimerkki sattuneista pienistä suunnittelu- ja asennusvirheistä...
 
Ensimmäisen kitaravahvarini piirissä oli huono juotos, jota täytyi toisinaan painella meisselillä parempaan kontaktiin...kolvia en tuolloin vielä omistanut. Vahvarin sammutus, kaikkien ruuvien aukaisu jne. vei kuitenkin aikaa, etenkin kun toisinaan "korjaus" ei onnistunut kerralla. Joten aikaa myöten jätin sitten vahvarin päälle ja ruuvitkin olivat koko ajan auki, pikaista fixausta varten. Lopulta osasin painaa meisselillä oikeaa kontaktia lähes katsomatta. Erään kerran sorkkiessani meisseli lipsahti hieman sivuun. Yksi puolijohteista räjähti tuikeasti rapsahtaen, lastun pala osui ensin otsaani ja kimposi sitten äänekkäästi kattoon. Sinivalkoisen savun leijaillessa hitaasti palaneista elkoista, tajusin että taisi tulla tehtyä entinen vahvari. Otsaa kirveli jonkin tovin.
 
Muutamia efektibokseja urakalla poratessani tein ensin pienen ohjausmerkin ja sitten lattialla kyykkien porasin käsivaralta reiät. Kiire kasvoi homman edetessä, joten viimeistä reikää varten ajattelin vetäistä kylmästi suoraan. Poranterä vinkaisi ensin kantta pitkin, ruoppasi etusormeni sivua pitkin ja kun tempaisin hätäisesti käden pois tieltä, kotelo kaatui ja poranterä iskeytyi vauhdilla lattiaan, kierrokset yhä päällä tietenkin. Boksi sai uutta pintakuviointia jota sitten hiottiin. Sormi voi edelleenkin hyvin.
 
Toisessa efektiprojektissa olin mitannut kotelosta kaiken mahdollisen, tietäen että ahdasta tulisi. Juuri ennen poraamisia aloin ihmettelemään muutamaa reiän paikkaa ja arvokasta sisätilaa säästääkseni, merkkasin uudet paikat. Lopulta oli kaikki reiät tehtynä ja osat asennettuna. Tässä vaiheessa havaitsin ettei kytkimen ja kotelon reunan väliin jäänyt enää tarpeeksi tilaa patterille...olin mitannut uuden reiän paikan huomioimatta kotelon kulmien kaarevuuden. Ajattelin porata katkaisijan reikää yhdeltä reunalta, jotta saisin siirrettyä sitä hieman. Laajennusreikä alkoi kuitenkin viettää väärään suuntaan. Lopuksi jouduin peittämään ylisuuren reiän itse tehdyllä muovinpalalla, oikeat aluslevyt kävivät jostain syystä pieniksi.
 
Ensimmäistä kertaa kitarakaapelia kytkiessäni havaitsin sitten että plugi ei mene sisälle, ei väkisinkään. Avattuani kotelon havaitsin että jakit olivat tulleet uusilla reiän paikoilla liian lähelle kotelon pohjaa, jolloin kontakteilla ei ollut liikkumavaraa plugia varten. Käännettyäni jakkeja toisinpäin, kontaktit tulivat taas itse piirin tielle. Veistettyäni piirilevyn reunoja ja taivuteltuani komponentteja, sain vihdoin sovitettua piirin nurinpäin ja vinossa potikoiden alle ja pohjan kiinni. Nykyään se onnistuu jo ilman lamppua ja meisseliä kannen välissä. Enää en muuta kerran kunnolla mietittyjä suunnitelmia hetken mielijohteesta.
 
Erään huiman ideani testissä aikoinaan oli lattialla muutamia kymmeniä metrejä erilaisia kaapelikieppejä. Jännitettä projektille piti syöttää pikkumuuntajalla, jossa ei ollut edes oikeaa pistoketta, pelkät piuhan pätkät. Kaapelien kanssa häslätessäni tyrkkäsin sitten jakorasiaan väärät piuhat. Piirissä ollut kaiutin ei ilmeisesti pitänyt hieman tuhdimmasta jännitteestä, rikkoutuen komeasti poksahtaen. Käteni oli yhä jakorasiaan menevällä kaapelilla, jota hätäpäissäni nykäisin samantien seinästä irti. Pitkät paljaat johdonpäät osuivat sormilleni ja 220V napsahti nätisti käsivarren kautta keholle. Seurannut kouristus irroitti kaapelit lopullisesti, älähdyksen saattelemana. Koko tapahtumasarja kesti kaiketi pari sekuntia, mutta muutama sähköturvallisuusohje on sittemmin pysynyt hyvin mielessä.

No kaipa tätä voisi jatkaa.
 
Mä tein vahingossa jonkin sortin tasohöyläämisen maailman ennätyksen, kun vedin lähes 40 senttiä leveästä, 12 mm vahvasta vaahtera-aihiosta kevyen pintalastun sijaan 5 milliä kerralla. Jaa mikä laskuvirhe? Ennätyshän tämä oli siksi, että tuohon 7 milliin pyrittiin ja höylä veti koko pinnan ihan tasaiseksi pientä reunalohkeamaa lukuunottamatta. Sitten vaan viimeistelyhionta ja avot. Valmis. Mutta kyllä se höylä huusi tuskissaan.
 
Eli voitte unohtaa ne 1,5 mm maksimilastunpaksuudet. Ämmäin jorinoita.
 
Noh, ettipäin. Wengen kanssa touhunneet saattavat yhtyä mielipiteeseen siitä kuinka vaikea on löytää isompia paloja jossa ei olisi edes pieniä hiushalkeamia. Mulla oli lähes täydellisen suorasyinen neljännessahattu 100x30x1000 mm pala, josta piti tehdä maailman tiukin bassokaula. Tein lavan kääntämällä ja poistin leveydestä ylimääräiset palat pois jättäen kuitenkin kyljet suoriksi kaularaudan uran jyrsintää varten. Kaikki oli oikein viimisen päälle, lavan kulma heitti alle puoli astetta ja lavan ja kaulan yläpinnan välinen kulma oli ylhäältä päin täysin vinkkelissä. Liimasaumaa ei näkynyt lainkaan paitsi syiden suunnan muutoksesta. Kaikki ulkomitat olivat hyvinkin puolen millin toleranssissa ja tämä oli vasta aihio.
 
Kuitenkin piti käydä niin, että puolivalmiiksi työstetty otelauta tuli sellaset vajaa 4 senttiä kaulan päästä yli. Syynä tietysti se, että kaula, vaikka hyvin suunniteltu ja tarkasti mitoitettu, oli laskettu (jonkun tampion toimesta) 32 tuuman skaalalle ja muu basso 34". Siinä vaiheessa kivisti otsaa. Joten puolivalmis kaula hyllylle ja uutta tekemään. Vaan eipä löytynyt enää tuollaista puuta mistään. Seuraavasta bassosta tulee varmaan 32"...
 
Mitäs vielä... Noita pikkumokia ei jaksa luetella, mutta yks sellanen ärsyttävä homma kävi kitaran kevennysonkaloiden kanssa. Jahka ne oli jyrsitty ja peitetty pohjalevyllä (tuo edellä mainittu 7 mm vaahtera, tähän tuli siis erillinen pohja)huomasin, että kitaran ollessa pöydällä väärinpäin siitä oli jotenkin tullut vasenkätinen. No, se kontrollipesä on nyt hyvinkin persoonallisesti muotoiltu, koska sen alueella oli pari kolme kevennystä, joiden reunat eivät oikein osuneet yksiin tuon control cavityn kanssa. Tämähän ei tietenkään varsinaisesti haittaa, mutta kun sen kannen avaa niin tulee sellanen eisaatanakukatäälläonkäynytkaivamassa -olo. Noh, kelpo kitara kuitenkin.
 
Eiköhän tässä tällä erää. Palailen taas jahka mokailen.

Sinivalkoisen savun leijaillessa hitaasti palaneista elkoista, tajusin että taisi tulla tehtyä entinen vahvari. Otsaa kirveli jonkin tovin.
 
Hauskasti kirjoitettu. Nauratti ääneen... :)

Ei mitään pahempaa, mutta:
 
Putkisäröpedaalia rakennellessa oli loppuvaiheessa kova into saada valmiiksi, kun pari kertaa oli mennyt jokin vikaan. Jossain vaiheessa sitä vaan kyllästyi tyhjentämään ne elkot vastuksella. Laitteen rakenne oli sellainen, että yhdestä maapisteestä lähti komponentit suoraan tarvittaviin paikkoihin, ja maapiste oli sellainen tinamöykky siinä keskellä. Rakenne oli siis niin sanoakseni kovin avoin. Ei tarvinnut paljon käden lipsua niin jo tuli 150 voltin muistutus. Joskus ei jaksanut edes verkkopiuhaa irroittaa, joten kyllä se 230 voltinkin ac-muistutus sieltä tuli. Herätti vähän. :)

Meneillään olevassa kitaraprojektissa on tapahtunut pari suurempaa mokaa...
 
Heti ensimmäiseen projektiin, ajattelin liimailla kauniin viilupinnan...Noh lapaan viilun liimailu onnistui kohtalaisesti, lukuun ottamatta liiman imeytymistä viilun läpi...todella rumasti! No petsaamalla ja lakkaamalla siitä tulikin hyvä! Tästä "oppineena" rungon viilun liimaamiseen ajattelin käyttää hieman vähemmän liimaa...ja hyvä tuli, kunnes petsausvaiheessa kävi POKS, POKS ja viilu irtosi paikoitellen liimauksesta kuprulle. No eikun töhö lämpiämään ja viilu pois! Uutta viilua tilalle...runsaan liiman kera!
 
Maalaria ei minusta tule...sekin tuli todistettua! Maalipinnasta sain kohtalaisen hyvän, joskin oli tuskien takana...noh eikun lakkaa pintaan ja...vituiks meni! Muutamasta paikasta maalipinta kiehui hieman, joskin ihan vähän! Liian malttamattomana olin vissiin maalia ja lakkaa lätränny...tai jotain... Olisi kai se jotenkin ollut korjattavissa, mutta itseä olis vain "nyppinyt" noi virheet maalipinnassa... No nyt on runko sitten hiottu toiseen kertaan!!
 
Ja eikun jatkamaan...

Noniin tämä nostoon. pistäkääs niitä rakennus mokianne, itellä toi madamp projektin kotelon poraus räjähtää käsiin. mitäs muut ovat lähiaikoina röytäneet?

No tällainen suunniteltu moka kävi straton kaulan kanssa. Mulla oli valmis ote lauta edellisestä(ensimmäisestä) kitarasta, jonka olin höyryttänyt ja lastalla irroitellut kaulasta. Otelaudan pohja oli hiukan epätasainen hiomisen jälkeenkin ja ajattelin että laitan polyuretaani liimalla kiinni joka tukkii kolot. Seuraavana päivänä hiottuani ylimääräiset liimat pois, huomasin että koko otelaudan ja kaulan väliä kiertää uretaani sauma. Tiedossahan se oli että näin saattaa käydä mutta harmittaa silti.

Ekan kitaran mukanaantuomaa röytöä:
 
Kaula-aihio oli höylätty oikeaan paksuuteen ja rauta liimattu. Rauta oli muutaman millin kymmenyksen muuta kaulaa matalammalla, sou vat. Otelautaa liimatessani puristin sen keskeltä pitkällä rimalla kiinni, tässä vaiheessa näytti vielä siltä, että kaikki on hyvin. Liiman kuivuttua rapsutin ylimääräiset pois, ja kauhukseni huomasin vajaan millin raon kaulan ja otelaudan välissä: otelauta oli taipunut kaarelle, koska keskeltä se oli liimautunut syvemmälle. Onneksi kaulan muotoonsahauksen jälkeen rako ei ollut enää silminhavaittavissa, ja injektioruiskulla tyrkin sitten liimaa pahimpiin onkaloihin. On tuo ainakin toistaiseksi pysynyt kiinni =).
 
Kaula meni toki hieman vinoon, mutta muita osia siirtelemällä virheen saa poistumaan. Lavasta tulee aika ruma, ellei siihen laita viilua päälle: liimasauma paistaa muuten läpi. Virityskoneisto ei ole ihan suorassa linjassa. Mikkien kolot tuli jyrsittyä vähän pieleen, saa asetella aika tarkasti, ettei näy rakoa. Onneksi tuota lapaa lukuunottamatta nämä virheet ovat sellaisia, jotka saa helposti piiloon ja vain tekijä itse osaa ne havaita.
 
Ja lisäksi, tosta tulee melko lailla painava, ainakin verrattuna nykyiseen Ibaneziini. Bodystä olisi voinut ehkä sen puoli senttiä höylätä pois... Noh, tuleepahan soittamisen fiilistä viimeistään tuosta painosta.

Kaapinrakennuksessa tapahtunutta: Piirustuksissa kehoitettiin mittaamaan ja sahaamaan osia sitä mukaa, kun niitä tarvitaan. Ääh, akkojen hommaa. Ei muta kuin saha laulamaan ja huolella muutetut mitat (tuuma-mm) levynpalasiksi. Siinä välissä vähän vielä noita diskanttielementtien kohtia hiukka pidemmiksi että mahtuu diskantit paremmin. Kaapit kasaan ja ihailemaan kädenjälkeä. "Hitto että tulee hienoa jälkeä, tuohon vielä nuo sivut kiinni..." Jotka olivat 20mm liian lyhyet! Ei ihan onnistunut tuo mittojen muunnos ja piirustusten lievä muuntelu. No, ei muuta kuin lamelliliitoksella levyihin lisää.
Marko

Joo'o.. Kaulataskua jyrsiessä kannattaa kattoa että se jyrsimen stoppari ja kara on kunnossa... tulos voi olla *krhm* hivenen epätasaista jos stoppari vähäsen lipsuu ja terä irtoo karasta kesken jyrsinnän..
 
http://koti.mbnet.fi/hannu-h/paja/kaulataskupommi.jpg
 
EDIT: ette muuten ikinä arvaa, mimmonen mekkala tuota tehdessä oli valloillaan. Tuli kyllä kaikki paholaiset ja jumaluudet lueteltua peräkanaan..