Bänditoiminta ›

Onko teille sattunut kohdalle omia/muiden keikkoja, jossa esim. kitaran kieli on katkennut, eikä varakitaraa ollut tai soitto on mennyt päin ***tua? Entä mitkä olivat yleisön reaktiot?

mjaa, oltiin On the Rocksissa soittamassa, niin kitaristi katkoi koko keikan aikana yhteensä viisi (5) kitarankieltä. Ja meillä oli käytössä kolmei keppiä, yks laulajalla, toinen sillä ja kolmas varalla. eka poikki toisessa biisissä, ei muuta kun varakeppi käteen ja siitä kieli poikki seuraavassa biisissä. No laulajalta kitara pois ja pari piisiä myöhemmin siitäkin poikkes kieli.
No, pari piisiä aikasessa tauolle, toisessa setissä vielä kaks poikki...
Homman kruunas se että kun mentiin bäkkärille, tarkoituksena vetää encore jota jopa pyydettiin, niin äänimiehen kanssa oli tullut väärinkäsitys ja kun tultiin lavalle niin piuhat oli irti..hups...
Muuten aivan helvatan hyvä keikka!

Pari mokaa, yks pieni ja yks todella iso.
 
Kerran yhdellä keikalla meni korkein kieli poikki. No, me tehtiin niin, varakieliä kun ei ollut, että vaihdettiin laulajan kanssa, komppi kuitenkin sujuu vaikka korkein kieli puuttuisi. Soundit ei ollut ehkä ihan kohdallaan mutta muuten sujui hyvin.
 
Sitten se iso moka. Meillä oli uus biisi jota piti soittaa keikalla joka oli tullut aika nopealla varoitusajalla. Tilannetta pahensi se että minulla oli jonkin sortin masennus sinä syksynä(eikä mikään sellainen että vähän deppaa, vaan koko ajan kun oli valveilla niin pyöritti niitä negatiivisia juttuja mielessä. Tuota jatko pari kuukautta.)
 
Kuitenkin. Itse en olisi halunnut mennä soittamaan, vaan olisin mielummin aloittanut nauhoittamisen niin kuin oli sovittu. Otin sitten lohdutukseksi olutta, mikä ei ollut mikään hyväö idea, kun olin kaiken lisäksi väsynyt kun ei meinannu uni tulla öisin, ja nälkäinen kun oli vähän huonosti rahaa.
 
Kun tuli uuden biisin vuoro niin minun piti aloittaa kitaralla. En sitten saatana muistanut miten se biisi meni. Muistin siis mitkä nuotit piti soittaa mutta en missä rytmissä, vaan rupesin soittamaan jotain hirveätä shuffle rytmiä. Vittumaista tästä tekee se että biisi oli niin uusi että laulaja ei tiennyt soittaako kitaraa vai pianoa. Jos olisi valinnut kitaran olisi itse voinut aloittaa sen ja olisin varmaan saanut juonen päästä kiinni, mutta hän sitten valitsi pianon...
 
Voin sanoa että en ole koskaan elämässäni hävenny niin paljon, ja sanomattakin selvää olin aivan hajalla tuon keikan jälkeen. Oli vaikeeta kirjoittaa tämä viesti kun tulee aina häpeän tunteet pintaan.
 
Tarinan opetus: Hoidatkaa itsenne kuntoon ennen keikkaa. Nukkukaa, syökää ja jos olette huonossa kunnossa niin älkää saatana juoko.

Ainoa bändin kanssa tehty keikka meni vähän heikosti. Laulu kuului erittäin huonosti ja kitaran voluumitasot vaihteli(keikan jälkeen huomasin että piuha ei ollut ihan kunnossa). Rumpali unohti yhden kohdan uusimmasta biisistä kokonaan ja mää ajattelin, että mitä perk? Ku se jatko vaan samaa komppia vaikka piti jo vaihtua, aloin vaan sitten vetään seuraavaa laulu osuutta. No tänä vuonna (28.8) on vähän näytön paikka.

Joskus kauan sitten Fat Mamassa keikalla kitaristin kitarasta katkesi 4 kertaa kieli. Eikä ollut varakitaraa. Eikä ollut viritysmittaria. Kolmannella kerralla yleisö alkoi vähän hyytyä räpeltämiseen ja pjoingpjoiiingpjooooig-viritysääniin.
 
Ja samalla keikka oli kosketinsoittajamme ensimmäinen keyboardien takana. Ja äijä oli aloittanut koskettimien soittamisen muutama kuukausi aikaisemmin.
 
Kaaos oli melkoinen...

Ja samalla keikka oli kosketinsoittajamme ensimmäinen keyboardien takana. Ja äijä oli aloittanut koskettimien soittamisen muutama kuukausi aikaisemmin.
 
Kaaos oli melkoinen...
 
Mokailiko pahasti?

Mokailiko pahasti?
 
Ei varmankaan. Kaaos syntyi uskoakseni siitä että hän soitti nappiin.

Ei varmankaan. Kaaos syntyi uskoakseni siitä että hän soitti nappiin.
 
Heh. Niinpä kait, mieleeni tulee elävästi kuva eräältä myöhemmältä keikalta, kun olimme vierekkäin (rummut & keyb.) takarivissä. Äijä nojailee valkoisessa puvussa ja ufo-aurinkolaseissa pulputtavaan ja mölisevään Juno-106:seen ja samalla pitää telineen puuttuessa mikkiä toisessa kädessä ja vetää Chuck D:n osuutta Sonic Youthin Kool Thingistä. Kaaos on toisinaan hieno asia.
 
Mutta se oli silloin ja tällä puheenaiheena olevalla keikalla kaaos oli kyllä lähinnä koko bändistä lähtevää. Aiempi synansoittaja oli vielä ollut 2 työaseman progemies, joten yhtyeen kokonaissoundi oli *hiukan* muuttunut ja sitten kaikki meni kyllä aivan poskelleen.
 
Pahinta koko hommassa oli ettei kitaristi/laulaja pystynyt persoonansa takia ottamaan tilannetta mitenkään haltuun huumorilla vaan alkoi mököttää ja kiukutella lavalla, joka vain pahensi yleistunnelmaa. Tarinan opetus: jos menee todella pahasti pieleen niin vetäkää sitten huumorilla ihan överiksi. Se ei ainakaan voi enää pahentaa tilannetta, mutta voitte vielä vetää pisteet kotiin.
 
Tuosta tuli muuten mieleen Röyhkän keikka Ruisrockissa joskus 90-luvun alussa. Röyhkältä oli mennyt yllättäen ääni lähes kokonaan, mutta yhtye ei peruuttanut vaan soitteli biiseistä todella outoja bossanovajamiversioita Röyhkän kähinän päälle. Ja kaikilla oli oikein mukavaa, vaikka juttu olisi voinut olla aika pohjanoteeraus. (Ja Röyhkä sai keikkapalkkionsa :-) )

Tuosta tuli muuten mieleen Röyhkän keikka Ruisrockissa joskus 90-luvun alussa. Röyhkältä oli mennyt yllättäen ääni lähes kokonaan, mutta yhtye ei peruuttanut vaan soitteli biiseistä todella outoja bossanovajamiversioita Röyhkän kähinän päälle. Ja kaikilla oli oikein mukavaa, vaikka juttu olisi voinut olla aika pohjanoteeraus. (Ja Röyhkä sai keikkapalkkionsa :-) )
 
Asiaa. Ei varmaan Kaken ääni ainakaan parantunut tuosta, mutta loistavaa asennetta. Röyhkän biisit kääntyy vielä aika helposti tuollaiseen jamitteluun, mutta en usko, että jonkun COB:n keikalla homma hoituisi yhtä tyylikkäästi, saati että yleisö olisi tyytyväinen kuulemaansa. :)

Asiaa. Ei varmaan Kaken ääni ainakaan parantunut tuosta, mutta loistavaa asennetta. Röyhkän biisit kääntyy vielä aika helposti tuollaiseen jamitteluun, mutta en usko, että jonkun COB:n keikalla homma hoituisi yhtä tyylikkäästi, saati että yleisö olisi tyytyväinen kuulemaansa. :)
 
Kukaan Spinal Tap:ia nähny?

Kukaan Spinal Tap:ia nähny?
 
"Soittakaa Jazz Odyssey!"

"...but this one goes to eleven!"

No tuota silloin ennenvanhaan kun minäkin olin vielä nuori (eli joskus 80-luvun lopussa) silloisen bändin kanssa oli läheisessä kaupungissa (matkaa noin. 180km) bändikilpailu. Noh edellisenä iltana "treenattiin" eli juotiin mm. pontikkaa siihen malliin, että esim. rumpali sammui kannujen ääreen.
 
Aamulla tietysti nukuimme poniin, kun joku kitaristivalopää oli laittanut herätyskellon varsin kovaa ääntä pitävän lämpöpuhaltimen viereen. Unihiekan silmistä karistamisen jälkeen todettiin, että on aikaa tasan tunti siirtää itsemme kilpailualueelle ja matkaa oli siis se 180km. Eikun hemmot 626 mazdan kyytiin ja hätävilkut päälle ja menoksi. Puolessa välissä matkaa rumpalia piti käyttää oksella. Ihan tunnissa ei ehditty, mutta melkein kuitenkin. Olivat meitä siellä odottaneet ja kuulemma viidestä minuutista olisi ollut kiinni, että meidät olisi diskattu.
 
Kitarat luonnollisesti olivat peräkontissa ja koska oli talvi, olivat ne vallan kylmettyneet. Kaikki varmaan arvaavat, mitä pakkanen tekee kielisoittimille.... no vire ei ainakaan parane ;)
 
Kontista kitarat ja basso kainaloon ja lavalle, mitään kunnon virityssessiota ei luonnollisesti ollut aikaa tehdä ja rumpaliraasu ei jaksanut järjestellä kannuja mitenkään. Vire oli hirveä mutta meno railakasta. Toisessa viisussa rumpalin tärisevistä käsistä lipesi kapula kaaressa toisen kitaristin selkään eikä varakapulaa ollut siinä bassarin päällä. Soitti sitten yhdellä kapulalla puolet biisusta...
 
Itsestä tuntui aivan käsittämättömälle katastrofille, mutta jostain kumman syystä me voitettiin se kilpailu, en vieläkään ole tajunnut että MIKSI? :D

Heh, olikohan olisi ollut viime vuoden joulujuhlissa kun oli tarkotus soittaa jonkinlainen räp/rhytmnbluus-biisi. Tunnelma oli katossa ja koko ryhmän soittaja-osuus, 4 henkilöä (inc. me), olisi mieluummin lähtenyt vaikka rapakkoon piehtaroimaan kun soittanut sitä biisiä. Asiaa paransi vielä se, että basisti (eli allekirjoittanut), opetteli kappaleen noin 15 minuuttia ennen esitystä.
 
Englanninkileinen osa meni lähes hyvin. Sitten tultiin siihen suomalaiseen osaan, jonka alusta en muistanut noin kahta säettä ollenkaan. Rumpali sekosi rytmistä, ja mukana tuli sitten kitara ja basso myös. Viimeisessä säkeessä aloin sitten soitella kertosäettä, mutta lopetin senkin kun pianisti alkoi mulkoilla pahasti.
 
Alkoi hävettää niin pirusti, mutta onneksi kukaan ei kuullut koska ainoa pieni bassovahvistin oli tiesminkä seinän takana osoittaen poispäin yleisöstä.

"Soittakaa Jazz Odyssey!"
 
Fuckin' Limey..Limo..Limodriver

Pakko kertoa eilisestä keikasta...
Oltiin kaverin kaverin hääjuhlissa soittamassa Klaukkalan Metsäkylän VPK:n talolla, juhlijoita n. 30. Ei aikaa soundchekiin, joten ekan biisin jälkeen ja kuulijoiden kärsivien katseiden jälkeen väännettiin kiltisti voluumit puoleen.
 
Juhlatilan akustiikka oli surkea, ääni kimpoili kivasti takaseinän betonista.
 
Neljännen biisin aikana rumpali onnistui katkaisemaan basaripolkimen (huom! onko kellekään toiselle koskaan käynyt näin?), jota sitten paikkailtiin eristysnauhalla, nippusiteillä ja puuhenkarilla puolisen tuntia...
 
Korjaus kesti kaksi biisiä, jonka jälkeen poljin hajosi taas. Uusi puolen tunnin korjaustauko, tällä kertaa poljin korjattiin kunnolla.
 
Sitten soitettiin 6 biisiä, jonka jälkeen katkesi kitarastani kieli. Onneksi tähän kohtaan oli alunperinkin suunniteltu taukoa...
 
Loppukeikka sujuikin kommelluksitta, yleisö oli hyvin mukana ja pieni voluumin nostokaan ei tuntunut kuulijoita häiritsevän...

Suolahdessa oli joku raitis sulevi tapahtuma tänä kesänä.
Keikka meni ihan päin helvettiä jostain ihmeen syystä, kaikki oli jotenkin hätäistä, oli kylmä kun keikka oli pihalla ihan alku keväästä, ei jotenkin oltu kunnolla reenattu ennen sitä, ja astuimme suoraan autosta lavalle vähän myöhässä.
Suurin syy huonosti menemiseen oli varmaan se että ei kerennyt bändin kanssa pyörimään alueella ennen keikkaa yhtään, ja ei oltu keretty kasata mitään fiilistä ennen keikkaa...

Neljännen biisin aikana rumpali onnistui katkaisemaan basaripolkimen (huom! onko kellekään toiselle koskaan käynyt näin.
 
Heh, onneksi ei. Sen sijaan suosikkeihin kuuluu virvelin snare-koneisto, joka juuttuu, eikä mene enää kiinni, kun sen keikalla avaa yhteen biisiin. Putoilevat lehmänkellot ja yllättäen ylösalaisin kääntyvät symbaalit ovat myös mukavia. Ja kapulat jotka tippuvat ja jumittuvat bassarinpedaaliin niin että se ei enää toimi (hirveä potkiskelu saada pois kesken biisin).
 
Toisinaan sitä pohtii että pitäisiköhän raahata mukana varavirveliä ja bassarinpedaalia, kaikki muu setissä on jotenkin korvattavissa, mutta nämä hajotessaan halvauttavat soiton aika tehokkaasti...

aikoinaan meillä oli kiss-coverbändi, meikkeineen ja kaikkineen. juhannuskeikka mäntyharjulla, sekalaisia muistoja:
 
- veljeltä lainattu hevijackson kitarana, enpä sitten tienny että kielet tippuu otelautaan kiinni kun lasken virettä puoli sävelaskelta. mielenkiintoinen soundi
- basisti meinas sytyttää katoksen tuleen tulensyöksennällä
- lava oli sen verta hutera, että meinas useammankin kerran mennä platform-buutsi siitä läpi hypätessä
- paikallinen herra ajatteli kiivetä lavalle vetämään mua turpaan kun paul stanley-tyyliin ilmeilin sen tyttöystävälle. tippui maahan kesken kiipeämisen, ilmeisesti riittävästi alkoholia veressä
- eräs herra lähti suht vilkkaasti karkuun kun 2 metrinen gene simmons-kopio (maskit ja releet päällä) yllätti kusemasta keikkabussin kylkeen
- eino grön ei oikein digannut, kun mentiin ottamaan bändikuvia sen keikan aikana lavan eteen. rainer friman suostu poseerauksiin bändin kanssa mielellään
 
yleisöä keikan aikana about 20 henkilöä, roch!