Yleistä keskustelua musiikista ›

Kotiteollisuus - Eevan Perintö
Aivan mielettömäs kova levy. Löytyy raivoa, angstia ja epätoivoa ja sitten toisaalta myös (absurdia) huumoria ja perusrokkijytkettä. Ja mahtavat soundit kruunaa paketin.
 
Strapping Young Lad - City
Toinen liki täydellinen levy. Tämä on jo taidetta. Levy pitää otteesaan ensisekunnista loppuun asti. Devin Townsend on yli-ihminen.
 
Impaled Nazarene - Suomi Finland Perkele
Kunnon vitutuslevy. Eli tätä tulee siis kuunneltua todella usein. Vitun vahva biisimateriaali ja "hyvät huonot soundit".

Levyt, jotka ovat eniten vaikuttaneet elämääni lienevät seuraavat, aikajärjestyksessä..
 
Rage Against The Machine - The Battle of Los Angeles
Pään matka pois perseen syövereistä alkoi tästä.
 
Korn - Issues
Täydellinen talvimasennuslevy 14-vuotiaan maailmantuskaan ja identiteettikriisiin. Soi kotona, koulussa, vieraissa.
 
Tool - Lateralus
Ymmärrys käsitteelle "taiteellinen kunnianhimo" syntyi.
 
CMX - Dinosaurus Stereophonicus
Räjäytti tajunnan aivan totaalisesti. Tiedonhankinnan himo ja kiinnostus kirjallisuutta kohtaan heräsivät.
 
CMX - Aion
Mielestäni kenties omaperäisin ja omaehtoisin levy, mitä Suomessa on lähiaikoina tehty (niin että levy on vielä ihan oikeasti hyvä, ATTITUDE ei paljon paina vaan vaaditaan myös taiteellista silmää). Harvinaisen hyvin osattu "yhdistää akateeminen sivistyneisyys ja luonnollinen alkuvoima".
 
The Mars Volta - De-Loused in the Comatorium
Mikä tyylikäs kaari, mikä synkkä tunnelma, mikä sielukkuus!

Metallica - Metallica
Megadeth - Youthanasia
Jimi Hendrix - Radio One
 
Näitä levyjä tuli kuunneltua joskus 12-vuotiaana..

Niitä on monia. Laitetaan nyt vaikka esimerkiksi
 
AC/DC - If You Want Blood (You've Got It) Heti avausbiisi Riff Raffista lähtien tietää mitä on luvassa. Reilut 50 minuuttia sellaista energiaa, että sillä tyhjennettäisiin voimalaitos hetkessä.
 
Alice In Chains - Jar Of Flies. Yksi maailman ehdottomasti kauneimmista levyistä koskaan. Jokainen kappale nostaa karvat pystyyn. Tämä levy osoittaa sen, miksi Layne Staley oli niin hieno laulaja ja AIC niin hieno bändi. Kaunista, riipaisevan kaunista.
 
David Bowie - Ziggy Stardust. Tähän levyyn pätee sama kuin edelliseen. Kertakaikkisen täydellisiä pop- ja rock-biisejä täynnä.
 
Led Zeppelin - IV. Monipuolinen paketti tiukkaa rockmenoa ja kauniita balladeita. Kaiken kruunaa Stairway To Heaven.
 
Deep Purple - Machine Head. Heti avausbiisi "Highway Starista" lähtien jyrää yli kuin juna. Smoke On The Water pisteenä iin päällä.
 
Liekki - Korppi. Ehkäpä kaunein levy mitä Suomessa on koskaan tehty. Mahtavia melodioita ja hienoa soittoa. Ehdoton tunnelmannostattaja.
 
Guns N' Roses - Appetite For Destruction. Sellaista asennetta ja räkäisyyttä että alta pois. Paradise City, Out Ta Get Me ynnä muut pistävät ilmakitaran välittömästi soimaan.
 
Rage Against The Machine - s/t. Kun tämän levyn laittaa soimaan niin nyrkki nousee välittömästi ilmaan ja pääsee karjaisu. Aggrea parhaimmillaan ja kovimmillaan.

Reilut 50 minuuttia sellaista energiaa, että sillä tyhjennettäisiin voimalaitos hetkessä.
 
Mahtavasti sanottu!

Muinoin merkittävimpiä:
Guns n' Roses - Use Your Illusion I ja II, Appetite for Destruction. Vaikutti paljon siihen, että aloin soittaa kitaraa. Näissä sitä kuuli, ja aivan vastustamattoman upealta kuulosti.
 
Metallica - Koko tuotanto. Joskus diggailin ihan kybällä, ja oma soitto keskittyi vuosia tähän.
 
Nykyään:
Pink Floyd - Dark Side of the Moon. Muutti mun käsityksen _levystä_. Biisit nivoutuu niin loistavasti yhteen, ja musiikki on mitä mahtavinta.
 
Tool - Aenima, Lateralus. Näihin palaa aina uudestaan. Asetti uuden perustan mun käsitykselle rock-musiikista.
 
PJ Harvey - Koko tuotanto. Opetti, että nainen voi olla rok! Herkkää, mutta eläimellistä, jumankauta.

Metallica - Master Of Puppets ja ...And Justice For All
Näistä alkoi hevin kuuntelu ja myös kitaran soitto alkoi kiinnostaa näiden myötä. Mahtavia levyjä vielä tänäkin päivänä.
 
Opeth - Blackwater Park
Kehuja kuultuani piti käydä tämä levy hommaamassa eikä ole kaduttanut. Rankkaa ja rentoa sopivassa suhteessa eli ne peruselementit, joita musiikilta kaipaan.
 
Devin Townsend - Terria / Strapping Young Lad - SYL
Hieman uudempi tuttavuus, josta tuli heti levyhyllyn kuningas. Terria oli ensimmäinen Devin-levyni ja oli todella hienoa kuulla jotain aivan erilaista. Miehen ääni on myös loistava, kylmät väreet kulkevat selkää pitkin esimerkiksi Stormia kuunnellessa. Muutkin Devinit ovat jo melkein kaikki hallussa.
 
Tool - Lateralus
Divarissa pisti silmiin hienot kannet ja muistin kaverini joskus bändiä kehuneen, joten levyhän oli ostettava. Bändistä tuli pian yksi suurimmista suosikeistani ja Aenimakin on jo tallessa. Eulogy olisi seuraavana listalla. Bändin videot ovat myös mahtavia.
 
Emperor - IX Equilibrium
Kaikkien aikojen blacklevy, jonka rankkuus, monimutkaisuus ja silkka mahtavuus löivät ällilkällä. Suosittelen tutustumaan muihinkin bändin teoksiin. Kiitokset Antti Mattilalle.

Metallica - Ride The Lightning
- Tämä oli ensimmäinen Metallica -levy, jonka sain. Iskee edelleen vaikkei hirveästi ole tullut kuunneltua.
 
Apulanta - Attack Of The A.L. People/Ehjä
- Tämä oli kova juttu silloin aikoinaan kun levyt ilmestyi.
 
Tehosekoitin - Rock NŽRoll
- Kuten myös tämä levy.
 
Marillion - Misplaced Childhood
- Kaverini tutustutti minut Marillionin maailmaan ja rakastuin heti.
 
Journey - Greatest Hits
- Täynnä AOR klassikoita. Journey on edelleen lähellä sydäntä.
 
Lehtivihreät - Istanbulissa
Levy - Yhtiön bändit ovat kaikki jotenkin sydäntä lähellä.
 
+ Miljoona muuta levyä.

Pink Floyd - Dark side of the moon
siinä on sitä jotain. Levy jaksaa napata mukaansa uudestaan ja uudestaan. Aika monta vuotta sitä on pyöritelty ja aina säväyttää.
 
Stevie Wonder - Songs in the key of life
kaksi levyllistä Stevien neroutta parhaimmillaan. Ja mukana muita kovia äijiä soittelemassa. Sanoituksetkin on kivoja, rupeaa aina hymyilyttämään ja jalkaa vipattamaan kun pistää tuon pyörimään.
 
EDIT: Tottakai mukaan täytyy lisätä joku Bob Marley & The Wawilersin plätty. Exodus tai Survival. Ei vastaavaa meininkiä ja fiilistä oikein kukaan muu ole pystynyt julki tuomaan.

AC/DC - Ballbreaker (eka hevilevy, kakarana ihan helvetin kova ja noh, kyllä vieläkin)
 
Offspring - Smash (ala-aste iässä alkoi rokki maistua ja offspring täytti Rölli-kasettien välin mainiosti)
 
Black Sabbath - Paranoid (isukin levyhyllystä bongattu aikoinaan, parhautta, synkkyyttä, kuningasriffejä ja kylmiä väreitä)
 
Wigwam - Tombstone Valentine (Iso kiitos Janne Halmkronalle, että soitti ratiosta Frederick& Billin, koska ilman sitä olisi wigu-innostus jäänyt vielä myöhemmäksi)
 
Wigwam - Nuclear Nightclub (Bless your lucky stars & Do or die)
 
Nirvana - Nevermind (en jaksa perustella, tärkeä)

Kaikki omien yhtyeitteni levyt, tietenkin.

Radiohead - OK Computer
Maailman paras levy.
 
Godspeed you! black emperor - Lift yr. skinny fists like antennas to heaven
Täydellinen.
 
Mogwai - Come on die young
Paras Mogwai-levy.
 
King Crimson - Red
Tai mikä tahansa KC-levy.
 
Sonic youth - Murray street
Tai mikä tahansa SY-levy.
 
Nirvana - Nevermind
Tärkein levy ala- ja yläasteella.
 
Deep purple - Made in Japan
Syy musiikkiharrastuksen alkamiseen.
 
Onhan noita vaikka kuinka.

Bo Diddley: Chess Box
 
12 cd:tä nelikulmaista nasevuutta.

AC/DC - Ballbreaker (eka hevilevy, kakarana ihan helvetin kova ja noh, kyllä vieläkin)
 
Jää kyllä ko. levy aika helvetin kauas hevistä (niinkuin koko muukin deeseen tuotanto). Erittäin blues-pohjainen rock-levyhän tuo on.

Zakk-Kokoelmani. Murtuisin jos ne katoaisivat.

Tehosekoitin - Varoittava esimerkki
 
Siinä vaan on sitä jotakin. Aina tulee hyvälle tuulelle, kun sitä kuuntelee. Ei vaan pidä kuunnella liian usein. Tämän olen ostanut vielä käytettynä! Heh, lempilevy, eikä Tehareiden pojat ole saaneet siitä penniäkään multa.

Apulanta: Lavuaarista -live
 
Lähdin yksin toiselle puolelle suomea ostamaan tämän levyn, kun sitä myytiin vain keikoilla. Näin samaisella keikalla maailman kauneimmat silmät, joiden haltijaa sain pitää hetken sylissäni samalla kun apulanta soitti. Ja kun keikalla biisijärjestys oli lähes sama, kuin levylläkin, niin tulee edelleenkin se tyttö mieleen... Missähän mahdat nykyään olla?
---
Deftones: The white pony
 
Tämän levyn myötä tutustuin tähän bändiin... Levy on itkemällä huudettu niin monta kertaa läpi, että sitä teiniangstin määrää ei voi enää käsittää... Tämä levy on joka paikassa mukana. Aina kun sitä kuuntelee tulee turvallinen olo.
---
Sara: Narupatsaat
 
Tähän bändiin tutustuin ihan vahingossa. Katsoin suu auki keikkaa, kun laulajamies riehui hame päällä ja soittivat suomeksi omalaatuista riehuntamäiskintää... Maailman parhaimmat biisit evernever löytyvät tältä levyltä... Lähde mukaan, Silmiin&sydämiin, Älä tapa, Eleet/kaunein... Levyn omistajat tietävät mistä puhun...
--
 
Aivan loistava threadi muuten. Kiva lukea noita muiden juttuja...

Itselleni tärkeitä levyjä ovat ainakin seuraavat:
 
Green Day - Dookie
 
Kolahti teininä erittäin kovaa. Sen verran kovaa, että tuli se bändikin perustettua. Suuremman mittapuun musiikkidiggailu alkoi tästä levystä.
 
Radiohead - Ok Computer
 
Tästä tulee aina mieleen joku kevät vuosia sitten. Ei se kevät, jolloin alkaa olemaan lehtiä puissa ja linnut ovat palanneet, vaan se huhtikuinen luonnon alastomuus, harmaus ja hiljaisuus, jossa on karuuden lisäksi rutkasti tietynlaista melankolista kauneutta. Eräänä tuollaisena huhtikuuna tuli tätä levyä kuunneltua paljon. Liikaa ei tätä "maailman parasta rock-levyä" pysty kuuntelemaan, mutta kun on oikea fiilis, löytää Ok Computer tiensä cd-soittimeen.
 
Clash - London Calling
 
Odotin tiukkaa punkkia, sain sillisalaatin lähes kaikkea muuta. Paitsi että se sillisalaatti pysyy todella hyvin kasassa. Jokainen biisi on vähintään hyvä, vaikka tuplan suuremmaksi ansioksi nousee nimenomaan se kokonaisuus. Parempi kuin osiensa summa!

PJ Harvey - Koko tuotanto. Opetti, että nainen voi olla rok! Herkkää, mutta eläimellistä, jumankauta.
 
Olipas rumasti sanottu...
 
Yleisesti ottaen tärkeitä ovat olleet ne levyt, jotka saivat tajuamaan, että minun on turha kuluttaa aikaani sen tyylisen musiikin parissa.
 
Näitähän riittää...