Tärkeintä on että lähtösoundi on hyvä. Sitten nauhoitustilan tulee olla sellainen, että mikkiin ei ajaudu puurouttavaa tilaa.
Hyvä peruslähtökohta on yksi SM57 suoraan kohti kartiota, reunan ja keskikohdan välille. Kannattaa kuitenkin kuunnella eri vaihtoehtoja mikin sijoitukselle (Etäisyys, suuntaus, kohta) Pelkästään niinkin saa hyvän soundin, kunhan vielä tarpeen vaatiessa rukkaa eq:lla. Kaikua särökomppi harvemmin kaipaa. Tietysti homma potkii enemmän kun raitaa tuplailee, triplailee...
Jos haluttua tulosta ei saada, lisää mikkejä. Vaikka basarimikkiä poimimaan botnea, konkkaa vähän kauemmas jne. Huonona puolena, että kokematon voi saada vaihevirheitä aikaan.
Tämä ihan näin amatöörin neuvomana lähtökohtana. Juon tai en - SO NOT!
- Matti Nykänen |
Hyvä peruslähtökohta on yksi SM57 suoraan kohti kartiota, reunan ja keskikohdan välille. Kannattaa kuitenkin kuunnella eri vaihtoehtoja mikin sijoitukselle (Etäisyys, suuntaus, kohta) Pelkästään niinkin saa hyvän soundin, kunhan vielä tarpeen vaatiessa rukkaa eq:lla.
Tuo on ihan totta. Monesti "isompaa" soundia saa jo siirtämällä mikkiä hieman kauemmas kartiosta. Kerran studiolla tehtiin mahtavan suureellinen kitarasoundi, mutta nauhalla se kuulosti kovin nössöltä ja pieneltä. Kokeiltiin eri mikkejä eri kartioille ja tuskailtiin. Loppujenlopuksi se oikea soundi lähti siirtämällä mikkiä puoli metriä taaksepäin.
Huonona puolena, että kokematon voi saada vaihevirheitä aikaan.
Itseasiassa, eikös ole niin että aina kahta mikkiä käytettäessä syntyy vaihevirhettä :) Enemmän tai vähemmän.
Kannattaa tietenkin kuunnella kuinka ne soi yhdessä, kääntää toisen mikin vaihe ja kuunnella uudestaan.. |
Yrtti
Vilhelmus
MrGuitarist
Tumppi38