Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Sellaista... hmmm... Monipuolista musiikkia. Ei progeilua mutta monimutkaista kuitenkin.
 
ei progea?
 
progemetallia siinä missä DT.

Miss Machine on aivan loistava. eilen hankin ja tänään kuunneltu jo 5 kertaa. myös keikka oli aika kova vaikka olin ehkä liian humalassa :x. ihme että säilyin hengissä eturivissä

Juu hieno levy...vähänkö yllätyin kun tuossa justiinsa varmaan 21päivä ihan kohtalaisessa krapulassa kävelin kaupungilla ja päätin käydä levykaupassa. Olin alunperin luullut että tuo 20.heinäkuuta olis vaan joku Jenkkien julkasupäivä ja että täälä se ilmestyisi vasta elokuun alussa(kai se niinku virallisesti ilmestyikin täälä vasta pari päivää sitten mut tuolloin jo löysin kuitenkin kaupasta). Ja oi sitä onnea sillon...
Juu huippu levy on ja ehdottomasti paras minkä olen vähään aikaan hankkinut! Limited Editionissa tullut DVD on kans ihan kiva...muistuu keikka mieleen ja kaikkee. On meinaan hiukka kahjoja lavalla. Se levyntekojuttu on kyllä ihan typerä("wou...a monkey":D)mut huvittava kuitenkin.
Babys First Coffin on mielestäni paras kappale ja muutenkin yksi parhaita biisejä ikinä. Muutenkin kyseinen biisi ikäänkuin kiteyttää koko levyn jotenkuten...kun on sitä rajua kaahausta ja mättöä mutta myös melodisempaa ja rauhallisempaa kohtaa.
Uusi laulaja tosiaan ei ehkä ole niin raju kuin edellinen mut paljon monipuolisempi ja ihan helvetin hyvä kuitenkin. Ehdottomasti yksi lempilaulajistani....rumpali on myös alansa parhaimmistoa. Muutkin huippusoittajia myös.
Täytyy toivoa että tulis taas Suomeen edes joskus...

Neljä vuotta odotin, että näen Dillingerin. Sitten missaan keikan humalan takia. Jesh!

Neljä vuotta odotin, että näen Dillingerin. Sitten missaan keikan humalan takia. Jesh!
 
sait säälistä plussan
 
neljä vuotta odotin, näin

neljä vuotta odotin, näin
 
Olen myöhäisherännäinen, pari vuotta odotin, näin, jotain jopa muistan.

Olen myöhäisherännäinen, pari vuotta odotin, näin, jotain jopa muistan.
 
Mä muistan kaiken. Voisin laittaa tämän keikan parhaan näkemäni keikan jalustalle. Ikinä ei ole encoren puuttuminen vituttanut niin paljoa kuin Dillingerin keikalla. Intensiivisin bändi jonka olen nähnyt, kevyesti.

Kuten arvata saattaa, niin pidin levystä aina mielettömästi ja löydän siitä edelleen jatkuvasti jotakin uutta, mikä tekee arvaamattomasta kokonaisuudesta mahtavaa kuultavaa.
 
Arviossa Miss Machine -> http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=573

http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=573
 
"Kahden albumin välissä kuultiin uutena tuotoksena ainoastaan EP nimeltään MCD"
 
Faktat hallussa.

Faktat hallussa.
 
Itse asiassa en omista tuota EP:tä vaan TDEP-fani ystäväni lähetti sen minulle mp3-muodossa ja samaisessa luki tageissa tittelinä MCD. Ihmettelin tämän faktaperäisyyttä ja etsin tietoja netistä. Viralliset sivut eivät tietenkään olleet toiminnassa ja muilta sivuilta löytyi ristiriitaista tietoa.
 
Toisilla sanottiin vuonna 2002 ilmestyneen EP:n nimen olevan juuri MCD, sitten toisilla taas mainittiin että The Dillinger Escape Plan EP ilmaantui juuri tuolloin ja kolmanneksi esiin tuli Irony Is A Dead Scene EP, jonka muistelin olevan se oikea, mutta en kello 04 yöllä saanut enää mitään tuosta selville.
 
Nyt korjasin tuon tiedon nimelle "Irony Is A Dead Scene", joka on toivottavasti oikea. Vahvistakaa tämä tieto jos mahdollista. Itse asiassa se olisi ollut fiksumpaa tehdä jo tuossa huomatuksessasi, mutta ilmeisesti sinä huomauttelija et sitä halunnut tehdä ja vahvistit näin m.netin hyvää mainetta.

Nyt korjasin tuon tiedon nimelle "Irony Is A Dead Scene", joka on toivottavasti oikea. Vahvistakaa tämä tieto jos mahdollista. Itse asiassa se olisi ollut fiksumpaa tehdä jo tuossa huomatuksessasi, mutta ilmeisesti sinä huomauttelija et sitä halunnut tehdä ja vahvistit näin m.netin hyvää mainetta.
 
"Irony Is A Dead Scene" on oikea nimi tuolle EP:lle.
 
Ps. Anteeksi pirusti.

"Irony Is A Dead Scene" on oikea nimi tuolle EP:lle.
 
Ps. Anteeksi pirusti.
 
Hyvä ja näin epäilinkin, eikä tuossa mitään muuta, kuin että olisit voinut alusta alkaen sanoa "Sen EP:n nimi on muuten.." ja homma olisi ollut sillä selvä, sillä melko ristiriitaista infoa tuosta kasautui varsinkin tuohon aikaan yöstä.
 
Asia kunnossa ja huippulevy kuuntelussa. Tutustukaa muutkin, jos ette vielä tunne.

Kahden albumin välissä kuultiin uutena tuotoksena ainoastaan EP yhtyeen omalla nimellä, jolla laulajan puuttuessa vokalisoi Faith No Moresta tuttu Mike Patton.
 
Väärin. Mike Pattonin kanssa tehty EP on edelleenkin nimeltään "Irony Is A Dead Scene". Yhtyeen nimeä kantava EP on julkaistu jo vuonna 1997.

Väärin. Mike Pattonin kanssa tehty EP on edelleenkin nimeltään "Irony Is A Dead Scene". Yhtyeen nimeä kantava EP on julkaistu jo vuonna 1997.
 
Ilmeisesti tässä tarkoitettiin, että bändi julkaisi omalla nimellään... tosin kieltämättä hieman harhaanjohtavasti.
 
Miss Machine tarttui tänään mukaan levykaupasta, hämärät kannet ainakin, sisällöstä en osaa sanoa juurikaan vielä, mutta toiseksi viimeinen biisi on aika yllättävä veto.

Kyllähän Dillinger mielenkiintoista kamaa on kaikessa kaoottisuudessaan (varsinkin livenä), mutta bändi taidetaan yleisesti ottaa vähän liian vakavasti. Kun ensi kerran kuulin Calculating Infinityä en voinut pidätellä nauruani laulajan (Dimitri Kakis) rääkyessä 12 -vuotiaan äänellä. Erityisesti kappaleet Sugar Coated Sour ja Destro's Secret saivat (ja saavat yhä) huvittuneisuuden ja säälin tunteen aikaan.
 
DEPin puuttuva elementti on ehdottomasti polyrytmiikat. Rumpalointi on liian suoraviivaista. En tosin osaa vielä sanoa uudesta albumista, kun en ole kuullut yhtään kappaletta. Ja niistä kaikenlaisisten tyylien yhdistelemisestä sen verran sanon, että rauhalliset kohdat ja muut kikkailut ovat lähinnä vain sattumanvaraisilla soinnuilla (yleensä härösoinnuilla) ja kokonuottiskaalalla leikkimistä, eivätkä mitään jazzahtavaa kamaa. Eikä matematiikasta ole tietoakaan, vaikka biisit ovatkin melko monimutkaisia.
 
Pilipalimusiikkia äärimmilleen vietynä.

parhaat biisit on kyllä niitä melodisimpia...unretrofied oli yllättävä veto ja vielä yllättävämmin se toimii. miss machine on kyllä hyvä levy, tietää kun ei pysty sanomaan parasta biisiä mainitsematta ainakin puolta levyä ja pakko kuunnella joka päivä

Perkele, kyllä muuten toimii vaan vaatii sulattelua. Pattonilta on kyllä opittu temppu jos toinenkin -- on melkein siinä ja siinä alkaako Puciaton tietoinen seuranta jo ärsyttää. Puciato on kuitenkin joka tapauksessa minusta huomattavasti parempi kuin Minakakis aikanaan jo pelkän monipuolisuutensa takia.
 
Miss Machine tuntuu synteesiltä edellisen levyn ja Irony Is A Dead Scene -EP:n välillä, mikä onkin ihan johdonmukaista kehitystä. Rähinää on tallella, mutta sitä "pahamaineista" melodisuutta on tullut mukaan rutosti, tästä selkeimpänä näytteenä Unretrofiedin uljas kertosäe.
 
Tällä hetkellä henkilökohtaisessa kärjessä on levyn alkukolmikko ynnä tuo Unretrofied, joka tulee soimaan päässä vielä pitkään.

On kyl vitun kova, ihme hc:ta ja jazzia. Täytys käydä iteki levy kaupas ku sais massii.

Sain just eilen sen levyn käsiini ja on muuten aivan SAATANANNNNNNNNNNNNNN!!!! kova.