Kitarat: soittaminen ›

Kehitys kitaristina on polkenut paikallaan jo jonkin aikaa. Mieleeni tupsahti etten osaa soittaa jazzia pätkääkään, joten sitä tekisi mieleni nyt opiskella.
 
Tenkkapoo iskee siinävaiheessa etten ole mitään kitarajazzia kuunnellut ikinä. Piano lirutteluja jonkinverran. Jotain artisteja tai levyjä joihin kannattaisi tutustua?
 
Sitten tämä teoriapuoli. Onko jazzissa jotain kaavamaisuuksia tai muita teoreettisia asioita joita olisi hyvä oppia? Suositelkaa jotain hyvää kirjaa ja/tai nettisivua.
 
Kiitokset jo näin etukäteen..

Tästä ensi hätään:
http://www.outsideshore.com/primer/primer/
 
Ja sitten kun hallitset tuon matskun täysin niin etsi kirjakaupasta tai kirjastosta Mick Goodrick:in kirja "The Advancing Guitarist".
 
Älä unohda myöskään Pat Methenyn, John Scofieldin, Mike Sternin, Wes Montgomeryn, Larry Carltonin, Joe Passin tai Jim Hallin levyjä.
 
Voimia!

...vai että ensi hätään..ja sitten kun hallitset tuon matskun täysin...huhhuh
 
..aika iso pala haukattavaksi ;)

Vaikka puhuitkin kitarajazzista, kannattaa myös kuunnella laajasti erilaisia levytyksiä instrumentteihin katsomatta. Kitara ei ole tässä genressä kuitenkaan se ykkössoitin. Itse lähtisin liikkeelle vanhemmista klassikkolevytyksistä ennen fuusiokamaan siirtymistä (onko se edes oikeaa jazzia? ;)).

Kannattaa tutustua jazziin ylipäätään ja katsoa sitten, miten paljon siitä pystyy siirtämään sormiensa kautta kitaralle. Jazz on kuitenkin "yleispätevä työkalu", joka on hyvä olla pakissa siltä varalta, että on tulossa vähän isommat talkoot, joissa tarvitaan jos jonkinmoista osaamista. Pelkkä kitaralla soitettu jazz raottaa vähän ovea, mutta kunnolla sen saat auki vasta kun tutustut siihen paljon laajemmalti: etenkin Gershwinin, Milesin, Coltranen, Evansin, Pastoriuksen, Corean, Hancockin ja monien muiden mestareiden tuotantoon kannattaa ehdottomasti syventyä.

Jotain artisteja tai levyjä joihin kannattaisi tutustua?
 
Duke Robillardilla on levy, jonka nimikin taisi olla "Jazz" (korjatkee jos muistan väärin). Ei ole tietysti mitenkään autenttinen tai erityisen arvostettu julkaisu, mutta opettelun kannalta se on hyvä: melodinen ja pitkälti 12 tahdin blues-kaavassa kiinni.

Duke Robillardilla on levy, jonka nimikin taisi olla "Jazz" (korjatkee jos muistan väärin). Ei ole tietysti mitenkään autenttinen tai erityisen arvostettu julkaisu, mutta opettelun kannalta se on hyvä: melodinen ja pitkälti 12 tahdin blues-kaavassa kiinni.
 
Duke Robillardin soitto on itseään toistavaa blues-skeidaa edellämainittujen joukossa, ei pääse tähänastisilla suorituksillaan jazzin tähtitaivaalle mutta alkuun sillä pääsee ja sieltä on helppo blokkailla jotain juttuja, älä kuitenkaan sekoita jazzin kultanimiin.

Mullaki on ollu haluja oppia jazzia, mutt pelkkä kuunteleminen ei ole hirveesti sitä ainakaa meikäläiselle avannu. Muutenki tuntuu, ett oma soittamisen "ajatusmalli" ei tuntus suosivan jazzin soittoa.
 
Nyt ku täällä paljon pyörii immeisiä, jotka on perehtyny jazzin soittoon, ni ajatteletteko te jokaista sointua erillisenä juttuna ja improvisoitte sointumerkin mukaan? Onko jazzissa jotain tiettyä "kaavaa"/tapaa, jonka mukaan voi soittaa ajattelematta juurikaan sointuja? Siis vähän niinku aavistamalla/tuntemalla? Siis jos ajatellaan jotain jazzbiisiä, jota ette ole ikinä kuuleet tai jonka sointuja ette tunnista. Onnistuuko improvisointi suoraan vai pitääkö sointukuvio ensin selvittää?!
 
Oisko järkevä kenties sovittaa joku soolo simppeliin jazz-sointukuvioon vai onks opetteleminen vaan raakaa skaalojen kelausta?! Miten olis järkevää lähtee? Kyllä mä nyt jonkunlaisia "teemoja" jazzbiisien päälle pystyn keksimään, mutt tuntuu, ett jazz on niin rönsyilevää, ett väkisin menee jossain kohdassa metsään.
 
Mua kiinnostaa enempi tuollainen vapaamuotoinen soittaminen, jossa voi vedellä ihan fiiliksen mukaan, eikä nii, ett jokaiseen eri tilanteeseen pitää kaivaa joku erilainen kikka/ajatusmalli/tekniikka/skaala -"taskusta"

Mulla isoin ongelma on fraseeraus. Bluesia on tullut treenattua ja soitettua niin paljon, että sen tyylinen soitto on selkäytimessä. Nyt kaikki jazz mitä yritän soittaa, kuullostaa aina liian bluesilta.

Jazz on kuitenkin paskaa.

paskaa.
 
Noh noh. Eipäs mennä asiattomuuksiin. Toi linkki oli erittäin hyvä ja käytännöllinen muillekkin kun jazzin soittajille.

epämääräistä linkkilistaa:
http://www.jazzguitar.be/
http://personal.nbnet.nb.ca/hansen/Charlie/main.htm
http://nor251jazz.free.fr/
http://www.angelfire.com/fl4/moneyc...tarlessons.html
http://www.musictheory.net/
http://www.malletjazz.com/lessons/index.html
http://mapage.noos.fr/realbook/index_accueil.htm
http://www.jazzguitar.com/lessons.html
http://www.psych.nmsu.edu/~jkroger/jazz/guitar.html
http://www.jazzguitarresources.com/...nlineGuitarists
https://www-user.tu-chemnitz.de/~adams/realbook/

Mutta sehän on nyt ihan selvä että jatsi on paskaa ellei tosi paskaa.

huh... pariksi illakis lukemista. Kiitoksia!

Mutta sehän on nyt ihan selvä että jatsi on paskaa ellei tosi paskaa.
 
Ihan sama kuin joku Meikäläisen Matti arvostelee missikisoissa keikkuvia naisia mielestään rumiksi... Totuus on siinä että tavallinen masa ei yleensä pääse edes lähelle niitä naisia. Olisko tässä sama efekti? Ku ei osata eikä tajuta niin haukutaan paskaksi. Tarvitaan paljon muuta kuin vikkelät nakit ja hienot soittokamat että soitto kuulosta jazzilta, ainahan sitä tekniikan oppii kun vaan jaksaa harjoitella mutta musikaalisuus ja tyylitaju on luontaista osaamista.

Simplex: Muuten erittäin osuva vertaus, mutta suurin osa (varsinkin nyky)misseistä on oikeasti kaikkea muuta kuin kauniita. Anorektikkoja kaiken lisäksi. Nykyaikana kun riskeerataan oma terveys sen uhalla, että saadaan ne mitat täyttymään, mitä Music TV yms. roskakanavat sekä kaikki teinilehdet esittävät ainoina "oikeina".
 
Ei jatsia helppo ole soittaa, ei sitä yleensä ole edes helppo kuunnella. Sanomattakin on selvää, että petteri peruskomppikitaristilta menee aika suuri osa jatsista ns. yli hilseen.

Jumprahuitti Jucciz, mitä sulla on pettereitä vastaan hä?!?!?!

En haluais olla kenenkään puolella tai vastaan, mutta aika turhaa on ryhtyä valittamaan tollasista vertailuista joissa esim. sitä petteri nimie käytetään. Sitäpaitsi toi petteri sopi tohon ihmeen hyvin. Monestikohan "Matti meikäläistä" on käytetty kaikissa mahdollisissa vertailuissa? Tästähän voisi vuorostaan alkaa kaikki matti nimiset ulvomaan.

biibob, voisitko olla vielä vähän enemmän huumorintajuton?