Yleistä keskustelua musiikista ›

Siis mitä mieltä olette kaiken näköisistä remix, b- puoli, single kokoelma, live, best of, cover jne levyistä, joiden suurin tarkotus on tuoda lisää rahaa vanhoilla biiseillä? Itse olen hyvinkin kahden vaiheilla tässä asiassa.
 
Mielestäni Best offit ovat loistava keksintö niille, joita vain hyvät biisit kiinnostavat ja niille, jotka haluavat tutustua artistin tuotantoon.
 
Live ja remix levyt ovat samassa kastissa, mutta vain jos ne on tehty hyvin. Esimerkki mielestäni hyvästä remix levystä on NIN:in Further down the spiral, jossa jokainen biisi on sovitettu täysin uusiksi ja mukana on muutema uusikin biisi.
 
Huono remix levy on taas Limp Bizkitin new old songs, jossa on vain laitettu vanhan biisin päälle muutama sämple ja joku nimekäs räp artisti heittämään muutaman riimi. Molemmat levyt omaan.
 
Muuten mielestäni kaikki muu on rahastusta. Single kokoelmat on tehty vain kiusaamaan faneja, joiden on pakko saada kaikki levyt. Ensin myydään ne kaikki sinkut ja sitten samat sinkut yksissä kansissa. B-puoli levyistä suurin osa täyttä kuraa, koska sieltä löytyy vain biisejä, jotka eivät normaaleille levyille kelpaa, mutta ns.kiihkofanien on nämäkin ostettava.
 
mutta mitä mieltä sinä olet Timo?

Joo, best of.. levyt on juuri sellaisina hyvä että jos yhtye on jo kiertänyt melkoisen ympyrän ja julkaissut useita albumeita niin voidaan kerätä yhteen pakettiin sen hetkinen tilanne. Vaikka esimerkiksi jos Timo on kiinnostunut jostain yhtyeestä, mutta se onkin julkaissut jo 5+ levyä niin ei siinä sitten oikeen osaa päättää että minkä niistä ostaisi. Siinä on sitten helppoa ottaa kokoelma. Ainakin itselleni on käynyt niin.
 
Sitten noista ns. b-puoli/biiseistä jokka ei ole päässy mihinkään levylle-julkaisuista on taas hyvä esimerkki systemin steal this album, missä ne biisit on hyviä ja kokonaisuutekaan levy ei tunnu mitenkään repäistyltä. Se on aina vähän että minkälainen on lopputulos. Sitä on vähän vaikea määrittää mikä on rahastuslevy aina kun toisaalta jos ne biisit on hyviä mitä julkastaan, vaikka ne olisivat mitä, niin kyllä se kannattaa julkaista.
 
Sitten on näitä live-levyjä joo. Niistä voisi tehdä hieman aina kiinnostavampia ja lisätä niihin muutaman cover kappaleen tai/ja singlekappaleen ja tehdä niistä moniulotteisemman kokonaisuuden. Eikä vain myydä tyyliin yhtä kokonaista keikkaa. Eikä sen keikankaan kaikkia biisejä tarvitsisi sieltä cd:ltä löytyä. Hieman mielikuvitusta.

Sitten on näitä live-levyjä joo. Niistä voisi tehdä hieman aina kiinnostavampia ja lisätä niihin muutaman cover kappaleen tai/ja singlekappaleen ja tehdä niistä moniulotteisemman kokonaisuuden.
 
Lakitekniset (lue: lisenssimaksut) syyt estävät valtaosassa tapauksista covereiden soittamisen nauhoitetulla keikalla. Joissain tapauksissa jopa bändin vanhemmat biisit edellisen levy-yhtiön ajalta (Opeth - Lamentations esim.)

Itse pyrin välttämään bestoffien ostamista. Yleensä aloitan jostain levystä jota on kehuttu ja ostan lisää jos tykkään.
 
Esim. Nirvanan kokoelmaa en olisi ostanut, mutta sain sen kuitenkin lahjaksi. Se oli suppea ja tylsä.
 
On kuitenkin olemassa ihan esimerkillisiäkin kokoelmia, kuten Scratch Acidin ja Halo of Fliesin, jotka sisältävät lähes kaiken mitä bändit ovat ikinä julkaisseet.

No joo, noi best offit on ihan hyviä jos haluaa tutustua johonki yhtyeeseen jolla on paljon levyjä, mutta yleensä oon sitten löytäny paljon parempia biisejä niiltä alkuperäisiltä levyiltä kuin best of- levyiltä.

suurin tarkotus on tuoda lisää rahaa vanhoilla biiseillä?
 
Vanhan kappaleen uusi tulkinta on uusi taidekokemus. Mä koen hyvinkin kiinnostavana eri artistien tulkintojen kuuntelemisen samoista sävellyksistä.

Vanhan kappaleen uusi tulkinta on uusi taidekokemus. Mä koen hyvinkin kiinnostavana eri artistien tulkintojen kuuntelemisen samoista sävellyksistä.
 
Ja jos uusi tulkinta on huonompi niin sehän tekee tavallaan vanhasta vaan paremman :)

Mun mielestä ainoat rahastuslevyt on niitä kokoelmia, joissa on ehkä pari ennenjulkasematonta kipaletta. Vaikka omistais ite suurimman osan kokelman biiseistä, pitäis ostaa levy, koska näitä uusia biisejä ei saa sinkkuna. Kartan kaikkia näitä kokoelmia ihan periaattesta.

Aika moneen bändiin on tullut tutustuttua best of -kokoelman kautta, joten niille on kyllä paikkansa. Sitä en sitten tiedä, mitä järkeä niitä on tuupata samalta bändiltä markkinoille tusinakaupalla.

Lakitekniset (lue: lisenssimaksut) syyt estävät valtaosassa tapauksista covereiden soittamisen nauhoitetulla keikalla.
 
Minkähänlaiset syyt ovat kyseessä? Mitkä lisenssimaksut?

Täytyy kuitenkin muistaa, ettei valtaosaa yleisöstä kiinnosta kuulla bändin X ensimmäisen studiolevyn piiloraitaa tai opetella albumien biisijärjestyksiä ulkoa. Eikähän siinä mun mielestäni mitään pahaa ole, koska "tavalliset" musiikinkuluttajat haluavat vaan kuulla ne tutut hitit.
 
Ite ostan nykyään mielelläni kokoelmia, koska yleensä jonkin bändin koko backcatalogin hankkiminen tulisi aivan perkeleen kalliiksi. Varsinkin jos bändi ei ole mikään ihan ehdoton oma naminamiykkössuosikki, niin silloin best ohvi on ihan hyvä vaihtoehto.
 
Eri asia on sitten kokonaan ne bändit, jotka julkaisevat jokaisen studiolevynsä jälkeen uuden kokoelman. Tuleepa ensimmäisenä mieleen eräs saksalainen viiksiheviyhtye, jonka nimeä en viitsi mainita, koska ehkä joku Scorpions-fani voisi suutahtaa.

Minkähänlaiset syyt ovat kyseessä? Mitkä lisenssimaksut?
 
Lupa soittaa biisi livenä. Mikäli bändi on Teostossa tai vastaavassa ulkomaisessa, joutuu bändille maksamaan oikeudesta soittaa biisi livenä - ellei piraatiksi halua.
 
Tuskinpa tuota ns. kellaribändit niin tarkkaan seuraa, mutta levy-yhtiön leivissä olevat bändit joutuu jo tarkemmin seuraamaan tuommoisia.

Vanhan kappaleen uusi tulkinta on uusi taidekokemus. Mä koen hyvinkin kiinnostavana eri artistien tulkintojen kuuntelemisen samoista sävellyksistä.
 
näin on. esim, NIN livessä, mutta jos puhutaan rahastus livestä se on Linkin parkin uusin, jossa äijät tulkitsevat uudelleen vuoden vanhoja biisejä...

omaan
 
omistat

Siis mitä mieltä olette kaiken näköisistä remix, b- puoli, single kokoelma, live, best of, cover jne levyistä, joiden suurin tarkotus on tuoda lisää rahaa vanhoilla biiseillä? Itse olen hyvinkin kahden vaiheilla tässä asiassa.
 
Best of-levyt ovat hyvä tapa tutustua bändiin tai artistiin, sitä kautta pääsee hyvin sisälle siihen millaista musiikkia se on. Ainakin minun kohdallani best of-levyt ovat johtaneet studiolevyjen hankkimiseen ja sitä kautta sitten myös livelevyihin, cover-levyihin ja b-puolikokoelmiin.

Mun mielestä ainoat rahastuslevyt on niitä kokoelmia, joissa on ehkä pari ennenjulkasematonta kipaletta. Vaikka omistais ite suurimman osan kokelman biiseistä, pitäis ostaa levy, koska näitä uusia biisejä ei saa sinkkuna. Kartan kaikkia näitä kokoelmia ihan periaattesta.
 
Tismalleen samaa mieltä. Tuollaisten isojen levy-yhtiöiden rahastuskokisten kohdalla on hyvä, että Kazaa on keksitty.

Kun mulla joskus oli paska musiikkimaku, tuli ostettua kaksi huijauslevyä:
 
Limp Bizkitin New Old Songs ja Linkin Parkin ReAnimation. Kumpikin on niin täynnä remix tms. paskaa, että ihan oksettaa. YÄK!

Musta B-sinkkukokoelmat on ihan jees juttu. Samoin yksi kokoelma/bändi, mutta kun niitä alkaa tulemaan useita, joissa samat biisit toistuvat. Todellakin, montakohan kokoelmaan Scorppareilla on tai Maidenilla näin muutama mainitakseni..

Best offien kautta bändiin tutustuminen voi olla erittäin turhauttava kokemus. Nimittäin sitten kun haluat kuulla niitä muita albumeita niin oletkin jo kuullut niistä parhaat palat.
 
Turha niistä on kai valittaa. Minusta musiikki-fanin joka kerää CD:itä, kannattaisi ostaa lähinnä albumeita (hyvien bändien albumit on niin hyviä ettei niistä voi napata parhaita biisejä). Best offit voi tarvittaessa itse poltella jolloin saa mieleisensä raidat. Sitten on tietysti albumiaikaa edeltävät artistit, joilta on olemassa vain best offeja. Tosin näiltäkin mieluummin lainaan kirjastosta parit best offit ja poltan niistä sitten parhaat CD:lle.
 
Varsinaiset rahastuslevyt on kuitenkin vielä käsittelemättä. Näistä paras esimerkkki lienee Jimi Hendrixin Blues. Kun levyä katsoo kaupassa niin näyttää siltä että tämähän on helkkarin hyvä: tunnetuista biiseistä covereita ja sit jotain Jimin omia jota ei muualla ole. Sitten kun levyä pääsee kuuntelemaan niin melkein kaikki biisit on jotain instrumentaalijameja tai keskeneräisiä ottoja. Jäljelle jää pari kunnon raitaa. Eikö noita keskeneräisiä ottoja ja muita aamuyön jamisessioita voisi levittää ilmaiseksi netissä vaikka artistin virallisten sivujen kautta?!?!?!