Yleistä keskustelua musiikista ›

Olet vain lukenut liikaa Rumbaa (sama juttu selittää Nylon Beatin suosion rockpiireissä..)
 
Kyllähän semmonen juttu on kanssa totta, että rockista tai populaarimusiikista on tullut yhteiskuntakelpoista... ne pääsee linnanjuhliin ja jokaiseen talk showhun...
 
Mediassa ollaan hitosti enemmän kuin ennen.
 
Monella toimittajalla taitaa olla kova halu löytää se seuraava suuri nimi. Tämä johtaa tietysti siihen, että jokaista uutta bändiä nostetaan messiaan asemaan... korni kokonaiskuva, varsinkin kun niitä bändejä tippuu jalustalta melkoista vauhtia sen ekan levyn jälkeen.

Joskus tuntuu siltä, että missään ei ole konservatiivisempää ja suvaitsemattomampaa jengiä kuin rock-ihmisissä. En tiedä mitä tapahtui, mutta alkujaan kai rokissa ja kevyessä musassa yleensä on tavallaan korostettua vapautta yms. Nyt tuntuu että rokkia ei saisi tehdä kuin yhdellä tavalla ja sekin sillä tavalla kuin joskus aikaisemmin on tehty. Muuta ei hyväksytä.

Näinhän ei kyllä todellisuudessa läheskään ole. Muusikoissa löytyy hyvinkin avarakaseista jengiä, ongelma tuntuu olevan enemmänkin faneissa.

Jos musiikki on semmoista, että saattaa vedota tavallisiin "ei-musikaalisiin" ihmisiin, niin silloin pitää dissata bändiä. Itse syyllistyn usein tuohon.

Mutta miettikääs millaista ne uudet rock-bändit silloin joskus oli ja millaisia uudet bändit ovat tänä päivänä. Yksikään uusi bändi ei mitenkään "sykähdytä" kuten joskus (vaikkapa) 70-luvulla.

offtopic:
 
mä en ole koskaan kuullutkaan mistään Uniklubista..

Mutta miettikääs millaista ne uudet rock-bändit silloin joskus oli ja millaisia uudet bändit ovat tänä päivänä. Yksikään uusi bändi ei mitenkään "sykähdytä" kuten joskus (vaikkapa) 70-luvulla.
 
Pöh, se on vain oma päähänpinttymäsi. (Ja onhan tuo nyt vähän hupaisa kommentti '86-syntyneeltä...)
 
Joillakuilla tuo taas menee juuri toisinpäin: kaikki musiikki ennen 90-lukua oli yksinkertaista paskaa huonoilla soundeilla jne.
 
Väärässä ovat molemmat!

Joskus tuntuu siltä, että missään ei ole konservatiivisempää ja suvaitsemattomampaa jengiä kuin rock-ihmisissä. En tiedä mitä tapahtui, mutta alkujaan kai rokissa ja kevyessä musassa yleensä on tavallaan korostettua vapautta yms. Nyt tuntuu että rokkia ei saisi tehdä kuin yhdellä tavalla ja sekin sillä tavalla kuin joskus aikaisemmin on tehty. Muuta ei hyväksytä.
 
Ei ole tarkoitus käynnistää tanssimusiikki vs. rock -sotaa, ite tykkään molemmista, mutta sanon näin:
 
Rockpiireissä nimenomaan lytätään sellaiset jotka eivät keksi sitä uutta mullistavaa juttua. Jos hiukankin muistuttaa toista niin on paska kopioija.
 
Tanssimusiikissa taas näkisin että on sellaista että jos intoutuu tekemään hieman jotain eritavalla tai yhdistämään eri elementtejä niin heti on eräissä ketujuissa maininta että: "meni sitten raiskaamaan sen". Ja en nyt halua osoitella ketään sormella ja syytellä, mutta tältä se näyttää.

kertaheitolla median kautta nostetaan julkisuuteen.
 
Esim. Negative on tehnyt paljon _töitä_ ennen jättimenestystään, kiertänyt kuppaisilla nuorisotaloilla ja vetänyt kovia settejä jähmeälle yleisölle.

Kaikki musiikki on aina joko kaupallista paskaa tai tekotaiteellista paskaa. Aivan leikkauspisteen lähellä olevat yhtyeet saattavat olla jopa molempia yhtäaikaa.
 
Mainiota, mainiota... tuon voisi melkein laittaa allekirjoitukseen!

Pöh, se on vain oma päähänpinttymäsi. (Ja onhan tuo nyt vähän hupaisa kommentti '86-syntyneeltä...)
 
Tuohon aikaan rock-bändit tekivät omaa musiikkia, heillä oli oma lavashow ja he tekivät uusia juttuja. Yhdestäkään nykybändistä en tuota ominaisuutta ole löytänyt. Luultavasti syynä on juuri se, että melkein kaikki on jo tehty. Eihän minun ikäni tähän kuitenkaan paljoa pitäisi vaikuttaa, vai? Vaikka en ollutkaan tuolloin todistamassa noiden uusien bändien syntyä, ei tarkoita ettenkö silti tajuaisi kuinka merkittäviä nuo vanhat bändit olivat.

Tuohon aikaan rock-bändit tekivät musiikkia, heillä oli lavashow ja he tekivät juttuja. Yhdestäkään nykybändistä en tuota ominaisuutta ole löytänyt. Luultavasti syynä on juuri se, että melkein kaikki on jo tehty. Eihän minun ikäni tähän kuitenkaan paljoa pitäisi vaikuttaa, vai? Vaikka en ollutkaan tuolloin todistamassa noiden uusien bändien syntyä, ei tarkoita ettenkö silti tajuaisi kuinka merkittäviä nuo vanhat bändit olivat.
 
(En toki tarkoittanut loukata kommentillani, se oli ehkä vähän huonosti muotoiltu.)
 
Mminä löydän ihan yhtenään nykybändejä, jotka tekevät aivan samalla lailla täysin omaa ja omaehtoista musiikkiaan ja vievät musiikkia eteenpäin. Se mikä menneeseen aikaan on muuttunut on se, että nämä eivät lainkaan välttämättä viihdy samalla lailla listakärjessä kuin suuret nimet kolmekymmentä vuotta sitten. Musiikki ei ole jähmettynyt, sen kuuntelijat pikemminkin.

Joskus tuntuu siltä, että missään ei ole konservatiivisempää ja suvaitsemattomampaa jengiä kuin rock-ihmisissä. En tiedä mitä tapahtui, mutta alkujaan kai rokissa ja kevyessä musassa yleensä on tavallaan korostettua vapautta yms. Nyt tuntuu että rokkia ei saisi tehdä kuin yhdellä tavalla ja sekin sillä tavalla kuin joskus aikaisemmin on tehty. Muuta ei hyväksytä.
 
Hyväksymisestä en tiedä, mutta luulen olevani mnetissä se kaikkein eniten tuotteistettua musiikkia vastustava henkilö.
 
Rokkia ja mitä tahansa muutakin musiikkia saa ja pitääkin tehd´ä lukuisilla eri tavoilla, jo ihan diversiteetin takia, kunhan se vain tehdään itse. Siis helvetti, kyllähän hyvälle vitsille nauraa parikin kertaa sen kuultuaan (vrt. esim Scooter) , mutta on väärin että kertakäyttöisellä musiikilla viedään huomiota pois artisteilta/ryhmiltä jotka ovat oikeasti raataneet todella paljon hommansa eteen.
 
-Ja nyt en sitten viittaa omaan pumppuuni vaan niihin mitä listasta löytyy. Mr. Williamsista ja Mrs. Cicconesta ja Minoquesta ei sitten tarvitse alkaa kuittailemaan.
 
Väitän että olen myös avarakatseisimpia kavereita mitä täältä musan suhteen löytyy, joten tässä ei voida alkaa avautumaan edes suppeudesta.
 
Ja sitten on toki fiilis. Mulla menee edelleen kylmät väreet kun kuulee vaikka Trickster G:n jodlailut stemmoineen, sitä tunteen määrää ei kukaan muiden biisejä elääkseen sokeltava pysty kanavoimaan. Tai Slashin soolot? Luova hulluus mallia Mike Patton? Ulverin kehityskaari yleensäkään?
 
Ei tuollaiseen pysty (edes) mikään Madonna, joka tekikin sitten Orbin tai Orbitalin kanssa, en muista kumman, parhaimman levynsä...
 
Olen kyllä itse puhunut hittituottajien puolesta, mutta vain avartaakseni selkeästi suppeakatseisten ihmisten näkemyksiä, ja toki tiedostan ettei hittimusan duunaaminen ole sen helpompaa kuin "oikeankaan" mutta taannoinen raivoamiseni ei koskekaan normaalia, vitun huonoa pop-musiikkia, vaan nimenomaan tekemällä tehtyjä, TV:n kautta suoraan viihdeartisteiksi lobattuja Idols/Popstars- Bändejä.
 
Musiikki, ja sen tekeminen on mielestäni oleva kutsumusammatti, johon osana kuuluu hitonmoinen duuni; huipulla oleminen ei ole se juttu, eikä se että on suosittu ja tunnettu vaan se matka sinne.
 
Onhan tuo kontrastiero ihan uskomaton, jonkin sellaisen joka on itse sinne vuorelle kiivennyt sellaiseen verrattuna joka nostettiin sinne ja pudotettiin sitten samantien.

(En toki tarkoittanut loukata kommentillani, se oli ehkä vähän huonosti muotoiltu.)
 
Ok.
 
Mminä löydän ihan yhtenään nykybändejä, jotka tekevät aivan samalla lailla täysin omaa ja omaehtoista musiikkiaan ja vievät musiikkia eteenpäin. Se mikä menneeseen aikaan on muuttunut on se, että nämä eivät lainkaan välttämättä viihdy samalla lailla listakärjessä kuin suuret nimet kolmekymmentä vuotta sitten. Musiikki ei ole jähmettynyt, sen kuuntelijat pikemminkin.
 
Kaipa voi sanoa, että olet jossain mielessä onnekas, että pidät nykybändeistä. Toisaalta ymmärtäähän sen hyvin etten pidä nykybändeistä, musiikkimakuni ei ole muutenkaan kauhean laaja.

Kaikki tämä löpinä tuotteistetusta ja "aidosta" musiikista vie huomion olennaiselta. Ihminen voi tosin tuhlata elämänsä epäkohtien ja mielestään ns.vääryyksien esille tuomiseen. Mielestäni ei ole väärin tuotteistaa musiikkia, koska musiikki ns.taidemuotona on niin vahva, ei saastuttava, ihmisille sisältöä antava jne. voima, että naurettavat tappelut musiikin syntytavoista, traditioista yms. vievät liikaa pois asian ytimestä, eli siitä mitä musiikki voi merkitä ja antaa ihmisille.
 
Musiikilla on voima. Oli se sitten tuotteistettua tai ei. Jos esim. kouluissa ala-asteelta lähtien panostettaisiin pätevään musiikin-opetukseen; eli ei kiinnitettäisi liikaa huomiota ns. materialistiseen teknologiayhteiskuntaan, vaan panostettaisiin ns. hengenravintoon, niin voitaisiin säästää tätä palloa. Kun sulla on sitä rahaa ja tavaraa helvetisti, et välttämättä ole elämäsi aikana yhtään sen tyytyväisempi, kuin sulla ois sitä rahaa vähemmän ja enemmän hengenravintoa, eli esim. musiikkia. Eli ei sillä ole vitunkaan väliä onko se musiikki tuotteistettua, tai vaikka tehty entteriä painamalla tietokoneella, kunhan ihmiset saavat siitä aistikkaan tai minkä tahansa olotilan ja kuluttavat aikaa mieluummin musisoiden, kuin visaa vinguttaen kylillä.
 
Jos esim. Scooter saa jossain ihmisessä hyvät vibat, niin ei se ole sen ihmisen ongelma joka sitä diggaa, vaan sen jolla on sitä jotain vastaan. Ongelmat on ehkä hieman syvempiä kuin se, että oma mieliartisti ei ole saanut faninsa haluamaa arvostusta.
 
En tiedä sainko kantani selkeästi ulos, mutta mielestä musiikkia voisi ajatella hieman universaalimmin, eikä ahdasmielisesti kategorisoiden. On ahdasmielistä sanoa, että joku bändi tms. on vitsi, koska jollekin ihmiselle se ei todellakaan ole vitsi, vaan voi antaa voimakkaita elämyksiä/uskoa ehkä tulevaan jne.

Yksikään uusi bändi ei mitenkään "sykähdytä" kuten joskus (vaikkapa) 70-luvulla.
 
Kannattaa myös muistaa, että aika tekee meille nuoremmille melkoisen ison palveluksen ja painaa valtavat määrät paskaa unholaan. Ne on sitten ne oikeasti laadukkaat jutut jotka jää elämään, ja joita kuuntelemalla me nyt sitten kirotaan omaa aikaamme ja harmitellaan kun ei tullut synnyttyä 30 vuotta aikasemmin.

Tohon dissaukseen ainakin meikäläiselle liittyy vahvasti se mitä kys. artistit ajattelee tai sanoo. Negativen kunnioitus katos multa kokonaan ku luin niiltä jonkun haastattelun missä pojat rehvasteli ku tuli kustua keikkadösän ikkunasta. Haastattelussa ei muuten paljoa puhuttu poikien musiikista.

Kannattaa myös muistaa, että aika tekee meille nuoremmille melkoisen ison palveluksen ja painaa valtavat määrät paskaa unholaan. Ne on sitten ne oikeasti laadukkaat jutut jotka jää elämään, ja joita kuuntelemalla me nyt sitten kirotaan omaa aikaamme ja harmitellaan kun ei tullut synnyttyä 30 vuotta aikasemmin.
 
Olet osittain oikeassa, tulihan silloinkin varmasti sitä paskaa paljonkin. Mutta kyllä silti tuolloin 60-70-80 - luvulla oli niin paljon hyviä bändejä, tai siis puhun nyt omasta mielestäni parempia. Kateeksi käy jutella joidenkin vanhempien (vaikk ~40) ihmisten kanssa jotka ovat joskus nähneet moneen moneen kertaan kaikki loistavat bändit. No tämähän on ihan makuasia, turhahan tästä on kiistellä. Tämä on vain oma mielipiteeni.

Mutta miettikääs millaista ne uudet rock-bändit silloin joskus oli ja millaisia uudet bändit ovat tänä päivänä. Yksikään uusi bändi ei mitenkään "sykähdytä" kuten joskus (vaikkapa) 70-luvulla.
 
Tuohon aikaan rock-bändit tekivät omaa musiikkia, heillä oli oma lavashow ja he tekivät uusia juttuja. Yhdestäkään nykybändistä en tuota ominaisuutta ole löytänyt. Luultavasti syynä on juuri se, että melkein kaikki on jo tehty. Eihän minun ikäni tähän kuitenkaan paljoa pitäisi vaikuttaa, vai? Vaikka en ollutkaan tuolloin todistamassa noiden uusien bändien syntyä, ei tarkoita ettenkö silti tajuaisi kuinka merkittäviä nuo vanhat bändit olivat.
 
Ongelma ei välttämättä ole uusissa bändeissä sinänsä, vaan siinä, että ne ovat tilanteessa, jossa monet asiat on tehty jo. Ihan samalla tavalla joku perinteinen klasarisäveltäjä jää väistämättä jonkun Beethovenin varjoon.
 
Toisaalta, jos avaa tajuntaa hiukan, huomaa, että asiat voidaan tehdä myös toisin. Kun AC/DC on hallussa, voi mahdollisesti ajatella esimerkiksi goottibändiä, joka ottaa AC/DC-rytmiikan, mutta lisää siihen kauhuelementtejä tai rok-elementeille perustavaa hiphop-orkkaa.

Niinpä: Hanoi Rocks = Pellet???
 
tämä taas johtuu mun mielestä siitä, ettei hani rocks ole enää mitään muuta kuin nostalgia act...siksi siis pellejä. kiss myös.