Lyriikka ›

Paskaa biisiä ei hyvät sanoitukset pelasta. Paskat sanat toki voi pilata hyvän biisin.
 
Aamen.

Oikeastaan en kuuntele lyriikoita ikinä, mulle yhdentekeviä. Laulun melodia taas onkin toinen juttu, myös eri raitojen erikseen kuuntelusta on tullut tapa niin hyvässä kuin pahassakin.

Kyllä kuuntelen. Olen sellaisen kasvatuksen saanut kuuntelemalla esim. Dylania.

En kuuntele sanoja kuin joissaki poikkeustapauksissa, mutta laulumelodiaa kylläkin. Eli minulle on sama vaikka eivät sanoisikaan mitään.

Riippuen musiikista. Deathmetallia kuunnellessa harvemmin. Kevyemmässä musiikissa enemmän.

Ensimmäisillä kuuntelukerroilla ei välttämättä tule kiinnitettyä huomiota sanoihin. Sitten kun biisi tai levy "aukeaa" ja jos kyseessä on bändi joka merkitsee paljon, silloin myös biisien sanoihin ja sanomaan alkaa kiinnittää huomiota.
 
Juuri näin.

Ylleensä joo, etenkin suomalaisten pändien sanat kuuntelen/luen tarkkaan koska ne ymmärtää täysin.

Lähes poikkeuksetta kuuntelen kappaletta musiikillisena kokonaisuutena ja eri instrumenttien yksilösuorituksina, enkä kiinnitä sanoihin juuri ollenkaan huomiota. Usein luen sanat jälkikäteen netistä tai levyn kansivihosta.

En ensimmäisellä kuuntelukerralla.. Pikkuhiljaa, ensin kertosäe ja koko ajan vain lisää.. Joskus olen jopa järkyttynyt kun biisistä on ensin saanut ihan eri käsityksen kuin mitä se sanat kuunneltuna on. Hassu maailma.
Jonne-Aaronin sanoin; elämä on appelsiini

Hyvin harvoin, koska kuuntelemassani musiikissa ei useinkaan saa sanoista mitään selvää. Pyrin kuitenkin lukemaan niitä tekstimuodossa jos vain mahdollista.

En yleensä, mutta jotkut Suomalaiset - Röyhkä, Dave, Nurmio jne. kolahtavat.
Sitten joku Dylanin Hurricane saattais olla vähän turruttava jos ei seuraa tarinaa koko 8 minuuttia....

En yleensä, mutta jotkut Suomalaiset - Röyhkä, Dave, Nurmio jne. kolahtavat.
Sitten joku Dylanin Hurricane saattais olla vähän turruttava jos ei seuraa tarinaa koko 8 minuuttia....
 
Just tota biisiä kuuntelin tässä taannoin radiosta ja ajattelin että mitäköhän sillä Bobilla on sanottavaa. Sehän on oikeesti aika koskettava tarina. Ilmeisesti tosi. Pistää vihaksi.

Riippuu musiikista. Aika paljon kuuntelen sellaista musiikkia, jossa sanat ovat olennainen lähtökohta/tunnelmanluoja/jne. Niissä taas muulla ei välttämättä olekaan yhtä suurta merkitystä, paitsi ehkä laulajan äänellä ja tietysti melodialla. Mutta muu soitanta lähinnä vain tukee tarinaa tms, ainakin minun korvissani, enkä välttämättä kiinnitä siihen erityistä huomiota. Riippuu tietysti myös siitä kuinka mielenkiintoisesti/suoraviivaisesti se on tehty.
 
Toisaalta kuuntelen paljon myös sellaista musiikkia, jossa sanoilla ei ole (ainakaan minulle) juuri mitään väliä, vaan tärkeämpää on rytmi, svengaavuus, melodiat, sovitus, lauluharmoniat, lauluäänet, fraseeraus jne. Joissakin musiikinlajeissa esim. bassokulut kiinnittävät erityisesti huomiotani, esim. reggaessa. Rytmiryhmä ylipäätään on tärkeä. Tietenkään en voi välttyä havainnoimasta kaikkia muitakin soittimia, mutta välttämättä en niitä seuraamalla seuraa, jos niissä ei ole mitään erityisen poikkeavaa ja yllättävää. No, esimerkiksi jonkun Daven kitarointia nyt ei voi olla herpaantumatta kuuntelematta...
 
Mutta siis sanoista: pääosin ne ovat minulle tärkeitä, olivat ne sitten pieniä taideteoksia tai vaan kepeitä hilipatipippan-fiiliksennostatuksia.

Huonot sanat voivat pilata biisin kuin biisin.
 
True. Raivostuttavaa huomata joskus, että biisi toimii kuin Volvo, mutta sanoitukset eivät. Kuuntelukokemus on tuolloin kuin kärsivää hymyilemistä.
 
Toinen asia mikä joskus ärsyttää on liian lyhyet sanoitukset. Biisi kestää 4-5 minsaa, mutta sanoituksissa toistetaan vain paria riviä. Arvostan paljon enemmän, jos sanoituksia löytyy useamman säkeistön verran.
 
Pitäisi kyllä enemmän kiinnittää huomiota sanoituksiin. Aiemmin tuli tutkittua jokaisen uuden ceedeen sanoitukset (jos niitä oli saatavilla), nykyään lueskelen niitä yleensä vain jos en jostain sanasta/lauseesta saa selvää tai haluan tarkistaa, että sanotaanko siinä todellakin niin kuin olin kuulevinani. Levyhyllystä löytyy monta bändiä joiden sanoituksia haluaisin tutkailla ajatuksella, mutta aina kun näin meinaan tehdä, laizkuuz izkee...
 
Mielipide on, että parhaat sanoitukset löytyvät Mr. Bunglen biisistä Holy Filament

Se on sillä tavalla, että musiikillinen anti muodostaa biisistä leijonanosan, ja sanoitukset ovat sitten se "kirsikka kakun päällä". Hyvän biisin tekee loistavaksi hyvät sanoitukset, laiskemmilla sanoituksilla se on vain "ihan kiva" tai "hyvä", pahimmissa tapauksissa saattaa sitten sanoitukset pilata koko kappaleen. Näin ainakin suomenkielisissä.

Ensimmäisillä kuuntelukerroilla ei välttämättä tule kiinnitettyä huomiota sanoihin. Sitten kun biisi tai levy "aukeaa" silloin myös biisien sanoihin ja sanomaan alkaa kiinnittää huomiota.
 
just näin..!

Siirsin oikealla alueelle.