Kitarat: kitarakamat ›

Osaisiko joku kertoa jotain Kitarapajan sivuilla olevasta 250 e:n "Vintage Les Paulista"?
 
http://www.kitarapaja.com/usvi2.htm
 
Oho ja laukkukin mukaan.
 
Kuule kannattaa pirauttaa tuonne ja kysyä ensinnäkin mikä se merkki on. Kitarapajalla ovat ihan mukavia.

Elikkä mikähän mahtaisi olla hinnaltaan edullisin mutta kuitenkin ostamisen arvoinen Les Paul -kopio..? Siis hyvä hinta-laatu -suhde, painottaen sitä hintaa. Opiskelijan arkea nimittäin.. ;(
 
Kiitos!
 
Tuollaisen saisi viiden sadan kantturoille menevällä hinnalla kotiin toimitettuna.
http://www.jim-reed-guitars.com/eng_web/guitars/lp_paf.htm
Muotuilu ei ole yks-yhteen lespan kanssa mutta muuten erittäin ok.

Elikkä mikähän mahtaisi olla hinnaltaan edullisin mutta kuitenkin ostamisen arvoinen Les Paul -kopio..? Siis hyvä hinta-laatu -suhde, painottaen sitä hintaa. Opiskelijan arkea nimittäin.
 
Kallistuisin itse ESP Ltd-malliston EC:sarjalaisiin. Löytyy kaikenhintasta Lespaulia ja laatu on parempi kuin Tokailla ja Epillä.

Kallistuisin itse ESP Ltd-malliston EC:sarjalaisiin. Löytyy kaikenhintasta Lespaulia ja laatu on parempi kuin Tokailla ja Epillä.
 
Joo toi kannattaa ottaa jos haluaa sen vähiten les paulilta näyttävän/kuulostavan.
 
E: Koska mun mielestä tää on kaikkea muuta ku les paul:
 
http://www.espguitars.com/images/guitars/EC100QM_stbc.jpg

Joo toi kannattaa ottaa jos haluaa sen vähiten les paulilta näyttävän/kuulostavan.
 
E: Koska mun mielestä tää on kaikkea muuta ku les paul:
 
http://www.espguitars.com/images/guitars/EC100QM_stbc.jpg
 
Tuo nyt on puidensakin ja rakenteensakin osalta täysin harhaanmenevä ostos. Selaapa sitä sivua ylemmäs, niin löydät hieman käyttökelpoisempia kitaroita.
 
http://www.espguitars.com/ltd_ec.htm

Tuo nyt on puidensakin ja rakenteensakin osalta täysin harhaanmenevä ostos. Selaapa sitä sivua ylemmäs, niin löydät hieman käyttökelpoisempia kitaroita.
 
http://www.espguitars.com/ltd_ec.htm
 
Nuo EC-sarjalaiset eivät kyllä ole LP-kopioita, vaan enemmänkin LP:n tyylisiä singlecut-kitaroita. Mikä onkin mun mielestä hyvä asia, suorat kopiot (=Tokai) eivät mulle oikein kolahda.

Nyt tulee kirjaimellisesti rakentava kommentti tähän keskusteluun: Tee itse LP ;o)
 
Anteeksi.

Tokain Love Rockeista olen kuullut pelkkää hyvää. Oma Tokain telekin toimii oikein mallikkaasti, muuten kitarapajalta ostettu. Eivät taida siellä ihan kura-keppejä myydäkään. Taitaa olla KP:llä asiantuntemus, näin mutu-tuntumalla, ihan Stadin kärkipäätä..
 
Erittäin paljon hyvää olen kuullut myös Yamahan uudesta "LP"-mallisesta kitarasta, mikäs se nyt olikaan..(?). Muotoilu on Yammun oma, eikä IMO mikään pahemman näköinen. Taitaa olla kyllä varsin tyyris..

Nyt tulee kirjaimellisesti rakentava kommentti tähän keskusteluun: Tee itse LP ;o)
 
Ihanpa vaan mielenkiinnosta (ja jotta puhuttaisiin oikeasta asiasta) esittäisin kysymyksen. Tämä on varmaan jo jossain käyty aikaisemmin läpi, mutta onko toi sun "Janhonen" edullinen? Hieno se kyllä on.
 
Eli jos et työaikaasi laskuta, mitä meni materiaaleihin?

EC-400AT (Arch Top)
Construction: Set Neck
Scale: 24.75”
Body: Mahogany
Neck/Fretboard: 3-pc. mahogany/rosewood
Inlays: Flags w/model name at 12th fret
Pickups: Seymour Duncan JB/59 set
Electronics: 2 volume, tone, 3-way toggle
Hardware: Chrome + Earvana compensated nut & Grover tuners
Bridge: Tune-o-matic w/stop tailpiece
Binding: Creme (body, neck, headstock)
Frets: 22 XJ
Colors: MGO, BLK
 
Tää ei maksa paljoa ja katsopaaka speksejä!
Valmiina ne Duncanin mikitkin joita ihmiset Gibsoneihinsa vaihtavat.
Ja mielestäni tyylikkäämpi kuin normi LP koska on kehitetty muotoa hiven.
 
Tämä on siis LP tyyliä toisin kuin normi EC-mallisto.

EC-400AT (Arch Top)
...
 
Valmistajan unohdit. Varmaan tuota ESP:n LTD sarjaa?

Valmistajan unohdit. Varmaan tuota ESP:n LTD sarjaa?
Sitähän se.

Tämä on varmaan jo jossain käyty aikaisemmin läpi, mutta onko toi sun "Janhonen" edullinen? Eli jos et työaikaasi laskuta, mitä meni materiaaleihin?
 
Sen verran on muisti alkanut pätkimään, etten muista mitä kaikkea kuuluikaan summaan jonka laskin tuossa taannoin - todennäköisesti vähän enemmänkin kuin vain romu mikä kitaraan eksyi, työkaluja tms. mutta muistaakseni johonkin 700 euron hujakoille tuon työstämisessä päästiin. Eli materiaalit pelkästään sitten maksoivat varmaan jonnin verran vähemmän kuin tuo summa... Kirpein yksittäinen kolahdus tuli tuon vaahteran kanssa (mikeistä nyt on jo "tottunut" maksamaan paljon), osaa se puukin olla kallista... :o)
 
Eli mun mielestä se kuitenniin oli aika edukas suhteutettuna materiaalien ja osien laatuun, lopputuloksen laadun suhteen lienen vähän jäävi sanomaan mitään. Tai en ainakaan omaani hauku :o)

Osaisiko joku kertoa jotain Kitarapajan sivuilla olevasta 250 e:n "Vintage Les Paulista"?
 
http://www.kitarapaja.com/usvi2.htm
 
Mitä olen lukenut kitaralehdistä, niin nuo Vintaget taitavat olla varsin kelvollisia kitaroita. Mutta tuskin mitään huippulaatua kumminkaan, ja 500€:llä saa varmasti paremman kitaran. Mutta kannattaisi kyllä tuokin tsekata, ei oo paha hinta.

Osaisiko joku kertoa jotain Kitarapajan sivuilla olevasta 250 e:n "Vintage Les Paulista"?
 
http://www.kitarapaja.com/usvi2.htm
 
Tässä on Vintage nettisivut:
 
http://www.jhs.co.uk/vintageelectric.html
 
Spekseissä lukee monen bodyn kohdalla "Solid wood" ja puuta ei sitten eritellä kaikkien mallien osalta... Noita tehdään/tehtiin ainakin Koreassa ja Vietnamissa.

ostin vastikään korealaista tekoa olevan love rockin.
 
suosittelen.
 
tuolta voit lueskella lisää: http://www.harmony-central.com/Guit … ata4/Tokai/Love-Rock-Korean-01.html

Historiallisesta taustasta sen verran, että japsi-Lespojen "suurinvaasio" Euroopan markkinoille ajoittui alun perin 1960-luvulle, kun Gibsonin mallistossa ei ollut tarjolla yhtään Les Paulia, joita kuitenkin näkyi sen ajan suurten kitarastarojen käsissä. Markkinoille tuli piraatteja omalla tuotemerkillään ja jopa ihan suoria väärennöksiäkin.
 
Tuon ajan japsikitaroille oli tyypillistä, että niiden ulkonäkö muistutti esikuvaa melko paljon - tai joissain tapauksissa jopa hyvin paljon - mutta yhtäläisyydet jäivät usein tuolle tasolle. Kitarat valmistettiin halvoista puista (eron huomasi yleensä heti kun kitaran käteen sai, viimeistään kun löi pari sointua akustisena soimaan) ja komponentit olivat mitä olivat. Yksi "nokkela" idea oli laittaa heikkolaatuisia yksikelaisia mikkejä PAF-tyyliseen koteloon muka-humbuckereiksi. Onpa liikkeellä ollut myös hyvin tehtyjä väärennöksiäkin, joissa kaikki on kopioitu "Patent Applied For" -tarroja myöten.
 
Eli homman nimi oli yksinkertaisesti se, että rahastettiin nuorilla kitaristeilla, jotka halusivat samanNÄKÖISEN kitaran kuin esikuvalla, mutta eivät ymmärtäneet tekniikasta riittävästi tietääkseen, mikä kaikki vaikuttaa kitaran soitettavuuteen ja sointiin. Vähän sama juttu kuin näiden korealaisten LP-kopioiden kanssa tänä päivänä...
 
Tuo oli siis japsikitaroiden tilanne 1970-luvulle tultaessa. 1980-luvulle tultaessa japsimerkkien laadussa oli tapahtunut huomattavia parannuksia, ja 1980-luvun japsit ovatkin jo usein keräilytavaraa.
 
Suositus alkuperäiselle kysyjälle: jos Les Paulin näköinen kitara riittää, niin sitten Epiphone tai korea-Tokai on hintaansa nähden ihan ok hankinta. Mutta jos haluaa yhtäläisyyksien menevän pintaa syvemmälle, sitten on katsottava kalliimpia malleja.

japsikitaroiden tilanne 1970-luvulle tultaessa. 1980-luvulle tultaessa japsimerkkien laadussa oli tapahtunut huomattavia parannuksia, ja 1980-luvun japsit ovatkin jo usein keräilytavaraa..
 
Kattavaan postaukseen vähä lisäystä: Pikkuisen aikaistaisin tuota laatujuttua, esim. Iballa alkoi laatu olla ns. kohdallaan jo tuossa 70-luvun puolivälissä, kopioitten loppu 1976-77 oli jo todella kilpailukykyistä laatunsa puolesta. Toki oli noita LP70:n mainitsemia "feikkihumppareita" muutamalla merkillä vielä 79 kieppeissäkin..halpiskeppejä suureksi osaksi. Nimittäin sitä mukaa kun esim. Iballa laatu kohosi ja tuli "omia malleja" niin hintakilpailumahdollisuudet väheni, jossain vaiheessa 80-luvulle tultaessa esim. Artistit oli miltei LP:n hinnoissa ja kalliimpia kuin Telet. Senpä vuoksi Suomessa on tosiaan melko vähän mallisarjan yläpään Ibanez Artisteja.
Jaa niin vielä: Jos haluaa noita "1-kelaisia humppareita!" nähdä niin saattaapa löytyä merkeiltä DIA, Marquis, Avon, Kasuga, Sakura ja muutama muukin, valmistettu noita todennäköisesti on samoissa tehtaissa kuin Squieria, Epiä, Ibaa ja Ariaa ja Tokaita...nimittäin eipä niitä kitaran-valmistamoja joka merkillä omaansa ole tuolla kaukomailla....

Heh heh? :
 
http://www.daisyrock.com/products/rockcandy/rc_special.htm
 
Guitar Playerissa kyllä kehuttiin kovasti, ulkonäkö voi olla makukysymys...
 
EDIT: Aria LP voisi olla hyvä hinta/laatusuhteeltaan, mutta Suomesta ei saa kuin leppärungolla ja pulttikaulalla. PRS Tremonti menisi yli 500 euron.