Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Tämä aihe kiinnostaa minua kovasti, ja keskustelisin mielelläni kaikesta siitä P****sta joka hyökkää kimppuun aika ajoittain ja vaikeuttaa rehellisesti omana itsenään olemista. Onko muilla samoja kokemuksia??

Hyvin paljon painin saman ongelman kanssa.Usein kun säveltää niin rupeaa kyseenalaistamaan itseään.Ääni päässä kysyy "Mistä tää musa tulee?Ei ainakaan musta?".
 
Yksi juttu minkä olen huomannut auttavan on valita ensin "sävellyspäivä".Tuona päivänä sitten tekee just niinkuin itse haluaa,vaikka se "normien" mukaan olisi kuinka outoa tahansa.Ikäänkuin rikkoo kaikki sovinnaisuuden rajat kaikilla elämän aloilla.Viimeksi maanantaina puhuin koko päivän huonoa ruotsia koska tuntui siltä.Kävin nukkumassa puistossa päikkärit.Mulle tämä kaikki heijastuu musiikkiin.Maanantain tapauksessa oli kyse yhdestä uudesta lyhytelokuva projektista ja sen musiikeista.Kaiken häröilyn jälkeen aloitin säveltämisen joskus kuuden aikaan illalla.Toimii mulla.Ei kaikilla varmastikaan.
 
Mä koen ongelmaksi normit.En pelkästään musiikissa vaan kaikessa.Sen sijaan ,että en tee murhia lainsäädännön ja rangaistuksen pelossa ,mun pitäis olla tekemättä niitä sen takia ,että se ei yksinkertaisesti ole musta oikein...Tajuuko kukaan?Samaa ideaa voi soveltaa musiikkiin.

Sen sijaan ,että en tee murhia lainsäädännön ja rangaistuksen pelossa ,mun pitäis olla tekemättä niitä sen takia ,että se ei yksinkertaisesti ole musta oikein...Tajuuko kukaan?Samaa ideaa voi soveltaa musiikkiin.
 
Toihan oli hyvin sanottu. :)

Toihan oli hyvin sanottu. :)
 
Ol' vai?Okei,pistetään ylös. :-)

Aivan, pitää tehdä sitä, miltä tuntuu. Eikä ainakaan viilata liian oudolta tuntuvaa biisiä/riffiä/muuta juttua normaaliksi.

Ääni päässä kysyy "Mistä tää musa tulee?Ei ainakaan musta?".

Eihän se tulekaan...mehän ollaan vaan välittäjiä. Musa tulee meidän kautta.

Eihän se tulekaan...mehän ollaan vaan välittäjiä. Musa tulee meidän kautta.
 
No joo.Mutta siinä tapauksessa kysymys muuttuu muotoon "Ei kai tää musiikki värity alitajuisesti väärin".Enkä mä ihan oikeasti haluu ajatella itteäni pelkkänä välikappaleena vaikka suuresti musiikkia universaalina kielenä arvostankin.
 
Tai ehkä mä vaan noilla mun sekoiluilla virittäydyn siihen kanavointiin.Hukkaan itteni silleen että en pysty enää värittämään sitä biisiä ulkomaailmasta tulleilla "väärillä" vaikutteilla.Kun en tiiä kuka olen.

Sävellä kaikki ideat niin pitkälle kuin pystyt. Nauhoita kaikkea mitä liikkuu. Säveltämishetkellä ei kannata miettiä onko tämä hyvää vai huonoa, tai että jos kyseinen sointusarja esiintyy jossain toisessa biisissä. Irrelevanttia.
 
Olet mitä syöt. Jos olet kuunnellut klassista musiikkia koko ikäsi niin ideasi tuskin ovat punkkia.
 
Näytä itsesi! Näytä vaikutteesi!
 
Usko minua, ajan mukaan alat kuulostaa enemmän ja enemmän itseltäsi.
 
Let it flow!

Niin ... itse koen olevani aika tuottelias kirjoittaja, joten oma ongelmani ei ole se, saanko aikaiseksi. Jos itse musiikillinen idea on tarpeeksi vahva, sitten ei ole mitään ongelmaa - biisi syntyy eikä sitä tarvitse pohtia mitenkään päin.
 
Tällä hetkellä näitä pähkäilytuokioita tulee silloin kun idea ei ole niin vahva että se vie koko miehen kyselemättä. Koska yritän kirjoittaa säännöllisesti (eli sorvin ääreen vaan, vaikkei olis mitään käsitystä mitä tulee tekemään), olen tekemisissä sen tilanteen kanssa että idea ei vielä vie ja muun maailman äänet kuuluu kammariin lujempaa kuin synnytettävä tekele...
 
... ja olla oma itsensä - tää oli varmaan kyllä ihan tyhmä kysymys loppujen lopuksi, koska se nyt on kaikille sama elämän mittainen jotos löytää se oma sanottava. Ja vaikka sen löytäisi niin se on huomenna mahdollisesti jotain muuta kuin tänään ja taas joutuu etsimään. Omasta psyykestähän kaikki tällaiset rajoitteet tulee - säveltämistä alkaa tosi helposti ohjailemaan mahdollinen taloudellinen hyöty, maine, tms... plääh!! Tämän aiheen voisi ehkä pommittaa maan tasalle ...

Mä koen ongelmaksi normit.En pelkästään musiikissa vaan kaikessa.Sen sijaan ,että en tee murhia lainsäädännön ja rangaistuksen pelossa ,mun pitäis olla tekemättä niitä sen takia ,että se ei yksinkertaisesti ole musta oikein...Tajuuko kukaan?Samaa ideaa voi soveltaa musiikkiin.
 
Toi on hyvin sanottu, oon pitkälti samaa mieltä. Ei vois vähempää kiinnostaa minkään tekeminen jonkun normin takia. Ennemin sen takia mikä nyt oikeesti on fiksua. Laitkin mieltää mieluummin sellasiks yleisiks toimintaohjeiks, ei niinkään absoluuttiseksi totuudeksi mitä pitää noudattaa. Ja tää nimenomaan pätee siis musiikkiinkin.

... ja olla oma itsensä - tää oli varmaan kyllä ihan tyhmä kysymys loppujen lopuksi, koska se nyt on kaikille sama elämän mittainen jotos löytää se oma sanottava. Ja vaikka sen löytäisi niin se on huomenna mahdollisesti jotain muuta kuin tänään ja taas joutuu etsimään.
 
Oletteko koskaan miettineet mikä se "oma itse" on?
Sehän on pelkästään päänsisäinen kokoelma ennakkoluuloja, eikö?
 
Keskustellessasi ihmisten kanssa mainitset pitäväsi jazz-musiikista. Vuosia myöhemmin kaikki tuttusi ajattelevat sinusta: "Se on se jazz-tyyppi". Olet aina inhonnut heavyrokkia, mutta eräänä päivänä jokin naksahtaa päässäsi ja alatkin pitää siitä.
Kun kerrot tuntemillesi ihmisille tästä uudesta innostuksestasi, niin he nauravat ja sanovat: "Älä nyt viitsi pelleillä!". Heidän mielestään olet "se jazz-tyyppi".
 
Yrittäväkö he pitää sinut siinä samassa muotissa jossa olet heidän mielestään aina ollut? Yrittävätkö he estää sinua muuttumasta?
 
Olet nähnyt ihmisiä jotka esittelevät omia ennakkoluulokokoelmiaan. He sanovat: "Minä pidän... Minä inhoan... Minun mielestäni ihmiset jotka... Minulla on periaate... Minä en koskaan... Minä yritän aina..."
Nämä ihmiset tietävät keitä he ovat. Kun kuuntelit heitä, halusitko löytää oman itsesi? Halusitko kerätä ihan ikioman ennakkoluulokokoelman?
 
Miksi monissa mystisissä opeissa ja itämaisissa uskonnoissa niiden harjoittajat pyrkivät unohtamaan itsensä? Miksi he eivät etsi itseään vaan pyrkivät hävittämään "oman itsensä".

Itselläkin tuli tartuttua pitkästä aikaa säveltämistoimeen kymmenen (10) vuoden tauon jälkeen. Metodina on yhä sama: varastan ja lainaan biisin alkuidean jostakin, mikä on jäänyt korvaani. Kun sitten pianon ääreen istahdan ja alan vaivata sitä, oma subjekti ja persoonallisuus ei vaan jää kuulumatta.
 
Kun aloimme bändini kanssa levytysprosessin, mietimme mitä me äänittäisimme - nyt sai riittää standardien uudelleenäänittäminen, kun emme olleet saaneet niihin uutta näkökulmaa. Aikani lauloin suihkussa Milesin "Fouria" väärin ja siitähän alkoi ensimmäinen biisi ammentua - lopputulos ei ole nähnytkään "Fouria". Sitten kuulin jotakin R&B-Rhodes-vamppia, syntyi kappale, joka on kaukana B&B:sta ja niin itseni näköinen kavereitteni mukaan.
 
Näin sävellystyö osaltani tapahtuu yhteisössä, missä ensin lainataan ja sitten painutaan kammioon leipomaan taikinanjuurta ja lopuksi korjataan bänditreenien jälkeen. Tuntuu vapauttavalta, kun ei erikseen tarvitse olla aito, alkuperäinen ja luova, vaan järjestäjä, prosessioija ja kommentoija. Se osaltani vasta vapaalta tuntuu, kun pääsee siteeraamaan ja kommentoimaan tradiotiota eikä erityisesti luomaan uutta.

Ilmeisesti helpoin tapa olla oma luova itsensä on käyttää Jack Danielsia tai muita päihteitä. Näyttää olevan kovin suosittu tapa muusikoiden keskuudessa.
 
- Li'oN

Tekee vaan sitä musaa. Jos se jollain tapaa tulee omasta päästä, niin on se sitten omaa. Minun mielestäni ainakin. Itse en vaivaa päätäni tuollaisilla ajatuksilla, vaan yritän vaan tehdä sitä. Uskon kuitenkin, että vaikka kuinka tuntuu että biisit on "tekemällä tehtyjä", niin siellä on kuitenkin pieni pala omaa itseä mukana. Pakko olla.

Tuntuu vapauttavalta, kun ei erikseen tarvitse olla aito, alkuperäinen ja luova, vaan järjestäjä, prosessioija ja kommentoija.
 
Eikös näin mene? Kaikkien ideathan tulee siitä musiikillisten kokemusten summasta mitä elämänsä aikana on kuullu, painottuen tietenkin tuoreimpiin juttuihin. Eri juttu on että miten kukakin yksilönä kaivaa ne jutut sieltä päästään ja alitajunnasta ja kuinka se niitä yhdistelee, soveltaa ja muokkaa.
 
Tämä on mun ennakkoluulo tähän asiaan :)

Eikös näin mene? Kaikkien ideathan tulee siitä musiikillisten kokemusten summasta mitä elämänsä aikana on kuullu, painottuen tietenkin tuoreimpiin juttuihin. Eri juttu on että miten kukakin yksilönä kaivaa ne jutut sieltä päästään ja alitajunnasta ja kuinka se niitä yhdistelee, soveltaa ja muokkaa.
 
Aamen. Näinhän se menee. Itsellä vielä lisätekijänä on "väärinkuultu" bändikaverin tekemä biisin palanen josta sitten lähtee itse vääntämään jotain aivan muuta.

Sisältö syntyy tyhjyydestä. Muotoa edeltää epävarmuus. Ideat tarvitsevat aikaa kypsyäkseen; Sen jälkeen, kun idea on syntynyt ja ennen kuin se saa muodon käy alitajunta läpi lukemattomia vaiheita tullakseen siksi, mitä se on. Aina, kun sävellät, säilytä kosketus omaan sisinpääsi. Ole rehellinen itsellesi äläkä pelkää epäonnistumista tai persoonattomuutta.

Sisältö syntyy tyhjyydestä. Muotoa edeltää epävarmuus. Ideat tarvitsevat aikaa kypsyäkseen; Sen jälkeen, kun idea on syntynyt ja ennen kuin se saa muodon käy alitajunta läpi lukemattomia vaiheita tullakseen siksi, mitä se on. Aina, kun sävellät, säilytä kosketus omaan sisinpääsi. Ole rehellinen itsellesi äläkä pelkää epäonnistumista tai persoonattomuutta.
 
Näköjään lisää saman opiskelualan ihmisiä on ilmestynyt tänne. Tervetuloa! :)

Miten olla todellisesti oma itsensä säveltäessään?!?
 
säveltäessään-sanan vois tässä yhteydessä jättää pois.. "miten olla todellisesti oma itsensä" on hyvä kysymys, jonka syvämittainen pohdiskelu tuottaa varmasti tulosta sävellystyönkin kannalta.