Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Jos olen käsittänyt oikein niin rapakon takana käytetään b:tä ja täällä h:t, mistä moinen johtuu, tietääkö joku historiaa tms.

Musiikinopettajani heitti teorian, että kyseessä on alunperin vain kirjoitusvirhe, jonka puolesta jotkut päättivät ottaa loogisesta poikkeavan kirjoitustavan meidän kulttuuriimme. Vanhanaikaisella kaunokirjoituksella h ja b nimittäin ovat aika samanlaisia.

Joo tuo on taas niitä asioita mikä sekoittaa helposti. Jos sanotaan, että soittakaa sävel B, niin viimeistään silloin huomaa, onko muusikko saanut pop/jazz vaiko klassisen koulutuksen. Minusta kyllä B:n käyttö on aikas loogista kun ajattelee säveliä: A,B,C,D,E,F,G. En sitten tiedä tuon H:n alkuperää, mutta kumpikin merkintätapa kannattaa tuntea.

Tätä on täällä jo melko perusteellisesti pohdittukin:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=39&t=53293&o=0&co=30
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … c=39&t=41243&o=0&co=120

Musiikinopettajani heitti teorian, että kyseessä on alunperin vain kirjoitusvirhe, jonka puolesta jotkut päättivät ottaa loogisesta poikkeavan kirjoitustavan meidän kulttuuriimme. Vanhanaikaisella kaunokirjoituksella h ja b nimittäin ovat aika samanlaisia.
 
Ei mikään kirjoitusvirhe, katso aikaisemmat säikeet, niissä selitetty

Kyllä se minun mielestäni (eli se mitä itse käytän) on niin, että se on h ja alennettu h on b.

Kyllä se minun mielestäni (eli se mitä itse käytän) on niin, että se on h ja alennettu h on b.
 
Sama täällä.

Kyllä se minun mielestäni (eli se mitä itse käytän) on niin, että se on h ja alennettu h on b.
 
Suomessa on (toistaiseksi kunnes EU toisin määrää) vapaus valita kumpaa käyttää. Tosiasi kuitenkin on että meitä ei oikein ymmärretä muualla maailmassa kun puhumme H sävelestä. Tästä on kilometri kaupalla kirjoituksia noilla kansainvälisillä musiikki/muusikko foorumeilla. Jopa ruotsissa ollaan minun ymmärryksen mukaan luopumassa tästä keskieurooppalaisesta (lähinnä saksalaisesta), ja keskiaikaisesta tavasta merkitä musikki. Bach taitaa olla suurimpia syyllisiä tällaisen (huonon) tavan leviämiseen...

Bach taitaa olla suurimpia syyllisiä tällaisen (huonon) tavan leviämiseen...
 
:D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D

Ei mikään kirjoitusvirhe, katso aikaisemmat säikeet, niissä selitetty
 
Ok, kirjoitin tuon ennen kuin tiesin aiemmista ketjuista.

Jopa ruotsissa ollaan minun ymmärryksen mukaan luopumassa tästä keskieurooppalaisesta (lähinnä saksalaisesta), ja keskiaikaisesta tavasta merkitä musikki.
 
No vielä tästä...
 
Tämä h-sävel ei suinkaan ollut ainoa "keskiaikainen tapa", joka Saksasta livahti Ruotsin kautta Suomeen - sieltähän tuli koko sivistyksemme aina oppineistoa ja kirjakieltä myöten! Jospa maantieteellinen sijaintimme olisikin ollut hieman suotuisampi kanssakäymiselle tuon syrjäisen saarivaltakunnan, Englannin, kanssa, niin meiltä kenties puuttuisi oikeinkirjoituksestamme nuo niin perin tarpeettomat ä ja ö, puhumattakaan siitä, että musiikissamme käytettäisiin svengaavaa b-säveltä marssipoljentoisen h-sävelen sijasta! :) :) :)
 
Mutta maassa on kirjoitettu maan tavalla: Englannissa käytettiin b -nimeä jo ammoisina aikoina ja Ranskassa ja Italiassa - jotka olivat todellisia musiikin mahtimaita - nimet olivat taas ihan muuta. Tsaikovskin b-molli -pianokonserton sävellaji on Englannissa b flat minor mutta Ranskassa puolestaan si bémol mineur. Tämä h/b -ongelma on meillä käsittääkseni verrattain nuori, ehkäpä n. 40 vuotta. Veikkaanpa, että melkoista hämminkiä tulisi siitä, jos yhtäkkiä vain sovittaisiin h-sävelen nimeksi b yhteydestä riippumatta; tietyissä asioissa ihminen kun on kovin epäsopeutuvainen. Hevosvoima lakkautettiin yksikkönä jo 30 vuotta sitten, mutta kuinka moni kertoo uuden menopelinsä tehon kilowatteina?
 
Itselleni ei ole koskaan tuottanut kovin suuria sopeutumisvaikeuksia tämä yhden sävelen "kahdennimisyys". E-duurin dominantti on bluesissa B mutta Bachilla on h-molli messu. Engelsmannin mielestä kello on vasta puoli yli viisi kun meillä se on jo puoli kuusi. Ei ole vaikeata? :) :)

Ei ole vaikeata? :) :)
 
Niin, ei tämä saa olla vaikea asia.
 
Koska haluan puhua samaa kieltä keskustelukumppanieni kanssa, käytän klassisen musiikin yhteydessä H:ta ja kevyen musiikin yhteydessä B:tä. En näe mitään järkeä siinä, että takerrutaan ehdoin tahdoin jompaankumpaan vain siksi, että se nyt sattuisi omaa itseä miellyttämään enemmän. Maassa maan tavalla, ja alalla alan tavalla...

Jos A# kanssa enharmonisesta sävelestä käytetään johdonmukaisesti merkintää Bb (eikä B), ei mitään ongelmaa tule eli B ja H ovat aina samoja.

Jos A# kanssa enharmonisesta sävelestä käytetään johdonmukaisesti merkintää Bb (eikä B), ei mitään ongelmaa tule eli B ja H ovat aina samoja.
 
Hyvä kompromissi! Riita puoliksi. Kaikki soittaa oikein.

Jos A# kanssa enharmonisesta sävelestä käytetään johdonmukaisesti merkintää Bb (eikä B), ei mitään ongelmaa tule eli B ja H ovat aina samoja.
 
Mä tiedän, että nämä tapaukset ovat aika harvassa varsinkin kevyen musan puolella, mutta mainitaan nyt kumminkin: entäpä kahteen kertaan alennettu H?
 
Homma varmaan toimii käytännössä ihan kivasti tuolla mainitsemallasi tavalla, mutta itse pitäydyn mieluummin selkeyden vuoksi vain yhdessä merkintätavassa. Pitää vaan olla kaikilla selvästi tiedossa kumpaa tapaa käytetään.

Eikö se oo niin että jenkeissä se on B ja täällä euroopassa H?
Voin olla väärässäkin

Eikö se oo niin että jenkeissä se on B ja täällä euroopassa H?
Voin olla väärässäkin
 
Ottaisit silmän käteen ja lukisit. Saksassa ja Suomessa H, muualla B.

Musiikinopettajani heitti teorian...
 
Meidän musiikinopettaja ei taas osannut erottaa näitä kahta toisistaan...Väitti kivenkovaa, että se on Bbm vaikka se oli Bm, eli Hm. Alkoi mietiyttämään, että mistä oppilaitoksesta tämä opettaja oli valmistunut.

... Alkoi mietiyttämään, että mistä oppilaitoksesta tämä opettaja oli valmistunut.
 
Varmaan Sibeliuksen ammattikoulusta. Siellä ne viljelee tuota H:ta.