Yleistä keskustelua musiikista ›

Marvin Gayen ja Stevie Wonderin soul-pop on ihan munatonta musiikkia. Ei musiikissa tartte aina olla munaa. Riittää kun se on nerokasta. Gayen ja Woderin tuotokset ovat parhaimmillaan nerokasta...ja sielukasta (ei munakasta).

Marvin Gayen ja Stevie Wonderin soul-pop on ihan munatonta musiikkia.

No huhhuh...kai sitä sitten on aika monenlaista musikaalisuutta.

Arcturus - The Sham Mirrors. Pieni pala täydellisyyttä musiikin muodossa. Saa uskomaan, että on olemassa joku korkeampi voima ja se voima piileskelee Norjan vuonojen varjoissa.
 
Pääpiru musiikin takana on kosketinsoittaja/pianisti Sverd. Vaikea uskoa että kevyästä musiikista löytyisi montakaan tyylitajuisempaa ja parempaa pianistia kuin kyseinen herra on. Varsinkin kun hän saa aikaan näin uskomattoman vivahteikasta ja hienoa musiikkia.
 
Toinen suuri syy levyn loistavuuteen on Garmin vokaalit. Miehen ääni todella upean kuuloinen. Pehmeä ja miellyttävä. Sen lisäksi hän on yksi harvoista vokalisteistä jonka falsettikin kuulostaa oikeasti hyvältä. Tuntuupa herra olevan aivan omalla tasollaan kuorojen ja lauluharmonioiden luonnissa, ainakin metallin puolella. Tämän lisäksi herra on tuottanut levylle melko futuristisen ja omaperäisen äänimaiseman.
 
Kolmas on rumpali Hellhammer. Mies ei ole tästä maailmasta. Tuntuu että joka kuuntelukerralla hänen soitosta huomaa jonkun uuden kikan ja koukun. Ja kuinka käsittämättömän helpolta tuo vaihtelu tunnelmallisesta matelusta uskomattomaan tuplabasari kaahailuun häneltä käykään.
 
Itse levyn musiikkityylistä on hankala sanoa mitään, sen verran laajalla skaalalla liikutaan. Triphopista blackmetalliin ja takaisin.
 
Aikaisemmin mainittiin bändin vanhempi levy La Masquerade Infernale, joka on hieman vaikeampi ja taiteellisempi tapaus kuin Mirrorssi, mutta loistava yhtäkaikki.
 
Samoilta vuonoilta ponnistaa myös In the Woods..., joka varsinkin Omnio?-levyllään on vuosien saatossa noussut yhdeksi suurimmista suosikeistani. Bändiä on usein verrattu Arcturukseen, vaikka itse musiikissa ei sinällään ole suuriakaan yhtymäkohtia, vaan In the Woods... on paljon lähempänä perinteisempää rockia/progea. Silti bändi onnistuu kuulostamaan täysin itseltään.
 
Todella upeita riffejä ja synkän kauniita eeppisiä biisejä. Myös tässä bändissä on loistava vokalisti, jolla on todella omaperäinen laulutyyli ja ääni. Siihen vielä lisäksi kaunis ääninen naislauluja. Bändi kuulostaa vielä mukavan siloittelemattomalta, mikä vain lisää levyn loistavuutta.
 
Aikaisempi tuotanto on vähän lähempänä black/pakanametallia, minkä jäljet kuuluvat vielä Omnio?-levylläkin. Uudempi tuotanto menee elektronisempaan ja entistä kokeilevampaan suuntaan.
 
Anathema - Judgement. Kauneinta rokkia mitä on koskaan tehty. Itseasiassa aivan liian kaunista ja tunnelmallista rockiksi, siksi sitä tituleerataankin tunnelmametalliksi. Brittiläisen kitaramusiikin merkkipaalu. Pink Floyd vaikutteet kuuluu aika selvästi, mutta Anathema on vielä tunnelmallisempaa ja melankolisempaa. Ja bändin vokalisti Vincent on todella loistava.
 
Katatonia - Viva Emptiness. Bändin vokalististä Jonas Renksestä on sanottu, että hän voisi laulaa vaikka kaupan ostoslistan ja se kuulostaisi silti itsemurhaviestiltä. Herran ääni todella tihkuu surua ja epätoivoa. Tähän lisätään Nyströmin ja Norrmanin persoonallinen kitaratyöskentely, niin saadaan yksi tämän hetken parhaista bändeistä.
 
Isis - Oceanic. Todella synkkää, kaunista ja ahdistavaa musiikkia. Vaikutteita Neurosiksesta ja GY!BE:stä. Karjunta vokaalit yhdistettynä maailmanloppu-riffeihin.

Beatlesin kaikki levyt Rubber soulista eteenpäin on välttämättömyyksiä levyhyllyssä.
 
Hevipuolelta kaikki tietää noi Metallicat ja Sabbathit, mutta niiden lisäksi voisin pistää vähän muutakin:
 
Ylineron gurun, Devin Townsendin tuotannosta on hyvä omistaa ainakin "Ocean Machine" ja Strapping young Ladin "City. Muutkin loistavia.
 
Progemetallin puolelta suosittelen Cynicin "Focusta". Fuusiota, progea ja deathmetallia samassa paketissa.

Black metallin puolelta Emperorin "In the Nightside Eclipse" on omistettava.
 
My Bloody Valentinen "Loveless" täytyy omistaa ihan sen takia vain, koska se on ehkä maailman paras levy.
 
Progepuolelta kaikki tietää nämä Close To The Edget ja Foxtrotit, mutta mielestäni Gentle Giantin "Acquiring the Taste" on 70-luvun progea mielenkiintoisimmillaan.
 
Opeth on myös nykyään metallimusiikin "essential"-listoilla. My Arms, your Hearse on hyvä aloituspaikka.
 
Siinä vain vähän johdatusta.

hellacopters - payin the dues
 
kovin rokkilevy ever :)
kaikilta rokkareilta löydyttävä.

Tätä ei vissiin ollut mainittu:
 
Kotiteollisuus: Eevan Perintö
 
Aivan loistava. Hyvin kaukana nykyisestä Kotiteollisuudesta mutta mielestäni kevyesti bändin paras levy. Huomattavasti nykyistä linjaa raskaampaa. "Aamen"-levyn särmät on hiouttu ja linjasta tullut yhtenäisempi. Uskomattoman raaka levy joka kuitenkin pitää sisällään tarttumapintaa ja kaiken lisäksi kestää pitkään. Hieman alle 40-minuuttisessa rykäisyssä ei ole heikkoja hetkiä. Aavistuksen rokahtavaa Suomi-METALLIA.

En mä jaksanut lukea koko topikkia. Jos tässä nyt haettiin niitä levyjä, jotka pitäisi omistaa jo sen takia, että ne ovat niitä levyjä, niin tässäpä ne ovat.
- The Beatles, Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band
- Pink Floyd, Dark Side Of The Moon
 
Noh, ei näitä tarvitse edes perustella. Kumpikaan ei ole esittäjänsä parhaimmistoa, mutta nuo ovat kuitenkin "ne" levyt.

Ulver - Perdition City.
 
Suositten kaikille kone/dark ambient -fiilistelyn ystäville.

Absoluuttinen Nollapiste - Suljettu
 
Suvannossa ylpeä ilme - kappale on sellainen eepos ja taideteos jonka jokaisen pitäisi kuunnella. Lisäksi levy sisältää muutenkin loistavia biisejä.
 
Vaikka on valehtelemalla tuhanteen kertaan kuunnellut Suljetun alusta loppuun hämärässä tai valoisassa huoneessa niin silti se vaikuttaa kuin kylmän kaataminen kuumaan astiaan.
 
Beatles - Abbey Road
 
Se vaan on... Klassikko joka pitää sisällään mainiota musiikkia. Mainiompaa kuin tämä perustelu.
 
Tom Waits - Rain Dogs ja The Heart Of Saturday Night
 
(Öh. Perustelen kohta. Nyt lähen Jkl. Saa joku muukin perustella jos haluaa olla oikeassa)

Ihan vain muutamia mainitakseni:
 
Miles Davis - Kind of Blue
Ei liiemmälti selittelyjä kaipaa
 
Tower of Power - Soul Vaccination (livekokoelma)
Jos tältä yhtyeeltä joku levy pitää hankkia, se on ehdottomasti tämä. Levy joka vihki minutkin Tower of Powerin saloihin.
 
Sonny Rollins - Saxophone Colossus
Jos iskee, iskee, jos ei niin sitten voi vaikka harrastaa harakiria.

Hurriganes - Roadrunner.
Yksi suomalaisen Rock'n'rollin kulmakivistä. Get on, Thallahassee Lassie, Ain't what you do, I Will stay, sekä monta muuta tajunnan räjäyttävää kappaletta. Albert Järvisen kitarointi, Remun rankka tatsi ja Cissen mahtavat bassosaundit saavat vähän rankemmankin jätkän nousemaan sohvalta ja soittamaan ilmakitaraansa.

Raskaamman tai rankemman musiikin saralla Black Sabbathin debyytti muutti asioita niin rankasti, että ainakin on syytä tutustua tähän teokseen. Alku stonerille, heville, doomille ja niin monelle bändille, että huh.
 
Lisäksi esimerkiksi the Sonicsin Here Are The Sonics on punkin, garagen ja niin monen muun häröilyn kulmakivi, että levyn pyörittely voi auttaa ymmärtämään 60-luvun rock-musiikin tapahtumia ja nykyisen garagerockin muovautumista.
 
Public Enemyn Fear Of A Black Planet tai It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back ovat myös poliittisesti tärkeitä kiekkoja rytmimusiikin historiassa. Myös musiikillisesti hyvin, hyvin laaja vaikutus. Pistänyt monen gettopojan ajattelemaan asioita uusilta näkökanteilta.
 
Olisikohan Rolling Stonesin Exile On Main St. vielä rock-välttämättömyys? Njäääh, enpä tiedä. No laitetaan vielä Ramonesin debyytti.
 
Rok-kuluttajan näkökulma on tämä, siis.

radiohead - ok computer.
ylivoimaisesti kaikkien aikojen paras levy.

Jaahas. Kaikkien musiikinkuluttajien pakko omistaa levyt vai jonkun tietyn kategorian kuluttajien? Siitä vaan suosittelemaan Black Sabbathin debyyttiä vaikka varttuneelle lavatanssi-rouvalle tai COBin debyyttiä löysääkin löysemmälle suomihopparille.
 
Ei ole olemassa mitään pakko omistaa-levyjä.

Rockin puolelta pakko omistaa levyt on yksinkertaisesti: Weezerin koko tuotanto.

Olettaen ettet omista mitään:
 
Black Sabbath - Black Sabbath
Kaikkien aikojen legendaarisin heavy-levy. Tästä lähti kaikki.
 
In Flames - Whoracle
Göteborg-tyylisen musiikin huipentuma. Kaikki biisit täydellisiä ja soolot erittäin nokkelia ja melodisia.
 
Metallica - Master of Puppets
Sen luokan levy, että kaikkien hevin ystävien pitää omistaa tämä
 
Miles Davis - Kind of Blue
Yksi kaikkien aikojen kovimpia Jazz-levyjä. Ihan jo yleissivistykseen kuuluu.
 
Deep Purple - Burn
Sen luokan menoa, ettei paremmasta väliä. Rokkaavan rummuttelun yksi huipentuma.
 
Led Zeppelin - Zeppelin I
Legendaarinen levy myös, huippuluokan biisit.
 
Motörhead - Ace of Spades
Jälleen legenda. Tajuton meininki.
 
Front Line Assembly - Tactical Neural Implant
Industrial-musiikin yksi legendaarisimmista levyisä.
 
Fear Factory - Demanufacture
Industrialin ja death metallin täydellinen symbioosi. Tästä ei enää paranneta tällä saralla.
 
Opeth - Blackwater Park
Progehtavan metallin huipentuma ja aivan loistavat soundit.
 
Devin Townsend - Ocean Machine
Progerockin legenda jo eläessään ja loistava tuotanto. Biisit ensiluokkaisia.
 
Bob Marley - Live at the Roxy
Reggaen kunkku livenä. Eipä siihen muuta tarvita
 
Meshuggah - Destroy Erase Improve
Kaoottisen synkooppimetallin kulmakiviä. Ihan jo pöytärummuttelun vuoksi kaikille.
 
Eiköhän nuilla pääse jo hyvin alkuun.

kaikki Metallican levyt. Perustelut: koska ne on parhaita

Jos haluaa jotain kaunista, rauhallista mutta mahtipontista tolkienin maailmasta kertovaa metallia, niin kannattaa tutustua Summoning-nimiseen yhtyeseen. Etenkin levyihin Let Mortal Heroes Sign(vai oliko se sing, vai STING?) Your Fame ja Stronghold

kirjoituksen aloittaja ilmeisesti on jo ehtinyt levy-eskoille dollarinsa tuhlaamaan, mutta kunhan on seuraavan kerran taskut täynnä riihikuivaa niin pyydäppäs kimmolta jeff buckleyn grace ja itke onnesta!