Yleistä keskustelua musiikista ›

ToTo: Taisi olla vuosi ´92 kun olin F:n musiikkikerhossa ja kuukauden vinyylinä oli Toton Kingdom of Desire. No, en muistanut peruuttaa tuota kk:n äänitettä, joten se tuli sitten minulle. Vinyyli sai olla levyhyllyssä rauhassa jonkin aikaa, kunnes ajattelin kuunnella, että mitähän tämäkin nyt sitten sisältää. Muutamia kertoja kuunneltuani levyä, se kolahti niin totaalisesti, että oksat pois. Siitä lähtien tuo bändi on ollut ehdoton ykkösbändi minulle. Esim. juuri tuo em. K.O.D on levy, jota kuuntelen yhä nykyään hyvinkin paljon, eikä meikäläisen korva väsy tippaakaan. Toton tuotanto vanhimmasta uusimpaan kolahtaa. Myös Toto-hemmojen soolo- ym. projekteja kuuntelen runsaasti.

Lemppariyhtyeitä on paljon, mutta otetaan ne merkittävimmät:
 
Slayer:
Kaverin isoveljen hyllystä löytyi lähes koko tuotanto kasetteina ja joskus tuli jotain niistä lainattua. Ensin ei iskenyt ja Arayan äänikin pisti lähinnä naurattamaan.
Sitten kuitenkin joskus rupesin kuuntelemaan mp3-pätkiä Slayerin albumeista ja NAPS! Päässä pamahti ja niska alkoi tekemään ylös-alas-ylös-alas-liikettä.
 
Fear Factory:
Samaisen kaverin isoveli oli myöskin mukana tämän bändin kehityksessä yhdeksi lempparibändeistäni. Lainasin tällä kertaa Obsolete-levyn joka ei ihan täysilä heti iskenyt, mutta kyllä se siitä sitten kuitenkin lähti.
 
Testament:
Koulussa oli apuopettajana kunnon hevimiehenä tunnettu jäbä. Kun heviä tuli jo siihen aikaan kuunneltua, niin ainahan sitä hevistä puhuttiin ja tämä tyyppi sitten suositteli Testamenttia ja lainasi yhden niiden levyn.
Tämän kohdalla ei naurattanut lainkaan (toisin kuin Sleijerin kohdalla aluksi) vaan se oli yhtä riemujuhlaa alusta alkaen.

Asiasta viidenteentoista, hyvä tapa löytää leegio hyviä bändejä on lukea Liken justiinsa kustantama kirja Please Kill Me. Se on mainio ja rankka kertomus amerikkalaisen rock-musiikin alakulttuurista -60-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuun.

Depeche Mode. Joskus 1990 keväällä tuli katseltua tv:stä jotain musaohjelmaa, jossa sai puhelimella äänestää muutamasta videosta parhaan. Ruutuun paukahti Enjoy the Silence. Teki melkoisen vaikutuksen, sitä ennen ei ollut oikeasti napannut mikään musiikki erityisemmin.

Nirvana : Kuulin jostain smells like teen spirit ja ostin levyn.
Slayer : Kaverin bändi soitti coverin biisistä raining blood.
Pantera : Kaverilta kuulin.
Jimi Hendrix : Kuulin isoveljen kaverilta kun olin n. 4-vuotias.
Led Zeppelin : Kuulin jossain stairway to heavenin.
Pink Floyd : Musiikin tunnilla soiteltiin.

The Stooges. Kaikki puhuivat, ja jokaisen bändin, joista yhtään välitin, yhteydesä tuli esille tämä mystinen, pelonsekaista kunnioitusta herättävä nimi.

metallica:kaveri iski master of puppetsin kouraan ja sano et ny loppu se räpin kuunteleminen ja siitä alko hevin kuuntelu
 
children of bodom:tais olla nuokkarilla ku kuulin ja olin vaa et voi jumaliste mitä tää on ja seuraavalla viikolla oliki jo kolme ekaa levya kourassa
 
pantera:kaverin luona kuulin 5 minutes alone ja siitä se sitte lähti
 
trio niskalaukaus:levy kaupassa kattelin uutta musiikkia ja katse osu raja portti albumiin ja ostin sitte sen ja tykkäsin

Anathema, The Gathering, Katatonia: Vanha maili/kirjekaverini päätti lähettää mulle biisejä bändeiltä joista en tienny mitään mutta joista voisin tykätä. Nämä kolme osuivat varsin nappiin, kuuntelen vielä monen vuoden jälkeenkin...
 
Type O Negative, Lacuna Coil: kaveri suositteli
 
Sentenced, Megadeth, Covenant (nykyinen The Kovenant): isoveli kuunteli, lauloi Blood of Heroes:ia saunassa ja kuului ulos asti, hyvältä kuulosti.

Extreme
---------
 
Olin tottakai More Than Wordsin kuullut monta kertaa aikasemmin, ja kerran ajattelin että onkohan tällä bändillä muita hyviä kappaleita. Sitten netistä pari muuta biisiä otin (Get The Funk Out ja Hole Hearted), ja totesin että perkeleen hyvää kamaahan tämä on :) Siitä sitten vähän ajan päästä Helsinkiin päästessäni ostin Pornograffittin ja III Sides To Every Storyn ja loppu onkin historiaa! :) Loistava bändi kaikinpuolin, ja ennen kaikkea se Nuno Bettencourtin ei tästä maailmasta tuleva kitarointi ihmetyttää.

Vuonna '96 äiti piti ostaa TLCn levy synttärilahjaksi mutta sitä ei ollu kaupassa joten hän osti AC/DCn Live At Donington. Olin 12 silloin.

A Perfect Circle: Kun kitaristinpaska pakotti kuuntelemaan "kun on kuulemma iha vitu hyvää". Mies ei kai edelleenkään osaa suomea.
 
Stone Temple Pilots: Kuuntelin sitä ihan pirusti taannoin ollessani romanttinen. Käytännön syistä aina kun purple pamahtaa soimaan, leviää saanut hymy mun naamalle. Mainittakoon että oli ja on edelleen parasta seksiä mitä olen koskaan saanut, eikä se ole loppu vieläkään.
 
GnR: Ala-aste-ikäisenä ja siitä tähän päivään kuunnelleena en voisi mitenkään muistaa missä tai miten olen sen löytänyt.
 
Velvet Revolver: MTV:ltä video "Slither" ja kauppaan.
 
Alice in Chains: Kitaristi pakotti oppimaan niiden piisejä.
 
Tool: Vänrikkiystäväni kertoi Toolilla olevan biisin nimeltä Stinkfist, joka olisi parempi kuin Judith. Tarkistin asian, ei ollut, mutta pirun läheltä liippaa.
 
In Flames:Jester Racen Moonshield oli jollain kampakeraamisella "Beauty in Darkness"-koksulla ja kolahti kerralla ja kunnolla. Whoraclen jälkeen olin jo vakuuttunut ettei nämä vaan voi tehdä paskaa musiikkia.
Ei ole totta. Reroute on minun kirrjassani pyhäinhäväistys.
 
Emperor: Black wizards. Need I say more?
 
Deicide: Kuudennella luokalla kävelin naapuriluokan ohi kun pojat soitteli luokan sterkoilla "deth metallii" joka siis oli "vähä niinku sepaltur (vitun analfabeetti mulkku joka ei osannut lukea sepulturaa oikein) mut vaan nopeempaa" ja pyys nuorta hevaria tuleen kuuntelemaan... Sacrificical suicide iski kerralla kumoon...
 
Täähän on pirun hauskaa... lisäilen sitä mukaa kun tulee mieleen.

No Deep Purpleen törmäsin niin että joskus pienenä oli tapana nappailla vaan hyllystä levyjä ja kuunnella niitä ja sitten satuin nappamaan Deep Purple - In Rock levyn ja käskin faijaa pistää soimaan ja heti eka biisi Speed King iski.
Muita lemppareita oon sitten kuullu radiosta tai oon sitten löytäny levyhyllystä levyn tai kuullu kaverilla

Ihka ekat suosikit:
 
ALICE COOPER. Serkulla oli "Billion dollar babies" älppärinä (siinähän on ne hienot kannet), mutta ei levysoitinta kunnossa. Sitten sen kokoelmista löytyi "Welcome to my nightmare" kasettina, ja johan lähti. Eka itse ostama LP oli Alicen "Greatest hits". Suosikissa oli myös makeen näköisiä kuvia ja jänniä artikkeleita miehestä/bändistä.
 
DAVID BOWIE. Kuuntelin kirjastossa kokeeksi "Scary monsters"-älppärin, "Ashes to ashes" tuli usein Rockradiossa jota olin alkanut seuraamaan säännöllisemmin. LP tuli kuunneltua kirjastossa varmaan kymmeniä kertoja. Radiossa tuli myös vanha biisi "Rock`n´roll suicide", ja sehän vasta kolahtikin. Vanhemmissa Suosikeissa Taavista kerrottiin myös kiehtovalla tavalla.
 
DOORS. Luin ensin Jim Morrisonin elämäkerran (oli juuri ilmestynyt suomeksi), ja kirjaston vähäisestä kokoelmasta löytyi LP:nä "Strange days".
 
SLEEPY SLEEPERS. Kaikki pojathan sitä meillä päin diggasivat. Härskit sanat ja isä ei tykännyt. Ensialkuun Sliipparien albumit kopioitiin kasetilta kasetille - mankka toisen mankan kaiuttimeen kiinni, ja nauhuri pyörimään... Ei se ennen vanhaan ollut helppoa.

Vuosia sitten harhailin lapsuusmaisemissani Mäntsälän kirjastossa. Käteeni osui hauskannäköinen ja outo (outo oli hyvää, olinhan murrosiän kynnyksellä) levynkansi. Kiinnostuin siitä ja etsin vimmalla hyllyjen perukoilta saman yhtyeen toisenkin levyn. Kyseessä oli Absoluuttisen Nollapisteen kaksi ensimmäistä, Neulainen Jerkunen ja Muovi antaa periksi. Kirjaston omaperäinen johtaja, Kari Bärlund (todennäköisesti sukunimi on kirjoitettu väärin, olen pahoillani) oli hankkinut kokoelmiinsa silloin vielä täydellistä tuntemattomuutta (varsinkin etelä-suomessa) nauttineen yhtyeen tuoreet julkaisut. Lainasin ne, ja kiinnostuin niin että kuuntelin paljonkin. Lopulta pitkän tutustumisen jälkeen olin myyty. Nykyään nollapiste on ehkä suurin suosikkini ja kaikki levyt löytyvät hyllystä (ja b-puolet & alkutuotanto koneelta tai kaseteilta).
 
Muiden suosikkiyhtyeideni löytämiseen ei liity yhtä suurta tunnelatausta, mutta tuo mäntsälän kirjaston poikkeavan kattava musiikkiosasto tutustutti minut lukemattoman moneen loistavaan muusikkoon/bändiin. Haluankin omistaa tämän kirjoituksen kiitollisuudenosoitukseksi Kari Bärlundille; olet oikealla asialla, jatka työtäsi samaan malliin!!!

Metallica
-Kuusivuotiaana olin kaverin luona päivähoidossa, ja kaverin isoveljen kasetilta kuunneltiin innoissaan Kill 'Am Allia. Bändi unohtui joiksikin vuosiksi, kuten musiikki muutenkin, mutta joskus ala-asteella kaverilta kopioitu Load aloitti diggailun uudestaan. Seiskalla ostin sitten koko tuotannon.
 
Iron Maiden
-Kaveri toi muutama vuosi sitten Virosta ostamansa Brave New Worldin kuunneltavaksi, ja jo The Wicker Manin alkuriffi teki minusta fanin. Kuuntelin sitä levyä seuraavan vuoden melkein päivittäin, kunnes aloin keräämään muutakin tuotantoa.
 
Tool
-Veli oli joskus imuttanut Ænema-biisin, jonka jonakin päivänä löysin Winampin playlistiltä. Olin kuullut bändistä kehuja, joten pitihän se kuunnella. Noin viisitoista kertaa sen putkeen kuunneltuani päätin ostaa Æniman, ja myöhemmin sitten muutkin levyt (tosin Opiate puuttuu edelleen).
 
Kirjoittelen joskus lisää, kun jaksan ja kerkeän.

Aika useat suosikkiyhtyeet on löytyny kavereiden avustuksella.
 
Metallica: Kun opettelin soittamaan sähkökitaraa.
Iron Maiden: Kaveri oli jostain radiosta kuullut.
Nirvana: Saman kaverin isä oli joskus diggaillut.
 
Oottakaas kun keksin lisää... hmm...
 
EDIT: Mokoma: Soundissa annettiin 5 tähteä (tämän maailman ruhtinaan hovi). Aika uhkarohkeasti lähdin levykauppaan ostamaan tuon levyn. Toimii.
 
ja sitten... hmm...

Yes - Faija soitti kitaralla Release, releasea. Kysyin kappaleen nimeä ja faija antoi minulle käteen Yesin Tormato levyn.

Led Zeppelin: Kliseisesti faijan älppäreistä löysin IVn
 
Parliament: Osui kirjastossa silmään levy mothership connectionja lainasin sen
 
Jamiroquai: Veli kuunteli näiden musaa ja sitä kautta tutustuin.
 
On niitä enemmän mutten jaksa luetella

Kävin katsomassa silloista suosikkiytyettäni, RHCPtä Helsingissä maaliskuussa 2003, lämppärinä olikin jotain paljon parempaa. :)