Studiotyöskentely ›

Solisluu vetäytyy viikon päästä studioon tekemään viiden biisin omakustannetta. Levylle pitäisi saada massiivinen jytisevä kitaravalli. Käytettävissä olevat kamat ovat huippuluokkaa, ja mieleen tuli vaan, että kuinka monta raitaa komppikitaraa kannattaisi äänittää päällekkäin? Olisiko kolme tai neljä hyvä luku, ettei mene puuroksi?
 
EDIT: Ja musiikkityylihän on ns. pomppumetallia, joten sellaista tuotetun kuuloista kapitalistisäröä haetaan. ;)

Vetäkää vaikka neljä. 2x komppi 1xsoolo 1xjotain sekoilupaskaa. Kunhan basso on oikein miksattu niin sitte jytisee.
 
Miks muuten aina haetaan sitä samaa saundia...eiks sellanen vähemmän raitoja, enemmän sovitusta tyyli olis omaperäisempi, itte pyrin usein siihen että pystyn soittamaan kaiken myös livenä.

Vetäkää vaikka neljä. 2x komppi 1xsoolo 1xjotain sekoilupaskaa. Kunhan basso on oikein miksattu niin sitte jytisee.
 
Miks muuten aina haetaan sitä samaa saundia...eiks sellanen vähemmän raitoja, enemmän sovitusta tyyli olis omaperäisempi, itte pyrin usein siihen että pystyn soittamaan kaiken myös livenä.
 
No joo, mutta siinä pitäisi osata soittaa. Yksi komppiraita kun erottuu ikävn selvästi.
 
:)

Varsin mielenkiintonen aihe. Vaikka äänittääs 4 eri keppiä ja tuplais kaikki viä koneel, nii paskalta senki voi saada kuulumaan. Täytyy huomioida jokaisen kepin soundi, vola, sijoitus stereokuvassa, yms.
 
Ite oon kitaroiden miksauksen kokenu kaikista vaikeimpana hommana äänitys/miksaus -prosessista. Tai sit mä oon liika vaativa, ku olevana koskaan ei löydy riittävän hyvä soundi saatika sitten potkivaa dynamiikkaa.
 
Näihän asiat aina on, että mitä enempi muka osaa, nii sitä huonompi huomaa olevansa.

Kantsii muistaa myös se, että yksinään helvetin hyvältä kuulostava komppikitara ei välttämättä/luultavasti kuulostakkaan siellä miksauksessa helvetin hyvältä. Kannattaa jättää ne alapäät basistille ja jos haluaa oikein mättöä niin sitten bassoon säröä sopivasti.
 
Myös se kannattaa muistaa, ettei tee biisistä jatkuvaa särövallia, vaan että siellä on niitä hiljasempia kohtiakin välillä. Eihän sitä hienoa särövallia muuten huomaa ollenkaan, muuttuu vaan biisi puuduttavaksi.
 
edit: mainio esimerkki on tästä Mokoma. Pojilla on komeat särövallit, ja oikein hyvää tekee kun välillä soi vaan basso ja rummut hiljaa ja sitten yhtäkkiä se särövalli lyö naamariin niin että heilahtaa.

Joo yhdyn kans mielipiteeseen tosta Mokomasta ja lisään toisen: Sara - Saattue! Siinä on aiva järjetön dynamiikka niil särökepeillä, ja sit ku välis tulee koneelta jotain avaruusmelodioita ja taas moukari naamaan, nii kyl siinä isoilla volyymillä pallit tutajaa! Hyvä esimerkki on biisi nimeltä KATVE.

Neljä on varsin hyvä luku. Itse olen aina vääntänyt vain kaksi, (taisiis kaksi soittoa á 3 raitaa per veto) mutta neljäkin vielä toimii kasvattavasti, kunhan soitto on tarkkaa.

Vaatii aika tarkkaa työskentelyä saada useamman raidan rytmikitarat menemään yksi yhteen. Jopllei ole kokemusta niin sudeksi menee. Käyttäkää mieluummin chorus efektiä ja vain yksi rytmiraita stereona. Nopealla aikataululla tehtynä tämä voisi olla parempi keino kuin yrittää rytistää usealle raidalle.

Mitä kaikkia keinoja porukka on täällä käyttänyt komppikitaroiden stereokuvan laajennukseen? Oletteko nauhoittaneet tuplaukset ja panoroineet niitä, käyttäneet laajennusplugareita, kikkailleet kaiuilla jne? Kertokaa kaikki salaiset kikkanne.
 
Kiinnostaa lähinnä sen takia, että joissain biiseissä on niin vaikeita rytyyttelyjä, että niiden tarkka tuplaus ei onnistu, mutta isompaa soundia pitäisi saada.

Komppikitaraa kannattaa äänittää 4 raitaa per biisi. Lisäksi sitten melodiat, soolot ja muut häröilyt omille raidoilleen. Nuo neljä raitaa voi sitten esim. pannata niin että kaksi on aivan laidoilla ja kaksi muuta klo 9 ja klo 15 kohdilla.
 
Komppikitaraan ei todellakaan kannata laittaa mitään ylimääräistä efektiä jos mättöä tehdään. Ihan samalla kitaralla ja samalla soundilla tulee toimeen. Miksatessa pelkkä siisti kompura riittää usein ilman eq:ta.
 
Kannattaa soittaa niin tarkasti kuin pystyy. Jos ei pysty soittamaan oman raitansa päälle skarpisti niin sitten on ehkä parempi jattää menemättä studioon ja treenata lisää.
 
Jo äänittäessä voi miettiä kuinka paljon sitä säröä ja botnea tarvitsee olla.
 
Kait tossa jo jotain alkuideaa oli.
 
PS. Ja kaikki neljä komppiraitaa todellakin tarvitsee soittaa yksitellen sisään.

Minä tein kahdella PODilla viikonloppuna studiossa varsin hienon särösoundin: kitara kiinni POD Prohon*, jonka takaa otin prosessoimattoman signaalin POD 2:lle**. Molemmat monona suoraan linjaan. Meneepähän ainakin molemmat soundit samassa taimissa, heh. Toinen kitaristi kun tulittaa vielä toiset kaksi raitaa suunnilleen samalla tyylillä niin pitäisi hyvä tulla.
 
* =
- Rectifier mallinnus
- Line6 4x12" kaappimallinnus
- säröä vähän reilu neljännes
- basso täysille
- middle nollaan
- treble hieman yli puolen
- ei efektejä
 
** =
- Modern Hi-Gain mallinnus
- Line6 4x12" kaappimallinnus
- säröä hieman alle puolet
- basso noin puoleen väliin
- middleä suunnilleen neljännes
- treble melkein täysille
- ei efektejä

Kiitos vastauksista. Päädyn varmaan sitten kolmeen tai neljään raitaan vähän asioista riippuen. Soiton tarkkuudessa ei pitäisi olla ongelmaa, on noita biisejä sen verran treenailtu.

No niitä tuli nyt kolme ja ju-ma-lau-ta että potkii ja kovaa! :) Ääninäytettä tulee ensi maanantaina, kun lätty saadaan masteroitua.

Mitä kaikkia keinoja porukka on täällä käyttänyt komppikitaroiden stereokuvan laajennukseen? Oletteko nauhoittaneet tuplaukset ja panoroineet niitä, käyttäneet laajennusplugareita, kikkailleet kaiuilla jne? Kertokaa kaikki salaiset kikkanne.
 
Kiinnostaa lähinnä sen takia, että joissain biiseissä on niin vaikeita rytyyttelyjä, että niiden tarkka tuplaus ei onnistu, mutta isompaa soundia pitäisi saada.
 
Vastaavien soittoteknisten onkelmien takia olen leikkinyt niin että Tech21 otetaan linjasta yksi saundi(kaappimallinettuhan se tuosta tulee), sitten Shuren58 parikymmentä senttiä irti kartiosta, ja vinosta. Tulee kaksi melko erilaista saundia, mutta kuitenkin hyvin samanlaista. Ja kun ne pistää vielä omille raidoilleen, niin toiseen voi sitten kikkailla hieman eri paikkaan stereokuvassa, pistää viivettä jne. Tai soitta 4- raitaa noi, eli periaatteesa kahdesti. Osasta raitoja sitten eq:lla rankasti bassoja pois.
 
En tiedä onko tuossa mitään logiikkaa, mutta "kotitekoiseksi" toimii.
 
Vaikka aina puhutaan että "etsi se oma juttu", niin silti sellainen perus "rammstain for dummies-" opastus olisi kiva saada, ihan niinkuin nippeleistä lähtien. Sitten sen pohjalta voisi lähteä hakemaan sitä "omaa". Ei olisi ihan hakuammuntaa.

...sellainen perus "rammstain for dummies-" opastus olisi kiva saada...
 
Jeps. No, kyllähän mä isoa soundia osaan tuplaamalla loihtia, mutta jotkut jutut ovat vain niin vaikeita soittaa, ettei niitten tarkka tuplaaminen ole mun treenaustahdilla vielä vuosiin millään tapaa mahdollista.
 
Mun oma resepti: laajakalvoinen konkka 35cm päässä suoraan pölykupuun suunnattuna ja 57 etuverkossa 6cm kartion reunasta käännettynä pölykuvun kauempaan reunaan (mikistä katsoen). Joskus olen ajatellut ottaa vielä ton ENGLin linjalähdöstä kolmannen raidan ja ajaa sen kaappisimun läpi, mutta ei ole tullut vielä kokeiltua. Nuo kaikki raidat äänitetään sitten kahteen kertaan, eli normaalisti tuplaamalla. Konkat panoroidaan kummallekin laidalle hiukan liioitellun leveäksi ja 57 keskemmälle. Molemmista leikataan bassoa aika reippaasti, lisätään hiukan 6KHz:ia ja yläkeskiääniä. Sitten vedän sellasella kolmialueisella kompuralla bassopään aika lyttyyn ilman korostusta, keskiääniä aika vähän tasoittaen ja joku 3dB korostus, diskantteja korostaen ihan pikkiriikkisen ja aivan pieni kompressointi.
 
Konkkamikistä tulee kivasti ilmaa siihen soundiin, kun 57:sta taas vähän paksumpaa pörinää. Konkan sijoitus on suunnilleen siinä rajalla, että ottaako se jo huonetta mukaan, vai ottaako vain koko kaapin yleissoinnin. Mun nauhoitustilassa ei ainakaan tule vielä huonetta mukaan, joka on mun mielestä vain hyvä asia tällaista hurjempaa hevanderia nauhoitellessa. Tuo kompura on oikeastaan se juttu, joka tekee tällä reseptillä nauhoitellessa ihmeitä soundille. Se tuo hurjasti lisää selkeyttä, pistää bassot tehokkaasti kuriin ja antaa normaaliin tapaan lisää mekkalaa. Liikaa sitä ei kuitenkaan saa käyttää.
 
Pitiköhän vielä jotain muuta selostaa. No, kuitenkin, noin mä sen soundini nauhalle tallennan.

Onhan kaikille jo tuttu se vaihepäristelytemppu montaa kitaravahvaria mikittäessä?

Raitoja tuli siis kolme, yksi panoroitu vasemmalle, yksi oikealle ja yksi keskelle. Vahvistin oli Marshallin 350-wattinen Mode Four, joten tehot tai särö ei ainakaan loppunut kesken. :D Ääninäytettä löytyy demopalstalta, tässä suora linkki:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=17&t=66591&o=0&co=0
 
Saa kommentoida. ;)

Tässä minun 2 senttiä aiheesta "isot kitaravallit".
 
Pakko olla hyvät kitarakamat. Piste. Tosiasia on myös että mikä tahansa monoraita suurenee, levenee ja syvenee kun käytössä on hyvä mikki/etuaste/muunnin.
 
Itse äänitän 95% tällaisista rytmikitaroista 2-3 mikillä mielellään summattuna yhdelle raidalle. Kolmella erilaisella mikillä saa jo sen verran kontrollia että soundin voi eq:ttaa ihan niitä sekoittamalla. Neljää rytmikitararaitaa olen harvoin äänittänyt. Mielestäni haitat ovat suurempia kuin hyödyt
 
Tämä asetelma tuplataan ja panoroidaan mielen mukaan. On hyvä muistaa että leveyden aistiminen on suhteellista ja leveä on leveä vaan jos jossain kohtaa miksaus on kapeampi. Eli kuulija saa jonkin referenssipisteen.
 
Basso on todella tärkeässä roolissa kitaravallin repivyyden kannalta. Ilman kunnon bassosoundia kitarat kuullostavat lähes aina liian pehmeiltä. Usein tähän auttaa pieni bassosärö.
 
Olen myös usein ottanu DI-boxilla linjasoundin, ajanut sen Ampfarmiin cleanisoundilla (AC30 etc) ja pistänyt sitä hiukan vallin alle itse sävelen korostamiseksi. Toimii varsinkin alavireisillä (paksukielisillä) kitaroilla todella hyvin.
 
Stereokuvanlaajentimet eivät ole kiellettyjä ja niitä käytetään.
Myös slapdelayta, pitchshifteriä ja chorusta näkee käytettävän.
 
Lopuksi painotan että mun ala on lähinnä rock/pop/emo/punk/hardcore linjaa, hyvin vähän metallia joten nämä mun jutut koskee ehkä sellaista Hoobastank/Blindside tyylistä kamaa.

Onhan kaikille jo tuttu se vaihepäristelytemppu montaa kitaravahvaria mikittäessä?
 
Kerro lisää.