Yleistä keskustelua musiikista ›

. Tällaisia ihmisiä on käsittääkseni aina ollut enemmän, kuin niitä, jotka oikeasti haluavat saada musiikista jotain enemmänkin irti. Onko siis ihme, että nyt kun musiikkiteollisuus on kaupallistunut enemmän ja suuret levy-yhtiöt hallitsevat, niin musiikkia tehdään enemmän sille suurelle yleisölle?
 
Nyt pukkasin Tapsalle ynnän.
 
Ja tälle tekstille ei nyt tainnut tulla minkäänlaista pointtia.
 
Älä höpäjä. Mun mielestä tärkeimmän pointin lainasin.

Musiikilla on muitakin merkityksiä, kuin kotona 10 000 € hifivehkeillä täydellisen musiikkielämyksen tavoittelu. Ei kaikkia kiinnosta istua ja kuunnella jotain vaikeaa musiikkia sen takia, että pääsisivät uuteen maailmaan, johon heitä ei ole koskaan edes kiinnostanut mennä. Tällaisille ihmisille musiikki voi silti olla tärkeää, ikäänkuin taustamusiikkina/oman elämänsä soundtrackina. Tällaisia ihmisiä on käsittääkseni aina ollut enemmän, kuin niitä, jotka oikeasti haluavat saada musiikista jotain enemmänkin irti.
 
Puhut epäilemättä täyttä asiaa. Tämän todistaa monen bändin suosio, ja tähän perustuu myös se miksi itsekin tykkään monesta bändistä vaikka ne musiikillisesti olisivat minusta itsestänikin köyhiä, huvittavia tai jopa kauheita. Juttu ei näissä tapauksissa ole itse musiikki, vaan muistot/tunteet/tunnelmat johon se liittyy ja jotka sen avulla heräävät henkiin. Saatan liikuttua vaikka jostain maailman kauheimmasta diskoiskelmähitistä, koska se soi koulubileissä silloin kun olin eka kertaa rakastunut. Saan hyvinkin voimakkaita fiiliksiä musiikista, joka ei ole mitenkään ihmeellistä tai avartavaa, vaan hyvinkin kaavamaista ja ennalta-arvattavaa, ja jopa hakemalla haen näitä fiiliksiä toistuvasti. Aivan ilmiselvästi musiikilla on tämäntyyppinen funktio suurelle määrälle ihmisiä.
 
Meille jotka musiikkia harrastamme / teemme työksemme, tuollainen ei kuitenkaan tietenkään riitä tyydyttämään musiikillista nälkää. Siksi suurin osa radiosta ja televisiosta tulvivasta musiikista tuntuu lähinnä yhdentekevältä, yksitoikkoiselta tai rasittavalta äänisaasteelta. Ja sitähän se paljolti on, jos ajatellaan puhtaan musiikillisesti. Eväät loppuvat aika pian kesken, jos siitä kamasta yrittää saada irti monipuolisempaa ja vaihtelevampaa ravintoa. Ja eihän se tietenkään ihme ole, jos se tuppaa kiukuttamaan.

Mutta en tarkoittanut asiaa niin. Tiedän että esim. Nigeriassa moni todella köyhissä oloissa asuva on tyytyväinen oloihinsa. Johtuuko se vain siitä, että on tottunut omaan elämän menoonsa, eikä tiedä paremmasta.
 
Tuossa on hyvä pointti.Mutta toisaalta löytyy Suomen Top 40 levyjä jotka eivät ainakaan ennen listoille nousuaan juurikaan radioissa soineet: Kotiteollisuus,Mokoma,Nightwish siis yleensä tuo heviosasto joka ei perinteisesti juurikaan radiossa soi.En tiedä miten paljon muutosta on viimeisen vuoden aikana tullut ,mutta Suomessa ei mielestäni kovin vedenpitävästi voi sanoa ,että paljon radiossa soitettu levy myös möisi paljon - mikä on toisaalta hyväkin asia.
 
Kuten täälläkin on todettu musiikki ei ole kaikille niin tärkeä asia ja radio toimii monesti taustamusiikkina.

Tämän päivän uutinen on se että EU-komissio on antanut vihreää valoa Sony-BMG -mergelle.
 
Näin vähenevät monikansalliset yritykset taas yhdellä, jäljelle jää neljä isoa yritystä, joista EMI on ainoa musiikkifirma: Vivendi-Universal on Ranskan suurin sähköyhtiö (muun muassa), Warner kuuluu Time-Warner mediakonserniin, Sony-BMG tekee rautaa, kirjoja ja mediaa.
 
Tämä avaa mielestäni aina vaan enemmän tilaa pienille, innokkaille indieille joille tärkeintä on hyvän musiikin tekeminen riippumatta siitä kuinka hyvät taloudelliset näkymät artistilla ja tuotoksella on. 99,9% näistä projekteista ja firmoista tosin tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa, niistä jäljellejäävistä tulee sitten tulevien aikojen Spinefarmeja, Levy-yhtiöitä ja Poko Rekordseja, jotka sitten aikanaan ehkä myydään osaksi jotain major-yhtiötä...
 
Positiivista kehitystä muusikoiden ja vakavien musiikkidiggareiden näkökulmasta siis!
 
Kimmo

Linkin Park on minunkin mielestäni verrattavissa Zeppeliniin, kuten on myös The Darkness. Siinä vasta onkin superbändi. Mahtava lavashow, persoonallinen imago, loistavia biisejä ja riffejä ja kaiken kruunaa Justin Hawkinsin korkealta ja kovaa lähtevä laulu. Livenä täysin omaa luokkaansa. Veikkaan että Darkness voi hyvinkin olla Linkin Parkin ohella se toinen bändi joka inspiroi tulevia muusikoita.
 
Toivottavasti ei. Linkin Parkin live-cd on yksi tylsimpiä tänä vuonna kuulemiani levyjä.

Olihan tuossa pointtia.
 
Kertakäyttö-termiä voi pedata jonkinverran ajatelmaan, että nykyään taitaa tuo "kiertoaika" olla nopeampi kuin ennen. Elikäs kun tarjontaa on pirusti ja esittäviä artisteja julkituovia kanavia samaten niin uutta esittäjää/musaa pitää saada putkeen entistä nopeammin, joka taas "syrjäyttää" edellisen tuoreen jutun.
 
Toki tämä ei poista kuitenkaan sitä perusasiaa, että hyvä hyvä biisi/levy/esittäjä porskuttaa kun taas huono hukkuu huttuun ajatustakin nopeammin...
 
Tarjonta on kasvanut ja siksi nopeat syrjäyttävä hitaat. 20 vuotta sitten levyjä tuli ehkä kymmenesosa nykyisestä. Jos nyt ostaisin kaikki haluamani levyt, se olisi varmaan parikymmentä kuukautta kohti eikä siihen ole varaa eikä tiloja eikä aikaa. Ihan sama juttu kirjojen kohdalla.
 
Kaikki ei millään voi mennä kaupaksi. Levy-yhtiöiden on pakko vähentää julkaisutahtia tämän vuoksi ja niinpä ne jättävät suosiolla kulttikaman pienyhtiöille, joilta suurimmat lupaukset voi sitten ostaa sopivassa tilanteessa. Ollaan siis jälleen noin vuodessa 1975...
 
SonyBMG: Positiivista kehitystä muusikoiden ja vakavien musiikkidiggareiden näkökulmasta siis!
 
Tai sitten ei. Yhä enemmän voimavaroja markkinoida Britney Spearsia.

Toivottavasti ei. Linkin Parkin live-cd on yksi tylsimpiä tänä vuonna kuulemiani levyjä.
 
Minä puhuinkin The Darknessista livenä, en Linkin Parkista.

Linkin Park on minunkin mielestäni verrattavissa Zeppeliniin, kuten on myös The Darkness.
 
Darkness? Onko se oikeasti niin iso juttu? Mä oon ainaki ottanu sen ohimenevänä vitsinä. No, ehkä joku jossain kattoo että onpa kivat tukat ja rämisevät kitarat, mäki haluun.

Eihän se ole keltään pois jos BMG markkinoi Britney Spearsia. Rahat tulee Britneyn levymyynnistä ja mediatilaa kyllä riittää. Ja kuten itsekin sanoit, tarjonta on nykyään niin valtava että varmaan löytyy ostettavaa myös puolalaisesta haitaribluesista tykkääville vaikka levykaupan uutuushyllystä puolet olisikin varattu Britneylle.

 
Eikös nykyään ole suunta sellainen, että suurilla levy-yhtiöillä epävarmat tapaukset saavat nopeasti kenkää, tuo vanhan ajan "myydään listapoppia, että voidaan kustantaa taidetta" alkaa olla menneen talven lumia. Kyllä mä oon huomannu, että monet mun mielestä mielenkiintoiset bändit ovat aivan parin viime vuoden aikana siirtyneet suurilta pienille levy-yhtiöille.