Keskustelua raskaammasta musiikista ›

siis niille joittenka musiikkimakuun kuuluu tämä raskaampi musiikki: miten vanhempasi siihen suhtautuvat, ymmärtävätkö he siitä mitään. Itselläni tämä on aivan kaameaa: äsken juuri kun kuuntelin Children of Bodomia äitini kysyi: 'miks tässä pitää olla tämmönen karjuntaörinä lauluna? mikä sen idea on?'' sitten sanoin että ei tähän musiikkiin oikeen käy puhdas laulu niin sitten se väläyttää 'miten niin ei käy, onhan Metallicassa ja Iron Maidenissakin!! ja onhan nekin hevimetallia''
siinä vaiheessa alkoi tulla sellainen olo etten halua käydä sitä keskustelua, turha on yrittääkkään selittää. No minä sitten siinä pudistelin päätäni ja sanoin että ne on täysin erillaista musiikkia. Tämä vaan inttää 'no miten niin kaikkihan ne on hevimetallia' sitten sanoin että niin on, mutta erilaista sellaista. Sitten äitini kysyi 'mihinkäs genreen Bodomi sitten kuuluu? eikös se jotain black metallia ole? siinä tämä tuntemukseni etten halua yrittääkkään selittää vain vahvistui. Tälläistä sitten jatkui vähän aikaa. Arvatkaa sitten mitä kävi, kun porukat näkivät että olin ostanut bändin nimeltä death levyn. 'tota et kyllä kuuntele, jotain saatananpalvontamusiikkia pakko olla kun on tuommoinen nimikin'
 
Eivät tunnu ymmärtävän eivät.. onko teillä samoja kokemuksia? rasittaa tommonen epäluuloisuus.
 
EDIT: siis ei minullakaan isällä ole mitään tätä musiikkia vastaan, soitti minulle pienenä deep purplea ja sabbathin vinyylit löytyy kyllä. Ja tuossa deathin levystä aiheutuneessa keskustelussa tuki minua kun sanoin että en minä niitä sanoja kuuntele vaan musiikkia

Noh, äitini soitti minulle vielä kohdussa ollessani mm. Black Sabbathia, joten häneltähän minä olen rakkauden raskaaseen musiikkiin perinyt. Isäni taas on Led Zeppelin -miehiä. Ongelmia ei siis juurikaan esiinny, tosin Primus on äitini mielestä sairasta. Äärimmäinen huutolaulukaan ei häntä miellytä.

Vanhempani eivät todellakaan pidä asiasta. Mutta omapa on asiani.

Mulla on suhteellisen liberaalit vanhemmat tässä suhteessa. Mun äiti on mm. suositellut Sepulturaa (jos oikeasti rankasta musiikista pidät) ja Metallicaa ja Megadethiä rupesin kuuntelemaan isäni kautta. Pari kertaa on tullut kommentteja, yleensä sinänsä oudoista asioista. Kotiteollisuuden Valtakunta - biisin sanat eivät olleet oikein kivat mun äidin mielestä (mun vanhemmatkaan ei tosin ole pätkän vertaa kristillisiä, pois se heistä). Hypocrisyn Apocalyptic Hybrid kuulosti heistä pahalta, pistin volyymiä hieman liikaa. Bodomia mun isä sanoi kliseiseksi, mutta kehui Laihoa soittajana. Mun äiti tietää Norjan 90-luvun puolivälin tapahtumat (Aarsethin murhan yms.) siinä määrin ettei pidä siitä skenestä yhtään. En pidä minäkään, mutta hän ei pitäisi siitä jos minä pitäisin. Mutta ei ne mitenkään ole poikkiteloin sen suhteen asettuneet mitä musiikkia kuuntelen. Kunhan en tapa ketään tai tee mitään muuta vastaavaa.
 
Ottakaa tuosta selvää jos osaatte.

Äitini kuuntelee Viikatetta ja Niskalaukausta. Isäni taas sanoo "pöh".

No äiti nyt ei ymmärrä yhtään, mutta faijan musiikkimaku menee hevimmästä musasta bluessiin.

Joskus kun olin noirempi niin oli tästä musiikkimaustani kovia keskusteluja mutta kyllä nykyään saan kuunnella mitä tahdon. Mitä nyt isä välillä vitsailee mörinälauluista.
Ei siitä kuitenkaan kukaan muu joudu kärsimään kun en kauhean kovalla volyymillä kuuntele.

Isä sanoo sitä meteliksi/möykäksi ja äiti ei kommentoi. Paitsi joskus tyyliin: Pistä pienemmälle!

Sain faijan tykkäämään slipknotista ja slayeristä.
Mutsi ei tajua.

pelkäävätkö vanhempasi kun räpätään?

Eivät erityisemmin pidä, mutta hyväksyvät sen, koska pidän siitä.
 
Kyllähän näitä kohtauksiakin on ollut. Ostin kaveriltani CoB:n Hatebreeder levyn, ja äitini halusi ottaa selvää mitä minä ostin. Siinä se sitten lueskeli sanoja kun soittelin pätkiä biiseistä. "Aikamoista kuolemanpalvontaa" "Mitä mieltä olet saatananpalvojista?" Tällaista.
 
Ja isäni heittää aina jossain välissä, että "Onpas rentouttavaa musiikkia."

Aika välinpitämättömiä olevat asian suhteen. Äiti ei vaan voi sietää että musiikkia kuunnellaan puhevoimakkuutta voimakkaammin. :D Isä ei sano oikein mittään, varsinkin jos kuuntelee jaskaa ja klassista välillä.
 
E: paitsi äsken isä tuli kotiin ja sanoi: "Nyt on sellanen hetki että sun terveydelles olis parempaa jos toi musiikki hiljenisi..."

Kutsuvat räimeeksi eivätkä yritä edes ymmärtää. Tosin ei tarvitse.

isä ei kommentoi ollenkaan, äiti suhtautuu melkeen positiivisesti. samaten äiti suhtautuu mustiin pukeutumiseen. Itehän se mulle osteleen niittirannekkeita ja mustia vaatteita:D
ja kun ulos lähden ja kysyy että minnekkäs aijot, tokaisen vaan että "kirkkoja polttelemaan" äippä huikkaa vaan että" elkää polttako Kuusjärven kirkkoa, se on kaunis, polttakaa mieluummin keskustan kirkko."

Ei ne varmaan edes tiedä mitä musiikkia kuuntelen. Ku useimmiten ku oon kotona, ni kuuntelen luureilla. Tai jos olen tietokoneella, ni sit ne kuulee, mutta eivät yleensä valita. Joskus käskevät laittamaan pienemmälle, kun telkasta tulee uutiset tai pekkapouta. Joskus ihan vittuillakseni/uteliaisuudesta laitoin jotain Bodomia soimaan ja kysyin äitiltä, että onko hyvä biisi? "No...tuota, miksi tuo mies karjuu.....ihan kivoja melodioita kyllä taustalla...ainakin välillä...tai en minä oikein tykkää..." Yritän olla huudattamatta kovin kovaa mitään kotona ollessani. Omalla kämpällä sitten teen mitä lystään. Ja lyriikoitten suhteen ei oo mitään ongelmaa ku äitikin osaa varmaan tasan seittämän sanaa englanniks (ai laav juu, ai dount spiik inklish) ja isä ei edes sitä vähää...

Faija kymmenen vuotta sitten pani volaa kaakkoon kun näyti sille uunituoretta musavideota, yhtyeeltä nmeltä carcass, taisi oll heartwork... Aina se sitä sanoi, että Hendrix on jumala, ja taisi se muutenkin floydistä ja zeppeliineistä digata...
 
Mutsilla oli vähän enemmän suhtautumisongelmia tähän asiaan...
Toisaalta pidin itsekin muutaman vuoden paussin hevinkuuntelussa ja kun päräytin pure holocaustit soimaan, niinen vittu ihmetellyt itsekään että tuli vähän pahaa kommenttia silloin skidinä...

Ei pidä vanhemmat hevistä, ei tosiaankaan. Mutta ne tietää että mä huudan ja vittuilen jos mulle sanoo jotain, joten ne ei sano mitään. Pohdin, että mitäköhän mun (kiinalainen) tytsy sanoo, kunhan löytää mun black metal CD:t jonain päivänä. Ei varmaan kolahda sillekkään.

Euronymoushan joutui puolustautumaan haastattelussa, kun häneltä kysyttiin että miksi hänellä on hyvät suhteet vanhempiinsa: "Eivät kristitytkään ole 100% hyviä joten miksi meidän pitäisi olla koko ajan pahoja"

Äiti on kuunnellut nuorena ja kuuntelee vieläkin kaiken näköistä rockkia eikä ole puuttunut kun kerran kun ostin Bodomin Follow The Reaperin äiti kysyi että onks tää jotain saatanan palvontaa? ja vastasin et ei ole eikä puuttunu sen jälkeen. Kyllä mä kuuntelen myös satanistisia bändejä mut en sanotusten takia vaan musiikin. Enkä mä siitä välittäis vaíks porukat valittaiski mä kuuntelen sitä mitä mä haluan ja porukat saa kuunnella mitä haluaa. Isä on varmaan maailman epämusikaalisin ihminen:)