Kitarat: kitarakamat ›

LaXu: Kitaramallin ongelma oli mielestäni Ibanezin omat mikit. Niistä suurin osa on hyvin keskinkertaisia. Ainoastaan Artistien Super 58 ovat mielestäni jepat.
 
Vaihdoin omaani Duncanin Parallel Axis humbuckerit tilalle.
 
Joo, hyvin monet on vaihtaneet mikit noihin RG kitaroihin.

mpekkanen: En tiedä, mitä muut on mieltä tästä, mutta minusta jos tykkää ohuesta kaulasta, niin silloin pitäisi sijoittaa kitaraan aavistuksen enemmän rahaa suhteessa hieman tuhdimpi kaulaisiin, että saa soittimen joka soi ja resonoi kunnolla.
Vai onko sitten mun kohdalle aina sattunut melko huonosti soivia ohutkaulaisia, mitä olen kokeillut ja joitakin omistanutkin. En tiedä.
Ainakin omakohtaisen kokemuksen kautta olen huomannut, että aavistuksen jämäkällä kaulalla olevat kitarat soi paremmin kuin ohuella kaulalla olevat.
 
Olen pitkälti samaa mieltä. Ja vaikka siihen kaulaan laittaisi rahaa ja vaivaa, niin eihän se sama asia ole kuin jäykempi puukalikka simppelillä vetävällä kaularaudalla. Ken Parker teki mielestäni ohuen kaulan parhaiten. Barokkiajan luuttujen rakenteen avaruusaikaan päivittäminen tuotti erittäin jäykän, vakaan, keveän ja hyvin soivan kaulan. Teksisesti kaunis kaula.

Otustelija: Mulle kaula ei ole minkäänlainen kynnyskysymys ollut ikinä. Kitaran muut ominaisuudet vaikuttaa huomattavasti enemmän, kuten bodyn muoto.
 
Tällä hetkellä kotona vain Ibanezeja. Ohuin kaula taitaa olla S -sarjalainen, toisessa Jemissä aika ohkainen ja toisessa vähän tuhdimpi. Sitten vielä Satriani malli, mikä on enemmän stratocaster tyylinen.
 
Talossa on käynyt eri merkkejä ja malleja. Sinänsä yhtään semmoista ei ole ollut, ja lähtenyt, missä kaula olisi ollut syynä. Kaikki tehneet tehtävänsä yhtälailla.
 
Tiedä sitten onko käsien koolla merkitystä vai millä.
 
Itse taas olen varsin nirso kaulojen suhteen. Voisin toki soittaa monenlaisilla kauloilla, mutta niin kauan kuin ei ole pakko, niin vain paras on kyllin hyvää. Vähän sama juttu kuin vähän huonosti istuvat kengät. Mieluimmin ei.
 
Olen miettinyt tässä esim. PRS:n ostoa. Eilen pääsin testailemaan PRS:n kaulat läpi ja lopputulos on se, että NF53 on ykkönen ja klassikko Wide & Fat toimii sekin. Olisin odottanut Pattern Vintagen toimivan, mutta se jäi liian pieneksi.
 
Mulla oli muutama vuosi sitten oikein hieno Haar Tele. Sen kaulan kanssa en päässyt koskaan sinuiksi ja kitara oli laitettava kiertoon, vaikka se oli muuten mitä parhain.

LaXu: Jos kaula ei ole ihan osastoa hammastikku, niin mulle enemmän vaikutusta on kaulan leveydellä ja profiililla. Jostain syystä U-profiilit tuntuvat omaan käteen hyvältä ja kapeammat kaulat ovat enemmän mieleen, ehkä sen takia että käteni eivät ole kovin suuret.
 
Muuten kaulan spekseistä se ainoa mistä en tykkää, on 7.25" vintage radius. Niiden kanssa on yleensä aina ongelmia minua miellyttävän actionin saavuttamiseen ilman nauhapörinöitä, vaikka en edes tavoittele mitään todella matalaa tatsia. 9+ tuuman radius toimii paremmin.
 
PRS:t eivät jotenkin ole ikinä istuneet mulle käteen, vaikka muuten tykkään niiden tyylistä yms.
Mulle pyöristetyt otelaudan reunat ovat tärkeä tekijä. Olen pitkään myös pohtinut koverrettua otelautaa. Eilen pääsin kokeilemaan myös Ynkkä-Stratoa ja koverrukset tuntuivat aika kivoilta heti ensipuraisulla.
 
Pidän tuosta 7,25 säteestäkin ja kun sen jalostaa 7,25-9,5 tuuman muuttavaan säteeseen, niin ei tule ongelmia nauhapörinöidenkään kanssa.
 
Nykyisinhan PRS:llä alkaa olemaan jo aika paljon noita kaulaprofiileja. Luulisi niistä jonku osuvan edes vähän sinne päin.