Kitarat: kitarakamat ›

mpekkanen: Jos haetaan perinteisen näköistä kitaraa ohuemmalla kaulalla ja yritetään välttää niitä tukkaheavy kitaroita, niin miten tulee edes mieleen kenellekkään ehdottaa RG Ibanezia?
Joku Ibanez RG on aika kaukana perinteisestä kitarasta, vaikka sitäkin on tehty kohta 40 vuotta.
 
Minä otin kantaa enemmänkin siihen, että minkä on perinteinen. Jos jotain tuota mallia on melkein neljäkymmentä vuotta niin kyllä se aika vakiintunut on kuten vaikka joku perus Fenderin stratocaster. Lisäksi ilmaisin vain, että miksi itse pidän RG malleista.
 
Suurin osa RG kitaroista on vielä niin ruman värisiäkin ja haluttiin nimenomaan joku perinteinen ulkomuoto, eikä jotain neon keltaista taikka pinkkiä kitaraa.
 
Oletko Ibanezin nykyistä katalogia katsellut? Kyllä siellä on muitakin värejä kuin keltaista tai pinkkiä. Oma ykkös RG on valkoinen. Nämäkin toki on makuasioita.

Voisiko Ibanezin AZ-sarjassa olla tarpeeksi perinteistä ulkonäköä yhdistettynä moderniin tuntumaan? Ainakin sieltä saa tuollaisia sunbursteja joissa on AANJ-liitos ja muodot on lapaa myöten pehmennetty RG:stä.

PekkaM: Voisiko Ibanezin AZ-sarjassa olla tarpeeksi perinteistä ulkonäköä yhdistettynä moderniin tuntumaan?
 
AZ:ssä on myös perinteisempi kaula, joka on hieman paksumpi kuin Wizard III. Tosin Wizard III on myös paksumpi kuin Super Wizard, joka on se 17mm. Minusta tavallinen RG jossa on Wizard III ei ole edes kovin ohuen tuntuinen kaula, johtuneeko sitten kaulan leveydestäkin hieman, ja RG:n runkokin on aika iso ja kömpelön tuntuinen.

Krice: AZ:ssä on myös perinteisempi kaula...
 
17, 19 ja 20,5 mm. AZ on jo aika kaukana noista ns. tikkukauloista, vaikka onkin hieman "litistetty" profiililtaan.

hallu: jopa kullan värisen olen joskus nähnyt
 
Goldtoppi Lesteri on ihan niitä viisköntin perusjuttuja jo, joten eipä ehkä ihme.

Vilkaisin tuota mainittua Iban nykyistä katalogia - lukuunottamatta AR-osastoa se, mitä itse mieltäisin perinteisen näköiseksi, puuttui tyystin. Ihan samalla tavalla tuo AZ-sarja näyttää väärällä tavalla modernisoidulta, vaikka kaikista terävimpiä kulmia onkin hieman saatu aisoihin. Silti mielikuva on enemmän tilulilu kuin diu diu. Onko se tosiaan niin, että kitaristilla voi olla vain joko modernin virtaviivaisen soitettavuuden tarve tai esteettistä silmää kautta tyylitajua, ei koskaan yhtäaikaa?

msalama: Goldtoppi Lesteri on ihan niitä viisköntin perusjuttuja jo, joten eipä ehkä ihme.
 
Saattaneet olla ihan alkuun jopa tälläisen 60th Anniversary 1952 Goldtoppini oloisia, vaikkakin hassummalla tallaratkaisulla, jossa oli underwrap ratkaisuna, toisin
kuin tuossa 60th Anniversaryssa, jossa on topwrap ja onhan se mukavampi sillä keinoin demppiä plekukädellä harrastaa. Ja kaulahan näissä ei ole todellakaan mallia tulitikku.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5363.jpg

BigPapa: hassummalla tallaratkaisulla, jossa oli underwrap ratkaisuna
 
Niin, eikös Gibson nimen omaan aloittanut tekemällä näitä underwrap-talloilla vuonna 1952? Kunnes tulivat sitten järkiinsä ja tekivät topwrappina, ja myöhemmin lemppasivat koko trapetsin kun TOM ja stopbar tulivat tuotantoon.

foliohats: Vilkaisin tuota mainittua Iban nykyistä katalogia - lukuunottamatta AR-osastoa se, mitä itse mieltäisin perinteisen näköiseksi, puuttui tyystin. Ihan samalla tavalla tuo AZ-sarja näyttää väärällä tavalla modernisoidulta, vaikka kaikista terävimpiä kulmia onkin hieman saatu aisoihin. Silti mielikuva on enemmän tilulilu kuin diu diu. Onko se tosiaan niin, että kitaristilla voi olla vain joko modernin virtaviivaisen soitettavuuden tarve tai esteettistä silmää kautta tyylitajua, ei koskaan yhtäaikaa?
 
Olisiko ongelma enemmän siinä, että sulla on hyvin kapea ajatus siitä miltä kitara saa näyttää? Omasta mielestäni AZ-, AZS- tai S-sarjat eivät ole muotoilultaan mitenkään "hevikitaroita."
 
Soitettavuusmieltymyksetkin ovat hyvin henkilökohtaisia. Mä pistin 15v omistamisen jälkeen vuoden 1989 Ibanez RG550:n vaihtoon, kun en kestänyt enää sitä superohutta alkuperäistä Wizard-kaulaa. Kädet vaan kramppas, ei ollu "nopea". Tilalle tuli muhkumpikaulainen Carvin C66, se on kivempi soittaa.

En tiedä, mitä muut on mieltä tästä, mutta minusta jos tykkää ohuesta kaulasta, niin silloin pitäisi sijoittaa kitaraan aavistuksen enemmän rahaa suhteessa hieman tuhdimpi kaulaisiin, että saa soittimen joka soi ja resonoi kunnolla.
Vai onko sitten mun kohdalle aina sattunut melko huonosti soivia ohutkaulaisia, mitä olen kokeillut ja joitakin omistanutkin. En tiedä.
Ainakin omakohtaisen kokemuksen kautta olen huomannut, että aavistuksen jämäkällä kaulalla olevat kitarat soi paremmin kuin ohuella kaulalla olevat.
Vaikka mikit vaikuttaa suurimmaksi osaksi siihen sähkösoundiin, niin kitaran resonointiin vaikuttaa ne puut ja hyvin resonoiva kitara on myös soundillisesti parempi soittaa, olipa tyyli mikä tahansa, kuin kitara jonka akustinen soundi on täysin tumppu.

mpekkanen: En tiedä, mitä muut on mieltä tästä, mutta minusta jos tykkää ohuesta kaulasta, niin silloin pitäisi sijoittaa kitaraan aavistuksen enemmän rahaa suhteessa hieman tuhdimpi kaulaisiin, että saa soittimen joka soi ja resonoi kunnolla.
Vai onko sitten mun kohdalle aina sattunut melko huonosti soivia ohutkaulaisia, mitä olen kokeillut ja joitakin omistanutkin. En tiedä.
Ainakin omakohtaisen kokemuksen kautta olen huomannut, että aavistuksen jämäkällä kaulalla olevat kitarat soi paremmin kuin ohuella kaulalla olevat.
Vaikka mikit vaikuttaa suurimmaksi osaksi siihen sähkösoundiin, niin kitaran resonointiin vaikuttaa ne puut ja hyvin resonoiva kitara on myös soundillisesti parempi soittaa, olipa tyyli mikä tahansa, kuin kitara jonka akustinen soundi on täysin tumppu.
 
Joo, olisikohan niin että ohut pelkästä massiivipuusta valmistettu ohut kaula joustaa enemmän kuin paksumpi kaula, eikä pelkkä kaularauta sitä riittävästi jäykistä vaan tarvitaan jotain ekstraa kuten titaania jota löytyy esim. Ibanezin kalliimmista malleista. Tiedän kitaristeja joille ei vielä edes se JEM:in 19mm riitä vaan sitä profiilia on siitäkin ohennettu vielä parilla millillä. Sitten on vielä noita patenttikauloja jotka tekevät soittamisesti muuten ergonomisempaa ja helpompaa, esim. R-Go:n Fibo jonka Custom-versioon saa ihan oman käden mukaan mittatyönä tehdyn profiilin, en tiedä voisiko tuo toimia paksummillakin kauloilla helpottamaan elämää.

Mulle kaula ei ole minkäänlainen kynnyskysymys ollut ikinä. Kitaran muut ominaisuudet vaikuttaa huomattavasti enemmän, kuten bodyn muoto.
 
Tällä hetkellä kotona vain Ibanezeja. Ohuin kaula taitaa olla S -sarjalainen, toisessa Jemissä aika ohkainen ja toisessa vähän tuhdimpi. Sitten vielä Satriani malli, mikä on enemmän stratocaster tyylinen.
 
Talossa on käynyt eri merkkejä ja malleja. Sinänsä yhtään semmoista ei ole ollut, ja lähtenyt, missä kaula olisi ollut syynä. Kaikki tehneet tehtävänsä yhtälailla.
 
Tiedä sitten onko käsien koolla merkitystä vai millä.

mpekkanen: En tiedä, mitä muut on mieltä tästä, mutta minusta jos tykkää ohuesta kaulasta, niin silloin pitäisi sijoittaa kitaraan aavistuksen enemmän rahaa suhteessa hieman tuhdimpi kaulaisiin, että saa soittimen joka soi ja resonoi kunnolla.
Vai onko sitten mun kohdalle aina sattunut melko huonosti soivia ohutkaulaisia, mitä olen kokeillut ja joitakin omistanutkin. En tiedä.
Ainakin omakohtaisen kokemuksen kautta olen huomannut, että aavistuksen jämäkällä kaulalla olevat kitarat soi paremmin kuin ohuella kaulalla olevat.
Vaikka mikit vaikuttaa suurimmaksi osaksi siihen sähkösoundiin, niin kitaran resonointiin vaikuttaa ne puut ja hyvin resonoiva kitara on myös soundillisesti parempi soittaa, olipa tyyli mikä tahansa, kuin kitara jonka akustinen soundi on täysin tumppu.
 
En allekirjoita. Toi orkkis Ibanez RG550 on ollut ohutkaulaisin kitara, jonka olen omistanut ja hyvin se soi vaikka on Floikkaa ja matalaa actionia.