Media ja viihde ›

23/31: Messiah of Evil (1974)
https://www.imdb.com/title/tt0071396/
 
Arletty saapuu mystiseen Pointe Dune -kylään etsimään taiteilijaisäänsä kun hänen kirjoittamansa kirjeet alkoivat muuttua oudommiksi ja oudommiksi. Perille päästyään hänelle selviää että koko kylällä on synkkä salaisuus kerrottavanaan.
Tunnelma on minusta kauhuelokuvan tärkein elementti ja jos se on kohdallaan niin juonella niin väliäkään. Ja tämän elokuvan tunnelma on niin tiheä, että sitä voisi veitsellä leikata. Ei varmasti kaikille uppoa, on verkkainen ja aika kokeellinen taidepläjäys, mutta itselleni taisi olla neljäs tai viides kerta kun katsoin ja se alun huutoon päättynyt monologi ja sitä seurannut syntikka sai edelleen selkäkarvat pystyyn. Se kertoo jo paljon.
 
Mielenkiintoinen elokuva siitäkin, että Arlettyn isän talo on ehdottomasti yksi leffan päähahmoista; sen seinät on maalattu täyteen isoja skenaarioita vaihtelevissa perspektiiveissä ja yhdessä värivalojen kanssa ne tekevät tilasta todella psykedeelisen näyttämön. Leffassa on joitain outouksia, esim. hahmojen käytös ja reagointi tiettyihin tilanteisiin tuntuu ihan väärältä. Toisaalta koska päähahmo on epäluotettava kertoja ja koko kylä on jonkun mystisen voiman vallassa, niin nämä seikat voi sen varjolla sivuuttaa ja uppoutua kuumeista houreunta muistuttavaan tunnelmaan. Yksi omista suursuosikeista. 10/10
 
24/31: XTRO (1982)
https://www.imdb.com/title/tt0086610
 
Englannissa on sana bonkers. En oikein kunnollista suomenkielistä vastinetta sille keksi, mutta tämä leffa jos mikä on sitä. Elokuvan tapahtumat on niin absurdeja, että niitä vähän turha selittää, mutta sanotaan esimerkkinä vaikka että nainen synnyttää täyskasvuisen miehen, lelusotilas herää eloon ja tappaa naapurin mummon ja isukista tulee käärmeenmunia syövä alien.
 
XTRO toimii täydellisesti sen takia, että tekijät olivat ihan tosissaan värkkäämässä pelottavaa ja rankkaa leffaa. Ohjaaja vähän nolostelee, ettei tajunnut sen huumoriarvoja tehdessään, mutta juuri tällä tavallahan täydellinen kalkkuna syntyy. Pääosanäyttelijät vetävät roolinsa ihan täysin vakavissaan ja siksi elokuvan eroteemakin saa ihan oikeaa ulottuvuutta kaiken päättömyyden keskellä.
 
Muistan kun ekalla kerralla kohtaus jossa alien seisoo tien varressa sai minut jostain syystä friikkaamaan ihan täysin ja pompahtamaan sohvalla. Tuli samanlainen fiilis kun penskana kun näin Texas Chain Saw Massacresta parin sekunnin pätkän jossa Leatherface vetää katsojan edestä teräsoven kiinni ja kuuluu sellainen tosi matala syntikkasurina. Harmi että tuollaista tunnetta ei voi toistaa ja saada takaisin.
 
Olin antanut tälle 8/10 IMDB:ssä ja muistelen että aiemmilla kerroilla koin että leffa vähän jumii keskivaiheilla. Mutta nyt en huomannut sellaista lainkaan, olin valehtelematta täyttä hymyä koko keston ajan. Toki olin pari olusta nauttinut koska tiesin että tämä jos mikä on leffa joka hyötyy pienestä hiprakasta. Yllätyin taas miten hienoja tehosteita tähän oli eksynyt, varsinkin loppupuolella.
 
Täydet pisteet tuntuu vielä hullummalta kuin itse elokuva, mutta kun täyden viiden tähden edestä viihdyin tällä kertaa niin se tälle on nakattava! 10/10
 
25/31: Shock (1977)
https://www.imdb.com/title/tt0075651
 
Mario Bavan viimeinen elokuva on jäänyt oudon vähälle huomiolle. Nyt toisen katselukerran jälkeen voin ihan helposti sanoa, että menee itsellä vähintäänkin sinne ohjaajan top-kolmoseen. Värivalot ja goottilinnat olivat vaihtuneet modernimpaan tyyliin, liekö siksi tämä ollut pettymys joillekin Bava-faneille. En tiedä.
 
Dora (Daria Nicolodi) muuttaa lapsensa ja uuden miehensä kanssa vanhaan kotiinsa, josta lapsen isä katosi vuosia sitten jättämättä jälkeäkään ja poika alkaa käyttäytymään oudosti. Giallomainen juoni, mutta kuitenkin yliluonnollisin höystein.
 
Alkutunnari oli aivan kertakaikkisen mahtava ja niin goblinmainen yhdistelmä patarumpuja ja progerokkia, että ei tullut yllätyksenä että nimen omaan Goblinin entisiä ja tulevia jäseniä siinä vaikutti. Itse asiassa koko score on kaikkineensa niin hyvä, että sitä voisi kuunnella ihan levyltä. Ihmettelisin suuresti jos Lucio Fulci ei olisi nähnyt tätä, niin paljon on visuaalisesti yhtäläisyyksiä esim. The Beyondin kanssa. Ja vaikka tästä ne värivalot puuttuukin, niin sanoisin että leffassa nähdään ehkä jopa hienoimmat kameratrikit koko ohjaajan tuotannosta. 8/10

26/31: Baby Blood (1990)
https://www.imdb.com/title/tt0096871
 
Kaunis ja surumielinen Yanka on kiertävässä sirkuksessa töissä ja väkivaltaisen miesystävänsä vankina. Yhtenä yönä joku erikoinen otus hakeutuu lakanoidensa alle ja saattaa hänet raskaaksi. Sitten alkaa karkumatka ilman päämäärää sikiön vaatiessa verta. Ja vertahan leffassa riittää.
 
Näin tästä Fangoriassa juttua jo teininä, joten olihan se vihdoin katsottava kun Netflixistä löytyi. Parhaimmillaan tuli fiilis kuin Braindeadin aikainen Peter Jackson olisi ohjaamassa Cronenberg-leffaa. Ja kyllä, ne hetket tuntuivat todella kovilta! Harmi vain että elokuva jumitti toistamaan vähän liikaa sitä samaa, Yanka juttelee sikiön kanssa, sikiö vaatii verta, Yanka tappaa jonkun ja sitten toistetaan.
 
Jotenkin oletin että tämä olisi ainakin osin naisen käsikirjoittama leffa, mutta ei näemmä ollutkaan. Selkeästihän tässä kuitenkin minusta käsitellään raskauden ja äidiksi tulemisen pelkoa. Voi hyvinkin olla elokuva jota arvostaa uusintakatselulla enemmän. 6,5/10
 
27/31: Demons (1985)
https://www.imdb.com/title/tt0089013/
 
Tämä taisi olla ensimmäinen näkemäni kauhuleffa joka ei ollut Jenkeistä eikä Briteistä. Ja muistan että olin hyvin hämmentynyt varsinkin musiikin käytöstä, kaikki muu paitsi klassiset instrumentit tai syntikkapimputus oli minusta ihan kertakaikkisen väärää kauhuelokuvassa. Ja tässä leffassahan alkaa pauhaamaan kasarihevi kun demonit juoksee uhrien perässä. Ajattelin että nyt kun olen vuosien varrella italokauhuun tottunut ja sitä rakastan, niin kyllä tämäkin varmasti toimii.
 
Random-ihmisille jaellaan lippuja kauhuelokuvan ennakkonäytökseen, mutta elokuvan aikana demonit heräävätkin eloon katsomossa. Splatteria ja gorea riittää ja lopussa ajellaan moottoripyörällä pitkin teatteria katanalla örkkien päitä katkoen samalla kun juustoinen hevi soi. Kuulostaa ihan hiton hyvälle! Mutta kun ei. Tämä ei vain jostain syystä mulle toimi. Voi olla että taustalla on se teiniminän huono kokemus, mutta en oikein sitäkään usko kun mitään selkeitä muistikuvia elokuvan tapahtumista ei ollut.
 
Delirium taitaa edelleen olla minulle ainut Lamberto Bavan leffa mistä olen tykännyt ihan kunnolla. Sivuhuomiona leffan sankari näyttää kuin siltä Supernatural-sarjan tyypin ja David Hasselhoffin risteytykseltä. 4/10
 
28/31: Burn, Witch, Burn (1962)
https://www.imdb.com/title/tt0056279
 
Suosittu tieteiden opettaja alkaa epäillä että vaimonsa käyttää mustaa magiaa edistääkseen miehensä uraa ja onnea.
 
Yllättävänkin näpsäkkä ja tehokas pikkukauhu, paljon tuli esim. Hammerin 60-luvun trillerit mieleen. Alkuperäinen nimi leffalle oli Night of the Eagle, mutta mulla tulisi ennemmin sotaleffa siitä mieleen. Joten kerrankin olen samaa mieltä eksploitaatiohakuisten jenkkituottajien kanssa, räväkämpi nimi toimii tälle paremmin vaikka itse elokuva onkin sellainen aikuismainen ja asiallinen. 7-/10