Kitarat: kitarakamat ›

Soittelin tässä teinivuosien halpaa Ibanezin RG-sarjalaista vuosien tauon jälkeen. Pienikätisenä henkilönä totesin että olipa mukava vedellä sormiharjoituksia kun kaulaprofiili oli rehellisen ohkainen tulitikku (vaikka kitara muuten karseassa kunnossa olikin).
 
Superstrato on vain ulkonäön puolesta kitaramalleista yksi inhokeistani, joka tuo mieleen lähinnä paskan tukkahevin tai amisauto-estetiikan. Aloinkin pohtimaan, tekeekö mikään kitaravalmistaja ns. perinteisemmän näköisiä kitaroita, joissa olisi todella ohkainen kaulaprofiili ja hyvä pääsy ylänauhoille?
 
Esim. omassa Tokain SG-75:ssa on hyvä pääsy ylänauhoille, ja Gibson mittapuulla "ohut" kaulaprofiili, mutta onhan siinäkin kaulan koko Ibaneziin verrattuna kuin lentotukialus.

Ibanez ARZ -sarjan kitara voisi kenties täyttää tuon toiveen.

HraBeaver: Soittelin tässä teinivuosien halpaa Ibanezin RG-sarjalaista vuosien tauon jälkeen. Pienikätisenä henkilönä totesin että olipa mukava vedellä sormiharjoituksia kun kaulaprofiili oli rehellisen ohkainen tulitikku (vaikka kitara muuten karseassa kunnossa olikin).
 
Superstrato on vain ulkonäön puolesta kitaramalleista yksi inhokeistani, joka tuo mieleen lähinnä paskan tukkahevin tai amisauto-estetiikan. Aloinkin pohtimaan, tekeekö mikään kitaravalmistaja ns. perinteisemmän näköisiä kitaroita, joissa olisi todella ohkainen kaulaprofiili ja hyvä pääsy ylänauhoille?
 
Esim. omassa Tokain SG-75:ssa on hyvä pääsy ylänauhoille, ja Gibson mittapuulla "ohut" kaulaprofiili, mutta onhan siinäkin kaulan koko Ibaneziin verrattuna kuin lentotukialus.
 
Juurikin yllä mainitusta syystä olen hankkinut jaappanin Fenkkuja. Joissain niissä on todella hento kaula, millä minunkin nakit yltävät. Löysin maailmalta ST-57M:n, missä on lisäksi 24.75 skaala. Paikallisille markkinoille tarkoitetuissa Aerodynessa on samanmoisia piurteitä.

HraBeaver: Soittelin tässä teinivuosien halpaa Ibanezin RG-sarjalaista vuosien tauon jälkeen. Pienikätisenä henkilönä totesin että olipa mukava vedellä sormiharjoituksia kun kaulaprofiili oli rehellisen ohkainen tulitikku (vaikka kitara muuten karseassa kunnossa olikin).
 
Superstrato on vain ulkonäön puolesta kitaramalleista yksi inhokeistani, joka tuo mieleen lähinnä paskan tukkahevin tai amisauto-estetiikan. Aloinkin pohtimaan, tekeekö mikään kitaravalmistaja ns. perinteisemmän näköisiä kitaroita, joissa olisi todella ohkainen kaulaprofiili ja hyvä pääsy ylänauhoille?
 
Esim. omassa Tokain SG-75:ssa on hyvä pääsy ylänauhoille, ja Gibson mittapuulla "ohut" kaulaprofiili, mutta onhan siinäkin kaulan koko Ibaneziin verrattuna kuin lentotukialus.
 
Oisko S sarjan Ibanezit hyvä, jos kaula miellyttää? Huomattavan pehmeämmät, boomereille ja muille sopivat, rungon linjat RG:hen verraten.

2010-luvun Squierin Classic Vibet ovat ohutkaulaisia, mutta ainakin joissain on käytetty todella pehmeää nauhalankaa. Mulla oli sellainen käytettynä ostettu vuoden ajan ja siinä nauhat olivat alunperin kunnossa, mutta vuoden soiton jälkeen jo niin klommoilla että menemäänhän se piti pistää kun en viitsinyt hioa enkä maksaa teettämisestä. Ja syy siis ei ollut mun raskaskätisyys soittajana, se nauhamatsku vaan yksinkertaisesti oli niin paskaa ettei se kestänyt mitään.
 
Näitä saa käytettyinä aika edullisesti eli sen puoleen kustannustehokas kitara, mutta nauhat kannattaa tosiaan tarkistaa ennen ostoa ja varautua siihen että ne kulahtavat nopeasti. Mutta jos sitä ei pidä ongelmana, niin näissä on myös todella ohkainen kaulaprofiili eli sopisivat siinä mielessä hyvin sun toiveisiin.

Epiphone Les Paul 1960 Tribute Plus. Mulla ainakin omassa kaula siroimman tuntuinen, mitä lespoissa tullut vastaan. D- profiili tosin. Minä ainakin tykkään vaikka yhtä lailla pidän myös paksummista. Eihän kaikki tarvitse olla samasta muotista. Muutoinkin kyseinen epi kitarana erinomainen kokonaisuus. Tasaiseen tahtiin noita näkyy t-palstalla ja ihan kohtuu hinnalla.
 
No joo, jäipä noteraamatta tuo ylänauhoille pääsy.

Tämä asia ei tietenkään minulle kuulu, koska minulla on aika rajallinen kokemus tikkukauloista, mutta huomioni kiinnittyi seikkaan että kaivataan perinteisemmän oloista sähkistä jossa olisi tikkukaula. Nähdäkseni tikkukauloissa on tosi tärkeää, että se kaula on suunniteltu tikkukaulaksi ja se on jo rakennusvaiheessa tuettu kunnolla, että se kestää kielten rasituksen notkumatta. Sen vuoksi olen suhtautunut vähän varauksella siihen, että kaulaa ohennetaan jälkeenpäin. Voi olla että huoleni olisi ihan turha, mutta aina sitä tulee kuitenkin miettineeksi kun näkee että kaulaa on ohennettu. Tosin muistelisin, että japanialaisissa fenkuissa nähneeni joskus aika tikkukauloja. Fendereissä on sekin hyvä puoli, että niissä kaulan pystyy helpposti vaihtamaan mieleiseen jos alkuperäinen on liian paksu. Tai voi vaikka teettää jollakin soitinartesaanilla semmoisen.

Kai joku seppä vääntää jos ei kaupasta löydy.
 
Ei kuulostaa kauhean myyvältä idealta että olisi 50-luvun telen näköinen mutta ominaisuudet ku jossain 2100-luvun mallissa, varsinkin jos pitää olla Fender. Tulee mieleen Tokmannin muka vanhannäköiset uudet radiot. yök

Epiluurin flying v:stä meni kaula turhan löysäksi kun siitä veisteli käteen sopivan. Nyt istuu käteen hiton hyvin.
Joskus tollasta Suhrin stratoa käpistellyt ja kyllä siinä oli aila muikea kaula ja muutenki vimosen päälle keppi vaa.
Mahtaisko Charveleista löytyä sopivia?

Spike: Epiluurin flying v:stä meni kaula turhan löysäksi kun siitä veisteli käteen sopivan. Nyt istuu käteen hiton hyvin.
Joskus tollasta Suhrin stratoa käpistellyt ja kyllä siinä oli aila muikea kaula ja muutenki vimosen päälle keppi vaa.
Mahtaisko Charveleista löytyä sopivia?
 
Jos kaula löystyy liikaa, niin eikö periaatteessa ongelman voi ratkaista käyttämällä vaan riittävän ohutta kielisettiä?

hallu: Jos kaula löystyy liikaa, niin eikö periaatteessa ongelman voi ratkaista käyttämällä vaan riittävän ohutta kielisettiä?
 
Varmast auttais, mul on 10-setti normivireessä, mut kaulaa painamalla saa aika helposti vouwattua. Jos ois yhtään enemmän ottanu ni olis tullu isompaa remppaa. Kyllä tuo nyt vielä vireessä pysyy ja on soittokuntoinen.

samiko: Kai joku seppä vääntää jos ei kaupasta löydy.
 
Ei kuulostaa kauhean myyvältä idealta että olisi 50-luvun telen näköinen mutta ominaisuudet ku jossain 2100-luvun mallissa, varsinkin jos pitää olla Fender. Tulee mieleen Tokmannin muka vanhannäköiset uudet radiot. yök
 
Ymmärsin ettei viiskytluvun telen kaulat sovi kouraan aloittajalle. Silloinhan asia pitää jollakin tapaa ratkaista. Kaula malleja on kyllä joka lähtöön ja oma suosikkini on Fenderin V mutta nuo jaappanin C:tkin on jees kun on vaan riittävästi lihaa luun ympärillä. Mulla oli joskus semmoinen Carvin, joka oli kyllä ruma kuin perkele mutta muuten hyvä kitara. Siinä oli semmoinen tosi litteän oloinen kaula, joka ei ollut tikku mutta muuten tosi ohut radius oli melko tasainen. Siinä kitarassa kyllä jämäkkyyttä piisasi litteästä kaulasta huolimatta, mutta se oli veistelty jotekin läpi rungon niin se oli vähän omanlaisensa tapaus muutenkin.

hallu: Ymmärsin ettei viiskytluvun telen kaulat sovi kouraan aloittajalle. Silloinhan asia pitää jollakin tapaa ratkaista. Kaula malleja on kyllä joka lähtöön ja oma suosikkini on Fenderin V mutta nuo jaappanin C:tkin on jees kun on vaan riittävästi lihaa luun ympärillä. Mulla oli joskus semmoinen Carvin, joka oli kyllä ruma kuin perkele mutta muuten hyvä kitara. Siinä oli semmoinen tosi litteän oloinen kaula, joka ei ollut tikku mutta muuten tosi ohut radius oli melko tasainen. Siinä kitarassa kyllä jämäkkyyttä piisasi litteästä kaulasta huolimatta, mutta se oli veistelty jotekin läpi rungon niin se oli vähän omanlaisensa tapaus muutenkin.
 
Juu mutta ymmärrän myös ettei tuollaista kaikkien ultramodernien speksien kanssa mutta 50-luvun näköistä kitaraa löydy hyllystä -ainakaan Gibsonilta tai Fenderiltä. Itse konservatiivisena telemiehenä karsastan jo 6 palaista tallaa.
 
Ja onhan niitä paljonkin erilaisia kitaraspeksejä mitä ei joka kitaramallista niin vaan löydä, äkkiseltään heitettynä esim. 7.25 radiuksella olevaa hevisuunnikasta tai lp:tä, tai Rickenbackeria floikalla.
 
Itse tosiaan teetättäisin erikoiskitarani.

Tässä on jo mainittu, että kitarasepältä saa kaikenlaista, juuri niinkuin haluaa.
 
Edullisempi vaihtoehto voisi olla hankkia kaula Warmothilta, heiltä löytyy Wizard II profiilista kopio: https://warmoth.com/guitar-neck-profiles
 
Ohuimpia Wizardeja ei Warmothiltakaan löydy - voi olla että vaatisi erikoisemman konstruktion, että pysyy stabiilina. Lyhyemmät skaalat löytyvät myös, jos haluaa koota jonkun sekasikiöisen straton/telen/mustangin/jaguarin lyhyellä Wizard II kaulalla.
 
Runkona voi käyttää jotain käytettyä stratoa/teleä tai ostaa myös rungon Warmothilta. Kokoonpanon voi tehdä itse, jos intoa ja osaamista riittää, tai sitten jättää ammattilaisille. Näitä kait aika moni seppä kokoaa Suomessa. Omaa kokoemusta ei ole, vaikka harkinnassa on käynyt.
 
Warmothin osat on kyllä muuten perinnemeininkiä, esim kaulaliitosten suhteen (joka on siis aina pulttikaula kantikkaalla liitoksella). Minkäs teet, jotkut tomppelit noita perinneliitoksia ostaa, vaikka AANJ hernekeppikaulat ovat kirkkaasti parhautta kitarassa.
 
Warmothilla on runkoihin pieni viiste kaulaliitokseen, niin se ei ole ihan ihan niin paha laatikko. Ehkä jotain stratorunkoa voisi vähän pahoinpidellä ja sovitella siitä enemmän AANJ-henkisen jutun.
 
PS. Minulla olisi melkein sama ongelma, mutta onneksi tiedän, että härskisti värjätty RG on paras ja kaunein jokaiseen genreen.

Kyllä noita siroja kauloja löytyy Gibsoneistakin kun katsoo joitakin 70-luvun malleja niin kaula voi olla hyvinkin pienikätiselle tehty. Satula alle 40 milliä eikä kaulalla paksuutta silti kovinkaan paljoa.
Rickenbackerilla on kapeita kauloja, vaikka ei ne paksuudeltaan ole mitään Ibanez wizardeja kumminkaan.
Gibson tekee myös modernilla kaulaliitoksella Les Paul kitaraa slim taper kaulaprofiililla, mikä ei ole kovinkaan paksu.
 
Kyllä noita ratkaisuja on olemassa jo valmiinakin, ettei ole pakko tilata custom soitinta, mutta ne vaihtoehdot maksaa ja joskus joutuu tekemään vähän töitä, että semmoisen maailmalta löytää, jos haluaa jonkun vanhemman kitaran.

mpekkanen: kun katsoo joitakin 70-luvun malleja
 
Jep, ainakin Norlinin aikaisista Lessuista joissain 70-lukuisissa on todellista tikkua. Mä en ole koskaan mitannut mun seiskakolmosen Deluxen kaulaa, mutta se on kyllä niin stidi että on varmaan ohuin mitä mä olen koskaan gibsontyyppisissä skittoissa soittanut.

samiko: Juu mutta ymmärrän myös ettei tuollaista kaikkien ultramodernien speksien kanssa mutta 50-luvun näköistä kitaraa löydy hyllystä -ainakaan Gibsonilta tai Fenderiltä. Itse konservatiivisena telemiehenä karsastan jo 6 palaista tallaa.
 
Ja onhan niitä paljonkin erilaisia kitaraspeksejä mitä ei joka kitaramallista niin vaan löydä, äkkiseltään heitettynä esim. 7.25 radiuksella olevaa hevisuunnikasta tai lp:tä, tai Rickenbackeria floikalla.
 
Itse tosiaan teetättäisin erikoiskitarani.
 
Kierrän ehkä vähän kehää, mutta tämä juuri oikeastaan on se ihmetyksenaiheeni. Että miksi ne "modernit"* ominaisuudet on niin kiellettyjä perinteisen näköisessä kitarassa?
 
Tai kääntäen; jos haluan että kitarassa olisi vaikka rosterinauhat ja lukkovirittimet, niin mistä ihmeestä tulee oletus että haluan kitarani automaattisesti myös smurffilimpparin värisenä ja soittelen sillä pelkästään djenttimetallia? Tai jos ylänauhoille olisi helpompi pääsy lyhyemmilläkin sormilla, niin kitaralla soitellaan sitten pelkästään kasaritilutusta ja sen pitää näyttääkin siltä?
 
(*Itse pidän vaikka jotain lukkovirittimiä ihan perus vireisyyttä ja kieltenvaihtoa helpottavana käytännön mukavuutena, enkä jonain ihmeen "modernina" avaruustouhuna.)
 
Fenderiä en ole eläissäni omistanut, ehkä sekin päivä joskus vielä tulee. Enemmän huvittaa Gibsonin touhu. Joskus kitarakaupassa soittelin Les Paul Axcessilla, ja kaulaliitoshan oli erittäin mukava ja käytännöllinen. Siitäkin ominaisuudesta olisi pitänyt maksaa sitten vain joku reilu viisi tonnia, kun yhtä mukava ergonomia löytyy kolmen markan harleybenttonista. Tai sitten nimetään koko mallisto "Modern" linjaksi, kun siinä on jopa lukkovirittimet ja mikrofonien puolitus, eikä tarvitse maksaa enää kuin tonni lisähintaa. Vähän niin kuin joku Toyota mainostaisi helvetin isolla että "meidän autossa on muuten KESKUSLUKITUS ja MUKITELINE, VAU voitko uskoa?!". Ja senkin auton saisi sitten vain neonvärisenä kun on niin "moderni".
 
Ja pahoittelen, taisi mennä taas räntiksi.

HraBeaver: Kiitos suosituksista!
 
Ja pahimmillaan vielä kitsasteltu ja jätetty 22. nauha kokonaan pois, mikä idea siinäkin?
 
Ergonomiset kaulaliitokset, lukkovirittimet, rosterinauhat yms. kilkkeet on olleet olemassa jo niin monet vuosikymmenet, että miksi niitä ei kerrankin voi laittaa kitaraan joka näyttäisi vaikka suunnilleen tältä: https://themusicemporium.com/cdn/sh … jedjfynqjdnfauk7tt.jpg?v=1752525484
 
Kierrän ehkä vähän kehää, mutta tämä juuri oikeastaan on se ihmetyksenaiheeni. Että miksi ne "modernit"* ominaisuudet on niin kiellettyjä perinteisen näköisessä kitarassa?
 
(*Itse pidän vaikka jotain lukkovirittimiä ihan perus vireisyyttä ja kieltenvaihtoa helpottavana käytännön mukavuutena, enkä jonain ihmeen "modernina" avaruustouhuna.)
 
Kun etumikin paikka on valittu soundiperustaisesti tiettyyn kohtaan, niin käytetyllä konstruktiolla nauhoja sopii 21. Ihan hyvä määrä. Se aivan yhtä ok määrä kuin 24 tai vaikkapa Ulrich Rothin kitaran 33.
 
Valmistajat varmaankin haistelevat sitä, että millaisia kitaroita asiakkaat haluavat. Kyseinen design on suojattu, eikä tosiaan samantapaisia löydy viistellyillä kaulaliitoksilla, lukkovirittimillä ja rosterinauhoilla? Eivätkö nuo ole halpiksissa nykyisin aika peruskauraa?
 
Minä taasen pidän lukkovirittimiä hyödyttömänä kuolleena lisämassana, vireen kannalta täysin merkityksettöminä ja kieltenvaihtoa hidastavana tekijänä. Poikkeuksena tässä on laajaliikkeisellä lukottomalla tallalla syvyyspommittelu, jolloin toki lukkovirittimistä on hyötyä, mutta eikö silloinkin kannattaisi siirtyä suoraan satulalukkoon? Mistähän tuo myytti lukkovirittimien vaikutuksesta vireen pitoon on edes lähtenyt? Virittimillä on hyvin harvoin tekemistä tuon kanssa.

hallu: Tämä asia ei tietenkään minulle kuulu, koska minulla on aika rajallinen kokemus tikkukauloista, mutta huomioni kiinnittyi seikkaan että kaivataan perinteisemmän oloista sähkistä jossa olisi tikkukaula. Nähdäkseni tikkukauloissa on tosi tärkeää, että se kaula on suunniteltu tikkukaulaksi ja se on jo rakennusvaiheessa tuettu kunnolla, että se kestää kielten rasituksen notkumatta. Sen vuoksi olen suhtautunut vähän varauksella siihen, että kaulaa ohennetaan jälkeenpäin. Voi olla että huoleni olisi ihan turha, mutta aina sitä tulee kuitenkin miettineeksi kun näkee että kaulaa on ohennettu.
 
Ohut kaula on toki haastava tapaus ja hyötyy jäykisteistä, mutta eipä esim. Iban Wizardeissa, Jemeissä ja Ultrissa alunperin mitään erikoista rakenteessa ollut. Eivät muistaakseni olleet edes varttisahattua lautaa.