Kitarat: kitarakamat ›

msalama: Korjaisin tuota sen verran että julkisen hinnan PITÄÄ kestää julkinen keskustelu, eli konditionaali pois. Ja jos ihmiset haluavat hinnoista keskustella, niin myyjän on se vain siedettävä.
 
Minä kannatan tätä keskustelua mm. vasta-alkajien sivistämiseksi, he kun eivät välttämättä muuten tiedä mikä minkäkin oikea arvo on. Eli on tästä ihan oikeasti yleisempääkin hyötyä, oli itse kunkin motiivi omalle keskustelulleen sitten mikä hyvänsä.
 
Juu, en minä missään tapauksessa ole halukas kieltämään keskustelua tästäkään aiheesta ja sitäpaitsi olen viihtynyt itsekin lukemassa ja joskus kommentoimassakin tässä ketjussa esille tulleita huomioita. Mun kommentti lähti oikeastaan siitä, että olen usein aistivinani selvää paheksuntaa tai ärtymystä joillakin kommentoijilla siihen, että joku "julkeaa" pyytää kohtuutonta hintaa. Mietin, että mistä se paheksunta kumpuaa.... tai siis, että hinnoittelussa vallitsee jonkinlaiset kirjoittamattomat sopivuuden säännöt joiden loukkaaminen kirvoittaa sosiaalista paheksuntaa (vrt. kirkossa kiroilu, hississä piereskely, tms.). Siis ylihinnoittelu ei ole sopivaa käytöstä tai siltä välillä tuntuu. Periaatteessa se, että jokainen tietää ettei tolkuttoman hintaisia artikkeleita kukaan osta, ei riitä vaan jo pelkkä ylihinnoitellun ilmoituksen olemassa olo loukkaa sopivuuden sääntöjä.
 
Sitä minä vaan, mutta ei minua isommin haittaa hupsut hintapyynnit sen enempää kuin niistä keskusteleminenkaan. Olen joskus maksanut "ylihintaa" jostakin, mutta ihan titeten tahtoen (liittyen siihen ettei himoitsemaani tuotetta ole saatavilla muita).

basisti1971: Moi.
 
:D
 
Hyvä kysymys, etenkin kun alkuperäisestä otsikosta tähän vol. 7:aan sattui yksi kolmesta sanasta oikein.
Tai ainakin alkuperäisen ajatuksen mukaiseksi.
Tässähän kait pitäisi keskustella turvonneista hinnoista joita on tullut maksaneeksi jostain tietystä laitteesta.
 
Ihan linjassahan tämä on näiden äänekkäimpien taivastelijoiden muiten tekstien kanssa, etkä varmaan voi kiistää tiettyä perverssiä viihdearvoa jota ainakin itsessä nuo köyhien ulinat aiheuttavat.
 
Mutta onhan nyt päästy kuvitteellisesta mnet-referenssistä jonka jokin tavara on joskus jossain ehkä maksanut, siihen millä itse on tullut joskus tietämättömyyttään tai näköalattomuuttaan mennyt jostain kikareesta luopumaan.
Kehitystä ehkä jollain tapaa siis? :D
 
Jos multa kysytään niin vastasit itse kysymykseesi, psykologiaahan se, haetaan vertaistukea kun kaikki on mukamas niiiin kallista.
Saman psykologian toispuolta edustanemme me jotka jatkuvan uusien viestien virran hoksatessamme -tai muuten vaan- haluamme tietää mikä nyt juuri tällä hetkellä on niin erityisen turvonnutta että viestiä pukkaa tavallista taajempaan.
 
T:Samuli
Hyvää kiteytystä Samulilta jälleen. Minua kiinnostaa nimenomaan sosiaaliset säännöt ja niiden loukkaamisen seuraukset ja tämä hinnoittelu hommeli jotenkin näyttää vaan vuodesta toiseen sinnikkäästi nousevan kaikessa viestimassassa. Ehkä kaupan teko on vain niin vanha ja perustavaalaatua olevaa inhimillisen kanssakäymisen muoto, että kyse ei ole vain vaihdannasta, vaan oikeasti kokoneisesta merkitysjärjestelmän vyyhdistä. Muistelen joskus lukeneeni, että reiluuden käsitettä on tutkittu ja se on kai koodattu jotenkin homo sapiensin aivoihin ja mietin, että kaupassa toteutuu moni sosiaalisen kanssakäymisen säännöstä. Ehkä hinnoittelun "oikeudenmukaisuus" on jotekin sukua myös luottamuksen ja lojaalisuuden kanssa. Paikoitellenhan tuo huijarikeju menee vähän sekaisin hinnoitteluketjun kanssa. Mehän ollaan kaikki soittoniekkoja ja siten tavallaa edustetaan samaa heimoa. Voisiko olla mahdollista, että ylihinnoittelu edustaa niin perustavaa laatua olevaa epälojaalisuutta toista soittajaa kohtaan, että sellaiseen syyllistyvä roikale joutaakin pyöritellä verbaalisesti tervassa ja höyhenissä :-D

Ihan normimenoa niinkuin muidenkin asioiden taivastelu ja ihmettely. Tuolla on liikenteessä törttöilijöiden ketju missä voivotellaan ku joku ajoi Bemarilla eikä käyttänyt vilkkua, Hallitusta voivotellaan - kuinka voivat olla niin tyhmiä jne jne.
 
Ite en ainakaan koe kuuluvani mihinkään soittajaheimoon eikä kiinnosta maksaako joku ylihintaa epähuomiossa. Tykkään taivastella ja voivotella että miten kitara-make kehtaa pyytää satasen tavarasta kahta. Mitä ihmettä päässä pyörii.
 
Mutta siinähän pyytää.

Kyllä mä ihmettelen ihan aidosti ja ääneen, kun m.netin torilla on tällä hetkellä 4kpl Tokai ES-60 (tai vastaava) korealaisia soittimia. Niiden hinnat ovat 470€, 600€, 600€ ja sitten yksi 1190€. Viimeisimmän hintaa ei oikein selitä mikään. Ei edes myynti-ilmossa lukeva "parempaa Korean laatua". Nuo kolme muuta ovat ihan linjassa, mutta tämä yksi on kyllä oikeasti joko huono "gold digger-yrittely" tai sitten vaan tietämättömyyttä/typeryyttä. Toivottavasti kukaan ei osta 1200 eurolla korealaista Tokaita, kun sillä rahalla saa jo useamman mallisarjan verran laadukkaamman japanilaisen Tokain ES-sarjasen.

Niin, mikäs on se "yli hinnoittelu"? :)
 
Kaksi kertaa olen ollut ostamassa kitaraa, joidenka pyyntihinnat on huomattavasti (satoja euroja) yli oman maksukyvyn.
Kysyminen = vastararjouksen tekeminen, ei maksa mitään ja tehtyäni "alihinnoitellun" vastatarjouksen, myyjä on ne melkein sellaisenaanhyväksynyt.
Tarkoittaen, rttä lopulta kepit lähteneet matkaan ihan kohtuuhinnalla.

jakil: Niin, mikäs on se "yli hinnoittelu"? :)
 
Kaksi kertaa olen ollut ostamassa kitaraa, joidenka pyyntihinnat on huomattavasti (satoja euroja) yli oman maksukyvyn.
Kysyminen = vastararjouksen tekeminen, ei maksa mitään ja tehtyäni "alihinnoitellun" vastatarjouksen, myyjä on ne melkein sellaisenaanhyväksynyt.
Tarkoittaen, rttä lopulta kepit lähteneet matkaan ihan kohtuuhinnalla.
 
Niinpä, kauppahan tapahtuu aina kohtuullisella hinnalla koska ei kauppa voi toteutua jos molemmat osapuolet eivät siihen suostu. Oikeasti "ylihinta" on myyjän itselleen varaama tila neuvotella hinnasta, koska myyjän ilmoittama pyynti on se "kattohinta" niin kannattaako se hilata valmiiksi niin alas ettei muusta voi edes keskustella. Kyllä minullekin on tullut kaikenlaisia tarjouksia kun olen jotakin ollut myymässä ihan riippumatta siitä onko pyyntihintani "yli" tai "ali". Kokemukseni kuitenkin on, että kauppa toteutuu aina sillä hinnalla jonka ostaja suostuu maksamaan ja jolla myyjä suostuu myymään.
 
Onhan niitäkin jotka loukkaantuvat tarjouksesta niin etteivät myy sitten millään hinnalla jos erehtyy yrittämään tinkimistä. Tai siis laskeutuu semmoinen radiohiljaisuus, että eivät vastaa lainkaan. Olen lohduttautunut silloin sillä ettei myyjä ollutkaan oikeasti myymässä mitään :-)

jakil: Niin, mikäs on se "yli hinnoittelu"? :)
 
Kaikki me tiedetään mitä tarkoittaa ylihinnoittelu, turha sitä on kysyä, tai esittää ettei tietäisi.
 
Tuossa just tuli vastaan sähkökitarailmoitus, kitara 20e vähemmän mitä kaupasta uutena. Tämä on ylihinnoiteltu. Voishan sitä ehdottaa että otapa reippaasti hinnasta pois, mutta miksi? Ostaa suoraan kaupasta.
 
Kokeillaan vähä että jospa menisi pöhkölläkin hinnalla. Voihan se mennä, tai joku voi sitten tingata ilmat pois, tai itse tiputtaa hintaa muutaman viikon päästä... Mutta minä en tuollaisilta kauppajannuilta osta mitään.

hallu: Niinpä, kauppahan tapahtuu aina kohtuullisella hinnalla koska ei kauppa voi toteutua jos molemmat osapuolet eivät siihen suostu. Oikeasti "ylihinta" on myyjän itselleen varaama tila neuvotella hinnasta, koska myyjän ilmoittama pyynti on se "kattohinta" niin kannattaako se hilata valmiiksi niin alas ettei muusta voi edes keskustella. Kyllä minulle
 
Totta, ainakin näissä soittovehkeissä tinkiminen kuuluu lähes asiaan, mutta:
Esim ostamani LP:n pyynti oli niin kova, että ei ollut aluksi edes listalla. Kävin kuitenkin katsomassa ja hämmästyksekseni olikin valmis myymään sillä mihin rahani riittivät.
Eli kyllä liian kovalla pyynnillä (markkinahintaan nähden) varmasti myös pudottaa ostajakandeja pois.

jakil: Totta, ainakin näissä soittovehkeissä tinkiminen kuuluu lähes asiaan, mutta:
Esim ostamani LP:n pyynti oli niin kova, että ei ollut aluksi edes listalla. Kävin kuitenkin katsomassa ja hämmästyksekseni olikin valmis myymään sillä mihin rahani riittivät.
Eli kyllä liian kovalla pyynnillä (markkinahintaan nähden) varmasti myös pudottaa ostajakandeja pois.
 
Toisaalta jos pyyntihinta on hätkähdyttävän alhainen, niin sitä alkaa epäilemään että siinä on jotain vikaa.......

msalama: Lähes, mutta ei aina. Jos joku vehje on jo valmiiksi pohjiin saakka tingitty, niin kyllä siitä tinkaaminen alkaa lähennellä jo vittuilua.
 
Miten se huutokauppakeisari sanoi "hulluhan se on, joka ei puolta pyydetystä tarjoa"...... paitsi :-D . Itse saatan suostua aika alhaisiinkin tarjouksiin, jos jostakin haluan päästä eroon. Oikeastaan vaihtokaupat epämääräiseen kamaan on sellainen mihin ei oikein jaksaisi lähteä.

msalama: Lähes, mutta ei aina. Jos joku vehje on jo valmiiksi pohjiin saakka tingitty, niin kyllä siitä tinkaaminen alkaa lähennellä jo vittuilua.
 
Ilmoitukseen voi aina, ja moni usein niin tekeekin, lisätä maininnan valmiiksi tingitty hinta, jos hinta on myyjän mielestä pohjiin asti tingitty. Ilman tätä mainintaa tulkitsen ainakin itse, että hinnassa voisi olla vielä sopivien asianhaarojen vallitessa varaa pieneen viilaukseen.

Tietenkin kannattaa mainita jos hinta on tiukka, mutta kun jotkut spedet tinkivät silti.
 
Myin 90-luvun laman aikaan vm. -73 Polaris White-väristä Gibson SG:tä ja mainitsin ilmoituksessa, että hinta on tiukka koska pyyntikin oli halpa. No tuleehan sieltä silti joku urpo ovesta tarjoamaan puolta hintaa, johon mä sitten ilman mitään kohteliaisuuksia sanoin että painu vittuun. No tuo kohautti olkapäitään ja lähti, eli ilmeisesti joku helvetin jobbari kyseessä kun ei viitsinyt edes kielenkäytöstä loukkaantua.
 
Eli kyllä niitä on täydeksi vittuiluksikin laskettavia tarjouksia, ja varsinkin jos ihan suoraan ilmoitetaan ettei tinkivaraa ole. Mutta joo, jos sitä ei tosiaan ole, niin asia kannattaa ehdottomasti kertoa.

Danelectro Longhorn basso 890 €. Noin puolet liikaa. https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/2040816