Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Moi,
Mua on alkanut vuosien saatossa risomaan ja todella ottamaan pannuun muusikoiden keskuudessa niin yleisesti vallitseva torjuva asenneilmapiiri suhteessa alkeellisintakaan musiikin teoriaa kohtaan.
 
On superyleistä, että bändihommia on takana esim. 30 vuotta, mutta siitä huolimatta esim. ymmärrys sen suhteen "mikä on sävellaji" on täysin hataralla pohjalla. Molliseiskat osataan ja pentatoniset soolot lähtee, mutta sävellajin vaihtuminen kesken soolon johtaa arvailuun, joka ei mene oikein. Lopputulos aivan karmeaa kuraa (tämä kappale on jotenkin huono).
 
En edes kysy "oletteko törmänneet samaan?". Jokainen bändihommia vähänkin tehnyt on aivan taatusti. Niin kaikkialla se tulee vastaan.
 
Improvisointi cooleissa r'n'b -jutuissa ja ei lähde eikä niitä ainakaan sävelletä, jos teoriantuntemuus on tasoa Satu-meni-saunaan-torkkuen. Ja niin monella on.
 
Mun kysymys tulee tässä:
 
Mitä me tehdään heidän kanssa? Miten?

Mä taas olen huomannut, että nykyään tilanne on tosi erilainen verrattuna n. 20 vuoden takaiseen. Nykyään tuntuu että teorian hallinta on eräänlainen jopa ylpeyden aihe. Tämä siis nuorempien hahmojen kohdalla. Vanhoista jääristä en tiedä.

Henri HO kirjoitti hyvin ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä!
 
Teoria on osa työkalulaukkua, josta on apua musiikin tekemisessä. Erilaiset työkalut ovat tuki, josta ponnistaa entistä korkeammalle.
 
Soittaminen on oppimista toisilta. Soittaminen on ymmärtämistä, miksi jotkut asiat tehdään, kuten tehdään.
 
- Tässä välissä on helppo vedota poikkeuksellisiin yksilöihin, jotka soittavat etu- ja takaperin mitä tahansa ilman muodollista koulutusta. Kyllä, niitä on pyramidin huipulla muutama. Mutta me kuolevaiset pääsemme ylemmäs mäkeä helpommin ja nopeammin, kun joku kertoo miten ja miksi. -
 
Teoria, nuottien lukeminen, solfa, transkribointi... kaikki auttavat eteenpäin. Musiikin historian ymmärryskin tuottaa apuja, kun yrittää tajuta kehityskulkuja.
 
Minä olen henkilökohtaisella tasolla jo enempi taantumaan päin. Vieläkin yritän ymmärtää uusia eteentulevia lappuja ja saada niistä asioita irti: agogiikkaa, rytmitystä, kokonaistunnelmaa mutta vajavaisilla taidoilla se on kieltämättä vaikeaa (ei mitään "haastavaa" vaan helvetin hankalaa).
 
Olisin halunnut oppia vielä enemmän. Monet kaverit pääsivät pitemmälle ja hallitsevat hämmästyttäviä kokonaisuuksia. Musiikissa ei ole sellaisia asioita, joita ei kannattaisi opetella, jos musiikista pitää. Voi toki olla, kuten eräs sanonta kuuluu: pidän musiikista mutta musiikki ei tunnu pitävän minusta. Mutta opettajien tarjoamat työkalut pitävät minut vielä bändeissä ja keikkaelämässä kiinni. Siitä iso kiitos heille!

Henri Henri Olavi: Mä taas olen huomannut, että nykyään tilanne on tosi erilainen verrattuna n. 20 vuoden takaiseen. Nykyään tuntuu että teorian hallinta on eräänlainen jopa ylpeyden aihe. Tämä siis nuorempien hahmojen kohdalla. Vanhoista jääristä en tiedä.
 
Oiskohan tässä taustalla se, että vielä 20 vuotta sitten teoriatunteja varten piti käydä musiikkiopistoa, jossa teoriaopetusta antoi piano pimputteleva jeesustäti tai vaihtoehtoisesti helvetin äkäinen vanha jäärä. Opetus oli tylsää, kuri ankara ja teoriaosaamisen tarkoitus ei ehkä tullut niin hyvin selville. Tai sitten on pitänyt olla todella motivoitunut ja itseohjautuneena käydä lainaamassa kirjastosta tohtori toonika. Nykyään taas käytännönläheisiä vinkkejä saa cooleilta tubettajilta ja opit siirtyy helposti käytäntöön. No tämä oli toki vähän vitsillä heitetty kärjistys ja koski ns. klasariteoriaa, jota tuli lusittua johonkin kenraalibasson soittoon asti :D Popteoria on kai aina ollutkin tavallaan hyödyllisempää ja sen opit suoraan sovellettavissa soittoon.

oksatboys: Oiskohan tässä taustalla se, että vielä 20 vuotta sitten teoriatunteja varten piti käydä musiikkiopistoa, jossa teoriaopetusta antoi piano pimputteleva jeesustäti tai vaihtoehtoisesti helvetin äkäinen vanha jäärä. Opetus oli tylsää, kuri ankara ja teoriaosaamisen tarkoitus ei ehkä tullut niin hyvin selville. Tai sitten on pitänyt olla todella motivoitunut ja itseohjautuneena käydä lainaamassa kirjastosta tohtori toonika. Nykyään taas käytännönläheisiä vinkkejä saa cooleilta tubettajilta ja opit siirtyy helposti käytäntöön. No tämä oli toki vähän vitsillä heitetty kärjistys ja koski ns. klasariteoriaa, jota tuli lusittua johonkin kenraalibasson soittoon asti :D Popteoria on kai aina ollutkin tavallaan hyödyllisempää ja sen opit suoraan sovellettavissa soittoon.
 
Voi hyvinkin olla tällä tekemistä asian kanssa. Mua ei lainkaan kiinnostanut teoria ennen kuin aloin opiskelemaan musateknologiaa 2008, ja siellä oli erinomaisen innostavaa teoriaopetusta, joka oli saumattomasti yhteydessä esim. studiotyö- ja sovitusopintoihin.

Heh, tästä tulee mieleen kun pari vuotta sitten kysäisin laulajaa yhteen biisiini. Tämä suostui siihen ja alettiin hommiin. Etänä tosiaan sähköpostein homma hoidettiin.
 
Ongelmaksi/haasteeksi koostui kun itse en osaa pätkääkään laulaa, niin vähän selittää miten homman haluan toteutettavan. Heti alkajaisiksi selvisi, että nuotteja (mitkä olin tehnyt) oli turha hyödyntää, kun herra ei ymmärtänyt niistä mitään.
 
Pitkällisen väännön ja kaiken sekoilun jälkeen lopputulos kuitenkin oli enemmän kuin hyvä hänen puoleltaan.
 
Siitä lähtien oon kyllä aina näihin etähommiin vaatinut, että osataan teoriaa ja lukea nuotteja sen hyvän äänen lisäksi.
 
Ja vielä lisäys, että tuon herran kanssa homma vain oli pakko hoitaa maaliin, kun ääni silkkaa hunajaa ja oli aika tunnettu henkilö piireissä ihan maailmanlaajuisestikin.

Vessajono: Mä en oo nuotteja tainnu kirjotella vuosikausiin muuta ku itelleni. Tällä hetkellä työstelen demoja yhen erittäinkin nuotinlukutaitoisen laulajan kanssa, mut oon todennut järkevämmäksi ratkaisuksi että soitan laulumelodiat biiseihin. Jos ne laittais vielä paperille, niin se ois lähinnä tarpeeton välivaihe ja turhaa työtä, joka ei tois mitään lisäarvoa.
 
No itsehän kun jotain lauluraitoja "kirjoitan", niin sinne ne uppoaa muun säveltelyn ohella sanoineen nuotteineen, oli sitten Dorico tai Guitar Pro, riippuen mitä tekee.
 
Siinä sitten on ne laulumelodiat valmiina, ettei tarvitse mitään turhia välivaiheita tuhlata niiden soittamiseen. Kuitenkaan soittaessa ei välttis saa sanojen rytmityksestä kiinni.
 
Ja jos vielä helpompaa haluaa, niin sen sanoineen kirjoitetun lauluraidan kun importtaa vaikka Synth V:hen, niin selviää vielä vähemmällä, kun on referenssi valmiina.

oksatboys: Oiskohan tässä taustalla se, että vielä 20 vuotta sitten teoriatunteja varten piti käydä musiikkiopistoa, jossa teoriaopetusta antoi piano pimputteleva jeesustäti tai vaihtoehtoisesti helvetin äkäinen vanha jäärä. Opetus oli tylsää, kuri ankara ja teoriaosaamisen tarkoitus ei ehkä tullut niin hyvin selville. Tai sitten on pitänyt olla todella motivoitunut ja itseohjautuneena käydä lainaamassa kirjastosta tohtori toonika. Nykyään taas käytännönläheisiä vinkkejä saa cooleilta tubettajilta ja opit siirtyy helposti käytäntöön.
 
Meillä oli mukava ja osaava teoriaope musiikkiopistossa, mutta just tää viimeinen pointti, eli teorian hyöty ei ehkä kaikessa potentiaalissaan nuorelle auennut, vaikka opetettavat asiat kyllä suunnilleen kai jotenkin opinkin. Aika harvaa kiinnostaa joku helkkarin kuiva klasarianalyysi ja sen takia teoriaa voiskin opettaa siltä pohjalta, kuinka konsepteista voi olla hyötyä omissa biiseissä jne.
 
Aloin vähän enempi tosissaan itseopiskelemaan teoriaa vasta muutama vuosi sitten ja oppiminen on tapahtunut käytännön kautta. Eli aina kun opettelen jotain teoriakonseptia, yritän tehdä pienen etydin tai muun käyttäen sitä ideaa. Ihan helkkarin palkitsevaa ja iso kasa biisi-ideoitakin on lähtenyt tällasesta. Tää saa mulla teorian tuntumaan tutkimusmatkalta, jolla löytää kaikenlaista kivaa. Tavallaan verrattavissa pelillistämiseen.
 
Sitä paitsi mua viihdyttää kun joku oma lehmipunkkiralli perustuu välidominanttien harhapurkauksille (true story) :D