Bänditoiminta ›

Hei!
Ollaan kaikki bändissä 15-18v ja soitetaa rockia, mun mielestä se homma ei oikee suju koska yks kaveri sanoo et ei jaksa, toinen haluu joka päivä melkee, laulaja taas ei oo tullu mihinkää treeneihi, ja me ei oikee tulla yhteis ymmärryksee et mitä biisiä treenataan koska siinäki joku haluaa hevimpää ja joku ei kestä sitä. Mun pää kohta räjähtää oon ittekki iskänkaa koittanu puhuu niille ku silläki on bändi mut silti ei vaan onnistu treenit.

Näin se menee, että pitää olla sellaiset tyypit bändissä, että homma sujuu. Ja aika tärkeää on se, että kaikki pitävät siitä musasta mitä soitetaan. Sellainen tyyppi ei kauaa ole bändissä, jonka mielestä soitetaan paskaa.
 
Yksi aika toimiva tapa valita coverbiisejä on se, että jokainen ehdottaa vaikka kahta biisiä. Niistä äänestetään tyyliin, että ei saa äänestää kuin yhtä omaa ehdottamaansa biisiä. Tällä perusteella karsitaan vaikka kolme eniten ääntä saanutta biisiä. Sitten äänestetään uudelleen niistä kolmesta biisistä että mikä valitaan. Ja biisit pitää valita sitten sen mukaan, ettei oteta mitään sellaista tekelettä että laulajan ääniala ei riitä tai muiden soittajien taidot eivät riitä lähimainkaan kyseiseen biisiin.
 
Sitten vois tehdä seuraavaa biisiä valitessa niin, että valitaan vaikka siitä samalta aiemmalta listalta joku sellainen biisi, mikä on toisen henkilön ehdottama kuin se aiemmin valittu. Niin että tulee sellainen reilu käytäntö, että kaikki pääsevät vaikuttamaan biisivalintoihin.
 
On kyllä hyvin oleellista bändiharrastuksessa, että sovituista asioista pidetään kiinni. Eli kun on sovittu treenit, niihin myös tullaan ja sovittuja kappaleita treenataan etukäteen yksin kotona niin, että ne on edes jotenkin hallussa kun aletaan soittamaan bändin kanssa yhdessä. Ja tosiaankin sovitaan että mistä sävelestä soitetaan (jos tarvii transponoida). Vain poikkeusolosuhteissa ollaan treeneistä poissa (yllättävä pakollinen meno tai sairastuminen). Ei ole varmastikaan aina helppoa saada sellaista porukkaa kasaan, joka toimii tälleen. Mulla on hyvät kokemukset kahdesta viimeisimmästä bändistä jossa soitan. Homma toimii helvetin hyvin kun bändin jäsenet ovat asiallisia tyyppejä, joihin voi luottaa 100%
 
Aika monesti on kokemuksen perusteella todettu, että sopiva treenitiheys on kerran viikossa. Ainakin näin aikuisiällä kun on muitakin harrastuksia ja mahdollisesti myös omien lasten harrastuksia jne jne. Paitsi sitten viikko ennen keikkaa kannattaa treenata pari kertaa viikossa, että on varma olo mennessä keikalle, etenkin jos on uusia biisejä ja vähän keikkakokemusta.
 
Jeszsen ehdotus on viisas, eli aivan ensimmäisenä kannattaa pitää keskustelutuokio bändin jäsenten kanssa, että haluavatko kaikki sitoutua vaikkapa kerran viikossa tapahtuvaan treenaamiseen. Ja selvittää onko bändin tarkoitus soitella omaksi ilokseen vai tähdätäänkö siihen että aioitaan esiintyä. Myös sellainen asia kannattaa käydä läpi, että soitetaanko coverbiisit omalla vapaalla tyylillä vai treenataanko pilkuntarkasti alkuperäisen mukaan. Jos bändissä on pilkuntarkkoja tyyppejä ja sitten päinvastaisella ajatuksella toimivia, tulee takuuvarmasti konflikteja. Ja myös onko tarkoitus soittaa omia biisejä. Eli pelisäännöt täytyy olla selviä kaikille bändin jäsenille.
 
Ja jos joku alkaa ruikuttamaan siitä, että ei kai sillä ole väliä jos ei aina tule treeneihin jos ei satu huvittamaan, niin sille tyypille voi tehdä selväksi, että sellainen käytös ei tule toimimaan. Ehkä on paras näyttää sitten ovea niille jäsenille, jotka eivät pysty pitämään kiinni sovituista asioista. Sellainen epämääräinen käytös osoittaa sitä, että ei kunnioita ja arvosta muita bändin jäseniä. Soittamisen pitää olla hauskaa ja bändin jäsenten välillä pitää olla luottamus.

Treeneille vakioaika (ajat) esim. treenit on joka torstai klo 18.
Jos joku alkaa keksimään torstai- illoilleen aina muuta tekemistä, niin hän ei halua olla bändissä.
 
Treeneissä treenataan. Ei ihmetellä, mölistä, kolistella tai tilutella omiaan.
Yksi hyväksi havaittu tapa on se, että treenit alkaa vetämällä yksi keikkasetti kuin olis keikalla. Keikkasetit pysyy tuoreena mielessä kun joka viikko soittaa niistä yhden.
 
Sen jälkeen voi ottaa työn alle uusia biisejä. Biisiä treenatessa kannattaa treenata etenkin sitä miten biisi alkaa... ja miten se loppuu. Se kolme minuuttia siinä välissä on yleensä helpompaa.
Ja kun on uusi biisi niin pitää miettiä mihin settiin se laitetaan ja minkä puhkisoitetun vähemmän kivan se korvaa.
 
Jos ei ole keikkasettejä niin moista ei tartte murehtia. Alkaa rakentamaan ensimmäistä.
Joten treenit torstaina klo 18 ja työn alle biisit Räminärokki, Ränttätänttä ja Funkypunk. Siitä se lähtee. Seuraavana torstaina noi samat ja pari uutta.
Kolmantena torstaina joku sanoo, että Funkypunk on aika tylsä biisi eikä edes kulje kunnolla joten voitais kokeilla korvata se Betonirautabluesilla.
Johon vastaus on, et vedetään ensin ne viis mitkä meillä nyt on ja mietitään uutta sit heti sen jälkeen.

rintapek: Treeneille vakioaika (ajat) esim. treenit on joka torstai klo 18.
Jos joku alkaa keksimään torstai- illoilleen aina muuta tekemistä, niin hän ei halua olla bändissä.
 
Treeneissä treenataan. Ei ihmetellä, mölistä, kolistella tai tilutella omiaan.
Yksi hyväksi havaittu tapa on se, että treenit alkaa vetämällä yksi keikkasetti kuin olis keikalla. Keikkasetit pysyy tuoreena mielessä kun joka viikko soittaa niistä yhden.
 
Sen jälkeen voi ottaa työn alle uusia biisejä. Biisiä treenatessa kannattaa treenata etenkin sitä miten biisi alkaa... ja miten se loppuu. Se kolme minuuttia siinä välissä on yleensä helpompaa.
Ja kun on uusi biisi niin pitää miettiä mihin settiin se laitetaan ja minkä puhkisoitetun vähemmän kivan se korvaa.
 
Jos ei ole keikkasettejä niin moista ei tartte murehtia. Alkaa rakentamaan ensimmäistä.
Joten treenit torstaina klo 18 ja työn alle biisit Räminärokki, Ränttätänttä ja Funkypunk. Siitä se lähtee. Seuraavana torstaina noi samat ja pari uutta.
Kolmantena torstaina joku sanoo, että Funkypunk on aika tylsä biisi eikä edes kulje kunnolla joten voitais kokeilla korvata se Betonirautabluesilla.
Johon vastaus on, et vedetään ensin ne viis mitkä meillä nyt on ja mietitään uutta sit heti sen jälkeen.
 
Hyvin sanottu. Noin se menee hyvin pitkälti. Ja koska musisointi on niin mahtava ja mieluinen harrastus, pitää niin hyvin paikkansa se, että jos on sovittu kiinteä treenipäivä ja kellonaika, ja joku alkaa keksimään kaikkea muuta juuri treenien ajankohtaan, ei hän oikeasti halua soittaa bändissä eikä musiikin soittaminen/laulaminen ole kyseiselle henkilölle silloin kovinkaan tärkeä asia.

Moi.
 
Tervetuloa mnettiin :).
 
Täyttä asiaa tnoissa edelläkirjoitetuissa vastauksissa, kannattaa lukea (ja bändikavereilla luetuttaa) ajatuksen kanssa.
 
Yksi omakohtaiseen useamman vuosikymmenen kokemukseen perustuva tärkeä juttu noista kuitenkin omasta mielestäni puuttuu...
 
Bändi ei ole demokratia.
 
Yhdellä (tai kahdella, ei kutenkaan pariskunnalla jos multa kysytään ;)) jäsenellä pitää olla viimeinen päätäntävalta, asiasta kuin asiasta.
Vaikka kuinka asioita romantisoitaisiinkaan, demokratia -ja ismitkin senpuoleen- toimivat mainiosti kun ihmisiä on 1, jo kahdella tulee ennenpitkää tilanne ettei mikään etene, suuremmasta lössistä puhumattakaan.
 
Bändiliiderin pesti on aivan julmetun vaikea, ja aniharva siinä täysin onnistuukaan.
Se että joku on liideri kun ei voi käytännössä tarkoittaa sitä etteikö asioista pidä keskustella, ja tarvittaessa äänestää.
Taiteilijoiden ja sellaisiksi itsensä kuvittelevien kanssa kun ei kompromisseittä selviä...ikinä.
Ja kuten yllä sanottiinkin, tarkoitus kun on loppupelissä se että kaikilla olisi mukavaa, joustoa vaaditaan puolin ja toisin.
 
Sellainenkin seikka kannattanee ottaa huomioon että huonokin bändikokemus on usein harrastuksen alkutaipaleella kokemusta vajaaksi jäämistä parempi vaihtoehto, mutta omasta mielestään "huonoon" bändiin ei myöskään kannata jäädä jumiin, vaan aktiivisesti etsiä joko uutta bändiä, tai korvaavia muusikoita.
Ei ole yksi eikä kaksi bändiä jotka aikojen saatossa on kasattu vanhan "raunioille", syystä jos toisestakin.
 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
 
Tervetuloa mnettiin :).
 
Bändi ei ole demokratia.
 
Yhdellä (tai kahdella, ei kutenkaan pariskunnalla jos multa kysytään ;)) jäsenellä pitää olla viimeinen päätäntävalta, asiasta kuin asiasta.
Vaikka kuinka asioita romantisoitaisiinkaan, demokratia -ja ismitkin senpuoleen- toimivat mainiosti kun ihmisiä on 1, jo kahdella tulee ennenpitkää tilanne ettei mikään etene, suuremmasta lössistä puhumattakaan.
 
Bändiliiderin pesti on aivan julmetun vaikea, ja aniharva siinä täysin onnistuukaan.
 
T:Samuli
 
Ja "Isotpojat" ulkoistaa aika paljon heti kuin voivat.
Beatleseilla oli George Martin jonka sana painoi siinä mikä ja miten päätyy levylle.
Ja Brian Epstein joka managerina hoiti bändin puolesta kaiken paitti biisien tekemisen, eikä vahingossakaan puuttunut asioihin jotka kuului George Martinille.
 
Ihan jokaisella bändillä ensimmäisestä päivästä alkaen on hoidettavana noi Georgen ja Brianin hommat - mittakaava vaan on pienempi, mut se ei tarkoita etteikö niin olis.
Kun on bändi se soittaa jotain ja saundaa joltain. Kuka sanoo viimeisen sanan siitä mitä bändi soittaa ja miltä se saundaa.
Ja kun on bändi niin sillä on käytännön asioita jotka pitää hoitaa, aikatauluttaa ja organisoida. Treenikämpän vessapaperista alkaen.
 
Henkilö voi olla yksi ja sama, mut siltä varalta, et taiteellinen visionääri on surkea organisoimaan niin hommia voi myös jakaa.
 
Sit taas se "mitä" soitetaan on covermeiningissä teoriassa helppoa, koska materiaalista ei ole pulaa. Se on niinpäin, että jokaisella keikalla jää soittamatta kymmenen tuhatta hemmetin hyvää biisiä.
Tarkoittaa, et koska hyvistä biiseistä ei ole pulaa, niin yhdelläkään biisillä ei ole asiaa keikkaohjelmistoon vain siksi, että se on hyvä.
Keikkaohjelmistoon kuuluu päätyä ne biisit jotka bändi saa saundaamaan niin hyvältä, että yleisökin haluaa niitä kuunnella.