Kitarat: kitarakamat ›

blingmatic: Tulee ison G:n ja Epiphonen tekemistä F-birdeistä mieleen että olisi vaihteleva yläreunan muoto, siis kaltevuuden/jyrkkyyden suhteen. Jos Gibsonilla olisi mittaeroa, silloin mahdollisesti riippuvainen millaiset siipipalat ovat saaneet kasattavaksi ? voisiko olla näin ?
 
Olisko laittaa joitakin linkkejä, mistä tuollainen näkyy.
Katselin Thomannin sivuilta Epiphonen tulilintuja ja kyllä ne näytti samalta kuin oma Gibson Firebirdini.
Siihen siiven kulmaan voi vaikuttaa kuvassa sekin jos verrataan sunburst kitaraa solid värityksellä olevaan.
Koneet ja sapluunat nuo muodot määrittää ja kyllä noissa Epiphonenkin Firebirdeissä pitäis olla sama muotoilu. Siitä en lyö päätäni pantiksi, että onko pulttikaulaisessa Epiphonessa täsmälleen sama muotoilu kuin läpirunkoisessa Gibsonissa, mutta ei siinä isoa eroa ole jos on eroa ollenkaan.
 
Firebird on kyllä huima kitara. Rakenteensa ansiosta läpirunkoinen rakenne resonoi todella hyvin. On tosin liimakaulaisiakin Firebirdeja, mutta minusta sen kuuluu olla läpirunkoinen.

BigPapa: Cory Wong sigu joo, kutistettu Highway One Straton body Wongin nimikko Seymour Duncaneilla ja American Ultra Series modern 'D' kaulalla C kaulan sijaan.
 
Se kutistettu body, mutta vähän isompi lapa - kuka keksii mitään tollasta. HIenoa työtä. Tosi perkussiivinen soittaja, en sillai tajua sen musiikista mitään.
 
Nyt alkoi itselläkin Firebirdit poltella. No kyllä SG: vielä enemmän.

Tuo värityksen osuus oli hyvä heitto: vaikuttaa tummat pienemmiltä ja vaaleat isommilta. Kuvauskulma myös muuttaa kokoa. On tullut vaikutelma että läpi-rungon menevissä kauloissa rungon siipipalat olisi askellettu alemmas ja setneckissä vastaavasti olisivat kaikki palat samalla tasolla ? onko tämäkin vaan optinen harha, hallusinaatio..

blingmatic: Tuo värityksen osuus oli hyvä heitto: vaikuttaa tummat pienemmiltä ja vaaleat isommilta. Kuvauskulma myös muuttaa kokoa. On tullut vaikutelma että läpi-rungon menevissä kauloissa rungon siipipalat olisi askellettu alemmas ja setneckissä vastaavasti olisivat kaikki palat samalla tasolla ? onko tämäkin vaan optinen harha, hallusinaatio..
 
Ei ole, kyllä se on just noin. Toki on olemassa Firebird II joka on se poikkeus.

Eihän bodyn muodossa voi olla isoa vaihtelua, eivät sopisi Firebirdlaukkuihin.
 
https://www.thomann.de/fi/gibson_firebird_case.htm

Coil tap hiukan ihmetyttää: soundista häviää jonkin verran yläpäätä. Liekö ominaisuus?
 
Nyt huomasin, että nuo Burstbucker61:set ovat todella herkät korkeuden suhteen. Kun laskin mikkejä millin-pari alemmas, niin coil tap soundit alkoivat erottua selvästi selvemmin, samoin vaiheenkäännöstä tuli merkittävästi "tehokkaampi".
Aina oppii uutta kun ruuvailee...
 
Kaikki ei ole kuitenkaan täydellisesti:
Huomasin, että näissä Gibsonin piirilevykytkennöissä ei ole maadoitusasiat ihan viimeisen päälle kohdallaan. Soittelin Two Notes Le Crunchin läpi suoraan kuulokkeisiin ja ihmettelin voimakasta hurinaa. Kun vaihdoin Guildiin, jossa on ihan ite tehty perinteinen kytkentä, niin hurinat kaikkosivat täysin. Samoin Duesenbergillä, tosin siinä oli pientä hurinan tynkää. Ei voi olla sattumaa, koska molemmissa Gibsoneissa tuli kohinat esille. Olen nääs laittanut myös SG:hen piirilevyn takaisin. Vahvistimen kanssa en ole huomannut isompia häiriöitä mutta tällai etuasteen läpi luureihin tuli aikamoiset hurinat.
Voisikohan tuolle tehdä jotain? Miten maadoitusta voisi parantaa näissä?
 
Laitoin siis SG:hen piirilevyn ja alkuperäiset mikit takaisin, koska Guildini "tarvitsi" PAF-tyyppiset mikit. Nytpä tuli todettua toisen kerran se, että 490T ei ole minun mieleeni. 490R olkoon kaulamikkinä, kyllä se siinä asiansa ajaa, mutta tallaan pitää saada jotain erilaista. Gibson kertoo sivuillaan, että 490T olisi moderni versio PAFfista. Ylempää keskialuetta on korostettu. Minun korviini se saa mikin kuulostamaan ohuelta ja kireältä, en tykkää. Kaapista löytyi Rio Grande Crunchbox ja laitoin sen paikoilleen. Soundi parani. Mennään nyt tällä ainakin vähän aikaa.
 
Kaikki on melko hyvin.

jarmo vh: Nyt huomasin, että nuo Burstbucker61:set ovat todella herkät korkeuden suhteen. Kun laskin mikkejä millin-pari alemmas, niin coil tap soundit alkoivat erottua selvästi selvemmin, samoin vaiheenkäännöstä tuli merkittävästi "tehokkaampi".
 
Kaikki ei ole kuitenkaan täydellisesti:
Huomasin, että näissä Gibsonin piirilevykytkennöissä ei ole maadoitusasiat ihan viimeisen päälle kohdallaan. Vahvistimen kanssa en ole huomannut isompia häiriöitä mutta tällai etuasteen läpi luureihin tuli aikamoiset hurinat.
Voisikohan tuolle tehdä jotain? Miten maadoitusta voisi parantaa näissä?
 
Nuo vastavaihekytkennät ovat tosi herkkiä kaikille säädöile, kun pienetkin muutokset mikkien balanssissa vaikuttavat paljon siihen, miten mikit toisiaan kumoavat. Itse tulin joskus vähän sellaiseen lopputulokseen, että LP:n neljän potikan kanssa vastavaihe on sellainen kaninkolo, mihin en halua ajautua.
 
Maadoituksen voit tarkistaa helposti. Mittaat vain, että onko metalliosien välillä (talla, potikat, mikit ja ulostulojakki) hyvä kontakti. Jos joku noista ei ole yhteydessä muihin tai yhteys on huono, niin siitä välistä pitää alkaa etsimään huonoa kontaktia.
 
Gibsoneissa taitaa usein olla suojaamattomat onkalot. Sekin saattaa aihettaa havaittavia eroja sopivaissa tilanteissa. Jos siellä olisi maavika, niin uskoisin sen kyllä kuuluvat myös vahvistimien kanssa.

jarmo vh: Nyt huomasin, että nuo Burstbucker61:set ovat todella herkät korkeuden suhteen. Kun laskin mikkejä millin-pari alemmas, niin coil tap soundit alkoivat erottua selvästi selvemmin, samoin vaiheenkäännöstä tuli merkittävästi "tehokkaampi".
Aina oppii uutta kun ruuvailee...
 
Kaikki ei ole kuitenkaan täydellisesti:
Huomasin, että näissä Gibsonin piirilevykytkennöissä ei ole maadoitusasiat ihan viimeisen päälle kohdallaan. Soittelin Two Notes Le Crunchin läpi suoraan kuulokkeisiin ja ihmettelin voimakasta hurinaa. Kun vaihdoin Guildiin, jossa on ihan ite tehty perinteinen kytkentä, niin hurinat kaikkosivat täysin. Samoin Duesenbergillä, tosin siinä oli pientä hurinan tynkää. Ei voi olla sattumaa, koska molemmissa Gibsoneissa tuli kohinat esille. Olen nääs laittanut myös SG:hen piirilevyn takaisin. Vahvistimen kanssa en ole huomannut isompia häiriöitä mutta tällai etuasteen läpi luureihin tuli aikamoiset hurinat.
Voisikohan tuolle tehdä jotain? Miten maadoitusta voisi parantaa näissä?
 
Laitoin siis SG:hen piirilevyn ja alkuperäiset mikit takaisin, koska Guildini "tarvitsi" PAF-tyyppiset mikit. Nytpä tuli todettua toisen kerran se, että 490T ei ole minun mieleeni. 490R olkoon kaulamikkinä, kyllä se siinä asiansa ajaa, mutta tallaan pitää saada jotain erilaista. Gibson kertoo sivuillaan, että 490T olisi moderni versio PAFfista. Ylempää keskialuetta on korostettu. Minun korviini se saa mikin kuulostamaan ohuelta ja kireältä, en tykkää. Kaapista löytyi Rio Grande Crunchbox ja laitoin sen paikoilleen. Soundi parani. Mennään nyt tällä ainakin vähän aikaa.
 
Kaikki on melko hyvin.
 
Mä vaihdoin magneetin omaani 498:n mutta 490T:ssä on jo alnico 2. No sieltä saattaa löytyä vastaus halvalla. Kaulamikkiin käänsin sen magneetin ja on se Peter Green -soundi ihan vakiona. Itse en tykkää niistä piirilevyistä kun niitä ei aikoinaankaan ollut, mutta täältä löytyy niiden rakastajia ja uljaita puolustajia. Kyllähän ne piirilevyt toimii.
 
Multimittarilla käyt läpi ne maadoituspisteet ja katot että maakontakti on ehjä siellä missä sen pitää olla lähtien tallasta päättyen jakkiin, välissä potikat, kytkimet ja mikit.
 
Vaikka olen puristi niin omaan '59 Esquire Custom Shoppiin maadoitin tallan. Nehän ei Fenderillä sitä vielä silloin alunperin tehneet eivätkä reissueeseenkaan. Kyllä se hurina lähtee.

fhtagn: On - ja hyvin on toiminut ainakin omassa 2015 Traditionalissa. Ero ei tosin ollut merkittävä, muuten kuin soundin suhteen ja sekin taitaa olla enemmän psykologinen juttu. Alkuperäisessä oli jotenkin metallinen klangi, jota taas tusqin kanssa ei ole. Vaihdoin samalla robottivirittimet lukittuviin Grovereihin ja vire on pysynyt niin hyvin kuin nyt Les Paulissa voi normaalistikin pysyä.
 
Nopastihan se postipoika polkaisi paketin kotiovelle asti, eikä montaa minuuttia siihenkään kulunut kun sain taiteiltua Graphtechin satulan paikoilleen, kun ensin vaan löysin ohjeet, miten robovirittimillä saa kielet sen verta löysälle, että sai vanhan satulan irti. Sen verran hyvin tuntuu vire nyt pysyvän, että robotit saa edelleen hoitaa hommansa.
 
Seuraavana ohjelmassa on sitten mikkipäivitys, eli Lollar Low Wind Imperialien vaihto toisesta Les Paulista, mikä muuten olisi aika suoraviivainen operaatio, jos molemmissa olisi 2xVol / 2xTone kontrollit, mutta kun ei. En ymmärrä mitä järkee on HH kitaraan laittaa vaan mastervola ja -tone. Nyt pitäs sit kehitellä jotkut adapterisysteemit, millä Lollarit sais nätisti kiinni LPM:n piirilevylle, ellei sitten vaan tylysti katko Gibsonin mikkien piuhoja ja kolvaile niiden pikaliittimiä Lollarin piuhojen päähän.

noi molarit tjsp -konvertterit löytyy kyllä helposti. muista, että kaulalle ja tallalle värit on eri.
 
https://www.ebay.co.uk/itm/15492531 … oogle_free_listing_action=view_item
 
tuollaisia vastaavia on. Pelkkiä liittimiä voi ostaa myös. väkertämistä se on mutta palkintohan se on kuin saunan jälkeen saisi mustaa vissyä lasiin.

ja hei, niitä liittimiä tais olla kolmea eri mallia kun Henry J:n sankarit iteroivat.

J-45 kiinnostaisi. Kokeilin yhtä 50's mallia ja vaikka oli muuten ihan hyvä niin volyymi oli jotenkin vaisu. Onko tyypillistä näille kitaroille?

Vastaan ilman kokemusta. Minulla on J-35 ja ainakin sen sointi oli voimakkaampi kuin verrokkina olleiden Martineiden ja Sigmojen, kun tuota liikkeestä olin ostamassa. Rakennehan noissa on toki rimoituksen osalta erilainen ja voi olla, että juuri se tekee J-35:n soundista jos ei voimakkaamman, niin ainakin erottuvamman. Nollakommenttihan tästä nyt tuli. Netissähän noita vertailuja on vaikka kuinka muttaq eipä niistä saa kuin pientä yleistävää ajatusta asiasta. Akustiset kun tuppaavat olemaan kovin yksilöllisiä.

Pitäis hommata ES-330 kitaraan uusi talla ja olen miettinyt, että mitä eroa on ABR, Nashville ja Tune o matic talloilla?
Käykö siihen noista kaikki, eli ovatko nuo kaikki samoja tuotteita?
Jotenkin olisi loogista, että niissä olisi jotain eroa, mutta en tiedä sitten. En ole vielä jaksanut irroittaa entistä, etten tiedä mitä pohjassa lukee vai lukeeko mitään.

Jos se Pekkasen ES330 on tuo, niin tuolta löytyy tallan specsit.
 
https://nafiriguitar.com/products/g … his-2018-es-330-satin-in-aquamarine
 
ABR-1.

BigPapa: Jos se pekkasen ES330 on tuo, niin tuolta löytyy tallan specsit.
 
https://nafiriguitar.com/products/g … his-2018-es-330-satin-in-aquamarine
 
ABR-1.
 
Joo, samanlainen peli kyseessä. Kiitos!