Kitarat: kitarakamat ›

Olen palailemassa sähkökitaran pariin, vaikkakin nailon- sekä suolikieliset tulevat olemaan jatkossakin se varsinainen. Ajatus on kuitenkin ruveta sähkökitaran kanssa ihan ajatuksella soittelemaan noita klassisia juttuja. Tässähän on se, että olen ns. ihan pihalla sähkökitaran soundeista, koska en ole sellaista juuri viiteentoista vuoteen soitellut. Säröt on nyt se, mikä on mietityttänyt.
 
Hommasin Tech21 Trademark 60:n. Ostin kun halvalla sain. Soittelin alkuun erittäin puhtailla soundeilla, mutta sehän kuulosti ankean ... ankealta. Nailonkielisessä soittodynamiikka on hyvin vahvassa roolissa, ja säröosastolta sitä kaivattua dynamiikkaa tuntuu löytyvän. Sain kaiveltua vahvistimesta muutamat kelvot asetukset, joilla soundin saa varsin puhtaasta mukavasti säröytyvään ihan vaan sormipelillä ilman sen kummempia säätöjen roplaamisia. Iso osa kappaleista kun on sellaisia, ettei siinä jouda mikkiä vaihtamaan tai tonea ruuvaamaan.
 
Soitan tietenkin bassot samalla. Niiden vahva säröytyminen ei ole toivottavaa ja Tech21:stä sain kaiveltua asetuksia, joissa säröytyminen tuntuu tapahtuvan selvästi vahvemmin keski- ja korkeilla äänillä, kun bassot säilyvät puhtaampana.
 
Techin kahdesta kanavasta ei oikein saa kaikkia tarvittavia asetuksia yhtä aikaa ja potikoiden säätö on tarkkaa puuhaa. Jos noita joskus jossain ihan yleisön edessä soittelee, niin ei viihtisi hirveästi kappaleiden välissä kaivella asetuksia. Siispä tarttee varmaan ruveta jonkin verran säröhifistelyä harrastamaan, jotta saisi sen muutaman eri sorttisen aikaiseksi.
 
Lyhyestä virsi kaunis. Kaipaan siis näkökulmaa näihin juttuihin:
-Minkä tyyppisillä pedaaleilla kannattaisi lähteä etsiskelemään nimenomaan soittodynamiikkaan herkästi reagoivia säröjä?
 
-Miten vahvasti särö yleensäkin painottuu eri taajuuksille? Onko se ihan normia, että bassoäänet säröytyvät keski- ja korkeita ääniä heikommin? Se olisi minulle aika optimaalista.
 
-Entäs boosterit? Onko niissä jotain keskeisiä eroja ja tyyppejä?
 
Kitarassa on varsin maltillinen ulostulo. Kaulamikki jotain 6,5 kOhmia. Tummasoundinen muinis-humbuckeri.
 
Kaipa tässä pääsisi helpommalla kun hommaisi jonkin mallintavan muljuttimen, johon saisi perkeleellisen määrän tarkkaan määriteltyjä asetuksia, mutta kun on niin pirun tyhmä, että haluaa käyttää enemmän tai vähemmän muinaisia kamoja.

Soft clipping tyyppiset overdrivet. Mitä voimakkaampi särötin, sen enemmän se kompressoi.
 
Mikit pitää olla riittävän kaukana kielistä, jottei signaali kompressoidu säröksi jo lähtökohtaisesti.
 
Yksikelaiset mikit on humbuckeria dynaamisempia.

Penasol: Miten vahvasti särö yleensäkin painottuu eri taajuuksille? Onko se ihan normia, että bassoäänet säröytyvät keski- ja korkeita ääniä heikommin?
 
Jos sulla on kitarasaundi joka korviin on suunnilleen balanssissa, niin bassotaajuuksien amplitudi on todennäköisesti paljon suurempi ja arvatenkin myös säröytyy ekana. Kuulokuva saattaa toki olla eri juttu, koska se basson säröytyminen ei välttämättä taas erotu niin helposti kuin yläpään säröytyminen.
 
-Entäs boosterit? Onko niissä jotain keskeisiä eroja ja tyyppejä?
 
Yksi mitä voit kokeilla boosteriksi on EQ-pedaali ennen säröä. Eli lasket alapäätä tai boostaat yläpäätä ja tarpeen tullen kompensoit signaalin takas balanssiin särön jälkeen.
 
Sit jos bassoäänien tarvii ihan oikeasti olla max puhtaat, niin ei varmaan auta kuin käyttää erillistä mikkiä ja signaalitietä kutoskielelle tai vaikka kutos- ja vitoskielille. Jollain tunnetulla kitaristilla oli/on tällanen patentti, mutta en kirveelläkään muista, että kenellä. Sillä varmaan meni vielä oktaaverin tms. pitch shifterin läpi se signaali.

Arkka: Jos sulla on kitarasaundi joka korviin on suunnilleen balanssissa, niin bassotaajuuksien amplitudi on todennäköisesti paljon suurempi ja arvatenkin myös säröytyy ekana. Kuulokuva saattaa toki olla eri juttu, koska se basson säröytyminen ei välttämättä taas erotu niin helposti kuin yläpään säröytyminen.

Voi olla hyvinkin kyse nimenomaan havaitusta säröstä. Lisäksi soittotekniikka saattaa vaikuttaa. En ole mitannut miten paljon kovempaa tai hiljempaa soitan bassot. Vahvistimessa on lisäksi potikka, jolla kontroloidaan nimenomaan keskitaajuuksien säröytymistä.
 
Oli miten oli, kuulohavainto on, että bassot ei säröydy yhtä vahvasti kuin keski- ja korkeat äänet.
 
Yksi mitä voit kokeilla boosteriksi on EQ-pedaali ennen säröä. Eli lasket alapäätä tai boostaat yläpäätä ja tarpeen tullen kompensoit signaalin takas balanssiin särön jälkeen.
 
Tämä voisi olla kelpo kokeilu. Tarttee homnata eq-pedaali.
 
Sit jos bassoäänien tarvii ihan oikeasti olla max puhtaat, niin ei varmaan auta kuin käyttää erillistä mikkiä ja signaalitietä kutoskielelle tai vaikka kutos- ja vitoskielille. Jollain tunnetulla kitaristilla oli/on tällanen patentti, mutta en kirveelläkään muista, että kenellä. Sillä varmaan meni vielä oktaaverin tms. pitch shifterin läpi se signaali.
 
Tämä oli mielessä, kun ajatus on ollut kokeilla mikin väsäämistä itse. Toisaalta menee vähän monimutkaiseksi, enkä halua bassoja aivan puhtaana. Enköhän etene alkuun normimikeillä, mutta eipähän tuota tiedä vaikka enemmänkin innostuisin mikkien väsäilystä.

Jos puhutaan pelkästään säröstä, niin minusta Bossin SD-1 on hyvä pedaali ja sen saa vielä melko edullisesti. Ilmeisesti tässä ei kumminkaan tarvita mitään death metal säröä ja sellaiseen överiosastoon muutenkin eri purkit.
https://www.thomann.de/fi/boss_sd1_super_overdrive.htm
 
Perushyvä särö, joka toimii ainakin itsellä monenlaisessa roots musassa. Kannattaa ainakin kokeilla jos tulee vastaan.

gotthard: Sehän tuollainen särö tulee ihan kaupan päälle kun laittaa vaikka Marshallin JMP1:n.
 
Säröpurkkiosastolla mennään, sen verran persaukinen budjetti on nyt.

Jos löydät jostain säädettävän jakosuotimen (crossover, X-over), kuten vaikkapa edullinen Rolls, voit päättää, mistä kohdasta alkaen särö tulee mukaan. Olen käyttänyt bassossa paljon jakaria, koska sillä saa matalat pysymään tanakoina ja puhtaina ja yläpäätä voi käristää vaikka kuinka paljon.

Tuossa jo sitä mainittiin, että se basso-osasto säröytyy herkemmin. Se on vaan fysiikan laki ja se sinällään kannattaa ottaa haltuun. Sitä ei voi lopullisesti estää, niin kannattaa ajatella sitä sen kautta, että käyttää sitä hyväksi. Sitä kun ei voi estää, niin on helpompi totuttautua siihen.
 
Yksi tapa on käyttää kompressoria, joka nappaa siihen bassoon kiinni ennen säröastetta ja siten "helpottaa" särön käyttäytymistä basson suhteen. Pienellä tai soft clippaavalla säröllä se särö tulee sitten helpommin mukaan, mutta kun basso jarruttaa kompuran kanssa ja sitten se ei puske niin pahasti yli sinne säröön. Siitä saa sitten helposti sellaisia soivia fuzzimaisia alakertoja mukaan. Tässä on kuitenkin se, että jos se basso on hirveän dominoiva/lujalla, niin se kompura sitten jarruttelee sitä yläkertaakin siinä samalla. Joskus olen tätä vastaan nähnyt tapeltavan bassolle suunnitellulla kaksialueisella kompuralla (Ebs multi-comp). Siinä jaetaan se signaali ylä- ja alakertaan ja näitä sitten kompressoidaan erikseen. Laitetta pystyy myös vähän säätämään siihen suuntaan, että se nappaa bassoon nopeammin, kun taas yläkerta pysyy puhtaampana. Tätä tosin en ole koskaan kuullut särön läpi, vaan aina on ollut kyseessä enemmän jazz-henkinen lähestymistapa kitarasoundiin.
 
Toinen tapa on sitten erittäin laitteistoriippuvainen ja säätöä vaativa tapaus. Siinä pudotetaan jollakin (eq-pedaali tms. on helpoin) bassoa ennen säröastetta ja säröasteen jälkeen sitten nostetaan sitä bassoa takaisin. Hankalan tästä tekee se, että esim. kaikissa vahvareissa se basson säädin ei tule säröasteen jälkeen. Toisaalta taas joissakin vahvareissa tämä on ikäänkuin sisäänrakennettuna (Mesan Mark-sarjalaiset esim.).
Pääpointti ja -idea kuitenkin on siinä, että kevennetään sitä särölle menevää bassoa ja särön jälkeen palautetaan se sitten ikäänkuin halutulle tasolle. Silloin se särö reagoi vähemmän bassoon ja enemmän siihen ylempään asiaan.

Hyviä vinkkejä tullut, suurkiitokset. Nytpähän ymmärtää taas vähän enemmän. Eiköhän näillä pääse eteenpäin.
 
Taidan kokeilla ensin ihan vain boosterilla ja eq:lla. Kuten sanoin, sain vahvistimesta jo kelpoja soundeja kaiveltua irti ja hyvässä tapauksessa lisää löytyy vahvistamalla signaalia ennen vahvistinta.

Simble tulee ensimmäisenä mieleen. Toisena erikoisempana Mid-Fi electronicsin Magick "i", joka on todella dynaaminen mutta melko harvinainen ja erikoinen.

No noin yleisesti ottaen säröpurkeilla on tapana leikata noita basssopuolen taajuuksia joka tapauksessa. Muuten saadaan lähinnä pierupurkilta kuulostava soundi. Joku DS-1 taisi leikata (muistaakseni) erittäinkin paljon sitä bassopuolta mistä johtuen se yksinään kuulostaa aika sirkkeliltä.
 
Paatunut tee-se-itse -holisti saattaisi katsella runoffgrooven kytkennöistä jonkin fettipohjaisen kyhäelmän.
 
Sitten on tietty Boss DN-2 DynaDrive - mikä vastannee otsikkoa mutta ei varmaan ole se mitä haetaan.

Mallintavalla saisit kaikki soundit ja efektit. Niissä on hieman oppimiskäyrää mutta ei mitään sellaista mitä et oppisi pienen käytön jälkeen. Plugarit on myös todella hyviä, esim NeuralDsp:n pluginejä saat kokeilla ilmaiseksi pari viikkoa ja ne on todella itsestäänselviä käyttää ja niillä saa helvetin hyvät soundit. Tarviset tietokoneeseen aktiivikaiuttimet ja äänikortin niitä varten.
 
Omista vahvariajoista alkaa olla aikaa, mutta muistan paininneeni saman asian kanssa. Parhaat säröpedaalit mitä käytin oli Digitech Bad Monkey ja Ibanez Tubescreamer. Niillä sai lisää luonnetta ja paksuutta soundiin ja crunchia ilman, että meni puuroksi ja kummassakin oli mukavasti käytettävää säätövaraa. Toimi erinomaisesti puhtaallakin kanavalla. Bossin ds1 toimi myös kohtuu hyvin. Boss Sd1 tuntui itselläni pelittävän enemmän raskaiden soundien kanssa. Mxr distortion + en ole ikinä saanut mitään hyvää soundia aikaiseksi, vaikka sitä moni kaveri käyttikin.

ituvirtanen: Jos löydät jostain säädettävän jakosuotimen (crossover, X-over), kuten vaikkapa edullinen Rolls, voit päättää, mistä kohdasta alkaen särö tulee mukaan. Olen käyttänyt bassossa paljon jakaria, koska sillä saa matalat pysymään tanakoina ja puhtaina ja yläpäätä voi käristää vaikka kuinka paljon.
 
Tämä tuli myös ensimmäisenä Míeleen. Bassopuolen kamoissa tällainen ratkaisu onkin aika yleinen, sattuneesta syystä. Kun tuossa yllä joku sanoi ettei ole mahdollista eristää taajuuksia säröttimeltä, niin kylläpä se näin onnistuu - tarvii vaan enemmän laitetta siihen väliin jotta saadaan signaali jaettua halutusti.

Ursus Factoryn (duo) Jussilla kaksi mikkiä kitarassa, tässä Custom Boardsin Arolouman juttu jossa siis rakennetaan pedaalilautaa Pelkoselle:
https://www.customboards.fi/blogs/c … ry-ja-kitararockin-kuudes-sukupolvi
 
Tämä siis Submarine mikki jonka ulostulo menee octaveriin:
https://www.submarinepickup.com/products/the-submarine
 
Tuossa uudemmassa mikissä (subpro) on reitityskytkin joka kielelle erikseen:
https://www.submarinepickup.com/?sr … eRdHl9NyA_H8T0_J72vVbSNVMsezOBxvWEq

s151669: No noin yleisesti ottaen säröpurkeilla on tapana leikata noita basssopuolen taajuuksia joka tapauksessa. Muuten saadaan lähinnä pierupurkilta kuulostava soundi. Joku DS-1 taisi leikata (muistaakseni) erittäinkin paljon sitä bassopuolta mistä johtuen se yksinään kuulostaa aika sirkkeliltä.

 
Yks vaihtoehto vois olla Tech21 PSA 2.0 eli legendaarisen ysäri PSA-1:n pedaalimallinen reinkarnaatio, jota Pete Thorn tällä videolla käskyttää malliksi. Jos tällä ei saa muokattua säröä mieleisekseen niin sitten ei millään.
 
https://youtu.be/Se0TlvpeeOM

Toisinaan mietin, että mitä tuo herkkä reagoiminen soittodynamiikkaan oikein on. Usein puhutaan, etta vähäinen kompressio tekee soundista tuollaisen. Sitten soitan Dumble-kopiollani, joka kompressoi keskialuetta erittäin tiukasti, mutta siitä huolimatta tai sen ansoista soundi on juuri sellainen, minkä miellän soittodynamiikkaan hyvin reagoivaksi.
 
Joku lineaarinen hifitransistorivahvistin ei kompressoi. Sitten kun se kompressoi, niin syntyy ilkeästi rusahteleva särö. Tuollainen reagoi herkästi soittodynamiikkaan, mutta en tykkää yhtään soittaa sellaisella. Kun ei ole kompressiota ja värittymiä, niin vain ääänen voimakkuus vaihtelee tatsin mukaan säröytymiseen saakka. Sama ääni isommalla ja pienemmällä volalla. Tätäkö haemme?
 
Olen oikeastaan sitä mieltä, että kompressio on avain minulle mieleiseen soittodynamiikkaan reagointiin. Se mahdollistaa sen, että keveällä tatsilla ja kitaran volalla rajoittamalla saa särösoundit puhdistumaan ilman, että ääni menee kuulumattoman hiljaiseksi. Moni varmaan on samaa mieltä siitä, että esim. master volumettomat klassikko-Marshallit reagoivat mukavasti soittodynamiikkaan silloin, kun ne ovat täysillä eli kompressio maksimissaan.

Mikko1978:
Joku lineaarinen hifitransistorivahvistin ei kompressoi. Sitten kun se kompressoi, niin syntyy ilkeästi rusahteleva särö. Tuollainen reagoi herkästi soittodynamiikkaan, mutta en tykkää yhtään soittaa sellaisella. Kun ei ole kompressiota ja värittymiä, niin vain ääänen voimakkuus vaihtelee tatsin mukaan säröytymiseen saakka. Sama ääni isommalla ja pienemmällä volalla. Tätäkö haemme?
 
Vähän beside the point, mutta tällä hetkellä tuo tuntuu saavan tuulta purjeisiin kokoajan enemmän: MK.geen soundi on just tuollainen kun kuvailet, ja viikon sisään Radio Helsingistä oon kuullut kaksi tuoretta suomalaista tuotosta jotka ammentaa suoraan MK.geen kulkemasta polusta (toinen oli Grande Mahoganyn Salford Softie ja toinen vielä julkaisematon, jonka nimen unohdin). Ja Tascamin portastudioon perustuvia spedujakin on alkanut ilmestyä markkinoille, esim. JHS 424.
 
Ketjun aloittajalle: Barberilla on useita speduja jossa kompression tasoa pysytyy tuunamaan kytkimillä ja potikoilla --- Small Fry:ssa sekä feedback loopin leikkuridiodien määrää (soft clipping) että diodien kautta maihin menevän signaalin (hard clipping) pystyy säätämään, Burn Unitissa, Direct Drivessä ja Gain Changerissa vain jompaa kumpaa. Omani tuppaan säätämään siten että ne kompressoi vähiten, mutta sokkotestaamaton mutu on kuitenkin että samalla volatasolla ja särön määrällä ne käyttäytyy kuitenkin about samalla tavalla, vaikka sähköteknisesti särö syntyisikin eri tavalla ...

Tuossa Bossin DN-2 Dyna Drive 60€.
 
https://www.tori.fi/recommerce/forsale/item/24583251
 
Tässä vielä video, josta tuo soiton dynamiikka käy hyvin selville
https://youtu.be/q3mght_VUeg?si=mjec7ViBmHECKolx

Bossin BD-2:ssa ja OD-3 on myös kaksi säröastetta (vai oliko niitä useampikin) peräkkäin joista toinen klippaa rankemmin ja toinen maltillisemmin (eli kompressoi enemmän kun toinen limitoi).