Media ja viihde ›

Mass Effect
 
Toinen kausi purkissa, tunteja kertyi reilusti yli kolmekymmentä. Odotin ja oletin, että pääsen jatkamaan siitä mihin ensimmäinen kausi päättyi, kehittämään jo olemassa olevia suhteita, mutta matto vedettiinkin jalkojen alta heti alkumetreillä. Näin väkevää johdantoa en muista hetkeen kokeneeni. Tyyliltään ja tunnelmaltaan Mass Effect tekee saman, mitä Imperiumin Vastaisku Tähtien Sodalle.
 
Audiovisuaalinen ilotulitus ei tietenkään jäänyt siihen, vaan henkeäsalpaavan upeita, niin täry- kuin verkkokalvoja hyväileviä kohtauksia maalailtiin pitkin tarinaa. Erityisesti mieleen jäivät "Lair of the Shadow Broker" ja "Arrival" sivukoukerot. Jälkimmäinen jättää varjoonsa monen muun nimikkeen päätarinan finaalin. Ja vaikka "mässy" ei ole millään mittarilla tuore, on se edelleen äärimmäisen seksikäs. Erityisesti ääniraita parantaa huomattavasti ensimmäiseen kolmannekseen verrattuna.
 
Pelimekaniikkaa on hieman yksinkertaistettu, mistä en pitänyt. Varusteita ei enää kerätä, vaan ne täytyy kehittää. Aseita, panssareita ja muita apuvälineitä on tarjolla todella vähän. Muodilla ei pääse leikkimään ja aseissa käytetään ammuksia ylikuumenemisen sijaan, mikä vie taistelusta tietynlaisen taktisen elementin ja harkinnan. Tasosysteemikin vedettiin uusiksi ja tyhmemmäksi. Kokonaisuutta ajatellen kuitenkin ymmärrän nämä ratkaisut. Nyt maailmalle annetaan tilaa sekä tarina ja hahmot ovat ansaitusti keskiössä. Sivutehtäviä suoritti ja hahmojen välisiä suhteita syvensi ilolla, koska käsikirjoitus on täyttä rautaa.
 
Suhteista puheen ollen, tällä kertaa ei kainosteltu, flirtti oli avointa koko ryhmän kesken, ja lopulta Shepard päätyi intiimiin hetkeen Mirandan kanssa. Kylmän ulkokuoren alta paljastuikin kuuma villihevonen.
 
Pienistä mutinoista huolimatta täydellinen 5/5 elämys, mikään tuore julkaisu(viimeisen kymmenen vuoden aikahaarukalla) ei ole viihdyttänyt ja vakuuttanut näin.
 
Hieman haikein mielin kolmatta kautta kohti. To the stars!