Kitarat: kitarakamat ›

Kaikualgoritmit on yksi metka asia. Lexicon ei patentoi algoritmejaan, jotta kukaan ei pääse kopioimaan niitä. Prosessorin muistista on kiinni, minkälaisen koodin sinne saa mahtumaan ja pyörimään. Koodarista taas kuinka hyvä algoritmi kynästä syntyy.
 
Latenssista: suoran äänen saa sopivalla raudalla kulkemaan läpi ilman muunnoksia. Siksi en näe tuota ongelmana. Viiveitten ja kaikujen latenssista en ehkä olisi huolissani ennen kuin laitteita on vähintään puolisen tusinaa raksuttamassa ketjussa peräkkäin.

mpekkanen: Nyt on kyllä aika väsynyttä trollausta.
 
Voihan noista sun pikkupurkeista osa ehkä kuulostaa ihan kohtuulliselta, mutta tuskin ne samalta soundaa kuin esikuvansa.
Vai meinaatko, että turha ostaa esim Fendereitäkään kun saa Harley Bentoneita ja temusta vielä sitäkin halvemmalla.
Jos jokaisen asian signaalitiessä korvaa sillä halvimmalla mahdollisella, niin väitätkö tosiaan, että kokonaisuus toimii yhtä hyvin kuin niillä esikuvilla?
 
Ei ole trollausta. Ihan kujeilematta ja kettuilematta olen sitä mieltä, että parin euron komponenttien myyminen satasilla on arveluttavaa. Sekään, että mielikuvien luomiseksi nuo yksikertaiset peruskomponentit tarjoillaan tyhjää täynnä olevissa ylisuurissa ja raskaissa koteloissa, ei mitään pelasta. Päinvastoin arvostan sitä, että efekti vie mahdollisimman vähän tilaa laudasta eikä tuo tarpeetonta massaa kanneltavaksi.
 
Monet efektit ovat niin poskettoman yksinkertaista teknologiaa, ettei niissä ole kerta kaikkiaan mitään magiaa. Jos tuntuu vaikealta uskoa, niin ei muuta kuin katsomaan vaikka Andertonsin vertailuja aiheesta Klon Centaur tai vaikka Tube Screamer. Erot tonnien hintaisen alkuperäisen pedaalin ja puoli-ilmaisten kopioiden välillä ovat minimaalisia.
 
Eipä niissä muinoin tehdyissä esikuvapurkeissakaan yleensä mitään kallista ollut. Käyttivät vain aikakautensa peruskomponentteja, joista sai pussillisen karkkirahoilla. Kitaraefekteissa ylipäätään on aika kyseenalaista miettiä näitä asioita. Monein efektien juju on juuri siinä, että ovat tehty halvoilla komponenteilla, jotka vääristävät ääntä tavalla, joka kuulostaa hyvältä. Jotku studiokamat ovat sitten tuon suhteen kokonaan eri asia. Studioissa laadukkaille komponeneteille ojn ilmeinen tilaus, mutta sähkökitarassa ihan jo kaiuttimista lähtien halutaan käyttää monesti sopivan paskoja komponentteja värittämään ääntä.

hallu: Esimerkiksi nuo järeämmät kaikupedaalit, joissa on aika paljon painikkeita ja potikoita, niin jonkin verranhan niille on tilaa varattava käytettävyyden vuoksi, vaikka itse moottori pieneen tilaan menisikin.
 
Mutta mitenkäs analogisten pedaalien kanssa tuo kutistaminen onnistuu? siis signaali kulkee siellä komponenteissa, niin eikö se vaikuta häiriöherkkyyteen etc. seikkoihin kuinka pieneen tilaan komponentit on laitettu ja eikö niitä komponenttejakin tarvita silloin enemmän? jos analogisessa systeemissä komponentteja pakataan kovasti ahtaaseen tilaan, niin eikö silloin lämpö ja häiriöt saata lisääntyä?
 
Sitten mulle tuli mieleen semmoinen juttu, että jos käyttää digiefektejä, niin eikö periaatteessa multiefektilaite olisi näppärin, nehän ovat sangen monipuolisia ja mahdollistavat myös signaalin monipuolisen reitittämisen. Periaatteessa erilliset digitaaliset purkit tuntuisivat joustavalta ratkaisulta ja tarjoavat intuitiivisen käyttöliittymän, mutta eikö silloin jokaisen purkin kohdalla tule erikseen ad/da muunnos? vaikka latenssi olisi kuinka lyhyt, mutta jos niitä muunnoksia laitetaan monta peräjälkeen, niin eikö se jossakin kohdassa saata tulla jo havaittavaksi latenssiksi? olen itse sen verran vanhanaikainen, että vierastan ajatusta laittaa signaalitielle monia ad-da muunnoksia. Siinä mielessä multilaite olisi parempi vaihtoehto.
 
Itselläni on tuo RE202 digitaalinen niin mietin jo että muut efektit saisivat olla analogisia (ei mulla niitä montaa ole, waakku on analoginen ja samoin tremovibe ja säröpurkki) nyt ehkä tulee toinen kaikulaite, niin se tuskin vielä maailmaa paskoo, vaikka olisikin digitaalinen, mutta jostain syystä tulee näitäkin mietittyä. Analoginen kaikulaite tosin on vaihtoehtolistallani enemmän soundin kuin latenssin takia (viivelaitteessahan latenssi on myös se efekti minkä se tekee :-D ).
 
Toki jos niitä nappeja ja nuppeja on paljon, niin silloinhan suuri laitekotelo alkaa olla perusteltu ihan noin jo käytettävyyden puolesta. Toki nykyteknologia tarjoaa tässäkin mahdollisuuksia. Ainoa digipedaalini on NUX, joka mallintaa Rolandin Space Echoa. Fyysiset säätimet rajoittuvat neljään potikkaan ja yhteen kytkimeen eli tarjolla on esikuvaansa paljon rajoitetummat kontrollit. Jos kuitenkin tekee mieli tekee kaninkoloon, niin tietokoneella pääsee säätelemän laajemmin tuota pikkupurkkia . Mitä tulee itse pedaaliin , niin se soi hienosti. Maksoin siitä reilun kolme kymppiä. Alkuperäinen Roland maksaisi luokkaa pari tonnia ja BOSS:n tuoreemmat purkit satasia.
 
JOs puhuttaisiin putkivahvistimista, niin silloin tuo lämpö on hyvin olennainen tekijä. En tykkää yhtään tehokkaiden putkivahvistimien sullomisesta "lounaslaatikkoihin". Analogisten efektipurkkien lämmöntuotta yleensä kuitenkin on jossain olemattoman ja havaitsemattoman välimaastossa. Merkittävästi lämpöä tuottavista mieleeni ei heti tule kuin "täydellä" jännitteellä toimivia putkia sisältävät pedaallit. Esimerkiksi BOSSin DM-101 ei kuluta kuin pari wattia kahdeksalla Bucket Brigade -sirullaan. Häiriöiden suhteen tilanne on vähän niin päin, että pienempi antenni poimii vähemmän ulkopuolelta tulevaa häiriöitä. Siinä mielessä nämä nykypäivän superhalvat pintaliitospiirikortit ovat menneiden vuosikymmenien teknologioita fiksumpia. Korjattavuus on sitten heikompaa nykyisin, mutta sitä samaa kertakäyttöroinaa ovat yleensä myös nykypäivän BOSSit ym. "paremmat" pedaalit. Se on se nykypäivän teknologia, millä näitä piirejä on halvin rakentaa.
 
Jos olisin digipolulla, niin varmaan olisi paljonkin ajatusta valita digimultiefekti tai sitten mennä suoraan Fractal-/QC-ladulle. Oikeastaan jo lähdinkin tuolle ladulle 90-luvulla, mutta viimeiset kymmenen vuotta olen pyristellyt irti siitä ja aika hyvin olen onnistunutkin.

Mikko1978: Ei ole trollausta. Ihan kujeilematta ja kettuilematta olen sitä mieltä, että parin euron komponenttien myyminen satasilla on arveluttavaa. Sekään, että mielikuvien luomiseksi nuo yksikertaiset peruskomponentit tarjoillaan tyhjää täynnä olevissa ylisuurissa ja raskaissa koteloissa, ei mitään pelasta.
 
Varauksella olen samaa mieltä. Kaksi asiaa:
 
1) Alkuperäinen valmistaja on tehnyt suunnittelun, joten siitä pitää maksaa lisähintaa. Kopiot ovat kopioita.
 
2) Kopiossakin pitää tehdä varsinaisten osien lisäksi työtä ja suunnittelua. Ihan komponenttien hinnalla ei ole mahdollista puskea tuotteita markkinoille. Itse tehdyt rakennelmat ovat tietysti asia erikseen mutta silloinkin omalle työlle pitäisi laskea joku hinta.
 
Digivehkeistä kuittaan vielä uudestaan, että rauta voi olla aika edullista mutta ne algoritmit.
 
Olen nähnyt aikanaan yllättävän heppoisia studiolaitteita - ja niitä toisia. Osa studiolaitteista on ihan oikeaa hifiä ja enemmän, kun taas osa luottaa nimeen tai taikapölyyn. Kaikissa hinta selittyy osin pienillä sarjoilla.

Mikko1978: Toki jos niitä nappeja ja nuppeja on paljon, niin silloinhan suuri laitekotelo alkaa olla perusteltu ihan noin jo käytettävyyden puolesta. Toki nykyteknologia tarjoaa tässäkin mahdollisuuksia. Ainoa digipedaalini on NUX, joka mallintaa Rolandin Space Echoa. Fyysiset säätimet rajoittuvat neljään potikkaan ja yhteen kytkimeen eli tarjolla on esikuvaansa paljon rajoitetummat kontrollit. Jos kuitenkin tekee mieli tekee kaninkoloon, niin tietokoneella pääsee säätelemän laajemmin tuota pikkupurkkia . Mitä tulee itse pedaaliin , niin se soi hienosti. Maksoin siitä reilun kolme kymppiä. Alkuperäinen Roland maksaisi luokkaa pari tonnia ja BOSS:n tuoreemmat purkit satasia.
 
JOs puhuttaisiin putkivahvistimista, niin silloin tuo lämpö on hyvin olennainen tekijä. En tykkää yhtään tehokkaiden putkivahvistimien sullomisesta "lounaslaatikkoihin". Analogisten efektipurkkien lämmöntuotta yleensä kuitenkin on jossain olemattoman ja havaitsemattoman välimaastossa. Merkittävästi lämpöä tuottavista mieleeni ei heti tule kuin "täydellä" jännitteellä toimivia putkia sisältävät pedaallit. Esimerkiksi BOSSin DM-101 ei kuluta kuin pari wattia kahdeksalla Bucket Brigade -sirullaan. Häiriöiden suhteen tilanne on vähän niin päin, että pienempi antenni poimii vähemmän ulkopuolelta tulevaa häiriöitä. Siinä mielessä nämä nykypäivän superhalvat pintaliitospiirikortit ovat menneiden vuosikymmenien teknologioita fiksumpia. Korjattavuus on sitten heikompaa nykyisin, mutta sitä samaa kertakäyttöroinaa ovat yleensä myös nykypäivän BOSSit ym. "paremmat" pedaalit. Se on se nykypäivän teknologia, millä näitä piirejä on halvin rakentaa.
 
Jos olisin digipolulla, niin varmaan olisi paljonkin ajatusta valita digimultiefekti tai sitten mennä suoraan Fractal-/QC-ladulle. Oikeastaan jo lähdinkin tuolle ladulle 90-luvulla, mutta viimeiset kymmenen vuotta olen pyristellyt irti siitä ja aika hyvin olen onnistunutkin.
 
Juu, nuo omat heittoni olivat vain tuollaisia mieleen juolahtaneita näkökohtia vailla sen kummempaa substanssia. En varsinaisesti vierasta mitään tuotteita tai ajattele että edullisia vaihtoehtoja ei voisi käyttää. Pyrin pitämään lähestymistapani käytännöllisenä, vaikka kitarakamat ovat yleensä omiaan herättämään intohimoja myös minussa.
 
Käyttämäni efektivalikoima tai ne efektit joihin tunnen viehtymystä, on aika pieni. Lähinnä vain viivelaite ja kajahdus, moduloivista efekteistä ainoastaan tremolo ja wahwah, särö tietenkin, mutta onko se oikein enää edes efekti. Mun maailmassa tremolo on ainoa selkeästi napista lisättävä efekti, joka vain värittää ääntä ja jonka voi lisätä vaikka jälkituotannossa. Wah ja viiveet on enemmän semmoisia "soitettavia" efektejä joita ei oikein jälkituotannossa sovi lisätä. Tai no viiveissä on tietenkin niitä sellaisia "tiloja" luovia efektejä jotka vain ovat ilman, että niitä soitetaan. Mutta oma tapani käyttää viiveitä on sellainen, että sitä viivettä "soitetaan" ja siinä sen laitteen käytettävyys myös laajentaa efektin käyttötapaa soitossa. Samoin tietty wahissa, että voihan sen polkimen jättää vain johonkin asentoon värittämään ääntä, mutta itselleni on luonteenomaisinta polkea sitä siinä soitettaessa.
 
Mutta joo, olen minä kokeillut ja käyttänyt efektejä tietokoneelta ja kännykästäkin ja ne on ihan ok...... tosin WazaAirin kännykällä säädettävistä efekteistä ne viiveet olivat makuuni ihan liian rajoittuneita, mutta menivät hyvin mausteina.
 
Ai niin ja käytänhän minä luupperia, mutta en oikeastaan pidä sitä efektinä vaan enemmänkin äänityslaitteena ja tällä hetkellä musta tuntuu, että Boss RC300 on ihan liian järeä ja kookas masiina tarpeisiini nähden ja mulle voisi sopia huomattavasti yksinkertaisempi ja pienempi ja rajoittuneempikin laite tuohon tarkoitukseen. Olen muuten katsellut, että Nuxilla olisi olemassa edullisesti semmoinen.

ituvirtanen: Varauksella olen samaa mieltä. Kaksi asiaa:
 
1) Alkuperäinen valmistaja on tehnyt suunnittelun, joten siitä pitää maksaa lisähintaa. Kopiot ovat kopioita.
 
2) Kopiossakin pitää tehdä varsinaisten osien lisäksi työtä ja suunnittelua. Ihan komponenttien hinnalla ei ole mahdollista puskea tuotteita markkinoille. Itse tehdyt rakennelmat ovat tietysti asia erikseen mutta silloinkin omalle työlle pitäisi laskea joku hinta.
 
Monesti puhutaan vuosikymmeniä vanhoista designeista, joista ne alkuperäisetkin on rakennettu enemmän ja vähemmän lainatuille pohjille. Voisin myös uskoa, että jonku TS:n suunnitteleminen ei aikoinaan mikään iso operaatio ollut. Tai sitten joku
 
Tietenkin työtä on kaikessä, mutta koneellisesti ladotuissa yksinkertaisissa purkeissa työn määrä on aika vähäistä. Itse olen valmis kyllä maksamaan esim. rakkaudella turret boardille kolvatusta vahvistimesta ekstraa, mutta jos ne alkuperäisetkin brändit myyvät samaa Kiinassa koneilla ladottua suurnopeustuotantoa kymmenkertaisella hinnalla, niin työn määrä ei oikein selitä mitään.

Krice: Hinta ei tule osista vaan työntekemisestä, pedaalin kokoamiseen (ja suunnitteluun) menee aikaa ja siihen vaaditaan työntekijöitä. Huvittaa kun pitää aikuisille ihmisille selittää tämä kerta toisensa jälkeen. Kiinassa ja vastaavissa orjatyömaissa työstä saa vähemmän palkkaa eli pedaalit voi myydä halvemmalla. Joskus yritykset myös tekevät sitä, että myyvät tahallaan halvemmalla, että saisivat raivattua kilpailua pois. Amazon ja Lidl on käyttäneet tuota taktiikkaa.
 
Ei käynyt sitten mielessä, ettet ehkä ole ainoa, joka on ymmärtänyt työtä tarvittavan? Paljonko ajattelit tarvittavan työn määrän eroavan vaikka Taiwanissa rakenetussa Mad Professorin särössä ja jossain satunnaisessa Kiinassa kasatussa vastaavan mallisessa pedaalissa?

Mikko1978: Tietenkin työtä on kaikessä, mutta koneellisesti ladotuissa yksinkertaisissa purkeissa työn määrä on aika vähäistä.
 
Tässä on totuuden jyviä: sain pöydälle yhden projektin kenkälaatikon kokoisesta kokonaisuudesta. Yhden kappaleen tekeminen vie 3 päivää ja neljä pystyy tekemään neljässä. Heti, kun määrässä pystyy hyödyntämään toistuvia tehtäviä, kannattaa miettiä isomman setin tekemistä kerralla.
 
Isossakin tehtaassa koneitten asetusajat puhuvat sarjatuotannon puolesta. Hyvin harvoin kymmentä tuotetta kannattaa toteuttaa kuluttajapuolella, kun sata tai tuhat tulee kohtalaisen pienellä lisäkustannuksella.

ituvirtanen: Tässä on totuuden jyviä: sain pöydälle yhden projektin kenkälaatikon kokoisesta kokonaisuudesta. Yhden kappaleen tekeminen vie 3 päivää ja neljä pystyy tekemään neljässä. Heti, kun määrässä pystyy hyödyntämään toistuvia tehtäviä, kannattaa miettiä isomman setin tekemistä kerralla.
 
Isossakin tehtaassa koneitten asetusajat puhuvat sarjatuotannon puolesta. Hyvin harvoin kymmentä tuotetta kannattaa toteuttaa kuluttajapuolella, kun sata tai tuhat tulee kohtalaisen pienellä lisäkustannuksella.
 
Yksittäiskappaleita tehtäessä pelkästään jo Mouserin sivujen selaaminen vie tovin jos toisenkin. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, että paljonko läytyy pedaaleja, joita joku Euro/US/Jap valmistaja kasaa itse - koneilla ja/tai käsin. Ehkä joku Vermuram toimii noin.