Suomen säveltaide mitä ilmeisimminkin poikkeaa varsinkin monen muun musiikin suurmaan säveltaiteesta siinä mielessä, että sen merkittävimmät saavutukset lienevät viime vuosisadalta, eikä esim. klassismin aikakaudelta Tulindbergin ajalta, kuten sentään esim. Saksan ja Itävallan musiikissa, mutta romantiikassa nämä maat olivat myös vahvoja.
Vaikka viime vuosisadan Saksan säveltaidetta ajatellen on luultavaa, että kyseisen maan edustus säveltäjämääriin suhteutettuna säveltaiteessa on huomattavasti sen aikaista maiden väestön kokoa ajatellen suomen säveltäjämäärää monilukuisampi, ei saksalaisten säveltäjien todelliseen lukumäärään nähden suomenkielisistä musiikkikirjoista löydy monistakaan saksalaisista säveltäjistä mainintaa, vaan käsittääkseni vain tärkeimmistä, kuten Pfitzner ja Henze ja siten ehkä saattaa syntyä vääristynyt kuva suomen säveltaiteen mukamas jonkinlaisesta ylivertaisuudesta edelliseen nähden ja joka saattaa vain johtua siitä, että pienehkö osa Saksan säveltäjistä 1900 luvulla on yleisesti tunnettuja.
Mutta siltikin kun esim. sellaisten vähemmän radikaalien säveltäjien kuin Dessaun ja Blacherin musiikkia kuuntelee syntyy käsitys tunnettuudessa suurin piirtein heihin verrattavien suomalaisten säveltäjien etevämmyydestä näihin nähden, niin erinomaisesti soitinnettua kuin edellä mainittujen musiikki onkin, vaikka uusklassisessa tyylissään ja kasvottomassa tai persoonattomassa moderniudessaan se ei värähdytä sielua ja Blacherin divertimento on erinomaisen tylsä ja kuivakkaan puiseva teos. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium
