Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Twinkle: Juu, ja sitä ennen kaikkea pitää korostaa että se ei todellakaan ole mitään vaikeaa hommaa. Tottakai maailmassa on erilaisia harrastajia joille asioiden terottaminen harrastus jossa matka on tärkeämpi kuin päämäärää, mutta työkalujen teroittaminen käyttökuntoon että niiden ylläpito ei ole kallis eikä vaikea operaatio.
 
Se faq pitäis melkein tehdä youtubeen, koska terottamisessakin se on helpompi näyttää kuin kertoa tekstinä.
 
Miten ja millä teroitat höylän terän, että saat pienellä voimalla tasaista ja ohutta lastua esim. vaahterasta? Kokemukseni mukaan se on taito, joka vaatii tekemisellä oppimista ja minäkin olen rakentanut enimmäkseen hevikitaroita 25 vuotta.
 
Mielestäni soitinrakentamisen työssä palkitsevin hetki on onnistunut höylääminen ja lempi työkaluni on iso nr7 höylä. Kesti vuosia löytää toimivat keinot ja työkalut siihen, eikä se varsinaisesti ollut halpaa tai helppoa. Höylällä oikaisen bodylankut, laminoidut kaulan palat, otelaudat ja höyläämällä teen myös kaikki liimapinnat ja liimaan leikatun pinnan ollessa tuore. Niin ikään myös tasoitan kaiken höylällä. Jälki on yhtä hyvää tai parempaa mitä koneellisilla oikohöylillä ja tasohöylillä saa aikaiseksi.
 
Otelautoja teen enimmäkseen eebenpuusta ja ruusupuusta, kaulat vaahterasta ja mahongista (swietenia macrophylla) ja ne ovat kovia ja vaikeita puita höylätä, joskin mahonki on helppo ja kiva höylätä. Hankalia höylätä ovat myös loimuvaahterat ja birds eyet. Jotta höylällä saa aikaiseksi varmuudella tasaisuuden ja 90 asteen kulmat lusikoimatta ja repimättä puuta, on terien oltava erittäin teräviä ja mielellään suoria. Höylänkin oltava laadultaan sellainen, että säätö on varmaa ja terä ei käytössä liiku tai vapise. Ei onnistu motonetin Stanley höylillä.
 
Soisi teroituksen olevan myös tehokasta ja nopeaa, ettei kaikki aika kulu huoltotyöhön. Käytän Trend 1000/300 timanttilevyä terän profiilin hiomiseen ja Shaptonin 16000 grit keraamista lasikiveä viimeiseen teroitukseen. Kestää 1-2min teroitus, ellei terä ole rispaantunut. Maksavat 300-400e nuo kalut ja lasikivi (kuten kaikki kivet) kuluvat, joten nekin on säännöllisesti oiottava jottei terästä tule teroittaessa koveraa. Lasikiven oikomiseen käytettävä timanttioikoja on sen 300e, mutta käytän tähän Trendin 300 puolta. Höylänä minulla on muinainen huippulaadukas Stanley, jonka sain halvalla, mutta jos ostat merkkihöylän niin Veritakset ja Lie Nielsenit vastaavat ovat 500-1000e. Tormekin tahkot ovat 400-800 euroa, jolla tulkin kanssa teroitus on lastenleikkiä.
 
Samalla metodilla teroitan taltatkin. Jyrsinterät käytän ammattiliikkeessä. Tämä on mun teroitus/höyläys prosessi, johon olen päätynyt vuosien trial & errorin kautta ja sama käyty kaikkien muidenkin vaiheiden kanssa.
 
Inb4 vääjäämätöntä elitisti ja kyrvänmittailusyytöksiä sanon, että tämä ja kaikki muukin onnistuu _aina_ halvemmalla. Rajana on vaan mielikuvitus. En silti valehtele, että se olisi kivaa ja palkitsevaa tehdä improvisoiduilla/halvoilla tai tehottomilla kaluilla.
 
Halvemmalla usein tuppaa työssä kestämään monin verroin kauemmin, eikä jälki ole yhtä hyvää tai tekeminen palkitsevaa. Teeseitse työkalujenkin rakentamisessa, materiaalien metsästämisessä ja niiden noutamisessa ympäri kylää maksaa äkkiä bensakuluissa ja erityisesti ajassa sen mitä kerralla kunnollisen työkalun hankkiminen. Ylipäätään päättymätön aihion rassaaminen kuluttaa pois piirretyt merkkaukset ja keskiviivat ja ennemmin tai myöhemmin kolautat tai pudotat aihion kohtalokkaasti betonilattialle, jonka mahdollisuus kasvaa rassatessa.
 
Bodyn ja kaulankin voi isommasta pölkystä vuolla vaikka yhdellä puukolla jos niin haluaa. Vaan onko sellainen soitinrakentaminen joka on 95% vuolemista ja hiomista kivaa ja palkitsevaa on tekijästä itsestään kiinni. En jaksaisi tehdä sitäkään ilman työtiloja, jossa saa rauhassa sotkea tai vaappuvalla pöydällä. Rakentajan on syytä pohdiskella ja ratkaista itse millaisen lopputuloksen haluaa. Sellainen lopputulos, jossa soitin intonoi virheettömästi, pitää vireensä, saa matalan actionin ilman buzzeja ja tuntuu hyvältä ja maalipinta on kuin uusissa Harley Davidsoneissa vaatii työkaluilta enemmän ja se todennäköisesti vaatii rahan sijoittamista.
 
Näkemykseni mukaan ainoa ennakko standardi soitinrakentamisessa on turvallisuus; ilman kokemusta ja ymmärrystä esimerkiksi jyrsimiä ym. voimakkaita pyöriviä voimakaluja ei pidä operoida ilman perehdytystä, ihan vain välttääkseen tapaturmat ja kallisarvoisien materiaalien tuhoutumisen. Ihan sama kuinka moni olisi niitä käsitellyt ilman osaamista. Muut rakentamisen keinot oppii tekemällä, eli hankkimalla sopivaksi kokemansa puut ja alkaa työstämään sitä käsillä olevilla työkaluilla. Uusia kaluja voi sitten hankkia, jos homma jonkin puutteeseen tyssää ja parempaa soitinpuutakin voi sitten ostella kun tuntuu siltä.
 
Puun säilytys Suomen ääripään vuosiaikoina on oma juttunsa sitten.
 
Hinta vs hupifaktori päättää artisti itse. Työkaluista sanon sen, että yläjyrsin ja pienikin vannesaha sekä jormakone eli oskilloiva hiomakone helpottaa ja sujuvoittaa hommaa exponentiaalisesti. Kannattanee aloittelijan katsella youtube- videoita rakenteluista ja päättää itse mihin haluaa rahansa sijoittaa.
 
Välttämättömien työkalujen lista onkin erilainen kertojasta riippuen, mutta toimiva lista tuossa jo tuotettiin. Monet soitinrakennus spesifit työkalut ovat sellaisia, että ne eivät ole välttämättömiä, mutta nopeuttavat ja helpottavat merkittävästi eräitä työvaiheita, kuten pitkä radius blokki otelaudan kaarevuudelle. Nauhaväliboksi eli miter box tekee nauhojen välien sahaamisesta ja mittaamisesta naurettavan helppoa ja nopeaa. Lisäisin vielä oikoviivaimen tai hiusviivaimen eli straightedge: työkalu jolla tarkistetaan pitkien pintojen suoruus ja tasaisuus. Tyhjentävää FAQ:ta tästä on hankala vääntää ja vaikka sellaisen tekisikin niin houkutus ostaa/jättää ostamatta juuri tuo tai tämä työkalu ei katoa mihinkään. Youtube on tässäkin oiva resurssi.
 
Tämä harrastus siinä missä mikä tahansa muukin harrastus ei välttämättä onnistu ilman rahan upottamista, etenkään jos haluaa jotakin erityispiirteitä kuten isoja helmiäisupotuksia tai korkeakuvioista loimukantta vaahterasta.
 
Rakastan tätä harrastusta edelleen yli kaiken ja luultavasti tätä tekisin kaiken aikaa, jos eivät päivätyöt haittaisi. Keskustelen aiheesta mielelläni ja mikäli minulla jokin tieto siitä on annettavana minä annan sen mielelläni.
 
PS kun ostat nauhasahan, niin muista ostaa nauhamateriaali jonka kerf on sahan kanssa samaa paksuutta.