Media ja viihde ›

NHR: Nimeni on Nobody
 
Terence Hill -klassikko Areenasta. Toisessa pääosassa itse Henry Fonda. Morriconen legendaarinen musaraita ilahdutti myös. Semmonen vaffa 3/5.
 
Minäkin katsoin tämän, koska westernit kiinnostaa.
Mun mielestä kökkö ja liikaa selittelevä käsikirjoitus (voice over kertoo, mitä ajatellaan ja tapahtuu). Lisäksi siitä puuttui originaali pointti. Samaa teemaa (pyssysankarin ihailijasta tulee itsestään seuraava sellainen) on muutoinkin käsitelty ennenkin ja paremmin länkkäreissä. Alkoi ihan lupaavasti, mutta jotenkin tyylitön tekele (elokuvalliset tyylikeinot, kuten nopeutukset, oli tosi tökerön näköisiä). Aika vähän tihentyvää tunnelmaa, mistä johtuen dramaturgia ei vetänyt. Ei myöskään juonellisia yllätyksiä matkan varrella. Kyllä näistä alkuaineksista Sergio Leone olisi tehnyt paljon paremman elokuvan.
Tulin myös sille kannalle, että Terence Hill ei osaa näytellä yhtään eikä hällä ole tippaakaan karismaa. Henry Fonda taas oli elekieleltään hyvin samanlainen kuin Huuliharppukostajassa, vaikka oli nyt "hyvis", mutta näytteli toki tämänkin roolin sinänsä pätevästi.
Elokuvan huumori ei tehnyt vaikutusta, mutta Ennio Morriconen musiikki oli taas mestarillista. Sen rinnalla sitä suuremmin elokuvan muutoin heikohko yleistaso oikein korostui.
Pahasti petyin. Luulin, että tämä olisi katsomisen arvoinen.
Arvosana: 2 panosta piipussa kuudestilaukeavassa.

Mä yritin katsoa tuota Nimeni on Nobody leffaa, mutta kesken jäi.
Terence Hill on kyllä niin huono näyttelijä, että jollain muulla näyttelijällä tämä olisi voinut olla ehkä ihan katsottava, mutta nyt ei vaan pystynyt.
Annetaan 1 tähti Fondasta.
 
1/5

Siitä on helvetin pitkä aika kun olen nähnyt Nimeni on Nobodyn, minusta se on oikein hyvä, mutta minulla on hyllyssä myös epävirallinen jatko-osa Nobody on nerokkain. En muista olenko ikinä katsonut sitä kun menee päässä helposti Terence Hillin länkkärit sekaisin ja suurin osa niistä ei ole kovin hyviä.
 
Nimeni on Nobodyn ohjaajan Tonino Valeriin helposti paras ohjaus on kyllä Day of Anger (I giorni dell'ira) joka kannattaa katsoa jos jostain tulee vastaan, siinä on Lee Van Cleef ja Giuliano Gemma.

vanha_pieru: Lisäksi siitä puuttui originaali pointti. Samaa teemaa (pyssysankarin ihailijasta tulee itsestään seuraava sellainen) on muutoinkin käsitelty ennenkin ja paremmin länkkäreissä. Alkoi ihan lupaavasti, mutta jotenkin tyylitön tekele (elokuvalliset tyylikeinot, kuten nopeutukset, oli tosi tökerön näköisiä). Aika vähän tihentyvää tunnelmaa, mistä johtuen dramaturgia ei vetänyt. Ei myöskään juonellisia yllätyksiä matkan varrella.
 
Munsta tämä on vähän hassua kritiikkiä elokuvalle, jonka lähtöajatus on olla parodia.
 
Mutta joo, Leonen poissaolo on selvästi nähtävissä, vaikka muutaman kuvan kai ohjasikin tähän.

Tänään tulee Teemalta The Favourite, joka oli muistaakseni ihan hyvä elokuva.

PHS666: Siitä on helvetin pitkä aika kun olen nähnyt Nimeni on Nobodyn, minusta se on oikein hyvä, mutta minulla on hyllyssä myös epävirallinen jatko-osa Nobody on nerokkain. En muista olenko ikinä katsonut sitä kun menee päässä helposti Terence Hillin länkkärit sekaisin ja suurin osa niistä ei ole kovin hyviä.
 
Nimeni on Nobodyn ohjaajan Tonino Valeriin helposti paras ohjaus on kyllä Day of Anger (I giorni dell'ira) joka kannattaa katsoa jos jostain tulee vastaan, siinä on Lee Van Cleef ja Giuliano Gemma.
 
Paras Terence Hillin länkkäri on kyllä Nimeni on Trinity. Ja myös jatko-osansa Trinity ratsastaa jälleen.
 
https://www.youtube.com/watch?v=90YLkHyhm1I
 
Nimeni on Nobody tuli myös katsottua. En ole tuota varmaan 20 vuoteen nähnyt. Ihan hauska parodiahan se oli edelleen, ei kuitenkaan yhtä hyvä kuin lapsena. Aika oli kullittanut muistot.

Tuomoo: Paras Terence Hillin länkkäri on kyllä Nimeni on Trinity. Ja myös jatko-osansa Trinity ratsastaa jälleen.
 
Nuokin löytyy hyllystä, pitäisi varmaan katsoa pitkästä aikaa.

Oan: Munsta tämä on vähän hassua kritiikkiä elokuvalle, jonka lähtöajatus on olla parodia.
 
Kuten totesin, mun mielestä elokuvan huumori ei toiminut. En huvittunut.

Tällä viikolla olen käynyt paikallisessa pienessä leffateatterissa katsomassa kaksi suomilaista ensi-ilta -elokuvaa. Molemmissa pääosissa Volanem&Lonka, mikä on hämmentävää ja myls vähän surullista. Harmillisen keskinkertaisia tekeleitä molemmat: "Täydelliset vieraat" ja "Elämä on juhla" nimittäin. Jälkimmäinen pykälän verran parempi, ehkä hyvällä tahdolla sellanen 3/5.
 
En tiedä että oliko ko. parivaljakolla näyttelijyytensä lisäksi muuta tekemistä kyseisten elokuvien kanssa, mutta veikkaanpa että ei.

Friendship
 
Henri Henri Olavi: Mä latasin sen, kun huomasin sen tulleen yhdelle suomi-trackerille.
 
Löytyi nyt ihan vuokrattavana/ostettavana joten tuli katsottua eilen ja oli todella hyvä. Ei täys mestariteos mutta tuli naurettua pikku jutuille ihan helvetisti.
 
4/5

Next Day Air (2009). Pakettikuriiri vie huumelähetyksen väärään osoitteeseen. Huumeista kiinnostuu väärä vastaanottaja, lähettäjä, oikea vastaanottaja ja diileri, jolle väärä vastaanottaja niitä tarjoaa.
 
1,5/5

Katsoin Jim Blackin ohjaaman elokuvan Hiljaista väreilyä pimeässä (1976). Kyseessä on intensiivinen ja älykäs poliittinen trilleri, joka pitää katsojan otteessaan alusta loppuun. Elokuva sijoittuu kylmän sodan varjostamaan Helsinkiin, jossa salaperäinen diplomaatti (loistava Eero Salmi) sotkeutuu kansainväliseen salaliittoon, joka uhkaa horjuttaa maailmantalouden herkkää tasapainoa. Blackin ohjaus on tarkkaa ja tunnelma tiivistyy tarinan edetessä mestarillisesti. Elokuvan käsikirjoitus on terävä, ja sen dialogi yhdistää poliittisen analyysin inhimilliseen dramatiikkaan tavalla, joka resonoi vielä nykyäänkin. Visuaalisesti filmi on ajaton: synkät, mutta lumoavat kuvat Helsingin öisistä kaduista ja savuisista neuvotteluhuoneista luovat klaustrofobisen tunnelman, jota säestää Pekka Aarnion hypnoottinen soundtrack. Näyttelijäkaarti, erityisesti Salmen karismaattinen päärooli ja Maija Korhosen arvoituksellinen sivuhahmo, tuo syvyyttä tarinaan. Hiljaista väreilyä pimeässä on harvinainen elokuva: sekä jännittävä että älyllisesti stimuloiva. Täydet viisi tähteä tälle unohtumattomalle klassikolle, joka ansaitsee paikkansa elokuvahistorian huipulla.

Arctic Outbreak (2009). Arktisella alueella toimiva tutkimusmatkailijaryhmä huomaa, että sulavan jään mukana vapautuu kuolettavia esihistoriallisia loisia, jotka uhkaavat maapalloa.
 
Ilmastonmuutospropagandaa .
 
0,1/5

Candyman(2020)
 
Tämmöinen leffa tuli jimiltä ja jostain käsittämättömästä syystä katsoin tämän loppuun. En edes ymmärtänyt kunnolla juonta, mutta ihan paska tämä oli joka tapauksessa. Henkilöt oli sellaisia, ettei heihin samaistunut yhtään ja itse tarinakin todella typerä, mitä minä sitä ymmärsin.
Annetaan puolikas piste sille, että kesti mainoksien kanssa alle kaksi tuntia. Pitkältä sekin kyllä tuntui.
0,5/5

NHR: Sen PMMP-dokun katselin, oli suht kinosteleva, jopa liikuttavakin. Eikä mulla siis ennestään ollut oikeastaan minkäänlaista suhetta ko. bändiin, paitsi tietenkin mitä olin vuotten mittaan väkisinkin raadiosta ja muistakin meedioista sattunut kuulemaan/näkemään. Eikä minusta vieläkään mitään fanipoikaa tullut, mut ihabok dokkari. 4/5 arvosanaseksi viikonvaihteeksi.

 
Minäkin katsoin eilen. Oli tosi hyvä. Ja tosi koskettava. Ja ilahduttava. Tuli hyvä mieli siitä että PMMP on olemassa.
 
E: dokkari myös ällötti. Se tapa jolla naisia tässä maassa edelleen kohdellaan ällöttää.

mpekkanen: Candyman(2020)
 
Tämmöinen leffa tuli jimiltä ja jostain käsittämättömästä syystä katsoin tämän loppuun. En edes ymmärtänyt kunnolla juonta, mutta ihan paska tämä oli joka tapauksessa. Henkilöt oli sellaisia, ettei heihin samaistunut yhtään ja itse tarinakin todella typerä, mitä minä sitä ymmärsin.
Annetaan puolikas piste sille, että kesti mainoksien kanssa alle kaksi tuntia. Pitkältä sekin kyllä tuntui.
0,5/5
 
Kuulostaa ihan yhtä paskalta kuin se aiempikin versio. Ei mitään järkeä koko jutussa.

Lunnu: Kuulostaa ihan yhtä paskalta kuin se aiempikin versio. Ei mitään järkeä koko jutussa.
 
Tuo uusi on kymmeniä, ellei satoja, kertoja huonompi kuin alkuperäinen. Niin uskomattomalta kuin se vaikuttaakin.

Henri Henri Olavi: Tuo uusi on kymmeniä, ellei satoja, kertoja huonompi kuin alkuperäinen. Niin uskomattomalta kuin se vaikuttaakin.
 
No nyt lienee pakko katsoa se.

Henri Henri Olavi: Tuo uusi on kymmeniä, ellei satoja, kertoja huonompi kuin alkuperäinen. Niin uskomattomalta kuin se vaikuttaakin.
 
Minusta kai se oli ihan okei.
Olin tosin samoilla tulilla katsonut kaikenmaailman boogeymaneja ja bagmaneja, niin ehkä jäi Candyman mieleen.
Sen originaalin näin joskus kolkyt vuotta sitten.