 megatherium
Torstaina 16:59:58 (muokattu torstaina 23:21:57) | |
|---|
Miten ihmeessä jopa suuret suomalaiset säveltäjät ovat voineet erehtyä pitämään Sibbaa suurimpana kaikista suomalaisista säveltäjistä ja mainita hänet esikuvakseen, kuten Sonniset, Tuukkaset ja kumpp. ovat kertoneet Suomen säveltäjiä kirjassa tavallisesta kansasta nyt puhumattakaan, vaikka on ilmiselvää miten pedanttista, konservatiivista, taantumuksellista, simppeliä, diatonista, ja duuri-ja mollitonaalista ja ennen kaikkea sentimentaalisuuteen saakka täysin epäemotionaalista sävelkieltä hän edustaa ja esim. Melartinin sinfoniataide on paljon vaikuttavampaa ja laajakaaristen laulavan ja lämpimän romanttisten teemojen lisäksi tekstuuriltaan, rakenteeltaan ja orkestroinniltaan edellistä rikkaampana? Miten voidaan selittää että pyrkimyksiltään vähitellen modernimpaan ja rohkeampaan suuntaan kulkeneet säveltäjämme ovat voineet olla niin manipuloituja arvostamaan niin patavanhoillista ja stereotyyppistä suomalaiskansallista sävelkieltä ja mosaiikkimaista minimalistista tautologiaa viljelevää jäyhää klassismia edustavaa säveltäjää niin paljossa määrin, että ovat nähneet hänessä ihanteensa ja idolinsa, vai johtuuko se vain miellyttämisen ja sovinnaisten tapojen ja normien noudattamisen halusta turvautuessaan yleisesti rakentavaksi katsottuun käsitteistöön myötäilemällä yleistä mielipidettä, etteivät he joutuisi epäsuosioon, sillä kukapa syvällisesti säveltaiteeseemme perehtynyt vakavissaan voisi ajatella tällä tavoin, ja tosissaan arvostaa Sibbaa suurimpana säveltäjänämme, ellei heillä ole pelkoa tulla tulla syrjityksi musiikkimaailmassa, vaan sen sijaan muistavat mainita Sibban aina puheessaan edullisessa valaistuksessa? Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
On tosiasia että sellaiset säveltäjämme kuin ultramodernistina säveltäjäuransa pianotriolla, pianokvartetolla ym. konstruktiivista atonaalisuutta edustavilla teoksilla aloittanut Ranta muista jo mainituista suurteoksista puhumattakaan, dodekafoniaan edennyt Fougstedt, sinfonikkona, balettisäveltäjänä ja pianokonsertoillaan kannuksensa ansainnut Aaltonen, Suomalaisella Messiadilla, Reaktioilla, Haavruuvalla, ruususolmulla ym. mainetta saavuttanut Sonninen, ynnä monet muut säveltäjämme, olisivat suurelta osaltaan sävellystuotantonsa laadukkuudella ja persoonallisuudella arvioituna otollisempia manttelinperijöitä suomen musiikin kansalliseksi symboliksi kuin Sibba, mikäli he pääsisivät edes joskus keskeisimpine teoksineen julkisuuden valokeilaan ja konserttisalien parrasvaloihin näyttämään leijonankyntensä, ts. kykynsä. Onkin paljon puhuvaa että Sibban valta-asema suomen musiikissa on niin suuri, että nämäkin maansa tärkeimpiin säveltaiteilijoihin kuuluvat nerot ovat niin tuntemattomia ja levyttämättömiä, ettei heidän orkesterimusiikkiaan voi kerta kaikkiaan kuunnella edes miltään youtuben kaltaiselta musiikkipalvelimilta, kuten sentään monien vähäisempien Euroopan maiden vieläkin tuntemattomampien never heard of nimien, mutta kun kiinnostus siellä omaa musiikkiperintöä kohtaan on suurempaa kuin suomen formulakansalla, ja jopa niin että Keski-Euroopassakin asialla vihkiytyneiden parissa tunnetaan paremmin Tuukkaset ja kumpp. kuin suomessa, se tuntuu tällöin täysin luontevalta suuntaukselta.
Passacagliassa orkesterille oopperasta Haavruuva kriitikin mukaan Sonnisen ote on luja, sointiväri säilyy yhtenäisenä ja teos kulminoituu rajuun loppunousuun. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
 Iiwana-80
Perjantaina 19:30:37 | |
|---|
megatherium: nämäkin maansa tärkeimpiin säveltaiteilijoihin kuuluvat nerot ovat niin tuntemattomia ja levyttämättömiä, ettei heidän orkesterimusiikkiaan voi kerta kaikkiaan kuunnella edes miltään youtuben kaltaiselta musiikkipalvelimilta,
Sitä olen jäänyt monesti pohtimaan, että mihin ylistävät arviot näistä tuiki tuntemattomista säveltäjäneroista perustuu, jos heidän sävellyksiään ei esitetä eikä kuule missään. Varmasti ammattilainen lukee partituurista teoksen erinomaisuuden, mutta miten tavan kansa. Tai edes muusinettiin aiheesta jatkuvasti avautuva henkilö sitten.
Noh, tämä on nyt vain omaa ihmettelyä, kun en asiaa sen syvällisemmin tunne. Juuriongelma ei ole taloudessa, vaan siinä mistä sitä massia saataisiin... Gotthard: En myynyt osakkeita, vaihdoin vain rahaksi. |
megatherium
Perjantaina 19:38:07 (muokattu perjantaina 20:05:34) | |
|---|
Iiwana-80: Sitä olen jäänyt monesti pohtimaan, että mihin ylistävät arviot näistä tuiki tuntemattomista säveltäjäneroista perustuu, jos heidän sävellyksiään ei esitetä eikä kuule missään. Varmasti ammattilainen lukee partituurista teoksen erinomaisuuden, mutta miten tavan kansa. Tai edes muusinettiin aiheesta jatkuvasti avautuva henkilö sitten.
Noh, tämä on nyt vain omaa ihmettelyä, kun en asiaa sen syvällisemmin tunne. Ne perustuvat mm. hyllymetrin käsittävään suomen säveltaidetta esitteleviin ja säveltäjä-professoreiden julkaisemiin ja kirjoittamiin alan tietokirjoihin, HS:n vanhoihin kritiikkeihin ja itse tekemiin havaintoihin monista teoksista, vaikka mukaan sekundaakin epäilemättä mahtuu. Tämä on hienoa musiikkia https://www.bing.com/ck/a?!&&am … EueWxlLmZpLzEtNjYyNTc3OTA&ntb=1 Tästäkin Salmenhaaralla oli paljon sanottavaa; Primitivistinen pulsaatio ja kaksinnukset leimaavat tätä osaa, jossa tahtilajit vaihtuvat stravinskymäisen tiheään ja vaskia ( tremolo!) ja lyömäsoittimia käytetään tehokkaasti hyväks https://www.bing.com/ck/a?!&&am … pL3BvZGRhci8xLTcyNDkxMzky&ntb=1 Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium
Perjantaina 22:47:43 | |
|---|
Luin vanhasta Hesarista lehden ohjelmasivulta, että Christian Olssonin ohjaamassa maatilojen ongelmia käsittelevässä filminovellissa Jordens barn on käytetty Erik Fordellin peräti 25 minuuttisen sävelrunon Ostrobotnian musiikkia. Mistä sen leffan voisi katsoa tai paremminkin kuunnella? Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
Iiwana-80
Lauantaina 12:30:50 | |
|---|
Juu, mäkin kuulin huhuja, että Tuukkasen Meri sinfonia on aivan mahtava. Omin korvin kuultuna se ei sitten kylläkään vakuuttanut, eli ei näihin hevosmiesten tietotoimiston juttuihin ole aina luottaminen. Juuriongelma ei ole taloudessa, vaan siinä mistä sitä massia saataisiin... Gotthard: En myynyt osakkeita, vaihdoin vain rahaksi. |
megatherium
Lauantaina 14:06:38 (muokattu lauantaina 19:13:21) | |
|---|
Iiwana-80: Juu, mäkin kuulin huhuja, että Tuukkasen Meri sinfonia on aivan mahtava. Omin korvin kuultuna se ei sitten kylläkään vakuuttanut, eli ei näihin hevosmiesten tietotoimiston juttuihin ole aina luottaminen.
Vaikuttavampaa ja kauniimpaa musiikkia se on suurimmaksi osaksi kuin stereotyyppiset kansallisromanttiset sinfoniat alun hivelevän kauniissa aaltomaisessa melodiikassaan ja impressionistisissa alluusioissaan ja harmonioissaan, joka yltyy vauhdikkaampaan ja dramaattisempaan menoon.
Keveän marssimaisen ja välimerellisen intermezzon kautta, jossa fagotti soi titti ditti titti ditti, josta lähtien tuubistakin teosta voi vasta kuunnella, teos kulkee myrskyisemmän tunnelman leimaamaan vaikuttavaan allegro osaan ja lopun apoteoosimaiseen epilogiin.
Olen kuunnellut sitä monen monituista kertaa hurmiossa ja ensi kuulemasta lähtien tajusin sen merkittäväksi teokseksi ja ostin levyn.
On mahtava teos kokonaisuutena, mutta tuubissa ja Spottarissa uupuu tuota 16 minuuttista valtavaa avausosaa, joka levyllä sen sijaan on. 4. sinfonia on edistysaskel kuulemma HS:n mukaan.
Juuri nyt Tuukkanen ei hirveästi kiinnosta, mutta tunnustan hänet neroksi, joka oli myös kapuna luonnonlahjakkuus ja Sibeliuskin puhelimella soitti hänelle kannustuksena. Sibba ei ole tuottanut hurmion sadasosaakaan valjuilla sinfonioillaan. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
Iiwana-80
Lauantaina 16:16:27 | |
|---|
megatherium: Juuri nyt Tuukkanen ei hirveästi kiinnosta, mutta tunnustan hänet neroksi...
Juuri näin, nyt valitsit oikeat sanat. Onhan tämä muusinetti ja ainakin minun puolesta tänne saa jokainen sanoa oman mielipiteensä musiikista (miksei muustakin), mutta oman mielipiteen julisaminen absoluuttiseksi totuudeksi, niin kun sinulla toisinaan on tapana, on typerää. Musa on musaa ja jokainen tykkää siitä omalla tavallaan. Ei kai siinä mitään pahaa ole. Juuriongelma ei ole taloudessa, vaan siinä mistä sitä massia saataisiin... Gotthard: En myynyt osakkeita, vaihdoin vain rahaksi. |
megatherium
Lauantaina 16:30:50 (muokattu lauantaina 16:30:58) | |
|---|
Iiwana-80: Juuri näin, nyt valitsit oikeat sanat. Onhan tämä muusinetti ja ainakin minun puolesta tänne saa jokainen sanoa oman mielipiteensä musiikista (miksei muustakin), mutta oman mielipiteen julisaminen absoluuttiseksi totuudeksi, niin kun sinulla toisinaan on tapana, on typerää. Musa on musaa ja jokainen tykkää siitä omalla tavallaan. Ei kai siinä mitään pahaa ole.
Minulla on paljon muitakin suomalaisia säveltäjiä kiinnostuksen kohteena kuin ainoastaan Tuukkanen ja juuri tällä erää jotkut muut säveltäjät ovat olleet kuuntelussa hänen sijastaan enemmässä määrin.
Suosikit vaihtelevat sitä mukaa kun kiinnostus herää johonkin "uuteen" säveltäjään tai edellinen kuuntelussa ollut alkaa siltä erää kyllästyttämään. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium
Lauantaina 17:36:58 (muokattu lauantaina 21:28:19) | |
|---|
Sitä ihmettelen suuresti minne joskus -80 tai vaikka -60 luvulla radiossa soitetut suomalaissäveltäjien teosten nauhoitukset ovat joutuneet, kun niitä, mm. Sonnisen partitoja flageoleteille, Suomalainen Messiadi, Fordellin sävelruno Ostrobotnia ynnä monia muita, ei näytä olevan Fonossa, Ylen äänitietokannassakaan, eikä siellä myöskään ole satoja muita teoksia, joita ei milloinkaan ole nauhoitettu kantanauhalle.
Kuuntelin kirjastossa Saikkolan koomista oopperaa, josta muistuu nyt enää vain alun kertojan osuuden jälkeen soinut mahtipontinen ja klassissävyinen marssi tms., resitointia, hieman Mozartin haaremioopperan Osiminin karakteria likelle tuleva basso aaria, jonka Salminen esittää mehevästi, jakso jossa päähenkilö on retkahtaa jälleen nuuskaamiseen romanttisemman orkesteritaustan säestyksellä ja välirikko. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
