Keskustelua raskaammasta musiikista ›

JohnJ: Uusin sinkku Universe (Gravity For Hearts):
https://www.youtube.com/watch?v=JtzYJdG_qX0
 
Biisi on kyllä itsessään ihan mainio mielestäni ja Kiske on huikeassa vedossa, mutta mitä helvettiä nuo rumpusoundit oikein on? Kuulostaa siltä kuin kannut olisi äänitetty ja miksattu kasaan jossain kellaribändin treeniksellä.
 
Kieltämättä. Helloweenin tapauksessa levyillä vain harvoin tuotannollisia napakymppejä. Aina kusee joku, joko rummut tai kitarat.
 
Pakko olla siis jo tietoinen valinta.

Omaan korvaan kuulostaa virkistävän hyvältä. Kyllä sitä Bogren-läpsytystä kuulee liikaa, tää kuulostaa mukavan akustiselta ja ilmavasti äänitetyltä.

JohnJ: Uusin sinkku Universe (Gravity For Hearts):
https://www.youtube.com/watch?v=JtzYJdG_qX0
 
Biisi on kyllä itsessään ihan mainio mielestäni ja Kiske on huikeassa vedossa, mutta mitä helvettiä nuo rumpusoundit oikein on? Kuulostaa siltä kuin kannut olisi äänitetty ja miksattu kasaan jossain kellaribändin treeniksellä.
 
Ettei vaan juutuupin bitrate vaikuttaisi?

Regalis Apertura: Ettei vaan juutuupin bitrate vaikuttaisi?
 
Tuskin, koska kyllä se Spotifysta kuulostaa ihan yhtä huonolta (maksimi äänenlaadulla, mitä se nyt siellä sitten onkaan).
 
Panin merkille että tuossa levyn ekassa sinkussa This is Tokyo rummut puolestaan kuulostaa ihan normaalilta (ainakin nyt Helloween-mittapuulla). Siinä Tokyo-biisissä ei tietty ole tuolta tuplien nakutusta niinkään ja biiseissä on aika erilaista soittoa, mutta kyllä tässä uudemmassa ne kuulostaa tuhnummalta ihan peruskompissakin biisin keskivaiheilla.
 
Outoa, että on näin iso ero miksauksessa saman levyn eri biiseissä.

Tuossa This Is Tokyo:
 
https://www.youtube.com/watch?v=88Nn7CIpmWQ
 
Sori jos oli jo täällä mutta huomasin tuon äsken;)...
 
Hmm ei varsinaisesti huono biisi mutta olisiko toiminut nopeammassa tahtilajissa? Ainakaan omasta mielestä tuo ei kuulostanut "tyypilliseltä" Helloween-biisiltä. Ikään kuin olisi tehty joku coverversio jonkun toisen bändin biisistä... Tällainen ensivaikutelma mulla mutta eiköhän lopullinen tuomio tule sitten aikanaan kun koko levy on hallussa ja kuunneltu.

Regalis Apertura: Tuossa This Is Tokyo:
 
https://www.youtube.com/watch?v=88Nn7CIpmWQ
 
Sori jos oli jo täällä mutta huomasin tuon äsken;)...
 
Hmm ei varsinaisesti huono biisi mutta olisiko toiminut nopeammassa tahtilajissa? Ainakaan omasta mielestä tuo ei kuulostanut "tyypilliseltä" Helloween-biisiltä. Ikään kuin olisi tehty joku coverversio jonkun toisen bändin biisistä... Tällainen ensivaikutelma mulla mutta eiköhän lopullinen tuomio tule sitten aikanaan kun koko levy on hallussa ja kuunneltu.
 
Ei se kyllä varsinaisesti hyväkään biisi ole, mielipiteitä tietty kaikki.
 
Täydellisessä maailmassa Kiske ja Hansen sanoisivat töttöröö ja siirtyisivät Gamma Rayn pariin mutta taitaa rahavirta olla aika paljon vuolaampi Helloweenin kanssa

Jkob: Täydellisessä maailmassa Kiske ja Hansen sanoisivat töttöröö ja siirtyisivät Gamma Rayn pariin mutta taitaa rahavirta olla aika paljon vuolaampi Helloweenin kanssa
 
No hieman itsekin epäilen että Hansenilla olisi enää virtaa Gammarayn "comebackiin" (varsinkin kun vähensi laulamistaankin Frank Beckin tultua mukaan) kun näyttäisi olevan kiirettä uuden levyn myötä ja muutenkin tulee taas toimeen kaikkien Helloweenin jäsenten kanssa.

Hansen edellisen levyn julkaisun alla sanoi että jos Helloweenin riveissä on alikäytetty olo, hän säveltää sitten Gamma Raylle jotain, eli ei varmasti kuopattu ole ja kiersihän ne Helloweenin tauon aikana. Facebookissa on myös tullut pätkiä tulevalta Hansen & Friends levyltä, eli soolourakin jatkuu.
 
Itse haluaisin että Deriksen sävellysvastuu vähenisi ja Hansen pääsisi myös laulamaan enemmän.

Mitä mieltä kanssa palstailijat, tänään julkaistusta Giants&Monsters albumista?
Itselle levyn ekat sinkut eivät lämmenneet yhtään, mutta tänään pari kertaa levyn pyöräyttäneenä, yllätyin todella positiivisesti kokonaisuudesta.
Biiseissä on "pop-tarttuvuutta" ja mielestäni yleinen kappalemateriaali on parempaa kuin aikoihin..
Edellinen nimikkoalbumi meni itseltäni aivan ohi korvien, mutta näin parilla pyöräytyksellä voin heittämällä sanoa, että uutukainen on ainakin enemmän mieleeni, kuin edeltäjä..
Mielenkiintoista että biisien tekijöissä on todella tasainen hajonta tällä albumilla(Deris 4, Hansen 3, Weikath 2, Gerstner 2).
Plussaa myös sopivasta albumin kestosta(50min), kun välillä tuntuu, että albumien kestossa monella dinosaurusluokan-bändillä vallitsee "Nightwish syndrooma".. ;))

Ensimmäisen kuuntelukerran perusteella vaikuttaa oikein hyvältä, varmasti vaatii useampia kuuntelukertoja, jotta aukeaa vielä paremmin.
 
Edellinen levy vaikutti julkaisun aikaan ihan ok Helloween levyltä, mutta viime vuonna uudelleen kuuntelujen jälkeen nousi uudelle tasolle

Deris 4, Hansen 3, Weikath 2, Gerstner 2
Lisäksi bonusbiisin myötä myös Grosskopfilla 1.
 
Vähän kaksijakoinen fiilis parin kierroksen jälkeen. Osa biiseistä kolahtaa paremmin, selkeä tykkäysbiisi on Kaitsun Majestic ja Weikin biisit tuntuu vähemmän hyviltä. Biiseistä vain eka biisi on Kaitsun ja Andin yhteinen, muuten kaikki on touhunnu omillaan. Kiske ei vissiin osallistu biisintekoon, ei edes sanoihin, ollenkaan?
 
Joo, onhan tuolla siis paljon uutta juttua että ei oo vanhan kierrätystä, mikä on sinällään hyvä. Pikkusen pitää totutella johonkin, just eka biisissä kun tunnelma vaihtuu tulee semmoinen kuvio mikä on kuin kopsu jostain ihan muualta mutta on se kuitenkin erilainen. Ehkä tuo on se hinta että pari tekijää on yhdistäneet voimansa että omaan korvaan ei mee ihan saumattomasti.
 
Pitää jatkaa kuuntelua. Vähemmän hyvät karsiutuu ens kierrosella pois ja keskityn parempiin. Sitten pitää taas palata myöhemmin kokonaisuuteen.
 
Edellislevyllä osa biiseistä iski nopeammin tajuntaan ja skipattavia ei heti tullu mieleen. Siinä kyllä oli matskua pirusti että tää on helpompi kokonaisuus, vaikka pari biisiä on sen 8 minsaa. Silti vain eka biisin 6 minsaa tuntu pikkusen liian pitkältä. Se edellisen levyn megaeepos Skyfall oli 12 minsaa! No toisaalta Keepereiden (myös kolmosen) pisimmät biisit on kyllä puolustaneet paikkaansa.
 
Majestic vaikuttaa tällä hetkellä levyn THE biisiltä.

Ei varmaan pitäisi kommentoida vain kertakuuntelun perusteella? Jotenkin jäi sellainen vähän hämmentynyt fiilis kun kaikki muut perinteiset Helloween-kriteerit täyttyy paitsi ne nopeat biist (en muistaakseni bongannut kuin pari kolme) joita oli vielä parilla edellisillä levyllä useampiakin.. Alkaako bändillä jo ikä painamaan tässä vaiheessa uraa? Onko Helloweenista tulossa vihdoinkin AOR-bändi? Oli miten oli lisää kuunteluja niin mieli voi muuttua jatkossa;)...

Regalis Apertura: Ei varmaan pitäisi kommentoida vain kertakuuntelun perusteella? Jotenkin jäi sellainen vähän hämmentynyt fiilis kun kaikki muut perinteiset Helloween-kriteerit täyttyy paitsi ne nopeat biist (en muistaakseni bongannut kuin pari kolme) joita oli vielä parilla edellisillä levyllä useampiakin.. Alkaako bändillä jo ikä painamaan tässä vaiheessa uraa? Onko Helloweenista tulossa vihdoinkin AOR-bändi? Oli miten oli lisää kuunteluja niin mieli voi muttua jatkossa;)...
 
Ei tässä tosiaan powermetal-elementtejä kauheasti jäljellä ole mutta senkin antaisi anteeksi jos biisit olisivat hyviä.
 
Nyt ne ei oikeen ole, poislukien Majestic, joka ilmeisesti piti olla samannimisellä Gamma Ray -levyllä alunperin mutta ei tullut valmiiksi.
 
Onpahan parempi silti kuin se edellinen.

Majesticissa on tosiaan vähän Gamma Ray -fiiliksiä. Toisaalta Kaitsu on ollut synnyttämässä koko genreä ja säveltänyt molemmille bändeillä hirvittävän määrän biisejä. Toisaalta itte kuulen yhteyttä myös edellislevyn Skyfalliin joka oli sekin Kain eepos.
 
Se mikä tässä on nyt jännä että tuo This Is Tokyo, vaikka en siitä halunnut tykätä, on puskenut väkisillä korvamadoksi. Puoltoistatuntia se soi pyörälenkilläkin ennen kuin kuului jostain venetsialaisbileistä jonku coverbändin tuuttaamaa Apulantaa joen yli niin vaihtui matobiisi.
 
Kyllä tää levy tässä jalostuu kun kuuntelee. Samaan aikaan välissä Warmenin uusin soi niin siinä ei biisejä niin helposti edes erota toisistaan, nää on kaikki erilaisia. No onhan tuo musatyylikin toki eri ja kun on monta eri laulajaa niin sekin vaikuttaa. 8/11 biiseistä vielä tehosoitossa, ehkä tosta pari pitää vielä pudottaa.
 
Nyt ei haittaa edes jonku juutuubi-sinkun pahvilaatikkorummut, ehkä se on kokonaisuus kun sitten kuitenkin on se missä kaikki soundiasiat toimii.
 
Kunnon power-tykytykyä ei tosiaan liiaksi ole tai ne on "piilotettu" biisien sisään nopeisiin osiin vaikka välissä olisi rauhallisempaa. Kyllähän tää viihdyttävää on vaikka vasta tuo Majestic on ainoa "varmasti rakastan"-biisi.

Onpas hämmentävän huonot soundit ja todella outo miksaus.

Kyllähän tuo uppoaa ja on huomattavasti parempi kuin edellinen, vaikka soundit ovatkin aika karmeat ja koko miksaus jotenkin omituinen
 
Kaksi ekaa biisiä menee ohi, turhan sekavan kuuloista ja koukkuja ei oikein löydy. Savior of the Worldissa myös Kisken kiekuminen käy jopa ärsyttämään. Sitten lähteekin hyvä putki, kaikki maistuu, paitsi This is Tokyo. Majestic on kyllä biisi jossa on potentiaalia, mutta en pysty kuuntelemaan sitä miettimättä miten hyvä se olisi Gamma Rayn esittämänä. Hansenin mukaan sitä ei saatu sovellettua järkevään muotoon samannimiselle levylle, mutta nyt onnistui.
Hand of God on hyvin tarttuva korvamato, kun taas Under the Moonlight sopisi mielestäni Keeper-aikaisten hassuttelubiisien kylkeen varsin hyvin.

Kuuntelin kertaalleen läpi ja seassa oli ihan kivoja ralleja ja sitten vähemmän meikäläisen korvaan sopivia vetoja.
 
Kuten muutkin ovat todenneet, niin soundit (varsinkin nuo laatikkomaiset rummut) ovat omituiset. Johonkin tuplabasaripoljentoon ne ehkä vielä sopii, mutta vähänkään hitaammat biisit kärsii niistä.
 
Mä tykkäsin avausraidasta vaikka se vähän sekava rakenteeltaan onkin ja siirtymät osasta toiseen vähän hassuja. This is Tokyo ja Majestic toimivat myös.
 
Savior of the Worldista tuli paikoitellen mieleen, että oliko siinä yritetty jotain Eagle Fly Free -henkistä juttua, mutta ei mielestäni toiminut. Hand of God -biisin lyriikat tökkii vaikka muuten biisi oli hyvä hitaampi Helloween. A Little... oli tarttuva pop-biisi, mutta siinä tuo rumpusoundi häiritsee vietävästi.
 
Mummiälest "Helloween" oli parempi kokonaisuus. Ei tämä uusi huonointa Helloweenia ole missään tapauksessa, mutta voisi olla mielenkiintoisempikin. 3-4 hyvää biisiä, pari perusperus ja sitten pari sellaista joita tuskin tulee kuunnelta kovinkaan usein.

Sivuutin vuosia tään nykyisen kokoonpanon koska menneisyydessä en oo tykänny Kisken tai varsinkaan Hansenin äänestä, ja mulle se bändin kultainen kausi ajoittuu välille A time of the oath - The dark ride. Onneksi heitin ennakkoluulot roskiin ja laitoin nuo uusimmat levyt soimaan. Omia mietteitä jäsentelemättömässä järjestyksessä:
 
- Kisken ääni on kypsynyt upeasti vuosien varrella. Se mikä oli mun korvissa aiemmin rasittavaa kiekumista onkin nyt voimavara ja miehen matala rekisteri on myös oikein miellyttävä. Myös Hansen toimii tuolleen harvakseltaan käytettynä just hyvin, sillä on kuitenkin semmonen persoonallinen saundi joka on pienissä määrin kun jännittävä eksoottinen mauste.
 
- Biisinkirjotuksen taso ailahtelee mutta rehellistä filleriä on lopulta aika vähän. Pääasiassa jäädään selvästi plussan puolelle mitä nyt vaiheikkaammissa ja pidemmissä biiseissä rakenteet on välillä ihmeellisen nykiviä. Siirtymät ei välttämättä aina solju mutta rakennuspalikat on niin hyviä, että biisit toimii siltikin. Ostoon meni molemmat levyt.
 
- Soolot ei oo huonoja mutta ei ne myöskään oo biisien huippukohtia. Vähän tullee ikävä Grapow/Weikath-aikakauden kitaratyöskentelyä, sitä kuinka esim Before the warin tai The dark riden soolot nostaa valmiiksi todella vahvan kappaleen mestariteokseksi. Olis myös hienoa jos bändissä olis vielä Ulin tasonen rumpali jonka soitto niin ikään pysty nostamaan kappaleen uudelle tasolle. Löble hoitaa hommansa mutta ei kaverin soitosta oikein jää mittään erityisesti mieleenkään.
 
- Kaikkiaan tuli tosi hyvä mieli bändin puolesta. 7 sinnersin jälkeisillä Deris-levyillä ei ollu mun mielestä yhtäkään hyvvää biisiä kunnes tää Pumpkins united-meininki puhalsi hommaan uutta sielua.

On kyllä yllättävän vahva kokonaisuus, ei yhtään huonoa biisiä. Majesticin voi heittää huoletta Helloween klassikoiden rinnalle. Miksaus nyt on melko huttua, mikä nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.